Voi pojat mikä päivä: tukka putkella paikasta A paikkaan B! Phuuuuuuh! Aamu ja aamupäivä vierähti uiden: tuntui, että minähän jaksan vaikka kilometrin! Kunnes suihkun ja pukuhuoneen lämpö sai olon hetkessä ihan naatiksi ja mielessä kävi, että voiskohan joku kantaa mut mun autoon… Sen jälkeen kauppareissuja ja tilitoimistossa istumista, samaan aikaan mielessä soi “Päikkärit, päikkärit!”. No ne jäi tältä päivältä välistä, ei ehtinyt ja nyt taitaa olla turhan myöhäistä… Yöunille seitsemältä?

Sähköposteihin ja blogikommentteihin vastailuja, blogin puolelle oli suunnitelmissa monenlaista postausta, mutta nyt ei jaksa. Kuvat jäi vielä kameraan, odotellaan virkeämpiä hetkiä :). Mutta kyllä piristi kun vihdoin ajoin auton autokatokseen: siellä nökötti pakkauksia, jotka arvasin heti vauvan pinnasängyn osiksi! <3 Jonkin aikaa pidän teitä vielä tämän osalta jännityksessä, mutta kyllä tuolta aulasta jo kokoamisähellystä kuuluu. Harmi ettei kehtoa/pinnistä voi testinukkua, tässä olisi nimittäin yksi innokas testaaja (tai no kissakaksikkoa ei toki sovi unohtaa…)!

Kävin ostamassa sen eilen mainitsemani huopakorin takkapuille ja samalla ihastelin pirtsakan värisiä tekstiilejä:

Kuvakansiot1-001

En tiedä mihin ne mun mielihalut vaaleasta, hempeästä ja seesteisen sävymaailman omaavasta vauvanhuoneesta on kadonneet… Silmät hakeutuu pirteiden aasien joukkoon! Toisaalta taas, eiköhän niitä hempeitäkin sävyjä huoneeseen mahdu. Huomasin, että erityisesti tuo vitivalkoisella pohjalla oleva turkoosi-puna-harmaa aasikangas on herkku, oli miehenkin mieleen kun kuvia näytin. Tuosta voisi teettää vaikka yhden lakanan vauvan sänkyyn? Kuinkahan monta lakanaa ylipäätään olisi hyvä olla, hmm

Tiedän, että moni siellä kieli pitkällä odottaa vauvanhuonejuttuja – minäkin! Niitä on kyllä tulossa, ihan varmasti. Nyt ollaan kuitenkin siinä tavaran haalimisvaiheessa (huom. toimitusajat) eli mikään ei ole valmista enkä tykkää keskeneräistä kuvailla, joten odottelemme vielä jonkin aikaa. Ihan lähipäivinä kuitenkin kurkistamme, mihin se vauvan valtakunta loppujen lopuksi tulee sijoittumaan! Nyt taidan pyöräyttää meille taukokahvit ja sen jälkeen Seitsemän Uutisia ( = yöunia :D) odottelemaan – illanjatkoja!

 

 

Eilisen tekstipainotteisen Alkuvuoden blogimietteitä -postaukseni vastapainoksi tänään leppoisia ja tunnelmallisia sisustuskuvia! Oli mukava lukea lukuisia kommenttejanne, kiva että osallistuitte keskusteluun. Tottahan se on, että bloggaaja sen blogin sisällön loppuviimein päättää, mutta on mukava aika ajoin kysyä teidänkin mielipiteitänne – tähän bloggaamiseen kun niin olennaisesti kuuluu myös vuorovaikutus.

Mutta sitten tämän kauniin kodin kuviin:

SFD1C03D0822EF84790B4B5EB7BC218D8DB_1024x

Huomasin kuvista, että pallovaloja voi tosiaan vieläkin käyttää. On kuitenkin edelleen niin pimeää, vaikka kevään saapumisen voi jo välillä aistiakin. Mietin, että voisin ripustaa valot seuraavaksi vauvan huoneeseen ja kohta saamme sinne jo joitain kalusteitakin paikoilleen.

