Lämpöiset kiitokseni teille kaikille onnitteluistanne ja ihanista viesteistänne eiliseen Kerron sulle salaisuuden -postaukseeni! Kieltämättä helpotti, kun sai kerrottua asian täällä blogissa eikä tarvitse enää varoa ihan jokaista sanaansa… Halusimme luonnollisesti kertoa asian ensimmäisenä lähipiirillemme, mutta voi että mä olen halunnut kertoa tämän teillekin jo jonkin aikaa!!!
Sekä perheiltämme että ystäviltämme on tullut niin mainioita ja aitoja reaktioita että! Niiden muisteleminen naurattaa ja liikuttaa varmasti vielä pitkään. Kaikki ovat niin innoissaan ja ensikertalaiset; tulevat mummu & pappa sekä eno jo miettivät, mihin kaikkialle lapsen vievät ja mitä hänelle opettavat (eno aikoi kuulemma opettaa mm. laskettelemaan). Fammo pohdiskeli vauvan sukupuolta ja faffa tuumasi, että tässähän saa kohta alkaa taas opettelemaan tuutulauluja. Tuntuu niin ihanalta, että häntä niin kovasti odotetaan.
Yllättävän moni teistä lukijoista oli jo aavistanut asian, ihan yllätyin! Omasta mielestäni olin nimittäin niin erinomaisen hyvin osannut tämän täällä salata :D. Siinä nähtiin… Ehkä kova väsymykseni ja reilun kuukauden takainen hedelmähimoni (joka edelleen jatkuu…) ovat myös puhuneet omaa kieltään.
Kysyittekin olostani ja sanoisin, että se on ollut aika vaihteleva. Välillä valtavaa väsymystä (on ollut päiviä, joista en muista muuta kuin että nukuin koko päivän kissat seuranani), josta ehdin jo hieman huolestuakin, kunnes ihana ystäväiseni kokeneempana rauhoitteli. Kuvotusta, närästystä sama mitä syön, päänsärkyä (ainakin luulen jälkimmäisenkin johtuvan raskaudesta)… Välillä on päiviä, jolloin voin mainiosti ja sitten taas on mm. kolmen päivän putkia, jolloin keskityn aamusta iltaan pidättelemään oksennusta. Ei siitä kuitenkaan sen enempää ;).
Mitään kovin erikoisia mielihaluja ei ole ollut, niitä olen nimittäin mielenkiinnolla odotellut, heh. Ihan normiruokia tehnyt mieli, mitä nyt pari suhteellisen voimakasta Mäkkäri-himoa: päähänpinttymänä suolaiset ranskalaiset ja ne kulautetaan alas mansikkapirtelöllä, nam :D.
Niin ja sitten tuo liikuttuneisuus, joka on mulla ihan luonnostaankin. Se on entisestään vahvistunut ja olen nykyään melkoisen itkuherkkä (mieheltä päässyt pari kertaa ällistynyt nauru ja sekös asiaa vain pahentaa…). Yhtenä päivänä tuossa pihalla ollessamme näimme muuttolintujen lentävän etelään – se oli liikaa :D. Tiedostan kyllä itsekin, että aika hupsua hommaa ja nuo muuttolintukyyneleetkin tunsin parhaimmaksi salata, heh.
En meinaa välillä uskoa tätä todeksi, olo on siis suurimmaksi osaksi vielä epäuskoinen. Luulen, että asia muuttuu todellisemmaksi sitten, kun alan tuntea vauvan liikkeitä. Emme voi kuin toivoa, että kaikki menisi hyvin.
Ultraäänissä olen käynyt eri syistä johtuen jo neljä kertaa: niskapoimu-ultra oli neljäs. Siellä täytyi kesken kaiken vaivihkaa kurkistaa keinutuolissa istuvaa miestä ja ultraavaa kätilöä ja sitten taas kuvaruutua, että oletteko nyt ihan varmoja, että kuva on minun kohdustani… Mutta kyllä se uskottava on, joku siellä möyrii ja käsiään ja jalkojaan heiluttelee; joku, joka on vain muutaman sentin kokoisenakin jo ihan vauvan muotoinen <3.
