/

 

Kieltämättä otsikko kuvaa aika hyvin viimeaikaista elämäämme; täällä on eletty hieman pehmeähköissä pilvilinnoissa, mutta mikäs sen mukavampaa! Tämän postauksen aihe ei kuitenkaan liity vauva-ajan pilvilinnoihin, vaan erääseen toiseen asiaan! Paljon ihania valokuvia, mutta missä ne turvallisesti säilöisi – kuulostaako tutulta? No minun korvaan kuulostaa ja niinpä lähdinkin mukaan tähän Indiedaysin ja Saunalahden Pilvilinna-kampanjaan.

Saunalahden Pilvilinna-palvelussa säilyy hyvässä tallessa valokuvien lisäksi myös monet muunlaiset tiedostot: musiikki, videot, dokumentit jne. Itse en ole mikään tekniikan ylin ystävä ja usein hieman vierastan erilaisten palveluiden käyttöä, mutta tämä vaikutti heti alkuun oikein selkeältä. Oma valokuvieni säilytys on hieman retuperällä ja tietokoneen kovalevy täyttyy hyvää vauhtia… Olen myöskin aika laiska kuvien karsija ja se onkin ikuisuuskohta to do -listallani: poistaa koneelta ylimääräiset valokuvat. Toinen laiska piirteeni ilmenee siinä, miten turhan harvoin saan siirrettyä valokuviani ulkoiselle kovalevylle talteen… Tuntuu muka turhan työläältä kaivaa se tuolta kotitoimistostani, laittaa piuhat kiinni ja alkaa siirtämään kuvia paikasta a paikkaan b. Entäs sitten se, kun joskus tarvitsen kuvia ulkoiselta kovalevyltä – taas pienen projektin takana ;). Pilvilinna-palvelussa tuo on tehty yksinkertaiseksi: kaikki kuvat ovat heti käden ulottuvilla, olit sitten missä tahansa ja käytit sitten sillä hetkellä tietokonetta, tablettia tai älypuhelinta! Tiedostoihin pääsee siis käsiksi useilla laitteilla ja halutessaan kuvat saa tallentumaan Pilvilinnan pilveen myös automaattisesti. Vaikka läppäri sattuisi katoamaan, en kuitenkaan menettäisi noita niin tärkeitä kuvamuistojani!

1

1

Tallensin palveluun muutamia kuvia ja tein niille omat albuminsa: jaottelu helpottaa kuvien löytymistä. Yksi albumi tulee varmasti räjähtämään liitoksistaan ja sen albumin nimi on vauva. Odotan innolla alkukesän juhliamme: poikamme ristiäisiä ja niille ehdinkin jo innostuksissani tehdä oman albuminsa valmiiksi täytettä odottelemaan. Yllä olevissa kuvakaappauksissa testailin Pilvilinna-palvelua iPhonellani – kätevästi siirtyivät kuvat sieltäkin pilveen. Kuvissa mm. vanhempieni pihan kukkaloistoa viime kesältä. Myöskin Facebook-profiilistani kuvat siirtyivät hetkessä pilveen talteen. Näiden kuvien joukossa mm. vanhoja kisukuvia sekä raksa-ajan kuvia, oi niitä aikoja!

1

1

1

Sattui hassu juttu tuossa kun testailin palvelua ensimmäistä kertaa. Olin nimittäin luonut tunnukset palveluun ennen vauvan syntymää ja senhän arvaa, etten muistanut niitä enää synnytyksen jälkeen. Totta puhuen en muistanut enää edes sitä oikeaa kirjautumissivua, köh köh… Hieman jo hengitys tiheentyi, kunnes huomasin Saunalahden sivuilla mukavan lisäpalvelun: asiakaspalvelu-chat, jonka kautta sain apua minuutissa! Tuli sitten testattua tuollainenkin ja toimi. Kiitokset Esa-Pekalle! :)

Postauksen lopusta löytyy vielä tällainen lomake, jonka avulla pääset yksityisesti kertomaan, mikä juuri sinua eniten tässä Pilvilinna-palvelussa kiinnostaa. Palkitsen parhaan perustelun antaneen lukijan 6 kuukauden ilmaisella Pilvilinna M-paketilla (100Gt). Jos et malta odottaa kilpailun ratkeamista, vaan haluat palvelun heti käyttöösi, niin ei hätää; se onnistuu näppärästi täältä!

