Pieni kerholainen

 

Tänään meillä oli hieman erilainen aamu kuin yleensä. Aikataulukin oli aika tiukka; tällaiseen emme ole vielä näiden vajaan kolmen kotivuoden aikana tottuneetkaan! Aamumme ovat lähes poikkeuksetta olleet rennon laiskoja, ilman aikatauluja. Nyt poika aloitti kuitenkin seurakunnan kerhon ja sinne piti ehtiä tiettyyn aikaan – meinasi aamu-uninen poika jäädä sohvalle makoilemaan! Innostui kuitenkin, kun sanoin, että tuohan nyt se uusi reppusi niin lähdetään… Ja kerhoa hän on odottanut jo pitkään ja hokenut, että minä menen sinne yksin ja laitan reppu selkään! Äitin pieni kerholainen ♥.

045

Pikkuisen alahuuli lähtöä tehdessämme väpätti ja hän lausui sanat äiti tulee mukaan. Kuitenkin reippaasti jäi tuttujen seurakunnan tätien kanssa kerhotiloihin ja sosiaalinen tapaus kun on, en usko, että reilu parituntinen aiheuttaa mitään ongelmia. Loppuvuodesta hän oli ensimmäistä kertaa ns. vieraan hoidossa parin-kolmen tunnin verran, joten se ensimmäinen kerta on jo koettu. Aivan mainiosti oli mennyt eikä ollut kysynyt minuakaan kertaakaan. Uskonkin, että nämä tilanteet ovat äideille vaikeampia kuin lapselle :).

kerholainen

Seurakunnan kerho on kerran viikossa alle kolme tuntia kerrallaan ja mielestämme se on ihanan leppoisa tapa aloittaa hoitotaipale. Sitten kun aloitamme päiväkodin, aloitamme sen 20 viikkotunnilla eli kahdella ja puolella hoitopäivällä. En millään henno laittaa häntä heti kokopäiväisesti päiväkotiin, vaikka joinain viikkoina tarvetta sille olisikin. Koen, että se on lapselle sen verran suuri rasite, että tällainen pikkuhiljaa starttaava hoitosysteemi sopii meille parhaiten.

Aika kiitää kyllä ihan huimaa vauhtia! Jäin oikein tuijottamaan tuota kuvaa, jossa poika nojaa tuoliin ja silittelee kissaa. Miten ihmeessä minun reilu 50-senttisestä pötkäleestä on venähtänyt tuollainen metrinen pojanvesseli! Missä välissä se on tapahtunut ja mitä minä olen tehnyt sen ajan?!

Seurakunnan kerhonvetäjä sanoi, että sillä aikaa, kun lapsi on kerhossa, äidit eivät saa siivota kotona. Kukaan ei kuitenkaan puhunut mitään työnteosta, joten niitä seuraavaksi! Ehkä ehdin pienen kahvipaussin tässä kuitenkin ennen hakureissua pitää… Mukavaa torstaipäivää! :)

4 Comments

  1. 12.1.2017 / 10:01

    Ihanaa ja jännittävää aikaa <3 Kuten sanoit, äidille saattaa ottaa kovemmalle kuin lapselle. Meillä on poika hoidossa kolmena päivänä viikossa, saman määrän oli isosiskollakin (toki eskarissa oltiin joka päivä, mutta silloin olin äitiyslomalla ja neiti sai tulla klo 12 kotiin). Koen, että tämä vuorotyön mahdollistama kevyempi viikkorytmi on ollut tosi ihana juttu koko perheelle, vaikka me vanhemmat mennään aika paljon "läpsystä vaihto"-periaatteella.

    Ja tosiaan, poikasi näyttää joi huiman isolta tuossa kuvassa! Aika rientää, nautitaan siis joka hetkestä.

    • 12.1.2017 / 10:04

      Kiitos ihanasta kommentistasi, Kerttu! ♥ On niin mukavaa, kun voi täälläkin kohdata muita samassa tilanteessa olevia :)
      Ja totta tuo, että lapsille osapäivähoito on kevyempi ja helpompi vaihtoehto, mutta vanhemmille ei. Siinä juurikin vanhemmat joustavat mm. omasta ajasta ja hoitavat lasta/lapsia lähes vuorotellen. Toisaalta tämä on kuitenkin niin lyhytaikaista…
      Mukavia päiviä teille!

  2. Nimetön
    12.1.2017 / 16:34

    Ihana reipas kerholainen. Olen itse ollut kirjoitusten jälkeen pari vuotta juuri tuollaisessa seurakunnan lastenkerhossa ohjaajana. Ajasta jäi minullekin kerhotätinä todella hauskat muistot. Useat lasten tempaukset ja sanomiset ovat vieläkin muistissa.

    Toivon oikein mukavia hetkiä ja kokemuksia M:lle ja sinulle ja kertomasi perusteella uskon M:n tarjoavan niitä myös kerhokavereille ja- tädeille :)

    • 14.1.2017 / 14:05

      Kiva kuulla! Kiitos paljon ♥. Hänellä oli ollut oikein mukava ensimmäinen kerhokerta, mutta itku tuli kun näki minut. Oli niin liikuttava hetki, siinä me yhdessä halailimme ja nyyhkimme ♥.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.