SFD3F4E9CCD3D3A4E189C1E1A034B0A34CB_1024x

Viime talvena metsästin tuollaista pyöreää (kuvan versiosta poiketen sileää) lasimaljakkoa, tuloksetta. Pentikiltä löysin yhdistetyn maljakon ja lämpökynttilälyhdyn, mutta mietin silloin sen olevan turhan pieni… Ehkä mun täytyy joku päivä käydä se kuitenkin ostamassa, tulppaanit näyttävät sellaisessa niin kauniilta! Ja monikäyttöisyys on toki aina plussaa!

SFD9B0708A110FE4344B3595DBB306A363D_1024x

SFD7D5E7C24E6564D468B4E454E4618C9EA_1024x

SFD9E203734D1C64AFBB8E8A939C795AB95_1024x

SFD399A2E80AF8043E2A0BAB6811B2486AB_1024x

SFDEDA21D0E98D84767BDF252E06619033F_1024x

Täälläkin on takassa tuli, parin päivän tauon jälkeen. Näin tänään yhdessä liikkeessä ison, harmaan ja huopaisen kantokassin lehdille/puille. Se teki selvästi vaikutuksen, koska mietin sitä vieläkin ja olipa se tarpeeksi isokin meidän polttopuille, meillä kun ei mitään ihan miniklapeja takassa poltella. Se näyttäisi kivalta tuossa takan vieressä näin takkailtoina; nyt tuossa lattialla kököttää nimittäin Ikean sininen kassi ja esteetikon silmää häiritsee aikamoisesti. Täytyy varmaan huomenna kipaista tuo huopakassi hakemassa, hintaa taisi olla 13 euroa, ei paha. Ikean kassi jääköön paljupuiden kantokassiksi…

SFD420C5767AC554187A420D11C74704D25_1024x

Nyt iso kulhollinen mustikkasoppaa, jota tein lauantai-illan ratoksi riisipuuron kera ja sitten uutta Satuhäät-jaksoa odottelemaan. Jännä nähdä, millaisen pariskunnan häihin pääsemme tänään kurkistamaan! Lämpöistä maanantai-iltaa! 

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

 

 

Rentoa sunnuntaita täältä meiltä! Ajattelin näin alkuvuoden kunniaksi koota yhteen jonkinmoisia blogiajatuksia… Nelisen viikkoa sitten alkoi vuosi, jota odotan erittäin jännittyneenä ja innostuneena, mutta sekaan mahtuu myös monenlaisia muita tunteita. Näin vuoden alussa on monista blogeista saanut lukea muutoksista ja mahdollisista uudistuksista blogin sisällön tai toteutustavan suhteen. Itse en osaa sanoa, millaiseksi blogini tästä muuttuu vai muuttuuko miksikään, sillä vuosi tulee muutenkin olemaan niin suuresti aiemmista poikkeava. Aihepiiri tulee toki muuttumaan ja on jo jonkin verran muuttunutkin; tuttujen aiheiden joukkoon liittyi lokakuussa tunniste raskaus ja mitä todennäköisimmin keväällä joukkoon tulee liittymään myös tunniste vauva.

Raskausuutisen täällä jaettuani ja pari raskausaiheista postausta tehtyäni sain kritiikkiä. Tuleeko tämä muuttumaan vauva-/mammablogiksi ja voisinko perustaa vauvajutuille oman blogin ja jatkaa sisustusblogina jne. Kaikkiin noihin lyhyt vastaus on mahdollisesti joidenkin harmiksi ei. All you need is White on ollut puhtaasti sisustusblogi aivan blogin alkumetreillä; aika pian joukkoon alkoi tupsahdella muitakin aiheita. Kuvailisinkin blogiani enemmänkin lifestyleblogiksi ja ehkä se tulee entisestään vauvan myötä korostumaan. Aikani ei riittäisi kahden blogin ylläpitämiseen, joten eiköhän me kaikki tälle yhdelle saitille mahduta :). Tykkään kirjoitella blogia fiiliksen mukaan ja fiilis vaikuttaa kovasti myös kunkin postauksen aiheeseen. Saan silloin tällöin kommenttia, että blogini aihepiiri on kivan laaja, mutta silti rajattu. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän muidenkin yleisiä mielipiteitä blogini aihepiiriä kohtaan – kaipaatko mahdollisesti jotain lisää ja mitkä aiheet ovat mielestäsi niillä kärkisijoilla? 

