Yksi kissa ja yksi palmu

Meidän kodissamme on tainnut olla koko kesän ajan sama look. Jos jossain, niin ruokapöydällä ja sohvapöydällä ovat tainneet tavarat vaihtua, mutta muuten ollaan menty samalla linjalla aina huhtikuulta tähän päivään asti. Jopa sohvatyynyt ovat pysyneet samoina! Viime viikolla hoksasin ensimmäistä kertaa miettiä sisustukseen liittyviä asioita, kun maalattavaksi lähtenyt tuolini poistui olohuoneen kulmauksesta Soihtu-lattiavalaisimen vierestä. Siihen jäi tyhjä paikka ja voitteko kuvitella, että seuraavana päivänä ihmettelin miehelle että mitä meillä on ollut tuossa, kun siinä on nyt noin tyhjä kohta! :D Edes mies ei saanut päähänsä, mitä siitä puuttuu, vaikka paikalta kadonnut tuoli nökötti hänen autotallissaan… Sitten hoksasin että niin, siinähän oli kuukausia se yksi musta tuoli. No nyt siihen paikalle siirtyi palmu!

Palmu muutti meille vuosi sitten alkukesästä ja uskomatonta mutta totta: on hoidostani huolimatta hengissä edelleen! Uutta multaa se kyllä kaipaisi, sillä multaraja on yhtäkkiä kesän aikana painunut turhan alas… Varmaankin riittää, jos vain lisään uutta multaa ruukun pinnalle? Sama pitäisi tehdä peikonlehdelleni… Palmuvehkan siirsin uuteen ruukkuun alkukesästä ja juuri äsken sitä kastellessani huomasin, että uutta pukkaa ja vieläpä aika reilulla kädellä!

Bongasitteko kissan ensimmäisestä kuvasta? Kuvissa näkyy hänen liikkeensä minua kohti… Tämä pian 15-vuotias kisuneiti on niin täysin sylikissa ♥. Istahdin kamera kädessäni sohvalle ja kissa laittoi sen heti keittiöstä merkille. Niinpä hän suuntasi syliini, jääden vain matkan varrella hetkeksi mietiskelemään:

Kissat antavat viherkasvien olla yllättävän rauhassa! Tämän vanhemman kisun herkkua ovat tulppaanit; niitä kyllä talvella yrittää nakertaa mennen tullen, mutta muut eivät kiinnosta. Palmu ei taas meinannut talvella saada rauhaa nuoremmalta kisulta, että saapas nähdä, miten ensi talvena käy!

Palmu siirtyi tuohon olohuoneen ja ruokailutilan rajalle ikään kuin tilanjakajaksi. Sehän on perinteisesti ollut joulukuusemme paikka… Tänään on elokuun ensimmäinen päivä, mutta jotenkin fiilis sanoo, että on jo syyskuu. Sää ja hiljalleen putoilevat lehdet kertovat omaa tarinaansa, kalenterista viis. Silti toivon, että saamme nauttia suht lämpimästä ja aurinkoisesta elokuusta, jotta on sitten taas voimaa uuteen syys- ja talvikauteen! ♥

2 Comments

  1. Jenna
    1.8.2017 / 18:24

    Jos ainoastaan lisäät multaa pinnalle, niin kannattaa samalla myös antaa kasville ravinteita (ja tutustua siihen, mitä kyseinen kasvi tarvitsee). Mullasta nimittäin kasteluveden mukana melko herkästi huuhtoutuu ravinteet ja hivenaineet pois, ja se on kasville aikalailla sama asia, kuin jos ihminen yrittäisi elää pelkkää vettä juomalla, ilman ruokaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.