Maaliskuu ja uutta kotona

Hei vaan ja toivottavasti teille kuuluu hyvää!

Maaliskuu on rientänyt ohitse valtavaa vauhtia! Ensi viikolla jo huhtikuu ja pääsiäinenkin ihan nurkan takana. Odotamme kovasti perheen yhteistä pääsiäislomaa. Toivottavasti saamme aurinkoa pääsiäispyhiksi. Korona on läsnä tänäkin pääsiäisenä, joten lapset tuskin naapuritaloissa trulleina kiertävät, mutta isovanhempien oven takana ainakin. Olemme muutenkin kyläilleet isovanhemmilla lähes entiseen tapaan, sillä Keski-Pohjanmaalla ollaan edelleen koronan suhteen epidemian perustasolla. Toivotaan, että tämä jatkuu tulevinakin kuukausina! ♥

Viime pääsiäisenä piirsimme lapsille vihjekartat (sekä ulko- että sisätiloista) ja vihjeet opastivat pääsiäisylläreiden äärelle. Esikoinen tykkäsi tästä pääsiäismunajahdista jopa enemmän kuin perinteisestä trulleilusta, joten se taitaa olla ohjelmassa tänäkin pääsiäisenä! Tulevina vuosina on sitten varmaankin ohjelmassa sekä trulleilua että pääsiäismunajahtia! ;D

Maaliskuussa, heti naistenpäivän jälkeen, täytin vuosia. Alkoi viimeinen vuoteni kolmekymppisenä! Mietin, että voisin ostaa itselleni jonkin synttärilahjan, hmm mitähän se voisi olla. En ehtinyt päättää ennen kuin niitä ideoita alkoi tulemaan vastaan kuin sieniä sateella…

Olin pienesti haaveillut vekkivalaisimesta ja etsinyt sitä kirppiksiltä tuloksetta ainakin vuoden verran. Toki niitä on kirppiksillä vastaan tullut, mutta ei mitään tarpeeksi miellyttävää vaihtoehtoa. Joulun tienoilla mietiskelin jo tilaavani HAY:n Matin-pöytävalaisimen joko lilana* tai tummanvihreänä*… Kunnes pari viikkoa sitten näin sen erään kirpputorin ylähyllyllä: kävelin nopeasti hyllyn luokse ja nappasin valaisimen äkkiä käteeni ettei vaan kukaan muu ehdi! Väri oli niin yllättävä, etten olisi arvannut tykästyväni tähän! Mietin, että tämä on ehkä jopa hieman ruma ja silti aivan ihana :D. Syvänvihreä sävy, jollaista en olisi arvannut kotiimme missään muodossa päätyvän. Erityisesti varjostin on aivan ihana sekä sävyltään että muodoltaan:

Aikamoinen budjettivaihtoehto HAY:n vastaavan rinnalla! Toki Matin-valaisimen jalkaosa on paljon tämän jalkaosaa kauniimpi, mutta itselleni turvallisempi vaihtoehto testailla tätä sävyä kotiimme muutamalla eurolla kuin lähes parilla sadalla.
Makustelin aluksi vaihtoehtoa, että maalaisin valaisimen jalan, mutta päädyin pitämään sen alkuperäisen sävyisenä. Kotona huomasin tarran valaisimen kyljessä: Lene Bjerre Design. Nimeltä tuttu tanskalaismerkki ja valaisin todennäköisesti jotain heidän vanhaa mallistoaan.

Alkuun valaisin oli tuossa olohuoneen lipastolla, mutta siirtyi siitä sitten ruokailutilan perälle. Tuossa olkkarin kohdassa tarvitaan nimittäin iltaisin hieman enemmän valoa kuin mitä tämä valaisin tarjoaa ja niinpä Panthella pääsi takaisin tähän vakiopaikkaansa.

Ajattelin, että siinäpäs kiva synttärilahja, kunnes heti perään bongasin nettikirppikseltä toisenkin haaveeni: selkeälinjaisen vanhan, puisen vitriinin! ♥

Vitriinin tarjouskauppa oli sulkeutunut edellisenä iltana eikä myyjä ollut hyväksynyt tarjouksia. Niinpä otin häneen yhteyttä, sovimme hinnan ja haimme vitriinin kotiin. Olin suunnitellut tätä kalustetta alunperin ruokailutilan peräseinälle, mutta alkuun laitoimme sen olohuoneeseen, kunnes päättäisin, mitä teen ruokailutilan nykyiselle kaapille. Päätin, että nykyisestä kaapista en halua ainakaan vielä luopua, joten tämä vitriini jää ainakin nyt toistaiseksi olohuoneeseen. Mies tykästyi siihen kovasti tuossa ja tykkää sen mustasta sävystä – hän, joka ei ikinä ota kantaa kotimme sisustukseen tai kommentoi mitään sisustusjuttuja millään tavoin! :D Niinpä ajattelin, että sekin on jokin merkki ja vitriini on nyt sitten jätettävä tuohon, heh!

Useita vuosia olen jo tällaisia sillä silmällä tiiraillut, mutta aina kaikissa on ollut jotain pientä vikaa: liian korkea, liian koristeellinen kaartuvine listoineen, ei ollenkaan umpinaista ovea, lasihyllyt… Toki monet noista yksityiskohdista olisi saanut muutettua, mutta ajattelin odottaa, sillä asialla ei ollut mikään kiire. Kirppishankinnoissa maltti on useinkin valttia, paitsi silloin, kun se oikea yksilö osuu kohdalle!

Tämä oli kooltaan täydellinen: korkeus vain 165 cm, mitä pidin tärkeänä. Vitriinissä on alaosa umpinainen, joten siitä plussaa (saa roinaa piiloon). Plussaa myöskin puuhyllyistä sekä siitä, että vitriinin sivut ovat myös lasia eivätkä umpinaiset. Muutenkin kaapin ilme on ihanan pelkistetty ja suoraviivainen. Ainoastaan vetimet vaihdan (uudet saapuivat tänään!) ja maalisävyä mietin, sillä mielestäni tuo on kotonamme turhan musta. Ehkä siihen silmä tottuu, mutta jos ei, se maalataan. Siihen on parikin vaihtoehtoa: sisältä valkoinen ja ulkoa hiekan sävyinen tai ulkoa valkoinen ja sisältä hiekan sävyinen. Kumpaa äänestät? Se on sisältä nyt jo valmiiksi valkoinen, mutta maalipinnassa on valumia ja pinttynyttä tahraa, joten on kiva maalata se huolellisemmin.

Mutta maalaamisella ei ole mikään kiire. Niinpä se voisi olla alkuun tällaisenaan meillä, sillä jos se maalataan, sitä ei maalata myöhemmin enää takaisin mustaksi. Niinpä nautitaan tästä lookista nyt alkuun, tuumaa kaapissa viihtyvä kisunen!

Nyt toivottelen teille ihanaa ja mahdollisimman aurinkoista viikonloppua! Seuraavaan postaukseen ei tule kulumaan kuukautta, kuten edellisen ja tämän välissä vierähti ;).

*Sisältää mainoslinkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.