[mittaustagi]
Voiton puolella, vihdoinkin! Enää nuha jäljellä, mutta kuumeilu/lämpöily on jo ohitse. Perjantaina ja lauantaina oli kyllä veto pois! Tuntui, että väsyin vain enemmän, kun katselin energistä lasta (ja miestä). Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kunhan tehokkaasti lepäilee ja malttaa pidättäytyä kaikesta ei-niin-välttämättömästä, niin paraneekin nopeammin. En ole oikein koskaan ymmärtänyt esimerkiksi sitä, miksi raahautua puolikuntoisena töihin. Näin vain oma tauti pitkittyy ja tartuttaa samalla kaikki muut. Parantumisen merkiksi lasken mm. sen, että eilen alkuillasta koin inspiraation alkaa järjestelemään kuitteja ensi viikon tilitoimistoreissua varten! Kirjanpitohommia lauantai-iltana – ensimmäistä kertaa ikinä!
Energisen miesväen vastapainoksi mulla on onneksi ollut myös vähemmän energistä (kainalo)seuraa. Eikö olekin oikein myötätuntoiset ilmeet tässäkin:
Mutta tuon varsinaisen kuumeen tilalle olen saanut toisen kuumeen ja tämä tuntuu kuulkaas aika sitkeältä! Tiedän, mitä teen tänään pojan päiväunien aikana… Mistä kuumeesta on kyse, selviää teillekin ensi viikolla – suloista sunnuntaita!