”Kastellaan vielä vähän täältäkin hiuksia. Ja täältä ja …
– Ei ei, älä! Älä!
Kyllähän kylvyssä hiukset pitää pestä! Jos hiuksia ei pestä, niin päässä alkaa pian kasvaa sieni. Mitä me sitte tehdään, jos sun päähän kasvaa sieni?
– Itketään.
Tuumasi nokkela kaksivuotiaani eilen illalla, antoi lopulta pestä hiuksensa ja minä purskahdin nauramaan.

On aivan liikaa ihmisiä, äitejä ja isiä, jotka eivät voi tänäänkään viettää huolettomia arkihetkiä lastensa seurassa. Heidän lapsensa ovat sairaita, syöpäsairaita. Nämä lapset joutuvat kokemaan aivan liian raskaita asioita. Ja nuo vanhemmat, nuo äidit ja isät, ovat mielestäni lastensa tavoin täydellisiä sankareita! Mistä he saavat sen voimansa siihen kaikkeen, jotta jaksavat hoitaa lastaan elämänsä raskaimpina aikoina, vaikka omaa sydäntä revitään samalla rinnasta ulos? Mistä he saavat sen voimansa ja urheutensa ja miten he onnistuvat peittämään huolensa lapsiltaan? Kysymyksiä, joihin tietää vastaukset vasta itse ne koettuaan. Mutta näitä kokemuksia ei kukaan toivo.

018

Varmasti jokaisen vanhemman yksi suurimmista, jollei jopa se suurin pelko koko maailmassa on se, että oma lapsi sairastuu. Sillä se oma lapsi on koko maailma. Jotain niin rakasta, että sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Jotain sellaista, jonka laittaa aina etusijalle ja jonka haluaa säästää kaikelta pahalta. Jotain sellaista, jota haluaa suojella elämänsä loppuun asti.

Syöpään sairastunut lapsi voi olla sinun oma. Tai minun oma. Mutta aina se on jonkun oma, rakas oma lapsi.

Törmäsin syksyllä ensimmäistä kertaa termiin Kultanauha ja samalla lähes mykistyin, miten en ollut ollut tietoinen asiasta! Roosa nauhasta puhutaan paljon ja hyvä niin! Mitään syöpiä ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen eikä mikään syöpä ole vähäpätöisempi toista, kun se omalle kohdalle osuu. Silti tunnen sydämeni muljahtavan pari ylimääräistä kertaa, kun kuulen puhuttavan syöpään sairastuneesta lapsesta. Syksyllä sain tietää Sylva Ry:n Kultanauhasta lukiessani erään minulle tuntemattoman syöpäsairaan lapsen äidin kertomusta. Luin ja itkin, itkin ja luin. Samalta istumalta tein järjestölle oman pienen lahjoitukseni. Nyt sain kuitenkin tilaisuuden kerätä järjestölle tosi ison hyväntekeväisyyspotin ja tämän kasvattamisessa te voitte minua auttaa!

Kerronpas hieman taustaa tälle: sain marraskuussa puhelun Original Sokos Hotel Kaarlesta ja he pyysivät minua sekä kahta muuta kokkolalaista mukaan hyväntekeväisyyskampanjaansa. Heidän Facebook-sivuillaan lukee näin:

Tee kanssamme hyvää!
Haastoimme kolme tunnettua henkilöä Kokkolasta koristelemaan joulukuuset. Jokainen heistä nimesi oman hyväntekeväisyyskohteensa, jolle varat suunnataan. Me lahjoitamme joulutervehdyksiin varatun summan (800 €) ja korotamme sitä 10 sentillä jokaisesta tykkäyksestä aina yhteensä 2800 € saakka.

