/

Mistä se johtuukin, että joinain päivinä kaikki menee jo aamusta lähtien päin mäntyä ja joinain päivinä kaikki menee just putkeen? Vaikuttammeko tähän itse vai mikä sen aiheuttaa? Omalla mielialalla on usein vaikutusta asiaan kuin asiaan, mutta nyt väitän, että tähän ei auta vaikka mitä mielelleen tekisi! Itse olen kokenut tällä viikolla molemmat päivät: tiistaina vastusti kaikki, oli niiiiin takkuinen päivä etten heti muista vastaavaa! Sitten eilen taas oli niin hyvä päivä, edellisen päivän vastakohta: kaikki tuntui onnistuvan kerrasta, joka vaan toi entisestään virtaa. Tämäkin päivä on selvästi muistuttanut eilistä enemmän kuin tiistaita, josta olen oikein hyvilläni. Kello lähestyy vasta yhtätoista ja olen saanut jo monta asiaa hoidettua, jes! Niinpä otin cappuccinon tähän aamupäiväseurakseni ja vietin pienen nautiskelutauon erilaisten kauniiden kuvien parissa. Oikeastaan silmäilin lastenhuoneita, sillä pojan huone kaipailee pientä muutosta (tästä lisää myöhemmin), mutta nyt blogiin päätyivätkin nämä inspiskuvat:

Aivan täydellinen tuo näkymä ruokailunurkkaukseen, jossa taustana inspiraatiokuvien ikisuosikkini: rosoinen punatiiliseinä! Tuosta tulikin mieleeni, että rakennusaikana suunnittelimme keittiömme välitilaan beigen ja valkoisen sävyistä rosoista tiiltä! Voitteko kuvitella! :D Pääsimme pohdinnoissamme jo niin pitkälle, että mietimme sen puhtaanapitoa sun muuta… En yhtään näkisi meillä sellaista välitilaa, joten hyvä ettemme sitä valinneet. Ja nyt muuten ensimmäistä kertaa nuo ruokaryhmän tuolit miellyttävät omaakin silmääni – ehkä toistoa on nyt riittävästi ja osaan vasta nyt sanoa, tykkäänkö vai en?

Tämän kodin olohuone on ihanan valoisa ja ikkunat syvennyksineen hyvin kauniit! Meiltä puuttuu noista kolmesta viherkasvista vielä tuo silkkimaija, josta olen aiemminkin kirjoittanut pitäväni. Jospas ensi syksynä tai talvena olisi aika kotiuttaa se! Palmuni hankin viime kesänä ja se oli juuri noin tuuhea kuin tämä kuvan yksilökin. Pari kuukautta sitten mietin jo, että se on entinen, mutta nyt niiden parin-kolmen talvesta selviytyneen lehden joukkoon on ilmestynyt uusia lehtiä… Ehkä se sittenkin vielä jää meille! Kissaakaan en ole hetkeen yllättänyt palmua maistelemasta. Voisinkin laittaa sen jonkinlaiseen koriin, kuten kuvassa! Sopii tosi kivasti ja korin ansiosta lehdet olisivat entistä kauempana kissan hampaista.

Tällaiset inspiskuvat tällä kertaa, nyt takaisin töiden pariin – hyvää päivää teillekin!

P.S. MioSa. designilta on tulossa ihania äitienpäivälahjaideoita ihan lähiaikoina, joten pysykäähän kuulolla! :)

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

/

Ajattelin kirjoitella pojan suusta tänä keskiviikkoaamuna kuultua. Usein hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat niin niin ihania. Tekisi mieli kirjoittaa kaikki samantien muistiin, mutta useimmiten se ei ole mahdollista. Sitten jutut unohtuvat ja joka päivä tulee uusia… On hämmästyttävää huomata, kuinka paljon tuollainen alle kolmevuotias jo asioista tietää. Hänen äitinään mietin, että joskus vähän liikaakin. Lapset ovat niin valtavan tarkkaavaisia, vaikka eivät aina siltä näytä. Näyttävät puuhastelevan omiaan, omissa maailmoissaan, mutta se korvapari; se rekisteröi aivan kaiken!