Oi! <3 Ihana uutinen! <3 Lämpöset onnittelut ja hurjasti voimia jaksaa oottaa että saatte pikkusen tuhisevan nyytin sylliinne :) Halauksia <3
Kiitoshalauksia Satu, on tämä kyllä niin ihanaa :).
Minulla tuo tunneherkkyys menee välillä kanssa ns. överiksi. Ymmärrän täysin tuon muuttolintujutun, tv:stä ei tarvitse tulla kuin suurin pudottaja, kadonneiden jäljillä-ohjelmasta puhumattakaan. Urheilukisoja katsellessa tippa nousee linssiin joka kerta. Mutta hurjasti onnea teille odotukseen, ehkäpä maa on kauniin valkoinen vielä vauvan tullessa maailmaan =)
Kiitos paljon! Oli niin haikeaa nähdä ne kauniit linnut, miten pitkä matka heillä onkaan edessään ja selviävätkö kaikki matkasta… Ja mietin myös, että sitten kun he palaavat, onko meillä jo vauva sylissämme… <3
Valtavan paljon rakkautta sille pienelle, sinne massuun. Nopeasti menee Se aika, kunnes niitä pieniä varpaita ja sormia pääsette laskemaan. Pienen nyytin tuhinaa ja tuoksua unohtamatta.. <3 Onnea vielä kerran!
Kiitos sulle ihana Jenni! <3
Oon aina kuulunu niihin, joiden mielestä vauvat todella tuoksuvat ihanalta (kissavauvat myös :D), joten minkälaista se onkaan, kun saa ikiomaa vauvaa nuuhkia :).
Ihana uutinen! Tervetuloa piiitkälle seikkailulle, josta ei rakkautta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita tule todennäköisesti puuttumaan :) lapset rikastuttamaan elämää valtavasti <3
Kiitos Satu! Uskon myös vahvasti näin :).
Rikastuttavat.. tekstinsyöttö + laiska oikolukija = ei hyvä :D
:) Mulla teettää tolla kännyllä kirjoittaminen joskus hankaluuksia (ehdottaa automaattisesti sanoja): kerrankin piti kirjoittaa, että voimmehan käyttää siinä liisteriä niin tulikin että voimmehan käyttää siinä ministeriä :D
Paljon onnea ihanista iloisista uutisista! Mulla on jäänyt blogien seuraaminen oman ihme nro 1 synnyttyä vajaa vuosi sitten. Nyt meille on tulossa ens kuussa jo ihme nro 2 ja aikaa blogien lukemiseen tuskin lisääntyy. :) Ilolla silti odotan tulevia raskaus- ja lastenhuonepostauksia, josko ehdin aina välillä käydä lueskelemassa. Onneksi on fb, joka muistuttaa uusista kirjoituksista.
Kiitti Paula! Teillä ei varmasti tule tohinaa puuttumaan, onnea sinnekin suuntaan ja hyvää vointia viimeisille viikoille! :)
<3 Voi Satu, miten mahtavia uutisia! Olen niin onnellinen puolestasi, suuren suuret onnittelut! Kaikkea hyvää odotukseen, tällä kertaa kevään odotus on entistäkin mukavampaa. :)
Täällä ollaan aikamoisen jet lagin kourissa, mutta oli kyllä turkoosi meri ja valkoinen hiekka sen arvoiset..
Voi että, ihan liikuttavan ihana viesti, kiitos kovasti <3. Kevään odotus on kyllä tällä kertaa ainutlaatuista, aivan kuin joulunkin :). Näillä näkymin viimeinen joulumme tällä kokoonpanolla.
Teillä oli varmasti aivan upea matka!
