Ihana kolmevuotiaamme

Jälleen on koittanut se päivä, jolloin muistellaan kolmen vuoden takaisia tapahtumia tippa linssissä – minä äitinä ainakin muistelen. Syntymäminuutilla piti laittaa miehelle töihin viestiäkin, niisk! Tästä kaikesta kiitos kolmevuotiaamme suuntaan – tuo ihmeellinen ja kaunis pieni poika täyttää tänään jo kolme vuotta! ♥ ♥ ♥

En enää muista elämää ilman lastani. Hän on täyttänyt koko maailmani ja sydäntä puristaa, kun aika kiitää niin kovaa vauhtia ja hän kasvaa ja kehittyy koko ajan. Vaikka vielä päivittäin onkin sellaisia halitteluhetkiä, niin ne ovat selvästi jo parin vuoden takaiseen nähden vähentyneet. Miten tässä äiti-ihminen selviääkään, jos ne tästä vielä entisestään vähenevät!

Olen kirjoittanut mietteitäni tänne aina pojan synttäreiden aikaan. Nuo tekstit löytyvät otsikoilla Pieni poikani, yksivuotias ja Meidän kaksivuotias. Harmi vain, että jälkimmäisestä ovat kommentit blogimuuttojen myötä hävinneet. Toivon, että nämä tekstit ovat joskus myöhemmin poikani luettavissa. Ehkä varmuuden vuoksi tulostan ne täältä talteen, vaikka vauvakirjan väliin.

Viimeisen kuukauden aikana olen mietiskellyt aika paljonkin äitiyttäni ja vanhemmuutta ylipäätään. Olen tässä kolmen vuoden matkan aikana tullut vahvasti sellaiseen johtopäätökseen, että sen suurempaa rakkautta ei maailmassa ole kuin rakkaus omaa lasta kohtaan. Mikään ei voi olla sitä suurempaa. Ja tuota miettiessäni ja töitä tehdessäni kuulin viime keskiviikkona radiosta Erinin On elämä laina -laulun. Työt jäivät siihen, itkin aivan valtavasti. En tiedä mitä tuon biisin sanojen taustalla on alunperin ollut, mutta sen sanoja ensimmäistä kertaa oikein keskittyneesti kuunnellessani koin sen liittyvän äidinrakkauteen. Sen vuoksi haluan lainata sanoja tännekin, juuri tähän kirjoitukseeni:

Sulle kannan kaiken
Vaikket mitään pyydä
Liukumäen rappusista teen
Viltin päällä ulkona
Mehua ja onnea

Vaikka sua rakastaisin enemmän
Nauraisin pois kaiken ikävän
Jos pidät kiinni kovempaa
Voin sulle kaiken omistaa
Piirtäisin sydämiä eteiseen
Löytäisin lompakon hävinneen
Sä silti multa katoat
Ja joskus maahan vajoat
Kun kuitenkin aina on elämä laina

Oispa taas niin
Mukava matkalle mennä
Näen kuinka korjaat ikkunaa
Olet kaunein alla kuun
Pienen hetken vielä mun

Vaikka sua rakastaisin enemmän
Nauraisin pois kaiken ikävän
Jos pidät kiinni kovempaa
Voin sulle kaiken omistaa
Piirtäisin sydämiä eteiseen
Löytäisin lompakon hävinneen
Sä silti multa katoat
Ja joskus maahan vajoat
Kun kuitenkin aina on elämä laina

Kun kuitenkin aina on elämä laina

Kun kuitenkin aina on elämä laina

Erin – On elämä laina

Olet kaunein alla kuun / Pienen hetken vielä mun – Tuossa kohtaa tuli jotain huutoitkun tapaista! En koskaan enää voi kuunnella tuota laulua itkemättä. Muistan siitä heti pienen kolmevuotiaamme ♥. Tämä kevättalvi on muuttanut elämäämme päiväkodin myötä. Olen joutunut päästämään irti kaikkein kalleimmastani, luottaa hänet vieraiden hoiviin pitkiksi päiviksi. Vaikka se oli hyvin moneltakin kantilta katsottuna tarpeellista ja tärkeää, se kirpaisi ja sattui. Sattuu ajoittain edelleen. Silti lähes joka aamu voin jättää hänet päiväkotiin hyvillä mielin, sillä näen, miten hän viihtyy siellä ja nauttii kavereidensa kanssa leikkimisestä. Vaikka hän on aamuisin malttamaton aloittamaan leikit kavereidensa kanssa, halaa hän minua oma-aloitteisesti joka aamu päiväkodin eteisessä tai pihalla sanoen kultaisella äänellään Hei hei, äiti. Kuinka arvokkaita nuo pienet hetket ovatkaan ♥.