banneri

Muistelen hymyissä suin miten blogini alkuaikoina (ensimmäisinä kuukausina) tuli aika säännöllisesti nurinaa kissajutuista. Kun on allergiaa eikä tuollaiset ärsyttävät laiskimukset muutenkaan kiinnosta jne. Silti, täällä ne kattimatit vain edelleen olla möllöttävät ja laiskottelevat. Uskaltaisin myös väittää, että ovatpa vuosien mittaan keränneet itselleen melkoisen vankan fanijoukonkin!
En ole kissoihin liittyen saanut enää vuosiin negatiivista palautetta, vaan heihin liittyen tulee ihan päinvastaista kommenttia; myös heidän kuulumisiaan kysellään säännöllisesti. Itsehän kirjoittaisin heistä vaikka joka päivä, mutta tiedän ettei kissajutut ihan kaikkien mieleen ole, joten kyllä täällä aiheviidakossa joskus luovia saa :). Pyrin yleensäkin siihen, ettei peräkkäisinä päivinä olisi kovin samankaltaisia aiheita, vaan mielelläni vaihtelen niitä sekä oman että teidän lukijoiden mielenkiinnon vuoksi. Kuitenkin joskus elämäntilanteet vaikuttavat aihevalintoihin (viimeisimpänä vanhemman kisumme sairastuminen), jolloin tietystä aiheesta tulee kirjoitettua useammin. Kun on tuollaisessa tilanteessa sydän koko ajan huolesta sykkyrällä, tuntuu aika kurjalta ja itsekeskeiseltäkin palaute tyyliin “en jaksa lukea enää näitä kissapäivityksiä…”. En tiedä muista, mutta omalla kohdallani voin todeta, että tämän blogin kirjoittaminen eroaa täysin lehtityöstä, jota voi tehdä aika mekaanisestikin, samoin kuin monia muitakin töitä jos tarve vaatii. Tässä blogihommassa on kuitenkin sydän ja tunteet sen verran vahvasti mukana, että tuntuisi vaikealta kirjoitella kevyesti niitä näitä ja höpötellä sisustusjuttuja, kun ajatukset ja ennen kaikkea se sydän on jossain ihan muualla.

Kuvakansiot1

Mistä syystä sinä luet blogeja? Blogeista varmasti haetaan inspiraatiota ja niiden parissa rentoudutaan, vietetään sitä omaa aikaa, mutta mitä muuta? Oma mielipiteeni on se, että blogit erottaa esim. lehdistä niiden henkilökohtaisuus ja se ihminen blogin takana – pääsee kurkistamaan jonkun oikeaan kotiin ja elämäänkin jonkin verran. Jonkun sellaisen, joka on blogin kautta alkanut tuntua aivan kuin vanhalta tutulta. On kiva käydä kurkkimassa kuulumisia, mitä hänelle tänään kuuluu jne. Tuossa mielestäni juuri se punainen lanka: aiheet blogiin kumpuavat bloggaajan omasta elämästä ja sen tapahtumista, muuten blogi jäisi mielestäni melko hengettömäksi ja persoonattomaksi. Se omaelämälähtöisyys tuo blogiin juurikin sen henkilökohtaisen tunteen ja myöskin erottaa blogit toisistaan. Yritän tällä sanoa mm. sitä, että mielestäni olisi kerrassaan omituista, jos en kirjoittaisi täällä esim. vauvastamme vaan sulkisin niin suuren osa-alueen elämästäni kokonaan blogini ulkopuolelle. Sillä faktahan on se, että blogi elää minun mukanani eikä toisinpäin ja siinä missä elämä, myös blogin lukijakunta on muuttuvaista. Blogini sivupalkin Kuukauden keskustelluimmat -palkkia on myös mielenkiintoista seurata: top kymppiin mahtuvat ja eniten keskustelua aiheuttavat juurikin nuo kissa- ja vauva-aiheiset jutut :).

