Vaikka onkin kaukainen
Satain vuotten takainen
Silti aina läheinen
Tule joulu kultainen

Aatonaatto; enää tämä päivä (tai oikeastaan ilta) aikaa odottaa joulua. Sitten se kauan odotettu päivä on täällä ♥. Mietiskelin päivällä rommirusinarahkaa valmistaessani, että kumpikohan ilta on kivempi: aatonaaton ilta vai jouluaaton ilta. Molemmissa on kieltämättä puolensa ja molempiin sisältyy ihania asioita, kuitenkin keskenään hyvin erilaisia. Tämä ilta on vielä täynnä odotusta; sellaista ihanan kutkuttavaa tunnetta ja sitä tietoa, että jouluaatto on vielä edessäpäin. Huomisillassa on kuitenkin se oma taikansa, kun ihana, kauanodotettu päivä on takana ja käsillä. Tämä ilta sisältää vielä jotain pientä puuhastelua, jouluaattoiltana vain ollaan ja nautitaan käsillä olevasta hetkestä.

Jouluaatto koostuu mielestäni monesta pienestä, ihanasta hetkestä. On se aattoaamuun herääminen ja saunan päälle laittaminen; se on jouluaaton ensimmäinen askare. Jouluaattoaamiainen ja sen jälkeen jo startannut Joulupukin Kuuma linja, sohvalla saunan lämpenemistä odotellessa. Jouluaattoaamun saunaan kuuluvat kynttilänvalo sekä joulumusiikki. Saunan jälkeen alan yleensä kattamaan pöytää jouluateriaa varten ja mies käy sytyttelemässä pihalle kynttilät. Poika saa tässä vaiheessa avata yhden lahjan, jotta joulupukin odottaminen ei tuntuisi niiiiin pitkältä. Yksi ihana hetki on se, kun vieraat iltapäivällä saapuvat ja käymme joulupöytään; jouluruoka maistuu aattona niin hyvältä! Syödään kaikessa rauhassa joulumusiikkia kuunnellen ja nautiskellen, ei ole mihinkään kiire.

Jouluaterian jälkeen saamme vieraaksemme joulupukin ja sitä odottavat varmasti sekä meidän pieni poikamme että myös aikuiset! Tiedän perheitä, joissa käy joka joulu joulupukki, vaikka talossa ei lapsia olekaan. Ymmärrän tuon hyvin ja uskon, että meille tulee käymään samoin – on se joulupukki niin odotettu ohjelmanumero!

Joulupukin vierailun jälkeen luvassa on lahjojen avaamista ja niiden ihastelemista. Erityisesti pojan ilon seuraamista! Jossain vaiheessa, kun maltamme, käymme vielä kaikki yhdessä kahvipöytään. Kun ilta alkaa olla pidemmällä, siirtyvät kaikki pikkuhiljaa omiin koteihinsa aattoillan viimeisistä hetkistä nauttimaan. Jouluaattoillassa on se oma taikansa, jota en osaa kuvailla. Siinä olennaista on kuitenkin sellainen väsähtänyt, mutta hyvin onnellinen tunne. Jouluvaloin ja kynttilöin valaistu koti. Se fiilis, kun päivän vaatteet vaihtuvat yövaatteisiin. Käpertyminen sohvalle suklaan ja ehkä viinilasillisen kera, yhdessä oman ♥ kanssa.

032

Meillä on tänään pariinkin otteeseen näyttänyt tuolta kuin yläkuvassa. Poika on leikkinyt leikkejään, pomppinut sohvalla ja tehnyt majoja ja sen sellaista. Meni kisun viereen samalle tuolille, otti istuinosan pois ja hoki naukuvalle kissalle Älä huoli Ittoo, tämä on vain astonautti!

004

Teimme pojan kanssa harrastuksessa tuollaisen joulupallon, joka on päässyt koristamaan orjanlaakerin oksaa:

joulu

Muutamina jouluina on tullut testattua erilaisia juttuja, mutta tänä jouluna tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että on selvillä, mikä kannattaa ja mikä ei. Enää ei tarvitse testailla. Ehkä nämä on sitten omien jouluperinteidemme luomisia? Tarkoitan näillä niinkin pinnallisia juttuja kuin mitä joulukukkia haluan ostaa, mitä jouluruokia meillä kannattaa tehdä (esim. kalat eivät kuulu joulupöytäämme, koska ne jäävät syömättä); ennen kaikkea mitä kannattaa tehdä itse ja mitä kannattaa ostaa valmiina. Turha stressata ja tehdä kaikkia itse; saa vallan hyvin mennä sieltä, mistä aita on matalin!
Yksi tähän kuuluva asia on kinkun paistaminen. Lapsuudenkodissani oli ihana aattoaamuna herätä kinkun tuoksuun; se loi sen joulufiiliksen heti herättyäni. Tässä kodissa olemme kerran paistaneet kinkun yöllä ja kerta jäi viimeiseksi. Koneellisen ilmanvaihdon vuoksi makuuhuoneessa tuoksui kinkku koko yön niin voimakkaasti, että tämä tarkkanenäinen oli hereillä lähes koko yön :D. Joten, meillä joulukinkku paistetaan aina aatonaattona: tänä aamuna laitoin kinkun uuniin ja hetki sitten mies nosti sen pöydälle jäähtymään. Näin saamme herkutella sitä aina aatonaattoiltaisin – niin hyvää ruisleivän ja miehen vanhempien tekemän sinapin kera, oi oi!

059

Pieniä lahjakoreja on ilmestynyt olohuoneeseen sinne tänne. Poika on antanut lahjojen olla rauhassa, kun olemme kertoneet, että tonttu on pikkuhiljaa tuonut niitä jo, sillä joulupukki ei millään jaksa kantaa kaikkia huomenna.

ikkuna

Muistan, miten loppukesästä ja syksyllä olin ihan tympääntynyt olohuoneeseemme. Tuntui, etten viihdy siellä lainkaan, sillä se oli niin keskeneräinen emmekä saaneet päätettyä, mitä säilytyskalustetta sinne hankkisimme. Nyt viimeisen viikon aikana olen nähnyt huoneen ihan toisin silmin ja olen nauttinut suunnattomasti istuskella sohvalla (sohvakaan ei tympäise enää juurikaan!) ja katsella ympärilleni. Suurimmaksi osaksi tämä on joulukuusen ansiota, sillä tuossa paikallaan kuusi on muodostanut olohuoneesta ikään kuin oman tunnelmallisen sopen, joka on erillään keittiöstä ja ruokailutilasta. Saapa nähdä miten käy, kun kuusi tammikuussa lähtee! Onneksi sitä ei tarvitse miettiä nyt. Tässä nurkkauksessa on tämän hetken lempipaikkani olohuoneessa ja yritän aina iltaisin ehtiä varaamaan sen ennen miestä :D.

079

068

Täällä laitettiin sauna päälle tänäkin iltana ja sama toistuu aamulla. Nyt tehdään hetken mielijohteesta kaikkea ihanaa, mikä vain sattuu huvittamaan! Ollaan ja möllötellään, nautitaan toisistamme kiireettömästi ja ollaan läsnä. Syödään vuorotellen kinkkua ja suklaata, nukutaan yhteispäikkäreitä, haahuillaan yövaatteissa aamusta iltaan jos siltä tuntuu eikä unohdeta nelijalkaisiakaan lapsia – hekin ovat hemmottelunsa ansainneet!

Jään pienelle joululomalle, mutta sitä ennen haluan toivottaa teille kaikille mitä ihaninta joulua! ♥ ♥ ♥

Tule joulu kultainen ♥

 

Puuhasteluita riittää näin joulun alla! Kaikenlaista pientä askaretta tai sitten ei mitään erityistä – kukin tyylillään. Pääasia, että pyhistä voi nauttia omalla tavallaan. Luin Maaret Kallion Iloinen joulu ei tule pakottamalla -blogitekstin. Suosittelen, oli aika ytimessä!

p1010129

Loin sunnuntaina kotiimme joululookin aika lailla kertarysäyksellä. Toki joulutähdet ja muitakin valoja oli jo paikoillaan, mutta nyt myös jouluisemmat koristeet sekä joulutekstiilit ovat paikoillaan. Yleensä olen pukenut kotia jouluun pikkuhiljaa, pienin askelin kerrallaan, mutta nyt aika oli sairasteluiden vuoksi sen verran kortilla, että kaikki tapahtui yhden päivän aikana. Ei hullumpi tapa tämäkään!

Vaikka olin alunperin ajatellut, että tästä joulusta tulisi aiempia vuosia pelkistetympi, huomaan, että lähes täysin samat jutut on esillä tänäkin jouluna… Mietiskelin, että jotkin jutut vain ovat sellaisia, että jos ne ovat kaapissa, tuntuu kodin joulusta puuttuvan jotain. Joten hyvä näin!

