Tosi mielenkiintoista keskustelua edellisessä Ruokailuja ja yöheräämisiä -postauksessani, kiitokset kommenteistanne! Vauvat on kaikki niin erilaisia yksilöitä, kuten me kaikki, joten on mukava kuulla, millaisia tapoja muilla on. Sitä kautta saa myös mahtavaa ja tärkeää vertaistukea. En koe yöheräilyjä mitenkään kovin raskaina, niitä kun enimmäkseen on maksimissaan kolme/yö. Enemmän haastetta on tuonut se, ettei vauva nuku pienempiä torkahduksia kummempia päiväunia. Ja kun hän iltaisinkin käy nukkumaan melkoisen myöhään, ei sitä omaa aikaa vuorokaudessa juurikaan jää. Mutta eihän sitä tiedä, ehkä päiväunet jossain vaiheessa alkavat hänelle maistumaan! :) Vastailen kaikkiin kommentteihinne tässä pikkuhiljaa kun ehdin.

085

093

Lupasin aiemmin näyttää kuvia tuosta Beach House Companylta saamastani vauvan vuodevaatesetistä, joten tässäpäs niitä! Valitsin kolmesta sävystä valkoisen setin: tyynyliinan, pussilakanan sekä torkkupeiton. Tyynyliinaa kuvissa ei näy, sillä vauvallamme ei vielä tyynyä käytössä ole. Minkäikäisenä muuten teidän vauvanne on alkanut käyttämään tyynyä?

cats

Jos joku kiinnitti huomiota tekstiilien söpöön ryppyisyyteen, johtuu se ihan siitä, että ovat olleet ahkerassa käytössä :). Meillä ei muutenkaan petivaatteita silitetä; ei aikuisten eikä vauvan. Kuivausrumpu saa esiin tekstiilin pehmoisuuden poistaen enimmät rypyt ja se riittää vallan mainiosti!

Pallovalot esiin, nyt on syksy ja tunnelmavalojen kulta-aika! Näytti mielestäni aika kivalta tuossa vauvan sängyn ympärillä, hän katseli loistavia palloja silmät suurina sohvalta käsin. Valot olivat sängyn ympärillä vain kuvaustilanteen ajan, niiden kanssa tuleekin olla varovainen vauvan lähettyvillä eikä valoja voi koskaan jättää valvomatta vauvan ulottuville.

105

cats

Petivaatesetin mukana tuli kaksi suloista nallukkaa; näitä ei voi olla liikaa! Myöskin arpomaani petivaatesettiin nämä nallet kuuluvat ja voittaja onkin nyt selvillä. Oli kiva nähdä taas niin monta osallistujaa, tosin harmittelen aina, että voin arpoa vain yhden voittajan. Mutta se on kilpailuissa kai aika yleistä; yksi voittaja ;).

Random.org suosi tällä kertaa arpalipuketta, joka kuului Marikalle! Kommentti kuului seuraavasti:

Marika

Ihana arvonta! Valitettavasti meiltä ei vielä löydy Beach housen tuotteita, mutta olen monesti ihaillut niitä. Toivottavasti arpaonni suosii tällä kertaa meitä ja lokakuussa syntyvää esikoista!!:)

Onnitteluni! Olen lähettänyt sinulle sähköpostia.

018

Nyt hieman tunnelmavaloja ja kynttilöitä sinne tänne, villasukat jalkaan ja perjantai-iltaa viettämään! Täällä taitaa olla syysmyrsky tuloillaan. Ihana tunne olla sisällä lämpimässä, kun ulkona sataa ja tuulee; paras kotoiluilma! Eipä sitten muuta kuin viikonlopun viettoon – kivaa sellaista teillekin! 

 

 

– Syyään nyt aivan rauhallisesti.

– Joo. Mut ku ei pysty. Se voi herätä ihan millon tahansa. Pakko hotkia.

Varmasti tuttu monen muunkin äidin suusta tuo lausahdukseni? Tuollainen keskustelu käytiin minun ja mieheni välillä viime lauantaina Ylivieskan Pedrinaksessa. Vietimme Ylivieskassa oikeastaan koko päivän. Kävimme kirppiksellä, Askossa, Kärkkäisellä ja myöskin tuolla syömässä. Mulla oli suunnitelma, miten saisimme syötyä rauhassa vauvan nukkuessa. Olimme kaupoilla niin kauan, että poitsu alkoi näyttää väsymisen merkkejä. Hänen haukotellessaan siirryimme kassajonoon maksamaan ostoksemme. Sitten ruokapaikkaan pöytää varaamaan ja tilaamaan. Tämän jälkeen minä lähdin vauvan kanssa ulos vaunuilemaan, jotta hän nukahtaisi ja sehän tapahtuikin kymmenessä minuutissa. Sitten takaisin ravintolaan, josta olimme valinneet sellaisen pöydän, jonka viereen vaunut hyvin mahtuivat. Söimme salaattimme ja odottelimme pääruokaa vuorotellen vaunuihin vilkuillen… Mutta koska hän ei edelleenkään ole mikään päivänukkuja, nukkui tuolloinkin vain puoli tuntia. Juuri sen ajan, jonka söimme. Saimme kuin saimmekin siis syödä ravintola-annoksemme rauhassa: ensimmäisen kerran vauvan syntymän jälkeen :).