Kollaasit

Se millä tavoin vauva tulee täällä näkymään, jää nähtäväksi. Aika luonnollista on kuitenkin se, että mitä lähempänä h-hetki on, sitä enemmän vauva-aihe blogissani korostuu; näin ehkä myös hänen syntymänsä jälkeen. Elämäntilanne on täysin uusi, joten silloin ei välttämättä paljon sohvatyynyille mielessä sijaa jää. Pyrin kuitenkin siihen, että kun elämä uutena perheenä alkaa tasaantua ja rutinoitua, alkaa blogissakin näkyä eri aihepiirit tasapainoisemmin. Luulen, että blogi tulee silloinkin olemaan tärkeä kanava sille omalle ajalleni ja omille jutuilleni, ei pelkästään äitiaiheisille jutuille.

Olen saanut viestejä myös siitä, että toivottavasti ehtisin päivittää blogiani yhtä tiuhaan tahtiin vauvan synnyttyä. Toki toivon sitä itsekin, sillä blogini kaikkinensa on mulle tärkeä, mutta luonnollisesti perhe menee aina etusijalle. En osaa ennustaa, millaista elämä vauvan kanssa tulee olemaan, koska en ole sitä ennen kokenut, joten en voi antaa mitään lupauksia päivitystahdin suhteen. Mahdollisesti alkuaikoina uuteen elämäntilanteeseen ja toisiimme totutellessa päivitystahti voi olla nykyistä harvempaa, mutta tämäkin jää nähtäväksi.

012

On ollut aivan mahtavaa jakaa täällä teidän kanssanne monenlaisia asioita ja toivon, että voimme jatkaa samalla tyylillä jatkossakin. Oli asia sitten sisustamiseen, kissoihin, vauvoihin, arkipäiväisiin juttuihin tai matkustamiseen liittyvä – saan näistä hetkistä paljon iloa elämääni. Tuokin tuki, jota blogini välityksellä kissamme sairastuttua annoitte – arvostan sitä ihan liikuttumiseen asti. Monista lukijoista on tullut ahkeran kommentoinnin ansiosta aivan kuin vanhoja tuttuja, joiden viestit ilahduttavat suunnattomasti. Usein tulee ajateltua, että mitähän teille kuuluu… Joskus yhtäkkiä tulee mieleen, että lukija X:stä ei ole kuulunut hetkeen; mitähän hänelle kuuluu..? Sitten kun hän jonain päivänä jättää kommentin, ilahtuu sitä ihan valtavasti ja tekee mieli hihkaista “just tällä viikolla mietin sua!” ja olenpa varmasti joskus hihkaissutkin. Samoin mietin usein teitä, jotka olette kertoneet olevanne myös raskaana ja erityisesti teitä, joiden laskettu aika osuu lähelle omaani. On niin mukavaa olla samassa tilanteessa teidän kanssanne! Iloitsen valtavasti myös siitä, miten uudet lukijat ovat löytäneet blogini äärelle, mutta myös siitä kun huomaan, ettei jokin pitempiaikainen lukija ole jättänyt blogini seuraamista, vaikka elämäntilanteet eivät samankaltaiset enää olekaan.
Johonkin tämä pitkä tekstini täytyy päättää ja se on hyvä tehdä tähän: olen sanonut tämän ennenkin, mutta arvostan sitä edelleen päivittäin ja suuresti: mun blogilla on mieletön lukijakunta, te olette mielettömiä!