Todella upea ja aurinkoinen lauantai täällä tänään, toivottavasti sielläkin! Näitä ihanan aurinkoisia päiviä on viime aikoina ollut useampiakin. Alkuviikostakin, jolloin kävimme Pietarsaaressa ja pysähdyimme matkan varrella tähän kivaan pieneen taukopaikkaan (aivan kuin matka olisi niin pitkä, että taukoja tarvitsisi pitää, mutta kuitenkin :)):
Jos ei kiinnitä huomiota lehdettömiin puihin, näyttää jo aika kesäiseltä vai mitä! Aurinkoinen ja melkoisen lämmin sää houkuttelivat prätkän ulos autotallista ja olihan se munkin ängettävä kyytiin tämän mahani kanssa… Uskomatonta mutta totta: talvitakki, jonka ajattelin menevän kiinni maksimissaan jouluun saakka, meni vielä kiinni! Tosin nipin napin ja olinhan mä näky sen kanssa, niin makkarankuori että! :D (Enkä uskaltanut kumartua…) Niin ja se meidän prätkäajelu, se kesti kokonaiset kymmenen minuuttia. Ehdimme ajaa kilometrin, kun huikkasin miehelle, että kohta kotiin… Siinä asennossa liitoskivut alkoivat turhan voimakkaasti muistuttaa olemassaolostaan, joten hyppäsin pois prätkän selästä ja mies lähti ajelulle yksin – varmasti turvallisempi ratkaisu. Ajattelin, että kaikkia pikkupoikia (ja vähän isompiakin epäilemättä) kiinnostaa tuollaiset broom-broom -jutut, että ehkä tätä meidänkin…
Nyt istun sohvalla tätä kirjoittaen, vanhemman kisun kuorsausta kuunnellen. Ihanaa tuhinaa nojatuolista! Tänään olemme ehtineet vierailemaan sekä minun että miehen vanhempien luona, jälkimmäisiä kävimme moikkaamassa mökillä upeissa merimaisemissa. Vanhemmiltani saimme mukaan simaa, sitä maailman parasta; äitin tekemää. Kohta rusinat nousevat pintaan ja se on vappu! Kävimme myös yhdessä lempiravintolassamme, Pedrinaksessa, syömässä, viimeistä kertaa ennen vauvan syntymää…
Vauvasta puheenollen… Turvakaukalo matkustaa autossani edelleen tyhjillään, vauva visusti masussa. Komeat prätkäpörinät saivat aikaan vain innostunutta liikettä. Eilinen päivä vierähti taas synnytysosastolla, koin siellä aika totaalisen romahduspisteen. Mutta sellaista vuoristorataahan tämä on, etenkin tällainen pitkittynyt kypsyttely-/käynnistelyprosessi. Tapasin tosiaan eilen aamulla osastolla lääkärin ja hän yhteistuumin kätilön kanssa ylipuhui mut testaamaan Cytotec-kypsytyspillereitä vielä yhden päivän ajan (takana oli kolme kypsyttelypäivää pääsiäispyhien ajalta). Itkin lääkärin luona ja itkin huoneen saatuani. Jotenkin oloa pahensi huonekaveri, jolla oli poikavauva jo vierellään… Olin niin epäsosiaalisella tuulella, että harmitti, kun en saanut omaa huonetta. Samaa tuttua rumbaa: käyrää, pilleri, pikakävely, käyrää, pitemmälle kävelylle ja syömään. Ja taas sama alusta. Toisen pillerin jälkeen käyrälle alkoi piirtymään selviä ja säännöllisiä supistuksia, joten eivät uskaltaneet antaa enää kolmatta pilleriä. Pidettiin tuumailutauko ja lähdin töistä palanneen miehen kanssa kävelylle. Supistuksia tuli, mutta koska oli jo sen verran myöhä, eivät antaneet enää kolmatta pilleriä. Käyrän jälkeen pääsin oman toiveeni mukaisesti yön yli kestävälle ”kotilomalle”.
