/

Viikonloppu käsillä – äitienpäiväviikonloppu. Yleensä näihin aikoihin on jo kovin kesäistä ja lämmintä, mutta nyt näyttää hieman erilaiselta. Tarkoitukseni oli postailla nyt iltasella jotain muuta, mutta koneelle istahtaessani mielessäni pyörikin tuleva äitienpäivä erilaisten mietteiden kera ja mietin, että olisipas ihanaa, jos silloin…

… joku olisi puolestani vaihtanut puhtaat lakanat sänkyyn; vaikka valkoiset pellavaiset parin kuukauden tauon jälkeen!

… joku toisi cappuccinon aamulla vaikka sänkyyn asti, kauniilla tarjottimella lempikupistani (tosin en tiedä, tietääkö mies edes, mikä on lempikuppini, täytyykin ihan mielenkiinnosta kysyä…):

… sängynpäädyssä näkyisi tällainen auringonnousu ja vaaleansininen, pilvetön taivas:

… kelit suosisivat ja aamuisen cappuccinon kera voisi sipsutella omalle terassille auringonpaistetta ihastelemaan:

… löytäisin ruokapöydältä jonkin kauniin kukkakimpun jonkun toisen tuomana:

… keittiö olisi aamupalatouhuista huolimatta ihan putipuhdas:

… ainoana käytönjälkenä minun kädestäni laskema cappuccino:

Todennäköisesti näistä ei tule toteutumaan juuri mikään :D. Mies tekee pitkää työpäivää, poikkeuksellisesti myös nyt alkavana viikonloppuna, mutta ehkä aamuinen cappuccinohetkeni sentään järjestyy! Toisena toivon, että poikani malttaisi olla hetken aloillaan, jotta saisin hänet vaikka hetkeksi kainalooni ♥. Kolmantena odotan innolla hetkeä, jolloin hän tuo päiväkodissa tekemänsä lahjan – hän on taatusti siitä innoissaan ja ylpeä! ♥

Siinäpä ne tärkeimmät vai mitä! Hyvää viikonloppua! 

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

/

Ihanaa alkanutta toukokuuta! Täällä alkoi toukokuu kiireiden merkeissä, mutta kiireiden keskellä on tärkeää välillä vähän hengähtääkin, jotta taas jaksaa. Mikäs sen tehokkaampaa kuin lepuuttaa kiireistä mieltä kauniiden kuvien parissa! Pihistin itselleni tällaisen pienen tuokion, sillä mies ja poika lähtivät harrastamaan. Odottelen tässä samalla, että vanhaa sänkyämme tullaan noutamaan. Ette usko kuinka moni ostaja on ollut sängystä kiinnostunut ja kuinka monta oharia tämän tiimoilta on tehty! Toivottavasti kirppiskaupat eivät ala pysyvästi mennä näin takkuisiksi…

Mainitsinkin viikonloppuna, että olen aloittanut sisustuslehtieni karsimisen kolmen vuoden tauon jälkeen ja ai että miten isoa inspistä niistä lehtijutuista saakaan! Mikään ei kyllä syrjäytä oikeaa lehteä, jota voi itse selailla, taitella kiinnostavimmat jutut hiirenkorville ja se lehden tuoksu – se kuuluu tähän hyvin olennaisena osana! Sitä tuoksua ei nettikuvista saa, mutta itselleni nämäkin ovat tärkeitä ja synnyttävät ihania inspiroitumisen fiiliksiä. Esimerkiksi tämä koti:

Tuo ryppyinen sohva näyttää niiiin kutsuvalta ja odotan jo sitä illan hetkeä, kun voin heittää jalat sohvalle ja jatkaa keskenjääneiden sisustuslehtieni parissa. En voi käsittää, miten minulla oli mennyt ohi erään kodin esittely Avotakassa kahden vuoden takaa: siinä esiteltiin ala-asteen luokkakaverini helsinkiläiskoti! Toisaalta elin tuolloin vauvavuotta, joten laitetaan sen piikkiin (kuten sujuvasti moni muukin asia)!

Kuka tietää, mikä on nimeltään tämä herttaisen runsas viherkasvi? Upeat lehdet! Ihastelin tässä makuuhuoneessa myös noita ihanan boheemin rentoja verhoja: omaan kotiini en osaisi tällaisia ryppyineen päivineen laittaa, mutta sopivat tähän sisustukseen kuin nenä päähän!