Meillä onkin nyt suunnitelmissa illallinen Wanhassa Lyhdyssä, siellä ei hotkita! Vauva menee siksi ajaksi isovanhemmille hoitoon, joten saamme syödä ruokamme kaikessa rauhassa aikuisten kesken. Miehen kanssa emme ole kaksistaan juuri missään vauvan syntymän jälkeen käyneet; ainoastaan eräässä kultasepänliikkeessä kesällä. Että eiköhän nyt ole sitten jo aikakin! Synnärillä eräs hoitaja muistuttelikin juuri tuosta; sanoi, että on tärkeää viettää säännöllisesti kahdenkeskeistä aikaa puolison kanssa. Käydä silloin tällöin yhdessä kahvilla, syömässä tai harrastamassa. Mietin, että voisimme joku päivä lähteä yhdessä vaikka uimaan tai keilaamaan. Viimeksi kävimme yhdessä uimassa raskausaikana, mutta keilaamisesta onkin yli vuosi aikaa. Mielellään tuollaisia tuokioita eikä siten, että vauva menisi yökylään. Siihen en taida olla valmis vielä aikoihin :P.

Kuvakansiot1-001

Yöheräämiset! Siinäpäs aihe, joka kiinnostaa mua nyt suunnattomasti. Voisin alkuun kertoa hieman meidän öistä. Vauvammehan nukkui ensimmäiset viikkonsa pääsääntöisesti seitsemän tunnin öitä heräämättä, sitten pikatankkaus ja uni jatkui vielä muutaman tunnin ajan. Tuo kuitenkin muuttui kolmen ikäviikon kohdalla, jolloin jouduimme lastenosastolle lähes viikoksi. Siellä vauvaa oli heräteltävä öisin… Sen jälkeen vakiintui 2-3 yöherätyksen aikajakso. Kolmen kuukauden iässä tuli kausi, jolloin yöt olivat melkoista härdelliä. Heräilin lukuisia kertoja yön aikana, en pysynyt laskuissa mukana. Vauva oli levoton ja itkuinen eikä rauhoittunut kuin rinnalle (tuttia ei huoli enkä ole enää aikoihin yrittänyt sitä edes tarjota, vaan olen pikkuhiljaa hyväksynyt oman roolini tuttinakin :D…). Uskon, että tuolloin tuloaan tekevät hampaat valvottivat pientä. Joskus 1,5 tunnin aikana heräsin jopa kolme kertaa häntä rauhoittelemaan. Aamuisin vauva oli kuitenkin pirteä kuin peipponen, äiti ei :). Tuo vaihe meni jonkin ajan kuluttua ohi ja nyt pari viikkoa sitten palasimme suht normaaleihin öihin (seuraavaa katkonaista vaihetta odotellessa…).

Tällä hetkellä vauva herää öisin 2-3 kertaa, edes yhden herätyksen taktiikkaan emme ole päässeet (sellaisia öitä on vain satunnaisesti). Olen huomannut, että kahden yöherätyksen jälkeen olo on aamuisin ihan ok, mutta kolmen yöherätyksen jälkeen en viitsi aamuisin katsoa peiliin… Että tuossa näyttää menevän se raja väsymyksen suhteen. Täysimetystä olen ajatellut jatkaa siihen puolen vuoden ikään asti, jos vain maito edelleen riittää ja vauva hyvin kasvaa. Olen kuullut, että kiinteiden aloituksella olisi yhteys katkeamattomiin yöuniin – pitääkö teidän kokemuksienne mukaan paikkansa? En oikein usko tuohon meidän kohdallamme, sillä joskus vauva haluaa rinnalle ihan muuten vain, ei tunnu olevan edes nälkä… Joskus mietinkin, miten onnistun ikinä lopettamaan imetyksen ja etenkin: miten vauva on ikinä valmis luopumaan rinnasta? Ehkä se tietty ikä vain saa sen sitten aikaan eikä luopuminen tunnu hänestä enää niin pahalta? Ajattelin täysimetyksen jälkeen kuitenkin jatkaa imettämistä kiinteiden rinnalla. En tiedä kuinka pitkään, en aio sitä etukäteen edes suunnitella. Aika näyttää.

