Olipa mukava huomata, että ROOM21-kilpailu oli niin teidän mieleenne! Kiitokset kaikille osallistumisesta. Suoritin arvonnan perinteisesti random.org:n avulla ja voittajakommentiksi arpoutui seuraava kommentti:
Paljon onnea Johanna, olen lähettänyt sinulle sähköpostia!
Syön täällä salmiakkia ja odottelen ensimmäistä jaksoa sarjasta Suomen kaunein koti. Ainakin mainosten perusteella vaikuttaa erittäin lupaavalta, joten odotukset on korkealla! Meinaatteko katsoa? Mukavaa maanantai-illan jatkoa!
Viime aikoina on tullut kotoiltua melko ahkerasti ;). Tosin näillä vesisateisilla ilmoilla ei juurikaan haittaa, ettei ulkona voi oikein aikaa viettääkään… Lunta odotellaan, jalan paranemista odotellaan, joulua odotellaan, vauvaa odotellaan – joku salainen suunnitelma mun kärsimättömän luonteen kehittämiseksi..? Päivät voisi tosiaan olla yhtä odottamista, jos ei välillä yrittäisi keksiä erilaisia ajanvietteitä.
Pari kertaa olen tehnyt kyläilyreissunkin, en toki yksinäni vaan aina avustajan kera. (Auton rattiin en vielä hetkeen tämän jalan kanssa uskaltaudu.) Mukava päästä hieman jossain kodin ulkopuolella käymään, mutta pitkään en jaksa poissa kotoa olla eikä kävelymatkat voi olla muutamaa metriä pidempiä pyrähdyksiä. Nämä erittäin rajoitetut liikkumiseni ovat kyllä tuottaneet jo hieman tulosta ja kipu on vähäisempää. Tosin jos jonain päivänä joudun kävelemään enemmän (jos olen pitkän päivän yksin kotona), tuntuu se heti illalla ja seuraava päivä on kärvistelyä… Mutta, hitaasti hyvä tulee enkä halua ottaa jalan paranemisen suhteen minkäänlaisia riskejä, jalan luutumista kun ei juurikaan itse voi nopeuttaa muuta kuin liikkumattomuudella. Ihmeen nopeasti viikot kuitenkin hurahtavat ohi, vaikka joskus joku päivä tuntuukin niiiiin pitkältä. Kuukausi eteenpäin ja voin varmasti intoilla jouluvalmisteluistakin jo ihan eri tavalla!
Onneksi on kissakamut täällä ilonani, ihan joka päivä. Koskaan ei tarvitse sohvalla yksin makoilla, aina on jompi kumpi lämmittämässä <3. Keittiössäkään ei tarvitse koskaan olla yksin :D. Meidän vanhemmasta kisuneidistä on taas syksyn tullen kuoriutunut esiin valtava ahmatti ja kaverin ruokakuppikin tyhjennetään alta aikayksikön, jos kukaan ei ole vahtimassa. Siellä mä sitten nökötän kyynärsauvojeni kera keittiössä vahtimassa kissojen ruokatunteja, heh.
Tässä Instagramin kautta muutamia hetkiä viime päiviltä. Pieniä välipaloja, herkutteluhetkiä ja korttien peluuta. Tunnelmointia ja haaveilua; yritän kovasti ottaa mallia tuosta yhdessä kuvassa polveani vasten haaveilevasta matikaisesta. Blogeja luetaan toki ahkerasti myös – kurkitaan mm. säännöllisesti Valkoiseen Harmajaan, jos näkyisi Viiviä ja Pehmistä. Eilen sain myös miehen avustuksella Joy-kynttelikköni esiin, se ilahduttaa täällä nytkin! Jokos teidän kotoa löytyy jotain lähestyvästä joulusta kertovaa?
Tällaista leppoisaa ja verkkaista eloa täällä, toivottavasti myös siellä!
Ihan ensimmäinen asia, jonka ostin vauvallemme, on tämä kuvassa näkyvä valkokantinen kirja. Kipaisin Suomalaiseen Kirjakauppaan jo syyskuussa (ennen Mallorcan matkaamme ja pohjeluuni murtumaa); ensimmäisellä kerralla ainoastaan katsastin valikoiman ja seuraavalla reissulla uskaltauduin jopa jo ostamaan kirjan. Koko ajan ympärilleni vilkuillen, ettei kukaan tuttu vain näe mitä ostan… Tekosyykin oli valmiina mielessä, jos näin olisi käynyt! :D
Koska emme vielä tiedä, kumpi pienokainen meille suodaan, valitsin tällaisen neutraalin värisen kirjan. Suurin osa oli tosiaan vaaleanpunaisia ja -sinisiä… Tykästyin kirjan ulkonäköön; Minna Immosen kuvitukset ovat usein mieleeni.
En ole vielä uskaltanut kirjata kirjaan sanaakaan, mutta ehkä pikkuhiljaa..? Kirjaan kun on mahdollista kirjoitella muistoja myös odotusajalta. Kivoja juttuja, mm. ”Vanhempasi tutustuivat toisiinsa…” ja ”Vanhempiesi tavallinen päivä ennen sinua…” Siellä on myös paikka vanhempien kuvalle ennen odotusta sekä kohta, johon voi laittaa talteen ensimmäisen ultrakuvan ja vaikka mitä muuta kivaa!
Kirjassa voisi olla kyllä tyhjiäkin sivuja, jonne kirjoitella muistiin näitä odotusajan tuntemuksia ja sattumuksia, esim. miten odotus käy toteen tulevalle isälle unien ja unissaanpuhumisten myötä :D. Ne täytyy kyllä ehdottomasti kirjata jonnekin ylös ennen kuin unohtuvat!
Tämä vauvakirja on ollut mulle ihan ehdoton hankinta, sillä yksi mun rakkain aarteeni kautta aikojen on tämä oma vauva-ajan kirjani, jota äiti ahkerasti ensimmäisinä vuosinani täytteli. Mies auttoi eilen kaivamaan kirjan kaapista, jotta pääsin sitä selailemaan ja lueskelemaan. Joka kerta siitä seuraa kyyneltulva, niin kauniisti äiti on esikoislapsestaan kirjoittanut.
Lähes joka tarinassa esiintyy tai ne ainakin päättyvät sanoihin ”olit kiltti tyttö” tai ”on se niin kiltti tyttö”. :D
Omaa päivänsädettämme odotellen <3.
Kirjan välistä löytyy myös muutamia tallessa säilyneitä onnittelukortteja, joita saimme synnyttyäni sekä ensimmäisinä syntymäpäivinäni.
Toivottavasti koittaa se aika, jolloin saan täyttää tätä meidän vauvakirjaa ja toivottavasti osaan täyttää sen yhtä kauniisti kuin äitini, jotta lapsellemme jää siitä yhtä rakkaat ja lämpimät muistot. Tässä meidän vauvakirjassa seurataan lapsen elämää aina ensimmäiseen kouluvuoteen saakka, joten on siinä pientä projektia :).
Onko teillä tallessa vastaavia aarteita?