Meillä pitkäperjantaina

Tänä pitkäperjantaina aamu alkoi kuin minä tahansa sunnuntaiaamuna: leppoisasti, ilman kiireitä kotoillen. On se muuten kumma juttu, että päiväkotiaamuina poika porskuttaisi yöunia pitkästi yli kahdeksaan ja olen joutunut häntä jo aamuisin herättelemäänkin (muuten tulee päiväkodissa ongelmia päiväuniaikana ja on jo tullutkin…), mutta sitten kun koittaa vapaapäivän aamu, hän herää seitsemältä ja jos oikein hyvin sattuu, ehkä nukkuu jopa puoli kahdeksaan. Aina ja jokaikinen kerta näin. Kuka ohjelmoi lapset tällä tavoin ja miksi ihmeessä? :D

No oli niin tai näin, en valita tuosta, sillä poikamme nukkuu pääsääntöisesti yönsä todella hyvin. On nukkunut syksystä 2015 lähtien lähes kellonympäryksen yössä, joten olemme miehen kanssa todella onnekkaita. Kun tuollaiseen tottuu, onkin yllättäen kohdalle osuva huutoyö aika rankka. Viime yönä poika huusi sängyssään vähän väliä; huusi ja itki ja kirkui. Taidamme tehdä päivällä pienen pääsiäisajelun, jotta hän saa ottaa edes jonkinmoiset torkut, kun ei muuten kotioloissa päiväunia nuku, ei sitten millään.

Sisustin eilen kotiin vähän pääsiäistä; viime vuonna puuhelmistä tekemiäni pääsisäispupuja, koristemunia, sulkia, pajunkissoja…

Aika pastelliselta näyttää meidän pääsiäinen, mutta niinpä se on tainnut näyttää jo aika monena pääsiäisenä! En osaa pääsiäisenä koristella räikeillä perusväreillä enkä mustavalkoharmaalinjalla, mutta ihanaa kun niitä saa ihastella muiden kuvista! Tällainen pastellinen pääsiäinen uppoaa parhaiten omaan kotiini. Se on jotenkin sellainen ihanan raikas tuulahdus talven jälkeen, kun kevät on käsillä (ei puhuta tämän kevään etenemisestä tämän enempää…) ja kesä häämöttää edessäpäin ♥.

Aamiaisen jälkeen koristelin pojan kanssa huomisia virpomisoksia (minä koristelin, mutta poika sentään väliin huikkasi, mitä väriä mihinkin…) ja lounaan jälkeen vuorossa olisi pitkäperjantain pääsiäismunan metsästys. Keksin tuollaisen muistaakseni viime vuonna erään lukijan kertomuksen pohjalta; kivaa, kun pitkäperjantaina on joku oma hauska juttunsa, jota lapsi saa odottaa! Kerroin jo aamulla, että ruokailutilaan ilmestynyt pääsiäistipu on täällä yöllä häärinyt ja piilotellut ylläreitä, joita saamme sitten lounaan jälkeen yhdessä etsiä.

Huominen kuluukin mukavasti sukulaisilla virpoen ja illalla suuntaamme perinteisesti pääsiäiskokolle. Oikeastaan ihan mukavaa, että nyt on vielä vähän pakkasta; jospas kokolla ei olisi huomenna niin mutavelliä kuin aiempina vuosina! Virpomiset jakaantuvat tällä kertaa sunnuntaillekin; ajattelimme silloin käydä mummuanikin katsomassa.

Poikamme syntymän jälkeen pääsiäiseeni kuuluu myös aina vahvasti kolmen vuoden takaiset tunnelmat ja niiden muisteleminen. Tuolloin lankalauantaina lähdimme osastolle synnytystä käynnistelemään ja sieltä kirjoitin Sinua odotan -postaukseni. Tuolloin oli huhtikuun 19. päivä ja poikammehan syntyi vasta toukokuun kahdeksantena päivänä useiden käynnistely-yritysten jälkeen suunnitellulla sektiolla. Pitkän ja tunteikkaan matkan kuljimme, kunnes hänet syliimme saimme ♥.

Hyvää pitkäperjantaita!

2 Comments

  1. Annu
    15.4.2017 / 09:50

    Kaunista! Mistä olet ostanut nuo kultaisen ja vaaleanpunaisen väriset koristemunat? :)

    • 15.4.2017 / 10:00

      Kiitos Annu!
      Voi en kyllä yhtään muista, siitä on useampi vuosi aikaa. Taisi olla Kodin Ykkönen, Kodin Terra tai joku vastaava :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.