Meidän vanhempi kisuneitinen on niin ihastunut lampaantaljoihin; nukkuu lähes poikkeuksetta niiden uumenissa:

p1010136

p1010127

Viime jouluna kuusi oli ikkunanurkkauksessa, mutta nyt halusin sen tähän, jotta näen sitä enemmän. Tästä se nimittäin näkyy myös keittiöön ja ruokapöydän ääreen; istuskellessa ja puuhastellessa on mukava välillä ihastella joulukuustakin. Viime jouluna kuusi sai ylleen ainoastaan askartelumassasta tekemiäni koristeita, mutta nyt palasin näihin vanhoihin koristeisiimme. Valkoista ja hopeaa, joukossa myös ripauksia kultaa. Koristelimme kuusen kolmistaan, poikakin yllättävän tasaisesti laittoi koristeita, vaikka kolme lumihiutaletta olivatkin alussa ihan vierekkäin :). Lisäksi hän halusi aina sen koristeen, joka sattui olemaan minun kädessäni…

Eilen aamulla herättyämme sanoin pojalle, että nyt on vielä neljä yötä jouluun ja pieni kuiskasi takaisin Mennäänkö kohta paapimaan? Sattumaa tai ei, hyvin hoksaavaista joka tapauksessa! Eilen isomummun luo lähtiessämme jakeli seuraavia kohteliaisuuksia:

“Onko sulla uusi paita, äiti? Siinä on mustaa ja valkoista, se on hieno! Ja sulla on mustat housut. Ja iso pää.”
Sen jälkeen hän kyseli varmaan parikymmentä minuuttia, mikä äitiä naurattaa (sillä todellakin hirnuin hekottelin itsekseni tovin jos toisenkin)! Päivämme ovat tätä nykyä hyvin naurupainotteisia eikä koskaan tiedä, mille jutulle saamme seuraavaksi nauraa… :D

p1010133

p1010139

Kävimme tänään pojan kanssa kaksistaan jouluostoksilla ja ostosten jälkeen pyörähdimme vielä Rossoon lounaalle, oli tosi mukava päivä kaksin ♥. Nyt nuo ostokset odottavat kääreitään, joten seuraavia puuhasteluita luvassa! Eilen paketoidessani oivalsin, että tuo on oikeastaan sellainen joulupuuha, josta en tykkää ja ihan siitä syystä, että en saa paketeista täydellisiä. Kaikkien täytyisi olla täysin suorakulmaisia, mutta aina sekään ei riitä ja paperi on kurtussa sieltä sun täältä. Kaikki muuten sattuneista syistä esittelevät aina niitä suorakulmaisia, täydellisiä pakettejaan… Täytyyköhän mun vastapainoksi napata kuva siitä kurttumöntistä, jonka uumenista paljastuu pojan röhkivä possu :D.
Mutta nyt pientä paketointipajaa ruokailutilaan virittelemään; taidanpas lämmittää kupposen glögiä siihen rinnalle – mustikkainen glögi on edelleen suosikkini! Ihania joulunalushetkiä teille! ♥

 

Täällä voidaan kaikin puolin jo niin hyvin, että tänään lähdimme pojan kanssa pienelle lelukauppakierrokselle, ikään kuin joulunodotusta vielä entisestään nostattamaan! Poika hoki lähtiessämme, että nyt me äiti mennään leikkikalukauppaan! :D Hän niin rakastui siellä liikkuvaan ja röhkivään porsaaseen, puheli sille, vei sitä syömään ja muiden liikkuvien kamujensa luo. Pakkohan se oli pukinkonttiin hommata. Possulle sanottiin vielä erikseen heipatkin, kun liikkeestä poistuimme… Possun kanssa yhtä mieluisa, tai varmasti jopa vähän mieluisampi, oli porakone. En ikinä unohda pojan katsetta, kun hän ojensi surisevaa porakonetta minua kohti ja huudahti Katso äiti, polakone! Minulla alkoikin sitten kuumeinen kaupan kiertäminen, että missäs hyllyssä näitä myynnissä onkaan… Poika on saanut välillä hieman testata isänsä porakonetta ja onhan se mielenkiintoinen! Nyt joulupukki tuo hänelle oman ♥. Varmasti melkoinen hittilahja, niin kauan hän porakone kädessään kaupassa kulki. Lähtiessämme kysyi vielä, että saisinko äiti ottaa tämän kotiin. Vastasin sitten, että heti kotona kirjoitamme joulupukille kirjeen ja kerromme, että toivot lahjaksi porakonetta. Niin hän laski koneen kädestään ja jätti sen kaupan hyllylle. Voi kuinka monesti se on tänään puheissa ollutkin! Hän vielä tarkensi, että vihreä porakone, ei punainen! Pillahdan varmaan aattona itkuun, kun hän avaa tuon kyseisen paketin :D.