027

Tarkoituksena oli siis koristella oma joulukuusi ja niistä otetuista kuvista ihmiset äänestävät voittajan joko itse kuusen tai kuusenkoristelijan valitseman hyväntekeväisyyskohteen perusteella. Eilen saimme nämä joulukuuset koristeltaviksemme ja saimme kertoa omat hyväntekeväisyyskohteemme, johon hyväntekeväisyyspotin kohdistaisimme. Kaarle siis lahjoittaa tähän pottiin joulutervehdyksiinsä varatun summan 800 € ja HUOM! tätä pottia voi kasvattaa vielä huomattavasti aina 2800 euroon asti! Minä luonnollisesti haluan tuon summan täyteen ja haluan kohdistaa sen omalle hyväntekeväisyyskohteelleni, joka on Sylva Ry:n Kultanauha. Sylva Ry on siis Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten valtakunnallinen yhdistys ja lisätietoa sen toiminnasta löydätte heidän omilta sivuiltaan täältä. Jotenkin sivuutin itse kuusen koristeineen tässä hommassa ja ajattelen, että hyväntekeväisyyskohde on tärkein ♥.

Tämän kuvan nappasin eilen pikaisesti, kun olin saanut kuusen valmiiksi. Pieni poikani oli mukanani pienenä apulaisena.

001

Tämä kampanja käydään Original Sokos Hotel Kaarlen Facebook-sivuilla ja tykkäämällä kuvastani (suora linkki tässä) kasvatat pottia 0,10 €. Se, jonka kuusikuva voittaa/saa eniten tykkäyksiä, saa koko potin hyväntekeväisyyskohteelleen. Kuvan lopullinen tykkäysmäärä määrittää siis lahjoitettavan potin suuruuden, joten ei muuta kuin peukut käyttöön! Kuvaa saa myös jakaa, jotta saadaan potista niin suuri kuin mahdollista, sillä Sylva Ry ei ole mikään paikallinen järjestö, vaan se on valtakunnallinen ja koskettaa näin ihan koko Suomea. Äänestysaikaa on 21.12.2016 saakka. (Koska äänestys tapahtuu Facebookissa, vain Facebook-käyttäjät voivat osallistua, mutta jokainen voi levittää tietoutta Kultanauhasta!)

En voi poistaa syöpää, vaikka kuinka haluaisin, mutta voin tehdä ainakin tämän. Ajattelen asiaa myös niin, että vaikka en voittaisikaan pottia kohteelleni, niin ainakin olen saanut jaettua infoa Kultanauhasta ja nyt ihmiset ovat enemmän tietoisia tästä, että lapsilla ja nuorillakin on oma, heidän etuaan ajava syöpäjärjestö. Näemme tässä myös sen, miten moneen asiaan blogilla voi vaikuttaa. Tämä tekstini tulee tavoittamaan tuhansia ihmisiä, joka osaltaan auttaa sanomaa leviämään. Mutta se ei yksistään riitä; nyt meillä on mahdollisuus kerätä iso lahjoituspotti kasaan ja tehdä yhdessä Kultanauhasta yhtä tunnettu kuin Roosa nauha on! Kohteeni on tähän mennessä kerännyt kolmesataa ääntä, mutta lisää tarvitaan ja paljon!

Toivottavasti lähdette mukaan tekemään hyvää! ♥

 

Täällä ollaan ja raapustellaan ihka ensimmäistä kertaa! Toivottavasti pysyitte muuttoauton kyydissä, sillä te olette kyllä aikamoisen arvokas osa muuttokuormaani.

Alkuun voisin hieman esitellä tätä uudistunutta blogiani, sillä vaikka tämä saattaa teidän silmissänne lähes samalta näyttääkin, niin on täällä muutamia uusia juttuja, jotka otin nyt käyttööni! Lähtökohtanani uudelle blogialustalle oli mahdollisimman simppeli ja helppolukuinen pohja, joka toimii hyvin myös mobiilissa. Nykyään on saatavilla valtavasti erilaisia blogipohjia vaikka kuinka monine erilaisine yksityiskohtineen, mikä on tietysti ihan hyväkin ja mielelläänhän niitä erilaisia versioita muiden blogeissa ihasteleekin. Minä olen tässä kuitenkin varmaan hieman vanhanaikainen, sillä tykkään eniten oman blogini kohdalla tällaisesta. Paikoillaan pysyvä banneri, ei vaihtuvia/liikkuvia kuvia, koko postaus kerralla etusivulle näkyviin jne. Nämä olivat toiveitani, jonka pohjalta lähdin blogipohjaa etsimään ja ostamaan.