Hurjan suuret onnittelut vielä minultakin! :) Aina niin ihania uutisia nämä<3
Voi kiitos Annika! :))
Pitikin eilen jo kommentoida. Onnea!! Mä oon ihan pikkusen jäljessä, la on huhti-touko vaihteessa. Kiva seurata odotustasi :)
Kiitos Annika ja samoin; onnea sinullekin! Onpa meillä lähekkäin sitten :).
Onnea, onnea rakas ystäväni <3 < 3 < 3
Kiitos ihana sinä <3 <3 <3!
Voisin itsekin kuvitella pillahtavani itkuun muuttolinnut nähdessäni. Onneksi poikaystävä on aika tottunut tuohon herkkyyteen, mutta kyllä välillä saa hieman selitellä että ei oikeasti ole mitään hätää (: Rutkasti onnea teille odotukseen, ihmeellisen ihania aikoja elätte.
Lämmin kiitos R! Oli niin haikea näky ne linnut ja mietin siinä samalla, että mikähän on tilanne kun palaavat… Olemmeko jo saaneet vauvan luoksemme… :)
Valtavasti onnea teidän perheelle! <3 Olenkin miettinyt joskus, että tuleekohan teille vauvaa tai vauvoja :) Siis ihan vaan miettinyt, että saadaanko joskus lukea semmoisestakin aiheesta täällä blogissa. Oma vauva on jo kuukauden ikäinen tuhisija ja voi kuinka aika menee ihan liian nopeasti! Yritän parhaani mukaan nauttia tästa vauva-ajasta, koska voi olla että nämä kaksi lasta meille riitävät. Ja ihan vinkkinä, jos etova olo tai pahoinvointi pahenee tai jatkuu, niin testaa ihmeessä apteekin akupisterannekkeita! Mä en yhtään uskonut niihin, mutta sitten oli pakko alkaa uskoa kun parin päivän käytön jälkeen ei ihan joka ruokaa tarvinut enää oksentaa ;) Pahimman huipun veivät pahoinvoinnilta, eivät kokonaan kuitenkaan poistaneet sitä, mutta tekivät elämän kaikin puolin mukavammaksi :)
Kiitos Laura! <3 Onnea sinne teidänkin suuntaan :).
En ollut tuosta vinkistäsi kuullutkaan, kiitti, täytyypä pitää mielessä!
Paljon Onnea!!!
Ja pikaista toipumista haverista.
Kiitos :)). Eilen tuli vähän takapakkia ton koiven kans, kipu paheni, mut eiköhän tämä tästä… Täytyy vissiin ottaa vieläkin rauhallisemmin :).
Onnea! Onnea jokaiselle sormelle, varpaalle ja pohjeluulle!!!
Minä ja ehkä joku muukin ”varttuneempi” blogisi lukija ja itsekin äiti – oivalsin asian viimeistään siinä jalan telomis blogissa että olet raskaana. Olin ajatellut jo asiaa aijemmin kirjoituksissasi mutta se postaus oli ratkaiseva. Tosi ikävää että lomalla sattui sellaista mutta onneksi asumme suomessa jossa terveydenhoito on huipputasoa – ja pääsit hyvään, osaavaan hoitoon heti kotiin tultua.
Onnea ja ihanaa syksyä, joulua. Viimeinen jossa vain kissat meinaa kaataa kuusen!!
t. P
Siis niin ihana tämä viestisi Pirjo, ihan ääneen tuli naurettua! :) Kiitos paljon! <3
Onneksi tosiaan pääsin Suomeen hoitoon. Ja voi että, niinpä tosiaan: ensi vuoden jouluna kissat saavat melko varmasti kuusenkaatoapua 8-kuukautiselta :D. Jää nähtäväksi, tuleeko Hauskat kotivideot -materiaalia :P.