Tänä aamuna oli käsky palata osastolle lääkärin tutkimuksiin. Toiveissa oli, että tilanne olisi sen verran kypsynyt eilisten pillereiden ansiosta, että voisimme siirtyä seuraavaan eli ballonki-vaiheeseen. Mutta ei, ei yhtään mitään muutosta eikä edes ballonkia voinut laittaa. Lääkäri kysyi Cytotecista, mutta en suostunut enää syömään niitä. Jos ne eivät olleet neljässä päivässä edistäneet asiaa yhtään millään tavalla, tuskin tulisivat edistämäänkään. Supistuksetkin kestivät aina vain sen aikaa, kun lääke vaikutti elimistössä. Sanoin, että se vain stressaa sekä vauvaa että minua, sekä henkisesti että fyysisesti, sillä kyllähän tuollaiseen kohtukin jo väsyy. Kätilö oli kanssani ihan samaa mieltä ja lääkärikin sitten lopulta. Sovimme, että palaan osastolääkärin vastaanotolle alkuviikosta ja tutkimme taas tilannetta. Jos luonto ei ole asiaa edistänyt, ei enää jää juurikaan vaihtoehtoja. Ihana kätilö tuumasi, että kyllä tämä uuvuttava prosessi kohta on ohi, että kyllä seuraavalla tapaamisella jo saan vastauksia/päätöksiä. Nyt helpottaa, kun saan olla kotona perheeni kanssa eikä tarvitse istua osastolla. Nyt toki toivon, että luonto ja kroppa hoitaisivat omat osuutensa ja edessä olisi luonnostaan käynnistynyt synnytys. Jos ei, tulee eteen sektio. Synnytyspelostani huolimatta se ei olisi ensisijainen toiveeni, mutta yritän olla stressaamatta asiaa. Tämä pitkittynyt prosessikaan ei pitemmän päälle ole mitään herkkua ja jollain tapaa vauva on ulos saatava.
Eilen osastolla pelastuksekseni koitui vuoron vaihtuminen! Aivan hämmästyin, miten suuri merkitys sillä hoitohenkilökunnalla onkaan! Kun uusi kätilö astui huoneeseen, muuttui tilanne täysin ja aamun niin läsnä ollut itku vaihtui nauruun. Kätilön ammatti on valtavan haastava, voin vain kuvitella, mutta suureksi osaksi se on myös asiakaspalvelua. Hyvään asiakaspalveluun kuuluu hyvä ihmistuntemus; se, että ensimmäisten sekuntien aikana huomaat, miten kutakin asiakasta on hyvä lähestyä. Jokainen ihminen/asiakas on erilainen ja se, mikä tehoaa toiseen, ei välttämättä tehoa toiseen. Synnytysosastolla kuitenkin hoidetaan sitä henkistäkin puolta ja ihminen on kokonaisuus: kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olinkin niin ikionnellinen tämän uuden kätilön ilmaannuttua että! (On siellä toki useampia mahtavia kätilöitä, mutta tämä oli selvä yliveto mulle.) Hän huomasi selvästi, mistä narusta vetää: huumoria, huumoria ja vielä kerran huumoria. Tarpeen tullen kuitenkin vakavuuttakin. Mietin ensimmäistä kertaa elämässäni, että tuossa on kätilö, jonka seurassa synnytyspelkokin varmasti painuisi taka-alalle ja joka ilomielin saisi vastaanottaa lapsemme! Jos tässä alatiesynnytys on edessä, täytyy vain toivoa, että hän on silloin vuorossa. Ja jos on, en varmasti päästä kotiin ennen kuin vauva on ulkona :).
Eilinen aamuvastaanotto lääkärin luona kätilön kera oli kyllä yhtä painajaista! Mitään vastavuoroista keskustelua ei syntynyt. Kaikki, mitä sanoin tai ehdotin, tyrmättiin asenteella me olemme alan ammattilaisia, me tiedämme paremmin kuin sinä. Lopussa olin niin harmistunut ja turhautunut, että vain itkin enkä saanut sanotuksi enää mitään. Tänään tuon uuden kätilön kanssa ihan eri tilanne, eroa kuin yöllä ja päivällä! Kätilön ansiosta koin lääkärin luona, etten ole yksin, vaan hän ymmärtää mitä käyn läpi ja osasi sanoa juuri oikeat sanat. Se aito empaattisuus ja vähäinenkin myötätuntoinen katse vaikuttavat suuresti. Niin pirtsakkana lähdin tänään sairaalasta kotiin, Facebookiinkin tuli tallennettua pieni muisto aamupäivältä:
Pakkasin ruokaostoksia kaupan kassalla kun kiivipaketin kiivit räjähti käsiin. Mitä muuta täs voi enää todeta ku et aivan kaikki muut poksahtaa paitsi minä!
Joten, löytyneellä huumorivaihteella taas eteenpäin! Mukavaa lauantai-iltaa! :)
Voih, voin kuvitella turhautumisesi! <3 Tsemppiä vielä! kyllä se odotus palkitaan viimein. Pojan synnytys tosiaan käynnistettiin ja lopulta se meni sektioon, pelkäsin kuollakseni tuota sektiota mutta aivan turhaan. Homma oli lopulta täysin kivuton, ja toivuin nopeasti. Seuraavana päivänä sektiosta jo kävelin normaalisti, haava ei ollut kovin kipeä edes. Sitten pääsinkin jo kotiin. :)
Hurjasti voimia loppumetreille <3
Joo nyt jo vähän helpottaa, kun tietää, etteivät nyt enää loputtomiin tätä lykkää…
Minä pelkään sektiota myös (alatiesynnytyksen lisäksi). Ihana kokemus sulla sektiosta!