Bannerikuva on sama kuin aiemminkin, tuo minulla on ollut käytössäni jo parisen vuotta. Bannerin alapuolelta löytyvät ns. välilehdet (eivät näy kännykällä), joilta löytyy tarkempaa blogiesittelyä (kuinka moni esim. tiesi, miten blogin nimi aikoinaan syntyi?), infoa minulle niin rakkaasta MioSa. designista sekä tietoja, miten kanssani pääsee tekemään blogiyhteistyötä. Yhdeltä välilehdeltä löytyvät yhteystiedot, mutta ne löytyvät sivupalkistakin. Sivupalkista löytyvät lisäksi blogini seurantakanavat sekä blogiarkisto lukuisine vanhoine blogiteksteineen. Sivupalkissa nököttää vanhaan tuttuun tapaan myös Etsi blogista -kohta, jolla jotain tiettyä aihetta voi etsiä hakusanan tai -sanojen avulla.

004

Nyt tietysti hieman jännittää, että miten tämä sivu pelittää, kun se vihdoin on livenä! Tähän asti olen puuhastellut ja kirjoitellut täällä taitavan taustatukeni kanssa kaksin, joten kestää varmaan hetken tottua, että täällä on ehkä pari muutakin :D. Vai onko? Testatkaa ihmeessä kommenttiboxin toimivuutta ja jos huomaatte joitain epäkohtia, niin laittakaahan viestiä tulemaan! Muuttomatkat ovat aina jonkin verran pomppuisia, joten joitain kuvia ja kommentteja on varmasti tielle tippunut, mutta ei anneta sen häiritä! Seurantakanavia päivittelen tässä pikkuhiljaa ja olisi tosi huippua, jos viitsisitte päivittää blogini uuden osoitteen oman bloginne seurantalistalle!

Tässä on nyt melkoisen härdellintäyteinen lokakuu takana, joten tuntuu enemmän kuin mukavalta ja tervetulleelta kääntää marraskuun sivu auki! Blogissa on muuten luvassa kivoja juttuja tässä lähipäivinä, sillä juhlistan uuden blogini avajaisia erilaisin pikkuyllärein, joten pysykäähän kuulolla… ;)

094

Tervetuloa marraskuu ja tervetuloa uuden blogini pariin!

Viimeiset moikat tästä osoitteesta, ennen kuin siirryn uuteen blogiosoitteeseeni. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei ilmassa ole yhtään haikeutta. Sillä kyllä sitä jonkin verran on. Indiedays on ollut ihana blogikoti ja tunneihmisenä tulen ennen kaikkea muistamaan sen paikkana, jossa bloggasin silloin, kun elämäni muuttui valtavasti – silloin, kun sain tietää odottavani lasta ja silloin, kun minusta tuli äiti. Täällä olen jakanut teidän kanssanne nämä elämäni suurimmat asiat: kun kerroin, että perheeseemme syntyy vauva ja kun kerroin poikamme syntymästä. Päällimmäisenä tulen muistamaan tämän portaalin näistä asioista, mutta toki muistan myös portaalin taustatiimin. Bloggaajakollegat puolestaan pysyvät kollegoina, siihen ei portaali vaikuta.

uuteen

Tämän kuvan otin tänään, kun olin saanut kuvattua erään kivan projektin valmiiksi. Takkaluukusta heijastuu mm. tuolia ja silityslautaa… Mutta näistä(kin) enemmän uudessa blogikodissani. Nyt sanon kiitos ja hei, Indiedays! On tullut aika sulkea tämä blogiovi ja avata seuraava. Uusi blogioveni löytyy osoitteesta allyouneediswhite.com; blogi aukeaa ihan pian teillekin, joten tapaamme siellä! ♥