Viime yönä herätyksiä oli vain yksi, neljän jälkeen. Itse olin ollut tuolloin jo puoli tuntia hereillä, voi HUOH. Herään siis automaattisesti siinä puoli neljän aikoihin, joka on viime aikoina ollut vakiosyöttöaika. Täytyy ehkä herättää vauvakin aina silloin syömään, kun joka tapauksessa olen hereillä siihen aikaan… Vauva nukahti eilen yöunille vähän ennen kymmentä ja porskutti sitten alkuun sen kuusi tuntia heräämättä. Kun nousin häntä sängystään nostamaan, jätti sydän lyönnin välistä: hän oli möyrinyt sängyssä ollen siellä aivan poikittain! Kännykän antaman pienen valon avulla en meinannut uskoa silmiäni, hän kun ei ole moista ennen tehnyt ja jos möyriikin kovasti, herään siihen ääneen heti. Tuollainen unissaan möyriminen pelottaa mua, koska pelkään hänen jäävän tiukasti peittonsa alle tai jotain muuta vastaavaa.

Mutta kertokaahan! Miten teillä menee/on mennyt yöt vauvan kanssa? Tiedän käynnissä olevaan arvontaan osallistumisestanne, että siellä on paljon äitejä taustalla, joten ei muuta kuin omia kokemuksia jakamaan! Kuinka pitkiä yöunia vauvanne nukkuvat, entä päiväunia? Missä vaiheessa aloititte kiinteät? Oliko sillä vaikutusta yöuniin? (Tokikaan en aio kiinteitä tuon seikan vuoksi aiemmin aloittaa, ainoastaan siinä tapauksessa, jos pelkkä maito ei enää vauvalle riitä.) Vauva nukkuu vielä aamupäiväuniaan, joten taidan hörpätä kupposen kuumaa ja… oikeastaan vain olla, tekemättä mitään!

 

 

… en arvannut, mikä näky olisi aamulla vastassa. Eilen illalla oli syyskuu, kaunis ruska oli jo alkanut. Kuvasinkin eilen uimahallin pihan upeita vaahteroita Instagramiin uimaan mennessäni. Eilen illalla oli tosiaan syyskuu, tänä aamuna oli talvi (joulu?). Siirtyminen talveen oli tapahtunut, ainakin näin hetkellisesti. Oli melkoinen shokkiherätys tuossa ennen kahdeksaa, kun tallustelin keittiöön: maa valkoisena ja lisää lunta satoi! Oikein sellaisia kielelle pyydystettäviä hiutaleita! Piti kurkistella ulos sekä keittiön, ruokailutilan että olohuoneen ikkunoista – kyllä, näky oli kaikissa sama. Aivan sellainen joulufiiliskin nosti hieman päätään, tunsin nenässäni lämpimän glögin ja pipareiden tuoksun ja mietin siinä huumassa hiljaa mielessäni, että kohtahan voi laittaa Michael Bublét soimaan! Voi että, vauvakin niin tykkää musiikista (ainakin jos äiti laulaa mukana), joten onpas meillä edessä mukavia joulunodotusviikkoja. Saamme fiilistellä tuota vuoden ihaninta juhlaa kotona vaikka joka aamu! Ja ne tunnelmavalot! Vauva kun niin tykkää erilaisista valoista, niin täytyyhän ne tänä vuonna laittaa esille jo hyvissä ajoin! Juu-u, kyllä tästä pikkuherrasta äitinsä kaltainen jouluihminen kuoriutuu :D.

Kylläpäs ostinkin eilen sopivasti vauvalle talvipipon KappAhlista! (Olihan niitä jokunen jo ennestäänkin, mutta niin pitääkin.) Ajattelin kyllä käyttää pipoa heti, kun ulkona on ollut jo sen verran kylmää viime päivinä, mutta nyt sille vasta käyttöä tulikin! Ajattelin jopa, että onkohan pipo liian pieni, täytyy ehkä vaihtaa isompaan kokoon, mutta e-hei; pääsee heti käyttöön sopivan kokoisena. Eilen saimme vielä toisenkin pipon, äitini kutoman. Aivan ihanan suloinen sinivalkoinen tupsupipo, taitaa sekin päästä käyttöön ihan lähiaikoina!

 

Kuvakansiot1

Lähdemme tässä aamupäivän aikana käymään mummuni luona. Ei ihan viitsi enää ballerinoilla… Kääk missä mun talvikengät on?! Hauskaa keskiviikkopäivää! Missä muualla talvi?

Kolme kuukautta jouluun on…