Vielä muutama sananen synttärisankarilleni…

Äitin rakas, täytit tänään kolme vuotta. Isopappa täyttäisi tänään 103 vuotta. Sissylläkin on tänään synttärit, Sissy täyttää 10 vuotta! Tykkäät paljon kissoistamme, Sissystä ja Tigrusta, joka täyttää syksyllä jo 15. Kutsuit Tigrua pitkään nimellä Itto/Ittoo, se oli niin suloista ja hauskaa. Tässä talvella olet alkanut kutsumaan Tigrua hänen oikealla nimellään, mutta vieläkin joskus nopeasti kissoja huutaessasi sanot Itto.

Jo vauvana sinulla oli tiettyä pilkettä silmäkulmassa ja sitä löytyy edelleen, vielä enemmän. Olet aina iloinen ja hyväntuulinen, sekään ei ole muuttunut. Muistisi on parantunut entisestään; muistat aivan kaiken uskomattoman pikkutarkasti! Äiti on tästä hyvin mielissään, sillä äitillä on joskus hieman raskasta, koska isi ei muista yhtään mitään. Nyt voit auttaa äitiä muistamaan meidän kaikkien asiat. Joskus äitikin on hajamielinen ja yhtenä aamuna päiväkotiin lähtiessämme kysäisit minulta ulkona hämmästyneenä Missä se reppu on! Äiti olisi unohtanut päiväkotireppusi kotiin…

Sinä hymypoika olet myös kova halailemaan, tämäkin piirteesi on ollut näkyvissä jo kauan. Kun jostain kotiin lähdetään ja toiset nostavat käden sanoakseen heippa, sinä halaat. Tuo piirre on niin ihanan kultainen ja valloittava. Toivottavasti se säilyy sinulla pitkään. Musiikista ja laulamisesta pidät edelleen, myös päiväkodissa on tämä huomattu. Toivon, että voin tarjota sinulle tällaisia arjen pieniä kivoja hetkiä, jotta voit nauttia ja tehdä sellaista, mistä kovasti pidät.

Olet kovin herkkä; piirre, jonka olet perinyt minulta. Koemme asiat samalla tavalla, näen sen usein katseestasi ja tiedän heti, miltä sinusta mikäkin tilanne tuntuu. Osaan tulla tarjoamaan halausta ennen kuin muut edes huomaavat, että se on tarpeen. Välillämme on hyvin ainutlaatuinen yhteys ja toivon, että se säilyy ikuisesti.

Joskus olemme itkeneet yhdessä jollekin kurjalle tilanteelle, muistatko? Olemme halanneet toisiamme ja itkeneet. Pyyhkineet toistemme kyyneliä. Kun sinä pyyhit äitin kyyneliä, äitin sydän pakahtuu. Sinä olet niin pieni. Ei sinun kuulu pyyhkiä äitin kyyneliä, äitin kuuluu pyyhkiä sinun kyyneleesi. Mutta sellainen sinä olet – äärettömän suurisydäminen, kiltti ja niin myötätuntoinen.

Vaikka kohtelet muita hienosti ja otat muut ihmiset huomioon, osaat myös pitää puolesi. Erityisesti päiväkodin aloittaminen on tuonut esiin tämän piirteen ja ehkä se on juuri siellä vahvistunutkin. Näistä kaikista luonteenpiirteistäsi olemme isin kanssa hyvin hyvillämme ja ylpeitä. Olet aivan täydellinen pieni poika ja haluamme elämääsi vain kaikkea hyvää.

Lähes kolme vuotta hoin sinulle, että olet äitin aarre. Viime talvena elämääsi asteli poika nimeltä Aarre, joten kun sen jälkeen sanoin sinulle, että olet äitin aarre, olet ihmetellyt, että mikä Aarre! :D Niinpä olen viime talvesta lähtien hokenut sinulle päivittäin, että olet äitin kultakimpale ja olemme joskus yhdessä kuunnelleet Lauri Tähkän Kimpale kultaa -laulua. Sitä sinä todella olet ja niin paljon, paljon enemmänkin ♥.