Kiitos paljon <3.
No voi harmi kun se nyt noin vastustaa, mutta onneksi se joskus kuitenkin sieltä jollain tapaa kuitenkin ulos saadaan :)
Purskahdin kyllä nauruun tuosta kiivikommentista, ehkäpä jo ens yönä sinäkin poksahdat :D
Ehkäpä, mutta aika ihme se olisi :D. Tosin ihmeitäkin tapahtuu… :)
Voin vain kuvitella miten turhauttava olo!! Minulla käynnistettiin ballongilla ja seuraavana aamuna cytotekilla ja saman tein lähti paikat aukee ja poika synty samana päivänä. Ne muutaman tunnin odottelutkin sai jo hermoni kiristymään kun olin niin malttamton! Olisin sinun tilassa jo varmaan menettäny lopullisesti hermot joten zemppiä sinne!
Miksi sinua muuten käynnistellään noin kovasti vai onko jo pitkästi menny la yli?
Täälä vakkari lukija pitää sulle peukkuja! :)
Kiitos! On tässä kyllä tätä olematonta kärsivällisyyttäni koeteltu :D. Tai ehkä mulla on kärsivällisyyttä sittenkin loppujen lopuksi enemmän kuin olen kuvitellut :).
Käynnistykseen on useitakin syitä. Mm. LA on mennyt yli, synnytyspelko ja yliaikaisen raskauden riskit ja mun pelko sitä(kin) kohtaan. Ja koska alatiesynnytys on (ainakin täällä) ensisijainen synnytystapa, täytyy käynnistellä jotta vauva vielä mahtuisi sitä kautta syntymään…
Voi että teitä koetellaan, taitaa olla aika sisukas poitsu tulossa teille. :)
Ja että, miten mun onkaan ikävä Jeppikseen. <3 Olisinpa rikas, niin matkustaisin sinne tooooosi usein! :)
Joo ja on koeteltu kyllä koko raskausaika, monenlaista mutkaa ollut matkassa, huh huh :D.
Jeppis on kiva pieni kesäkaupunki :).
Voi,kyllä sua nyt koetellaan!!toivottavasti ei enää kauaa!sitä on kyllä ihan toisten armoilla tuossa tilanteessa ja täytyy vaan tyytyä lääkärin päätöksiin vaikka itse olis kuinka eri mieltä asioista….täytyy vaan ihmetellä sun reippautta,aina jaksat olla niin iloinen!! :) mie romahin jo monta kertaa paljon iisimilläkin hetkillä :D nyt jo naurattaa se oma loppuraskaus,vaikka silloin se vaan itketti!! :D ja jos sektioon päädyt,niin sekin on ihan hyvä tapa synnyttää!Mua meinas sektioon joutuminen aluksi mieltä vaivata,mutta onneksi parin kätilön kauniit puheet sai mun synnytyksenkin tuntumaan ”ihan oikealta tavalta”…. Pääasia,että lopussa kaikki on hyvin molemmilla,sekä äitillä että pienellä. :) jaksamista,hengessä mukana,yhä :D tiitu
Eiköhän tässä loppusuora jo häämötä :). Reippaana jaksaa pysyä tällaisten maailman mahtavimpien tukijoukkojen (perhe, ystävät, tuttavat ja te blogini lukijat!) ansiosta! On taas tullut kyllä huomattua, miten mahtavilla ihmisillä olenkaan ympäröity. Eilen kun tuli se romahdus, niin mietin sen jälkeen heti, että ehkä mä nyt kävin pohjalla ja suunta on vain ylöspäin :).
Mulla on pari kertaa käynyt kyllä mielessä, että mitä vikaa mun kropassa on, kun ei anna vauvan syntyä sille tarkoitetulla/luonnollisella tavalla, mutta yritän työntää nuo ajatukset pois. Tärkeintä on juuri tuo mitä kirjoitit: että lopussa kaikki on hyvin molemmilla.
Kiitos sulle tästä ihanasta mieltä lämmittävästä viestistäsi <3.
Tsemppiä vielä loppuaikaan ja toivotaan että ensi yönä tai huomenna alkaisi jo tapahtua jotakin :) Raskasta varmasti tuollainen odottelu, keho ja mieli varmasti väsyy :/
Kiitos kovasti! Toivotaan näin. Tosin ajattelen nyt myös niin, että se tapahtuu, mikä on tarkoitettu. En voi tähän itse tämän enempää vaikuttaa :).