Kun kirjoitin sen päiväkotikuulumisiin liittyvän postauksen, unohdin siitä erään asian. Nimittäin kun pojalla oli kaksi päiväkotipäivää takanaan ja olin saanut hänet yöunille, hän yhtäkkiä alkoi unissaan hieman itkemään ja huudahti Ei päiväkodissa ole äitejä! Tuon kuuleminen sattui niin syvälle sydämeen, että jäin vain istumaan sängylleni ja itkemään. Nytkin itkettää, kun tätä kirjoitan. Se oli sellainen havahtuminen: kuinka pieni lapsi on joutunut miettimään näitä asioita tämän uuden, ison asian ympärillä ja tullut tällaiseen johtopäätökseen. Että päiväkodissa ei ole äitejä, siellä on vain lapsia ja hoitotätejä. Vaikka hän nyt toista viikkoa lähtee päiväkotiin ilman itkuja ja hyvillä mielin, hän ikävöi siellä päivän mittaan kyllä kovasti. Huomaan sen siitä, miten riemuisasti hän juoksee syliini, kun haen hänet kotiin. Juoksee ja rutistaa niin kovasti pienillä käsillään. Ja sitten on kiire kotiin. Joten ei ihme, jos ne pienet joskus päiväkoti-iltoina äidille ja isille kiukuttelevat. He ovat päiväkodissa ikävissään koko päivän, joten ne kiukkuhetket heille suotakoon. Tiedän, että meillä vanhemmillakin on joskus pitkä ja ehkä joiltain osin huonokin päivä takana ja silloin lapsen kiukuttelut pahentavat oloa entisestään. Silloin on hyvä muistutella mieleen se, miksi lapsi kiukuttelee. Hän on ehkä ollut päiväkodissa koko päivän ikävissään ja väsähtäneenä, joten kehenpä muuhun hän sitä pahaa oloaan purkaisi kuin omiin vanhempiinsa.

Mutta tässäpäs tätä tänä aamuna kuultua; pätkiä keskusteluistamme:

Huomenta kulta, kohta pitäis herätä… Mää paapin nyt.
*laskee päänsä takaisin tyynyyn*

Tuuppa tänne ni äiti vaihtaa sun vaatteet. Sitte minä vaihan äitin vaatteet!

Onko tämä rieska rapea? On se vähä, se oli paahtimessa, eksää tykkää rapeasta?
*hymyilyttää, poika on lähiviikkoina oppinut sanomaan ärrän*

En mää itke siellä päiväkotissa äiti. No hyvä. Mutta ei se haittaa vaikka itkettääkin. Saa itkeä jos itkettää. Mee sitte tätin syliin heti jos on paha mieli jooko.

Missä meesu on?
– Isi on menny sillä töihin.
Onko isi aina töissä?
– Ei oo, viikonloppuisin isi ei oo töissä. Mutta muina päivinä isi on töissä, niin ku pappa ja Joni ja Vanessakin. Ja äiti, äiti vaan tekee kotona niitä töitä.
Joo, ja minä olen päiväkotissa. 

Näistä ajatuksista keskiviikkoiltapäivän viettoon! ♥

/

Jo toinen pääsiäispäivä käsillä! Olen huomannut, että kun on lapsi, kuluvat pääsiäispyhät huomattavasti nopeammin kuin ennen lasta. Joskus pääsiäisenä tuntui jopa aika tulevan pitkäksi, mutta ei enää! Nyt olemme vain nauttineet lomailusta ja laiskottelusta koko perheen kesken.