p1010112

Oivalsin tuosta porakone-episodista, kuinka joulu todellakin on lasten juhla. En voi sanoin kuvata, miten äärettömän onnelliseksi tulen, kun näen lapseni innostuneena jouluaattona. Availemassa lahjojaan ja leikkimässä. Emme ole hukuttaneet häntä lahjoihin eikä hän ole tottunut saamaan uusia leluja muulloin kuin synttäreinä ja jouluina, joten senkin vuoksi tämä tuntuu niin kivalta. Ja poikakin osaa pitää sitä erityisenä! Silti toivon, että lahjamäärä ei olisi täysin överi. Meillä oli miehen kanssa aikomuksena ostaa pojalle vain yksi lahja, jokin lelu ja sen lisäksi vaatteita joulun jälkeen ja kerhoreppukin on hankintalistalla. No nyt on käynyt niin, että olemme ostaneet hänelle jo kolme lelulahjaa ja mies aikoi ostaa vielä jääkiekon ja jääkiekkomailankin… Onneksi jouluun ei ole enää montaa päivää, niin ei ehdi kovin monta ostosreissua enää tekemään, heh!

Kotona sitten tosiaankin kirjoitimme joulupukille kirjeen ja siihen poika listasi lahjatoiveitaan. Mm. sen porakoneen, jonka lisäksi listalle päätyi kaksi kilpa-autoa sekä iso nalle :D. HUOM! Jälkimmäisille ei todellakaan ole tarvetta, sillä hän mahtuu nipinnapin enää itse omaan sänkyynsä sen pehmolelumeren joukkoon… Kun olimme saaneet kirjeen valmiiksi, rullasimme sen ja sidoimme narulla kääröksi. Poika sai päättää, mihin käärö jätetään (itse oletin, että ulos) ja hän halusi jättää sen eteisen lattialle. Sitten teimme vielä vessapaperirullista kiikarit ja tutkailimme, näkyykö sitä tonttua jo takapihan metsiköissä… Yllättäen parin tunnin päästä käärö oli hävinnyt eteisestä ja voi miten poikaa alkoikin jännittämään! Hän hihkui innoissaan, että tonttu vei sen kirjeen joulupukille ja huusi vielä perään joululahjatoivelistaansa kaksi Väpää. Väpä on hänen rakas unikaverinsa jo vauvakuukausilta ja nyt hän tokaisi lisää Väpöjä ja nauraa hekotti päälle! :D

home

Otimme päivällä myöskin kokonaisen tonttuarmeijan esille (ovat kuvassa vielä ruokailutilan kaapin päällä) ja poika päätti, että niillehän täytyy keksiä nimetkin. Meillä on entuudestaan isohko Viljami-tonttu ja näistä tuli sitten Valtteri & Verna, Hiippa, Aatto ja Mörri :).

Tämä on kyllä niin ihanaa aikaa ♥. Katselimme tuossa sairastellessamme videokameralla kuvattuja pätkiä pojan kahdelta ensimmäiseltä joululta ja toistan kyllä taas itseäni mutta sanonpa kuitenkin: videokamera on lapsiperheessä niin kullanarvoinen juttu! Ei muistaisi läheskään kaikkea pojan kehityksestä, jos ei olisi näitä tallenteita, jotka ovat niin mittaamattoman arvokkaita. Valokuvat ovat toki tärkeitä, mutta liikkuva kuva ja ääni tekevät niin paljon lisää! Mahtava nähdä pojan ilmeet ja kuulla hänen äänensä, huomata, miten vähän hän loppujen lopuksi viime jouluna vielä puhuikaan ja verrata nykyhetkeen. Aikaa on kulunut vasta vuosi, mutta niin paljon on tapahtunut! Videokamera hyrrää meillä tulevanakin jouluaattona. Vietämme jouluaattoa tänäkin jouluna meillä ja saamme vieraiksemme sekä minun että miehen vanhemmat, mummuni, veljeni sekä hänen tyttöystävänsä. Joulupukkikin on aiemmilta vuosilta tuttu; sama pukki, jota veljeni ei ole vielä kertaakaan onnistunut tapaamaan ;).

Huomenna tämä joulufiilikseni kohenee entisestään, sillä huomenna meillä on joulusiivouspäivä. Täytyy sanoa, että olin kyllä kaukaa viisas, kun ostin tämän palvelun eikä meidän tarvitse itse tehdä muuta kuin pieni imurointi aatonaattona ja joulusiivoukset on sillä selvät. Nyt kun sairastelin ja aika on muutenkin kortilla, käytän nämä tunnit sata kertaa mieluummin nautiskeluun. Aivan parasta joulunodotusta! ♥