Tästä tarinasta jäi sellainen tunne, että olet nyt rauhallisin mielin ja kaikki hyvin, ihanaa :-) näillä mennään – ensi viikolla saatte ”palkinnon” ♡
Ihan oikeat fiilikset jäi! Ei tämä mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta näillä mennään mitä on annettu :).
Saako kysyä, kun tämä 90-luvulla synnyttänyt täti ei tajua. Mitkä ihmeen ”kypsytyspillerit”?
Ei sinne sisään ole kukaan jäänyt, eikö se tule omalla ajallaan?
Kaikki vauvat ei tule omalla ajallaan ja sisällä olisi vielä monikin, ilman kypsyttely-/käynnistelyapua. Noita apuja on monenlaisia, mun tapauksessani on aloitettu noilla kypsyttelypillereillä. Jokainenhan on aina oma tapauksensa ja hoito määrätään sen mukaan. Noiden pillereiden on tarkoitus kypsyttää eli valmistaa paikkoja sen verran, että luonto lähtisi mukaan ja luonnolliset supistukset käynnistyisivät ja sitä mukaa sitten synnytyskin. Sen voin vannoa, että lääkärit ei tällaiseen prosessiin ryhtyisi, jollei siihen olisi pätevää syytä.
Hei, itsekin olen hieman ihmetellyt tuota kypsyttelyä, kun aikaisemmasta kommentistasi käsitin, että vielä ei olla ihan siellä vkon 42 lopussa ja muutoinkin käsitin, että mitään akuuttia kiirettä ei ole kun tätä voidaan jatkaa useita päiviä. Mutta ymmärrän, että ei tarvitse kaikkea kertoa yksityiskohtaisesti, mutta herättää ihmettelyä kun ei itsellä vastaavasta ole kokemusta; kolme tullut siellä suht ajallaan. Toivottavasti todella vauveli nyt vaan tajuaisi tilanteen ja alkaisi sieltä ihan itseksiin haluta maailmaan. :) tsemppiä ja onnea viime metreille!
Käsitin lääkärin puheista, ettei meidän sairaalassa koskaan odoteta sinne viikon 42 loppuun eli käynnistelyä aloitettaisiin aina ennen kuin se täyttyy ja hyvä niin. Euroopassahan on ihan yleistä, että kaikki synnytykset käynnistetään viimeistään laskettuna päivänä yliaikaisuuden aiheuttamien riskien vuoksi.
Akuuttia kiirettä ei tällä hetkellä olekaan, mutta koska paikat on täysin epäkypsät, täytyy niitä kypsytellä, jotta synnytys käynnistyisi ja onnistuisi vielä alakautta. Luonto ei ole hoitanut asiaa eteenpäin millään tavoin, joten on turvauduttava näihin keinoihin. Ehkä tuo vastaukseni Anskulle selventää asiaa lisää..?
Tämä ”kypsyttely” on kyllä täytynyt tulla kuvioihin mukaan tällä vuosituhannella. Mulla meni eka 2 viikkoa yli lasketun, mikä on ihan normaalia, enkä muista sitä mitenkään ihmetelleeni enkä muista että olisi siihen asiaan mitenkään suunniteltu jotain ”toimenpiteitä” neuvolakäynneillä.
Anteeksi, en halua väittää että ennen oli kaikki paremmin. Minulle oli vaan tämä ihan totaalisen uutta. Kuulin kemiallisesta ”kypsyttelystä” nyt ensimmäistä kertaa.
Nämä on niin tapauskohtaisia juttuja, ettei näitä voi yleistää. Toiselle on OK mennä kaksi viikkoa yli ja toiselle ei. Tärkeintä onkin hoitaa asiat potilaskohtaisesti, jotta vahingoilta vältyttäisiin. Veljeni on syntynyt 90-luvun alussa ja silloinkin oli käynnistykset kuvioissa :).
Jos kroppa ei mitenkään reagoi lasketun ajan ylitykseen, on mielestäni hyvä alkaa valmistella sitä tulevaan tapahtumaan. Ennemmin näin kuin vain odottaa, että se kaksi viikkoa menee yli ja sitten päätyä suoraan sektioon. Näin vauvalle annetaan mahdollisuus syntyä alakautta ja pillereillä aiheutetuilla supistuksilla yritetään valmistella häntä syntymään. Supistukset siis valmistelevat vauvaa syntymään, ikään kuin kehottavat siihen :) ja niiden avulla vauva ei stressaannu niin paljoa kuin jos hänet ykskaks vain leikataan ulos.
Nuo ikävät kokemukset ja etenkin nuo ”me tiedetään enemmän kuin sinä” ovat varmasti tuntuneet ikäviltä ja ovat mielestäni suoraan törkeitä. Mietin tuossa, että koita olla ajattelematta heitä ja muistele vain sitä hyvää kätilöä. Eikö oo kumma et miten jotkut ei vaan ymmärrä hyvän asiakaspalvelun tärkeyttä… Tai sitten komennan teidät ajamaan Ouluun (kuten kissatapauksessakin), josko se matkalla käynnistelisi itsekseen ja synnyttäähän saa missä vain, ketään ei voi käännyttää takaisin ;).