 

/

 

Vielä viikko sitten heräsimme synnytysosastolta ihanan hoitohenkilökunnan keskuudesta. Samana päivänä alkoi kuitenkin itsenäinen elämämme vauvaperheenä ja kotiuduimme pienen, mutta niin suuren aarteemme kera. Viikko on ollut kaiken kaikkiaan mieleenpainuva; uuden opettelua ja totuttelua näihin uusiin puuhasteluihin, aikatauluihin sekä toisiimme. Vauva määrää aika pitkälti kaikki aikataulut ja pyrimmekin järjestämään vuorokausirytmimme hänen mukaansa.

Haastavinta vauvanhoidossa on itselleni ollut alusta asti imettäminen. En jännitä vauvan käsittelyä millään tavalla, koen otteeni varmoiksi, koska olen käsitellyt vauvoja aiemminkin. Mutta imettämisessä on kyllä haasteensa! Aluksi se oli vaikeaa siksi, koska en sektion vuoksi voinut kokeilla moniakaan imetysasentoja. Seuraavat haasteet aiheuttivat vauvan erittäin intensiiviset ja innokkaat imuotteet… Osastolla nauroivat, että jos vauvan laittaisi seinää vasten, hän saisi jopa siitä imuotteen :P. Sanoivat, että saan olla tyytyväinen, kun hän osaa niin hyvin imeä ja maitoa riittää, mutta silti: AUTS. Nyt pahin auts-vaihe on ohi ja olen voinut kokeilla eri asentojakin, se helpottaa. Jonkinmoista imetystuolia kyllä kaipailen, se kun jäi hankkimatta… Sohva on turhan syvä ja saa tehdä aina melkoiset viritykset, ennen kuin asentoni on sopivan ryhdikäs ja pieni puolimetrinen potkunyrkkeilijäni pääsee irti.

Vauva on ihana hymypoika. Tyytyväinen pakkaus. Antaa hoitopöydällä hoitaa itseään pitempäänkin, huokailee tyytyväisenä ja hymyilee ympärilleen katsellen. Ruokatouhuissa kärsivällisyyttä ei sitten ole ihan samalla tavalla: kun hän saa vihjeen, että ruokaa on tulossa, olisi sitä hyvä olla suussa kahden sekunnin sisällä. Äitiä on välillä hieman hikoiluttanut :).
Lääkärit ja terveydenhoitaja kehuvat jänteväksi ja virkeäksi pojaksi. Jo osastolla ihastutti hoitajia tarkkaavaisella katseellaan, vastasyntyneet kun ovat kuulemma yleensä hieman enemmän omissa maailmoissaan. Mutta kuten tiedämme, vauvamme viihtyi masussa sen verran pitkään, että oli jo todella valmis pakkaus ulkomaailmaan.

cats

Kollaasin kaksi ensimmäistä kuvaa ovat osastolta: ensimmäinen kolmen päivän ikäisenä ja toinen neljän. Kolmannessa kuvassa pieni kesämies piipahtaa kotiterassilla uusi pipo päässä. Teetin näitä pipoja muutaman ennen vauvan syntymää, aivan ihania ja pysyvät hyvin päässä! Viimeisen kuvan otin maanantaina autossa matkalla neuvolaan. Autossa uni tulee jo ensiminuuteilla, hurinaan ja liikkeeseen on mukava nukahtaa.

Nukkumisesta olettekin kyselleet. Nämä vanhemmat eivät ainakaan toistaiseksi voi pahemmin univelkojaan valitella… Vauva on nukkunut kaikkina kotiöinään seitsemän tunnin yöunia heräämättä, jo osastolla porskutti viiden tunnin pätkiä. Käymme nukkumaan noin klo 23 ja vauva heräilee kuuden aikoihin. Silloin on vuorossa noin vartin ruokatauko, jonka jälkeen uni jatkuu vielä 2-3 tuntia. Aika aamun torkku, sanoisin. Rytmi on ollut näissä kohdin hyvin samanlainen kuin masussakin. Päivisin ollaan sitten hieman enemmän hereillä (ruokamestoilla mielellään ööh koko ajan, vaikka sitten torkkuen) ja silloin yritetäänkin mahdollisimman hyvin täyttää hellyys- ja läheisyyskiintiötä yötä varten ;).

