Venetsialaisviikonloppuun

 

Nyt se on taas täällä: kesäkauden päätösjuhla. Mitään kovin ihmeitä venetsialaissuunnitelmia meillä ei ole; kyläilyä, saunomista, hyvää ruokaa… Ajoissa iltaisin kotiin, jotta vauva rauhoittuu iltatoimien kautta levollisille yöunille (ja ettei kissojen tarvitse yksinään pelätä pommeja!). Vaikka tiedän kyllä, että tuo pieni seurallinen illanvirkku mielellään valvoisi venetsialaisriennoissa… Mies puheli eilen, että paljuiltaisiin tänä iltana. En vielä uskalla innostua, sillä jotta se olisi mahdollista, vauvan tulisi käydä yöunille suht järkevään aikaan. Toissailtana poitsu päätti nukahtaa vasta klo 00:20… Eilen tuo ei onneksi toistunut, vaan hän nukahti jo puoli yhdentoista maissa. Tuo on meille todellakin jo :).

Viikonlopun aikana ajattelin suunnitella myöskin blogini uutta banneria (jep, ollut mielessä jo ikuisuuden!). Kävin vähän kuviani läpi, mietiskelin mitä siihen valitsisin… Nykyään näkee enimmäkseen tekstibannereita, joissa on lähinnä blogin nimi. Ne on kivan simppeleitä, mutta itse mielelläni käytän bannerissa myös kuvia. Banneri toimii ikään kuin lehden kansi: sen avulla saa jo jonkinmoisen käsityksen siitä, millainen blogi on kyseessä. Banneri vaikuttaa usein myös siihen, jatkaako blogin lukemista vai ei. Mitä mieltä te olette asiasta?

uusi blogibanneri-001

Voi, en ikinä unohda viime vuoden venetsialaisia! Meillä oli miehen kanssa oma pieni, kasvava salaisuus. Juttu oli tuona viikonloppuna vielä niin tuore, se tuntui ihan uskomattomalta. Koko maailma oli muuttunut ja tuntui niin erilaiselta. Valikoin vaatteita iltaa varten ja katsoin peilistä: olin ihan varma, että maha oli jo kasvanut niinä muutamina päivinä… Jännitti keihin kaikkiin törmäisimme – heistä jokainen takuuvarmasti huomaisi asian! Koko ajan teki mieli silitellä mahaa… Ja mikä maailman suurin onni, että nyt saan silitellä tuota pientä hymypoikaa, joka tällä hetkellä nukkuu päivän ainoita pitkiä (lähes tunnin pituisia) päikkäreitään. Oi että, tuli jo ikävä!
Ihania hetkiä on ne, kun hän herää uniltaan. Saan heti hymyn, kun menen hänen luokseen. Jos hän on nukkunut sängyssämme, menen viereen makoilemaan ja halailemaan ja suukottelemaan, muissa tapauksissa nostan syliini halittavaksi. Noita hetkiä olen saanut kokea jo satoja eikä niihin kyllästy koskaan! Se tunne, kun pusertaa sen pienen itseään vasten ja antaa pusun (tai sata) poskelle, siitä tulee sellainen lämmin aalto sydämeen ja koko muu maailma unohtuu. On vain se hetki. Kohta sellainen on taas edessä.

Oikein kivaa (venetsialais)viikonloppua teille kaikille!

 

14 Comments

  1. Äippä
    29.8.2014 / 13:47

    Moi, jos banneria suunnittelet, niin ethän unohda turkoosia väriä, se on niin tämän blogin juttu – tietysti valkoisen kanssa, ja kisujen kera :) Mukavaa viikonloppua!

  2. Lukija
    29.8.2014 / 14:25

    Moi! Kyselisin, että oletko tarkoituksella muokannut blogisyötteen asetuksia niin, että ainakin bloglovinin kautta pystyy uudesta postauksesta näkemään vain alun.
    Harmi jos tämä on pysyvä ratkaisu, itse olen kokenut blogien seuraamisen helpoksi bloglovinin kautta, kun kaikki postaukset ovat siinä sellaisenaan, eikä tarvitse siirtyä blogin osoitteeseen lainkaan.

    -Kata

    • 29.8.2014 / 14:37

      Moi Kata! Tuo muutos tuli Indiedaysin puolelta ja on pysyvä. Toivottavasti te lukijatkin totutte siihen ajan myötä, sillä meille bloggaajillehan tuo on oikeastaan ainoa ns. reilu keino. Olihan se nimittäin hieman hassua, että tähän asti blogiani pystyi sitä kautta lukemaan klikkaamatta lainkaan blogiini :).

  3. Sara
    29.8.2014 / 16:10

    Oi, kun kuulosti ihanalta erityisesti tuo jutun loppuosa!