Mutta sitä tulin nyt sanomaan, että näin unta että päivitit blogiisi kuvan missä vieressäsi pötkötti nelikiloinen poika, olit poikki mutta onnellinen ja totesit vain ”ugh syntyihän hän vihdoin!” :) Ja tämä oli tapahtunut siis yöllä pimeään aikaan. Tapahtuiko jo viime vuonna? ;)
Hah, viime vuonna!! Viime YÖNÄ!! :D
:D Vauva masussa edelleen…
Ouluun, hahah! Jos se ihana kissatohtori hoitaisi tämänkin :D.
En muistelekaan sitä kurjempaa aamua, se on ollutta ja mennyttä. Teki varmaan ihan hyvääkin niin sain itkettyä oikein olan takaa :D.
Hassu uni!
Aurinkoista huomenta Turusta :) Täällä tervehtii aktiivinen, mutta kovin hiljainen lukijasi.
Hämmentyneenä luin tuota edellista postaustasi joidenkin marinoista koskien blogisi sisältöä. Oma elämäntilanteeni on hyvinkin erilainen, mutta minusta on ollu mielenkiintoista seurata myös teidän perheen odotusta. Muutenkin pidän blogisi myönteisestä asenteesta ja hauskasta huumorista elämän kaikenlaisissa kiemuroissa. Räjähtäneet kiivit ;) Kiitos ihanasta blogistasi ja onnea & tsemppiä, toivottavasti pian koittavaan, vauva-arkeen :)
Teidän ihanille karvahaalareille erityisterveiset <3
Huomenta Minna! Olipa ihana herätä sunnuntaiaamuun tällaisen viestin myötä, kiitos paljon!
Karvahaalareille menee terkut perille heti ja kiitti, vauva-arkea täälläkin kyllä jo odotellaan :).
Kohtalotoverikin vielä yhtenä palana. Luin tuon sun kirjoituksen ja kaikki kuulosti just siltä miltä itsellä tällä hetkellä. Paitsi että mä tuun sua muutaman päivän perässä, mutta näyttää siltä että aika lailla samanlaisia jälkiä mennään. Kolme päivää popsittu pillereitä ja tänään ehkä sitten kotiin tai mä ainakin toivon niin. Nyt alkaa huumori loppua. Enkä myöskään haluaisi enää yhtää cytoteciä syödä, kun ei ne kerran auta niin ei ne auta. :/ Mä laitoin nyt aamulla omat vaatteet päälle suihkun jälkeen, enkä aio vaihtaa niitä sairaalavaatteisiin ennenkun olen menossa synnyttämään HUUTOMERKKI Voi toivotaan että sinä pääset pian tositoimiin, niin mä sitten seuraan perässä! ;)
Lähdet kotiin vain, jos ei pillerit ole yhtään edistäneet tilannetta. Munkaan ei tarvinnut tuon kolmen päivän jälkeen kokeilla niitä enää kuin yksi päivä ja todettiin, ettei ole hyötyä. Mutta olen tyytyväinen että kokeilin, nyt olen ainakin yrittänyt enkä asiaan voi tämän enempää vaikuttaa.
Se huumorin loppuminen kuuluu asiaan, on ihan oikein välillä purkaa tunteitaan ja kunnolla, päästää ilmoille vaikka pienet itkupotkuraivarit. Se helpottaa, lupaan sen! Toivottavasti siellä on mukavia kätilöitä, joilla olisi aikaa hetken kuunnella ja rupatella, sekin auttaa ainakin hetkellisesti. Mulla oli sairaalassa koko ajan omat vaatteet päällä :D. Tuolla osastolla se oli siis ihan sallittua, joten pidin mieluummin niitä. Valtavasti tsemppiä ja kotiin vain lepäämään ja voimia keräämään! :)
Niin ja piti vielä kysyä, että onko sullakin ballonkia pidetty seuraavana vaihtoehtona? Senhän voisi laittaa jo kolmannen Cytotec-päivän jälkeen, jos kohdunsuu on edes sormelle auki. Itse olisin kokeillut sitä viimeistään eilen, mutta pillerit eivät olleet edistäneet tilannetta edes tuohon pisteeseen.