Lauantaina juhlimme synttäreitäsi kotonamme ja sait kaikki rakkaasi meille sinua onnittelemaan. Sait ihanat juhlat ja ihania lahjoja, joiden parissa leikimme koko viikonlopun. Tänään äiti vei sinut päiväkotiin, vaikka onkin syntymäpäiväsi. Olet kertoillut monista synttäreistä, joita olette päiväkodissa viettäneet ja siellä muille synttärisankareille laulaneet. Halusin, että saat kokea siellä myös oman syntymäpäiväsi, päiväkotikavereidesi ympäröimänä. Kuulla, kuinka he vuorostaan laulavat sinulle. Illalla ajellaan kotona sitten taas mönkkärillä! :D ♥

Hyvää syntymäpäivää pieni ♥ ♥ ♥

14 Comments

  1. SatuKoo
    8.5.2017 / 18:26

    Eihän tätä voinut lukea ilman, että silmät kostuu ❤️
    Tekstistä välittyi se pakahduttava rakkaus, jota tunnet poikaasi kohtaan.
    Voi teitä ihanaisia :)

    • 9.5.2017 / 09:46

      Voi mulla tuli näistä sinun sanoistasi kyyneleet – kauniisti sanottu. Pakahduttavaa rakkautta tämä juurikin on! Kiitos SatuKoo! ♥

  2. Marika
    8.5.2017 / 19:18

    Lämpimät onnittelut pikkumiehelle ❤️ Kirjoitat hänestä aina niin rakkaudella ja lämmöllä ❤️

  3. Nea
    9.5.2017 / 00:10

    Onnittelut M:lle! :)

    Piti tulla tuosta Erinin biisistä kommentoimaan, itsellä oli hyvinkin samankaltaiset tippa linssissä-fiilikset aikoinaan kun kappaleen ensimmäisiä kertoja kuulin. Viisi vuotta sitten esikoisen synnyttyä tuo biisi oli jotenkin niin pysäyttävä – siinä katsellessani vastasyntynyttä oli ihan uskomattoman sydäntä särkevää ajatella että hänkin on vain lainassa. Tyttömme elämän alkutaipaleella sattui vielä todella säikäyttävä tilanne, jossa jo ehdin miettimään että tässäkö tämä nyt oli? Juurihan minä hänet sain, ja nytkö hänet jo otetaan pois?

    Raskausaikana laulelin vatsalle ”Ohikiitävää”-kappaletta, ja sitten tytön synnyttyä yritin sitä hänelle laulaa, eihän siitä mitään tullut kun hanat aukesi ihan kunnolla! Toinen siinä sylissä vielä niin kirkkain vauvansilmin katseli. En tiedä mitä niin pienten päässä liikkuu, mut ois siinä ollu ihmettelemistä et mitä toi mutsi nyt tolleen :D

    Muutenkin tunnustaudun tyypiksi joka liikuttuu tosi herkästi ja tämä piirre on tainnut siirtyä geeneissä myös tytölle.. :)

    • 9.5.2017 / 09:49

      Kiitos paljon, Nea! :)
      Voi muistan omankin vauvani intensiivisen katseen ♥. Mulla tuli aina kyyneleet, kun hän niin totisena ja tarkkana silmiin tuijotteli, niisk!
      Herkkyydessä ei ole mitään pahaa, päinvastoin, mutta joskus asiat tuntuvat vaan vähän turhan rankoilta :D. Toisaalta myös ilot koetaan sitten entistä suurempina! ♥

  4. N
    9.5.2017 / 14:16

    Voi kun minullakin tulee aina itku kun luen näitä kirjoituksia pojastasi ❤️ Kirjoitat hänestä niin kauniisti. Meillä on vielä niin samanlainen elämäntilanne, molemmilla pienet kolmevuotiaat pojat, esikoiset, ainokaiset. (Ikäeroa heillä 3kk.) Luonteeltaankin kovin samanlaiset. Ja molemmat sektiolla syntyneet. Poikasi on syntynyt vielä samana päivänä kuin minun mummoni, hän täytti 90v. ! Olen seurannut blogiasi jo kauan, muistan kun olimme yhtä aikaa raskaana. Tämä kevät on ollut minulle raskas oman sairastelun vuoksi. Toivon vain että paranen ja saan olla edelleen äiti omalle ihanalle pojalleni… Hyvää kevättä teille!

    • 10.5.2017 / 23:01

      Oi, olipas tosiaan samankaltaisuuksia!
      Pysäyttävä oli tämä viestisi, olen miettinyt tätä paljon.
      Toivon sinulle valtavasti voimaa parantumiseen! Aurinkoista kevättä <3

      • N
        11.5.2017 / 14:09

        Kiitos paljon, sain onneksi juuri hyviä uutisia lääkäriltä :) Olipa hauska huomata että kolmevuotiaillamme oli myös lähes identtiset synttärikakut autoratoineen!

  5. eija
    9.5.2017 / 23:40

    Ilo lukea näin rakkaudentäyteistä kirjoitusta! Poikasi on onnenpekka, kun hänellä on näin rakastavat vanhemmat. Jotka kuitenkin ymmärtävät tuon irtipäästämisen tärkeyden, vaikka se kipeältä tuntuukin.
    Kumpa kaikilla pienillä pojilla olisi näin!
    Onnea ihanalle 3-vuotiaalle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.