Aamupäivähääräilyä kotona

Varmasti jokainen pikkulapsiarkea elävä tietää tunteen, kun niitä pieniä tekemättömiä askareita kertyy kertymistään… Sellaisia, jotka eivät ole arjen toimivuuden tai sujuvuuden kannalta välttämättömiä, mutta joita olisi kiva silloin tällöin kuitenkin päästä tekemään! Kun pääset illalla istahtamaan sohvalle, silmät bongaavat sieltä täältä noita pieniä juttuja. Tuo lamppu pitäisi pyyhkiä kostealla, jotta olisi kirkkaampi. Voi tuosta kukasta on nuo kaksi lehteä lakastuneet ja unohdin taas nyppiä ne roskiin. Onpa tuo taulurivistö vinossa, edelleen… Äh, unohdin taas nimikoida ne ja ne kengät. Juu tiedän kysymättäkin, että miehelläni ei moisia ajatuksia iltaisin päässä surraa, mutta minulla kyllä! :D Ei nyt joka ilta, mutta säännöllisesti…

No nytpäs omistin tämän lauantaiaamupäiväni kyseisille askareille! Varmasti jäi vieläkin jotain tekemättä, mutta ainakin osa on nyt tehty kotitöiden lisäksi. On pyykätty ja pyyhitty pölyjä, kasteltu kukkia ja kuskailtu tavaroita omille paikoilleen. Ja ehdin vielä tännekin! Mies lähti poikien kanssa jäähallille ja ajattelin, että minusta on enemmän hyötyä kotona. Saan tehtyä rauhassa ruuankin valmiiksi, jotta pääsevät suoraan syömään ja taapero siitä sitten sujuvasti päiväunilleen.

Riippuu kyllä paljon maljakosta, miltä mikäkin kukkakimppu näyttää! Aluksi laitoin nämä tulppaanit pienehköön, suoraan maljakkoon, jossa kimppu näytti hyvin ryhdikkäältä (kuva täällä Instagramissa). Siinä pari-kolme päivää ja nyt, kun katkoin uudet imupinnat ja vaihdoin veden, siirsin ne samalla tähän pyöreään lasimaljakkoon. Kun ovat tässä pari päivää, tulee kimpusta kivan rönsyilevä (jos vain saavat riittävästi vettä, että varret pääsevät kasvamaan).

Tämä onkin vuoden kolmas tulppaanikimppuni. Ensimmäisen sain vuosipäivänä (punakeltaisia), toisen ostin hempeän liloina ja nyt tämä kolmas, jossa on sekoitus valkoista ja vaaleanpunaista. Aivan ihana sävy tämä!

Loppuvuodesta käytettynä ostamani Artekin jakkara on löytänyt paikkansa ruokapöydästämme esikoisen tuolina:

Kuopus istuu vielä pöydän päässä Stokken Steps-tuolissaan, joka on muuntautunut käteväksi juniortuoliksi. Normituoli olisi hänelle vielä liian matala ja syöminen olisi hankalaa. Vaikka toki hän on itse tästä täysin eri mieltä ;).

Tämä ihana 60-luvun nojatuolini on ollut uudessa asussaan niin rakastettu kodissamme, että on saanut käsinojiin viiden vuoden aikana jonkin verran tummentumaa. Olisiko vinkkiä, millä saisin kangasta puhdistettua? Yritän aina laittaa tuon taljan tuolla tavoin, jotta suojaisi samalla hieman käsinojaa…

Bongaa edellisestä kuvasta kisun rakastama paikka sohvalta! Meillä on lattiat niin täynnä roskia et huh huh, kertoo kiireisestä viikosta. Meillä nimittäin tehdään koko talon imurointi kerran viikossa (miehen kotityö) ja itse tapaan imuroida pikaisesti viikolla, mutta nyt se oma imurointikertani on jäänyt välistä ja sen kyllä huomaa… Nooh jos ei muitakaan häiritse niin miksi muakaan! :D

Mutta koska kello on nyt yksitoista, täytyy mun siirtyä keittiön kokkausnurkkaukseen, sillä kohta tämä ruokapöydän ympäristö on täynnä menoa ja meininkiä! Kivan leppoisaa lauantaita teillekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.