Tykästyin viime vuonna Pääsiäisviikon kimppu -postauksessani vilahtaneeseen, keltaisista tulppaaneista ja pajunkissoista muodostuneeseen kimppuun, joten sellainen syntyi täksikin pääsiäiseksi kuin huomaamatta. Jotenkin se keltainen tulppaanikimppu on sellainen vakio pääsiäisenä; aivan kuten mämmikin. Joukkoon vielä pääsiäistunnelmaa kruunaamaan muutama pajunkissa ja se on siinä. Yksinkertainen toimii!

Olen tässä talven mittaan testaillut tulppaanikimppuja eri tavoin. Kun isken ne maljakkoon kauppareissun jälkeen alkuperäisessä kääreessään ja annan olla tunnin sillä tavoin, tulee kimpusta terhakas; tulppaanit sojottavat ryhdikkäinä ylöspäin. Jos taas avaan kääreet heti ja asettelen tulppaanit maljakkoon, muodostuu kimpusta jo ensimmäisen vuorokauden sisällä rennompi; tulppaanit nojailevat maljakon reunoihin laiskan näköisesti ja kaartuvat jonkin verran. Kummassakin asettelussa on puolensa!

Tänä pääsiäisenä olen huomannut, että mämmi ei enää minulle maistu. Aiempina pääsiäisinä olen nautiskellut sitä vaniljakastikkeen kera, mutta muistelin kyllä, että jo viime pääsiäisenä se jäi osaltani kaappiin. Tänä vuonna söin sitä kerran. Poika ei halunnut edes maistaa :D, kun taas mies on syönyt mämmiä jo yli kuukauden ajan…

Täällä on tänä pääsiäisenä lomailtu, lepäilty, kyläilty ja syöty hyvin! Kuten aina viikonloppuisin, myös nyt pääsiäispyhinä olemme tehneet niin, että joka toinen aamu toinen saa jäädä nukkumaan pitempään. Eilen ja tänään ei tarvinnut vuorotella, sillä poikakin nukkui kahdeksaan ja tänä aamuna jopa puoli yhdeksään! Ihanaa, että pienellekin uni maistuu eikä tarvitse aamuisin herätellä ♥. Saapa nähdä miten käy huomenna, kun koittaa päiväkotiaamu… Täytyy varmaan tänään yrittää skipata päikkärit, jotta uni tulisi illalla ajoissa. Eilen yritin saada häntä nukkumaan tunnin verran ja vasta vähän ennen puolta kymmentä alkoi tuhina kuulumaan!

Tänään ajattelimme tehdä ulkoiluretken Ohtakariin, jonne luontoäiti on tehnyt jäisen yllätyksen. Jääröykkiöitä on ajautunut rantaan valtaviksi kasoiksi ja ne loistavat kuulemma erikoisen sinivihreinä. Luin jostain, että viimeksi moista näkyä on voinut hämmästellä 60-luvulla, joten ei varmaankaan ihan heti ole uutta vastaavaa luvassa!

Aamiaisen jälkeen leivoin kirpsakan sitruunapiirakan viimeistä pääsiäispyhää juhlistamaan ja kohta ajattelin alkaa lämmittämään lounasruokaa eilisen jämistä. Ruokaa on kaapissa sen verran, että sitä taitaa riittää vielä muutamaksi päiväksi eteenpäinkin… Keksin tälle päivälle erään pienen askareenkin, kun satuin eilen vilkaisemaan kattoa juuri auringonsäteiden siihen osuessa: ilmanvaihtoaukkojen ympärykset ovat kipeästi pesun tarpeessa! Pojan synttäritkin lähestyvät, joten tarjoilujakin voisi hieman miettiä ja suunnitella…

Nyt näkyi tiellä isä ja poika lähestyvän kotia, joten lounasruokaa kehiin! Poika on päässyt nyt pääsiäisenä potkupyöräilemään ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn ja loistavasti näkyi sujuvan heti talven jäljiltä. Tuolla se pieni nytkin potkuttelee talvihaalari päällään ♥. Mitenkäs teidän toinen pääsiäispäivä on lähtenyt sujumaan?