Lääkäri kävi ja pääsen kotiin! Tuli kyllä sellainen itkukohtaus kun jäin yksin huoneeseen etten muista koska viimeks oon näin itkeny, huh huh. No joka tapauksessa, ensi viikolla taas uudestaan tänne ja katsotaan taas tilanne. Ahdistaa jo pelkkä ajatus, mutta toivottavasti saan vähä kerättyä kotona voimia. Mulle laitettiin se ballonki heti ekana ja sitten kun siitä ei mitään tapahtunu niin seuraavana päivänä aloitettiin cytotec. No näillä mennään, toivotaan että nää meidän vappupallot pian poksahtaa! ;)
Voi miten ihanaa! Tuossa tilanteessa se koti on niin arvokas ja taivaallinen vaihtoehto! Varmasti saat kotona kerättyä voimia, yritä rentoutua ja puuhastella kaikenlaista muuta, jotain pientä ja kevyttä ettei siihen mene liikaa voimia :). Ja pääset omaan sänkyyn nukkumaan, sekin aivan luksusta!
Ihania kotipäiviä sinne, palaillaan asiaan! :)
Haha, itse käynnistin ekan synnytyksen risiiniölyllä! Tyhjensi suoliston, sitten alkoi tapahtua sen verran, että päästiin synnytyssairaalaan ja lopulta tipan avulla synnyttämään… Ei ollenkaan ollut huono vaihtoehto,.
Tästä olenkin muuten joskus kuullut! Googlettelin hieman enkä taida kyllä uskaltaa testata :/
Hei! Itse olen synnyttänyt sektiolla reilu puoli vuotta sitten ja sektiota ei ainakaan tarvitse pelätä. Itse toimenpide oli ainakin omalla kohdallani täysin kivuton (anestesialääkäri koko ajan vieressä) ja toipuminen todella nopeaa (eikä laisinkaan niin kivuliasta kuin olin pelännyt). Kivunlievitystä voit sairaalassa ollessasi pyytää sektion jälkeen sen verran kuin koet tarvitsevasi. Ja mitä tulee esteettisiin seikkoihin, on leikkaushaava ollut alusta asti todella siisti ja jo nyt lähes huomaamaton:) Sektio erittäin positiivinen kokemus siis!:)
Kiitos tästä Christina! Ihana kuulla positiivisia kokemuksia sektiosta, se kun kuitenkin jännittää myös ja paljon. Ihmisillä on vain tapana puhua kovaan ääneen niistä huonoista kokemuksista, vähän kuten huonon palautteenkin kohdalla; sitäkin annetaan helpommin (ainakin Suomessa) kuin hyvää palautetta :).
Olen itse kahdesti yliajalla synnyttänyt, jokainen päivä on niiiin pitkä mikä ”extrana” pitää odottaa.
Kerran olen myös synnyttänyt käynnistettynä, tosin minulla uudelleensynnyttäjänä se tarkoitti vain kalvojen puhkaisua, olinhan jo monta viikkoa jonkinlaisessa valmiudessa ollut. Omalla kohdallani siitä seurasi se, että vauvalla oli pää väärässä tarjonnassa ”hosumisen” takia ja sain nautiskella sen saman pitkän ponnistuksen mitä aiemminkin, vauva olis ”omalla ajallaan” tullut varmaan kaikenkaikkiaan tunnissa.
Nyt usean synnytyksen jälkeen tiedän pystyväni siihen touhuun missä olosuhteissa tahansa ja luotan tähän kroppaani, onhan se jo monta lasta meille suonut ja toiminut :) Uskomaton kapistus palautumisineen kaikkineen. Kyllä nainen on hieno otus!
Oodi synnyttämiselle ;) Lykkyä pyttyyn!!
Juu, mulla ei voi puhkaista edes kalvoja, paikat ei ole valmiit. Täytyy olla jotain kypsyyttä havaittavissa ennen kuin tuohon keinoon voi siirtyä.
Kiitos! Synnytystapoja on kaksi, saapa nähdä kumpi mulle on tarkoitettu :).
Voih, hurjasti voimia ja tsemppiä sinulle! Voin vain kuvitella miten hermoja raastavaa tuo käynnistely ja sen tehottomuus on. Ihanaa, kun olet jaksanut säilyttää positiivisen asenteeseen, se auttaa varmasti kovasti! Vielä loppurutistus tavalla tai toisella ja sitten pääsette viimein nauttimaan omasta pienestä ihmeestänne :) Se on kaiken tämän vaivan arvoista, lupaan sen <3
Kiitos kovasti Janet! Nyt olen voinut olla helpottuneemmalla mielellä, kun tiedän, että kohta alkaa vihdoin tapahtua, jos ei luonto asiaa sitä ennen hoida.
Minua kiinnostaisi tietää, että miksi ei oo yritetty käynnistää oksitosiini tipan avulla. Minulla on kaksi lasta käynnistetty sillä ja molempien synnytys oli kolmessa tunnissa ohi. Synnytystä vauhditettiin sikiökalvojen puhkaisemisella. Tsemppiä viimeisille metreille!!