Vauva lähti isänsä kanssa pienelle vaunulenkille ja äitillä on jo ikävä… Mietin, että jokaisen vauvan tulee olla ainakin omille vanhemmilleen se maailman ihanin ja rakkain. Tämä pieni tomera vauva on meille se maailman ihanin, ihmeellisin ja täydellisin. Joka päivä ihastelen hänen silmiään, nenuaan, suutaan, korviaan, hiuksiaan (niitä on muuten hyvä määrä, sitäkö se karsea leikkaussaliin jäänyt närästys tiesi…), sormiaan, varpaitaan, ilmeitään, eleitään, äännähdyksiään… Miten kaikki tuo täydellisyys onkaan saatu yhteen noin pieneen pakettiin <3.

 

/

 

Melkoista hellettä! Tuntuu taas hassulta näin yllättäen. Äsken Leijonien peliä katsellessa alkoi takapihan metsikön puiden ylle nousta sinertävän liloja pilviä ja nyt kuulkaas myrskyää & salamoi! Mies laittoi grillin tulille, itse en uskalla terassille edes astua. Pelkään ukkosta, ehkä kunnioitan luonnonvoimia sen verran paljon. Olen nähnyt miten karmaisevaa tuhoa salamat saavat aikaan (pallosalama tuhosi mummuni pihassa kasvaneen valtavan kokoisen puun järkyttävän pamauksen säestämänä!), joten en todellakaan koskaan toivo ukonilmaa. Kissatkin luimistelevat korviaan, kun taas 1,5 viikon ikäinen kuorsaa sohvalla niin lököasennossa että! Ensimmäinen ukonilma eikä hän tiedä siitä mitään, taitaa päinvastoin uni maistua normaaliakin paremmin :).

Tänään muuten tapahtui sama mikä tasan vuosi sitten, siis päivälleen! 19.5.2013 kirjoitin postauksen mieheni keksimällä otsikolla Lehti tuli puuhun, muistatteko? Aivan hämmästyin tuota samaa päivämäärää kun kaivoin postauksen esiin vihreitä puita ihastellessani. Siitä päivälleen vuosi eteenpäin ja koko maailmani on muuttunut.

Luin onnittelujanne Sinä-postaukseeni jo toistamiseen. Ne on kyllä niin kullanarvoisia, kiitokset vielä! <3 Ensimmäisen kerran onnittelujanne osastolla lukiessani taisin olla aika tokkurassa sekä sektiosta että väsymyksestä, joten nyt tuntui kuin olisin lukenut niitä ensimmäistä kertaa. Poimin sieltä tähän erään ihanan pätkän, joka ajankohtaisuudellaan osui ja upposi:

Nauttikaa näistä ohikiitävistä vauvantuoksuisista hetkistä, älä pidä kiirettä pois vauvakuplasta! :)

5

Niin totta tuo. Ja kukapa sen paremmin tietäisi, kuin itse saman kokenut. 32 vuotta ehdin elää toisenlaista elämää, lapsettomana, joten nyt nautin tästä vauva-arjesta kaikkine yksityiskohtineen täysin rinnoin. Tähän elämänvaiheeseen kuuluu tämä vaaleansininen vauvakupla, en kiirehdi siitä ulos. Välillä toivon, että aika pysähtyisi eikä vauva tuosta yhtään kasvaisi. Välillä taas odotan näkeväni vauvan kasvavan ja kehittyvän. Paras vaihtoehto taitaa tässäkin tapauksessa olla hetkessä eläminen ja siitä parhaalla mahdollisella tavalla nauttiminen.

Välillä on niin sekaisin, ettei tiedä mikä viikonpäivä on meneillään. Tänäänkin tiesin olevan maanantai vain neuvolakäynnistä sekä puhelinpalaverista. Seuraava sovittu tapaaminen on torstaille, joten nyt voi taas pari päivää haahuilla ;). Vauva on tuossa metrin päässä, mutta häntä on silti ikävä. Hänen ihonsa on niin puhdas ja pehmeä ja oi minkä tuoksuinen! Ja nuo silkkiset posket, olenko jo kertonut, kuinka pehmeät ne ovat? Tiedättekö sen hymiön (vai millä nimillä niitä kutsutaan..?), jolla on silmien tilalla syvänpunaiset sydämet? Sellaiselta näytän joka ikinen kerta, kun katson lastani.