    Meidän esikoisemme (ja itse asiassa kyllä kuopuskin) oli myös yökyöpeli. Joskus mies valvoi hänen kanssaan, ja muistellaan joskus edelleen, miten hän jaksoi kulkea töissä. Pojalle on edelleen tyypillinen aamuntorkku, mutta nykyään (11-vuotiaana) mennään sentään nukkumaan ihmisten aikaan. Toivottavasti teillä rytmi kääntyy pian vähän äitiystävällisempään moodiin. :-)

    • 31.8.2014 / 12:39

      Joo ehkä hieman aiemmin saisi illalla käydä nukkumaan :). Yöllä kyllä nukkuu hyvin eli ei siis valvo yöaikaan, mutta nukkumaanmeno joskus venähtää ja aamulla sitten uni maistuu! Eilenkin nukahti vasta puoli yhdeltä… Mutta nyt hoksasin mistä se varmuudella johtuu: nukkui alkuillasta yli puoli tuntia ja se on liikaa ja liian myöhään! Seiskan jälkeen ei passaa enää torkahtaa :D.

  4. Gaia
    29.8.2014 / 16:57

    Blogisi vakituisena lukijana suosittelisin sinulle vauva-kisu-sisustus -comboa, koska juuri nämä seikat ovat ne tärkeimmät miksi blogisi on ykkönen myös minun nirsojen työkavereiden ja ystävättärien joukossa. Monet heistä hehkuttavat edelleen komeita sisustuksiasi, erittäin komeaa poikaasi ja valloittavia kisuja. Toivon hartaasti sinun pitävän tämän entisen upean ja hyväksi havaitun kolmikon mukana kuvioissa.

    Banneriin saat varmasti kauniisti kaikki nämä meitä kiinnostavat asiat!

    • 31.8.2014 / 12:42

      Hyvä kombo! Kurkkaahan uusin postaukseni :).
      Ja valtaisat kiitokset aivan niin ihanasta palautteestasi, et usko miten tuollainen ilahduttaa! Nykypäivänä on ihan uskomattoman hienoa olla jonkun lempiblogi, blogeja kun on aivan valtava määrä. Kiitos vielä! :)

  5. Elina
    29.8.2014 / 20:34

    Hei, kirjoteltiin kommenteissasi aikaisemminkin saman ikäisistä pojistamme… Meillä on ongelma melkein päinvastainen :D Yöunet tahtovat alkaa liian aikaisin ja se sitten tietää sitä että muru olisi valmis aloittamaan uuden päivän tuossa heti pian 6 jälkeen… Tänään sain venytettyä yöunien alkamisen klo 20 asti. Viime öinä ruokailut olleet klo 00.30 ja 3.30. Klo 6 syö sitten seuraavan kerran ja jos hyvin käy, nukkuu sitten vielä tunnin tai joskus harvoin kaksi. Meillä siis nyt vähän tuo yösyöpöttely vähentynyt, omaan sänkyyn en ole raaskinut vieläkään siirtää :D Olen muuten Etelä-Pohjanmaalta myöskin, vähän etelämpää ;) Minun pikku A on syntynyt 15.5.

    • 31.8.2014 / 12:47

      Voi apua, tuo olisi mulle vielä pahempi vaihtoehto! Oon nykyään kuuden aikaan vielä niin väsynyt, että silmiä kirvelee ja kädet on maitohapoilla :D. Meidän poitsulle tulee varmaan hampaita… Sen verran on nuo yöt katkonaisia ja välillä herää itkien eikä rauhoitu kuin rinnalle. Hieman paremmin nukkuu vieressäni, viime yönä testattiin. Nukahtaa illalla tosiaan yleisimmin klo 22-23 ja syö ensimmäisen kerran kolmelta, sitten kuudelta ja kahdeksalta (tuo viimeisinkin meille vielä yösyöttö :D). Joka kerta ei ole edes mikään kova nälkä, kunhan haluaa rinnalle…
      Voi että, tasan viikko on meidän pojilla ikäeroa! :)

  6. 30.8.2014 / 12:52

    Kyllä, banneri on minustakin tosi tärkeä. Tein itsekin vähän aikaa sitten uuden, ja tykkäsin alkuun. Nyt se kuitenkin mietityttää. En olekkaan varma onko se hyvä…

    Sinun blogisi banneri on minusta kaunis, ja juurikin kuvaava.

    • 30.8.2014 / 19:45

      Wau! uudestakin tuli tosi hieno!

    • 31.8.2014 / 12:49

      Nämä bannerijutut on kyllä sellaisia, että aika ajoin niihin vain kyllästyy ja kaipaa muutosta. Ja niitä tahtoisi viilata loputtomiin… Ainakin mun luonteella :D.
      Sun banneri on tyylikäs, tykkään kovasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.