Heippa Ansku! Olen varmaan sen verran useassa postauksessa tästä käynnistysaiheesta puhunut, että tietoa on vähän hujanhajan siellä sun täällä :). Ja jos ei ole kaikkia lukenut, ei varmasti ihan kärryillä olekaan. Eli lääkäri päättää käynnistystavan aina paikkojen kypsyysasteen/kohdunsuun tilanteen mukaan. Omalla kohdallani tilanne on täysin epäkypsä, epäkypsempi ei voisi olla :D, joten ei päästä tästä ensimmäisestä eli kypsyttelyvaiheesta etenemään. Cytotec-pillereillä olisi tarkoitus nimenomaan kypsytellä paikkoja, jotta pääsisimme ensimmäisestä vaiheesta eteenpäin. Oksitosiinia voi käyttää vasta sitten, kun kohdunkaula on edes jonkin verran kypsynyt, vaikka supistuksia ei vielä kuuluisikaan. Tippa sitten edistää supistuksia ja sillä toivotaan, että luonto lähtisi mukaan luonnollisilla supistuksilla. Emme kuitenkaan voi harpata tuon yhden vaiheen yli. Ja koska tilanne on täysin epäkypsä, ei kalvojakaan pääse puhkaisemaan, joka olisi yksi mahdollinen käynnistystapa jollekin muulle.
Tsemppiä ja jaksamista näille viimeisille piiiitkille päiville, tiedän hyvin, miltä tuo käynnistely pidemmän kaavan mukaisesti tuntuu. Itselläni molemmat raskaudet käynnistetty, eka lähti tulemaan nopeammin, mutta silloin oli eka kokeilussa oksitosiinitippa ja sitten cytotec suoraan kohdunsuulle. Toisella kerralla cytotecit meni suun kautta ja tuntui, että ei kyllä tapahdu yhtään mitään ja kaikki vieruskaverit vaan vuorollaan kävivät vauvansa hakemassa. No, mutta onneksi sitten yhtäkkiä toisen päivän iltana kaikkien tablettien ja kävelyiden jälkeen menikin lapsivedet ja synnytys käynnistyikin siitä, eikä mennyt monta tuntia. Mutta tuleepa teidän pikkuinen maailmaan millä tavalla hyvänsä, pääasia, että molemmat voitte hyvin. Toivon sinulle ihanaa synnytystä ja ihmeellisiä ensihetkiä pikkuisen kanssa, toivottavasti tapaatte aiemmin kuin osaatte arvatakaan :-)
Lämmin kiitos Nona! Tämän ymmärtää täysin vain toinen saman kokenut :).
Mulla on tilanne niin epäkypsä, että noita keinoja ei voi käyttää. Siksi junnaillaan tällä kypsyttelyasteella… Kysyin myös tuosta Cytotecin laittamisesta kohdunsuulle, mutta sitä ei käytetä täällä (tai ainakaan mun tapauksessani), koska voi aiheuttaa niin rajuja supistuksia, pahoinvointia, oksentelua ym. ja olla muutenkin todella epämukavaa.
Voi Sinua <3 Oletpas joutunut paljon jo ponnistelemaan pikkuisen eteen. Erilaista ponnistelua kun normaalisti käynnistyvissä synnytyksissä, mutta varmasti henkisesti sitäkin rakempaa. En uskalla edes kuvitella miten itse tuossa tilanteessa reagoisin.. Tosi ihana kun jaoit näin suuren asian blogissasi :) Kovasti jaksuja ja tsemppiä sinne sinulle, pikkuiselle & miehellesi! Miten lopulta saattekaan pikkuisen pois masusta, niin se menee varmasti hienosti. Äläkä missään nimessä pohdi elimistöäsi, se on meillä jokaisella täysin uniikki kokonaisuus ja toimii omalla tavallaan. Meistä ketään ei voi verrata toiseen :) Saat varmasti pian pikkuisen syliisi, ei sinne masuun kukaan ole onneksi jäänyt <3 ..ehkä sinulla on ollut erityisen hyvä masu, jossa asustella ;) Hali!
En olisi kyllä ikinä voinut kuvitella, että tästä tulee näinkin pitkä prosessi. Olin varautunut ihan muutaman päivän käynnistelyyn, ei siihen, että ravaan välillä kotona ja sitten taas osastolle jne. Ajattelin, että en varmasti ole ainoa, joka on tässä tilanteessa. Että ehkä näistä kokemuksistani on, jos ei nyt heti, niin joskus myöhemmin hyötyä jollekin samassa tilanteessa olevalle.
Kirjoitit niin ihanasti, tuhannesti kiitos Erika-Maria <3. Käänsit tuon masussa pysymisenkin niin ihanasti positiiviseksi asiaksi, noin alankin nyt ajattelemaan :).