Oikein paljon onnea! Olipa mukava uutinen. :) Reilun kuukauden verran rouvana elämää eläneenä perheenlisäyskysymyksiä on täälläkin jo kuultu useammasta suunnasta (mikä siinä naimisiin menossa onkin, että heti aletaan kysellä!), mutta ei vielä.. :)
Iso kiitos! Jep, naimisiinmeno ja talon rakentaminen: heti muuton jälkeen alkaa muilla odottaminen…
Oi mitä ihania uutisia täällä olikaan! Oikein paljon onnea <3
Omat ihanuudet ovat jo 6v ja 5v :) Lapset kyllä tuo niin paljon sisältöä elämään. Välillä miehen kanssa mietitäänkin, että mitä ihmettä sitä oikein tekisikään jos ei lapsia olisi.
Voi että, oikein jotenkin nyt innostuin tästä uutisesta, ihanaa!! :)
Lämmin kiitos! Ihana tuo viestisi :)).
Niin paljon onnea ihanasta uutisesta <3
Kiitos paljon Anne <3.
Täytyy nyt vielä todeta että ihana seurata raskauttasi, ihan jo siksi että voin niin ”konkreettisesti” kokea nuo kertomasi asiat kun itsekin olen melko samoissa aikatauluissa! Uusimmassa postauksessasi kerroit kuinka kuulit sydänäänet ensimmäisen kerran, itsekin olimme pari viikkoa sitten niitä kuulemassa ja voi että, se oli kaunein ääni tähän mennessä mitä olen ikinä kuullut! <3
Ja älä yhtään häpeä muuttolintuitkua, itse olen myös todella herkkä, varsinkin nyt. Yksi päivä söin niin hyvää ruokaa että aloin siksi itkemään :D
Pahoinvointi itsellä helpottui muutama viikko sitten, toivotaan että sinullakin! Toki vieläkin tulee joistain asioista kuvotusta, mutta pahin on ainakin helpottanut.
Niin kiva kuulla! <3 Oli kyllä aika herkkä hetki kuulla äänet neuvolassa, ultrassa ei jotenkin ihan niin paljon liikuttanut, en tiedä mistä se johtui...
Voi ihana!! Itkeä siksi, koska ruoka on niin hyvää :) <3. Täysin hyvä syy! Mulla on kyllä välillä tuon kuvotuksen tunteen kanssa vaikeuksia... Oksentaa en ole joutunut kuin pari kertaa, mutta pidätellä saa senkin edestä :D. Ja niinä päivinä, jolloin ei ole kuvotusta (kuten tänään), on närästystä :P.
Onneksi olkoon ihanasta uutisesta! Kosketti minua erityisesti, olen nuori nainen ja saanut juuri tietää odottavani ensimmäistä lasta! Tunteet ovat jatkuvasti pinnassa ja itken aivan mitättömistä asioista ja jatkuvasti! Ja pahoinvoinnista olen kärsinyt, en pelkästään aamupahoinvointia vaan ihan aamusta iltaan kestävää. Kaikki on vielä niin uutta ja jännittävää.. mutta tunnen rakastavani pientä ihmisen alkua jo nyt valtavasti <3
Kiitos paljon! Ja lämmin onnentoivotus sinnekin suuntaan :).
Pahoinvointipäivinä mullakin se kestää ihan aamusta iltaan, koko hereilläoloajan.
Onnea todella todella paljon! <3 <3 Aivan mahtavia uutisia!
Kiitos Jenna! <3
Sydämellisesti onnea odotukseen, aivan ihana uutinen! ♥ ♥ ♥ Tauolla töissä uutisesta luin, ja että oikein sydän hypähti ilosta. Vauvat ja myöhemmin lapset tuo niin sanoinkuvaamattoman paljon onnea ja rakkautta perheeseen. Vielä kerran onnea ♥
-Sirja
Kiitos ihana Sirja <3. Aivan ihanasti kirjoitettu! :)
Ihania uutisia! Paljon onnea ja iloa odotuksellenne <3
-Mervi
Kiitos Mervi! <3