No, johan teillä nyt otetaan mittaa naisesta!
Mutta, haetaanpa positiivisia puolia: Teille tulee tällä viikolla uusi perheenjäsen (joko normaalisti tai sektiolla). Eli se on kai nyt päätetty?
Ehkä me emme vaan pysty hallitsemaan kaikkea, vaan esim. synnytyksissä asiat etenevät omaan tahtiinsa. Emme pysty puuttumaan kaikkeen, vaan luonto hannaa vastaan. Ja onhan vauvalla kuitenkin kaikki hyvin? Ja käsittääkseni vauva ei kuitenkaan voi kasvaa kovin paljoa muutaman päivän aikana?
Vai täytyykö synnytystä jostain erityisestä syystä kiirehtiä?
Nuo kohtaamiset hoitohenkilökunnan kanssa ovat oma juttunsa. Ja nyt, kun mieli on muutenkin niin herkkä, kaikenlainen empaattisuus olisi kyllä tarpeen. Lääkiksen pääsykokeissa ei sitä taideta testata?
Tsemppiä edelleen, kaivaudu miehesi kainaloon ja anna mielen levätä
En osaa oikein sanoa tuohon juuta enkä jaata, ennen seuraavaa lääkärikäyntiä. Kun hän on tutkinut tämänhetkisen tilanteen, ollaan taas viisaampia :). Vauva ei tosiaan ehdi kasvaa kovin paljoa parissa päivässä, mutta viikossa tulee jo aika kivasti lisää painoa tässä vaiheessa raskautta.
Tuota empaattisuuden puutetta olen itsekin pariin otteeseen hämmästellyt… Tuntui esim. hassulta, kun viimeksi osastolla kätilö kysyi, mitä mun mielessä pyörii. Kerroin aika pitkästikin ajatuksistani/tuntemuksistani ja hän totesi siihen ”eli monenlaista on mielessä” ja lähti huoneesta :D. Olin aivan suu auki että mitäääh, hiukan jäin odottamaan jotain keskustelua tai vastakaikua ajatuksilleni…
Kiitos sulle Maisa!
Voi että, osaan niin samaistua tuohon cytotec turhautumiseen..
Itselläni käynnisteltiin synnytystä ensin kaksi päivää cytotecillä, jotka sain suun kautta ja ei vaikutusta. Sitten minulla oli yhden päivän ballongi, eikä senkään avulla vauvaa kyllä olisi tehnyt. Sitten pääsin viikonlopuksi kotiin lomailemaan, vaikka lääkärit olisivat vieläkin halunnut syöttää cytoteciä minulle… Ja uudestaan osastolle saapuessani sanoin, että enää en ota cytotecia, ellei sitä laiteta suoraan alapäähän. Noh, lääkäri suostui onneksi :D Alapäähän laitettuna, se oli sen verran tehokkaampi, että supistukset jopa tuntui ja tehosi sen verrna, että pääsin synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun. Puhkaisun jäkeen makasin 12h oksitosiini-tipassa, tuloksetta (olin kaiken tämän jälkeen n. 3cm auki..) Ja loppujenlopuksi päädyttiin minun kohdallani sektioon, mikä oli kuin pelastus siinä tilanteessa.
Ihmetyttää, miten hoitohenkilökunta ”kiduttaa” synnyttäjiä aina vaan käynnistyksen pitkittämisellä ja samoilla menetelmillä, vaikka ne eivät selvästikkään tehoa. Se on henkisesti, ja fyysisesti erittäin rankkaa..
Mutta hirveänhirveän paljon tsemppiä ! Sitten kun vauva on sylissä, niin varmasti kaikki oli sen arvoista <3
Voi, on sullakin ollut koettelemus! Kauan ne kyllä kieltämättä yrittää ja sektio on sitten se aivan viimeinen vaihtoehto… Olisi jo mielenkiintoista tietää, miten tämä mun kohdallani tulee menemään :).
Kiitos Nina!
Täällä taas kurkkimassa mikä on meininki ;)
Mulla ei käynnistämisestä ole kokemusta, mut miehen veljen vaimolla oli myös aika pitkä projekti. Huh!
No, huominen enää ja saatte vappuaattona nyyttinne ;)
Tai mikäli sitten pikkunen tahtookin syntyä liputuspäivänä :D Mä oon nyt tästä varma :D
Meidän poitsu syntyi reilut puoli tuntia ennen vuorokauden vaihtumista, et näköjään kelpuutti vappuaatonkin eikä liputuspäivää :) Syntyihän muutenkin 9 päivää etuajassa.
Voih, toivottavasti olet oikeassa tuosta syntymäpäivästä! Aika luksusta tuollainen etuajassa syntyminenkin muuten :D.