Seuraavat kaksi viikkoa tulen olemaan normaaliakin kiireisempi, sillä yritykselläni MioSa. designilla on meneillään äitienpäiväsesonki. Muutaman äitienpäivätuotteen esittelinkin taannoin Äitienpäivälahjaksi MioSa. designilta -postauksessani – näitä lahjatilauksia ehtii tekemään vielä tämän viikon ajan, jotta ehdin ne myös äitienpäiväksi toimittaa! Tuotteiden valmistamisen lomassa kokoan verkkokauppaa aina kun ehdin (iiks!) ja järjestelen (tosin lähinnä vasta mietiskelen, apua!) poikamme syntymäpäiväjuhlia, jotka järjestämme tulevana viikonloppuna. Sitä seuraavana viikonloppuna juhlitaankin sitten äitejä! Nyt vietämme siis ensimmäistä kertaa pojan synttäreitä ja äitienpäivää eri viikonloppuina, sillä osuvat tänä vuonna sen verran kauaksi toisistaan.

Näistä kiireistä johtuen blogissakin voi olla hieman hiljaisempaa. Ja nyt tietysti pääkin pursuaa postausideoita, kun aika on niin kortilla – tyypillistä! On tulossa postauksia ainakin pojan huoneesta, synttäreistä, pohjapiirroksista ja siitä paljun teosta. Kukin aikanaan…

Nyt peukut pystyyn, että tuo vanha sänkymme pääsisi vihdoin tänään uuteen kotiinsa!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

/

Olen tässä mietiskellyt, että milloin olisi aika tehdä muutoksia pojan huoneessa: sitten vasta, kun sille on oikeasti tarvetta vai sitten, kun huone vain alkaa näyttää liian pienen lapsen huoneelta pojan ikään nähden? Tällainen ajatus tuli mieleeni yhtenä päivänä pojan huoneessa leikkiessämme, kun katselin siellä ympärilleni. Huone oli alkuun vauvan valtakunta (tosin eihän vauva sitä edes käyttänyt) ja sitten reilun vuoden päästä siitä alkoi muodostumaan taaperon huone. Taaperoikä oli ikä, jolloin poika alkoi itsekin leikkimään huoneessaan, mutta varmaankin ensimmäiset pari vuotta on sellainen aika, jolloin lapsi ei niinkään omaa huonetta tarvitsisi. Toki tuo riippuu hieman perheestäkin…

Olen myös miettinyt sitä, milloin poika siirtyisi omaan huoneeseensa nukkumaan. Ehkä sitä voisi koittaa ensi syksynä, jos siltä tuntuu. Tähän asti hän on nukkunut Stokken Sleepi-sängyssään (saatu aikoinaan blogin kautta) ja mahtuu sinne kyllä edelleen, mutta viimeistään syksyllä on ajankohtaista siirtyä isoon peittoon ja silloin tulee tarpeeseen myös isompi sänky. Makuuhuoneessamme tulee isomman sängyn kanssa turhan ahdasta, kun ostimme pari kuukautta sitten sen 180-senttisen sängynkin, joten ehkä siirto olisi paikallaan silloin. Lapsi varmaan tottuu tähän uuteen järjestelyyn, mutta en tiedä miten on minun laitani!

Katselin netistä muutamia lastenhuonekuvia ja mietin, minkähän ikäinen lapsi huoneissa asustaa… Usein nämä kuvat on stailattu joko vauvalle tai sitten pienelle taaperolle: harvemmin löytyy kouluikäisen huoneista kuvia.

Tosiaan viimeistään sitten, kun poika siirtyy omaan huoneeseensa nukkumaan, täytyy huoneessa tehdä muutoksia, jotta sänky mahtuu sinne. Säilytystilaa huoneessa on tämän hetken tarpeisiin nähden ainakin hyvänlaisesti, mutta ylimääräistä säilytystilaa ei ole eli niistä mistään ei voi luopua. Ainoastaan sohva on sellainen hieman ylimääräinen juttu eikä niin välttämätön, mutta siinä on kyllä ihana yhdessä makoilla ja lukea kirjoja! Poika menee aina sohvalleen, jos lukee kirjoja yksinäänkin, joten käytössä se kyllä päivittäin on. Nooh, täytyy miettiä näitä sitten loppukesästä uudemman kerran. Ehkä sänky tulee sitten korvaamaan sohvan.

Innostuin eilen putsailemaan kotimme sohvia (olohuoneen ja pojan huoneen) hieman perusteellisemmin ja samalla päätin järjestellä pojan huoneessa huonekaluja vähän toisella tavalla. Tämä projekti tuli lähestulkoon valmiiksi, joten täytyypä ottaa siitä kuvat lähipäivinä! Ikkunanpesu-urakan aloitin toissailtana ja se on vielä kesken. Ulkoa ikkunat on kokonaan pesemättä (nyt täällä sataa vettä/räntää/rakeita vaakasuoraan), joten saapa nähdä, ehdinkö saamaan ne puhtaiksi juhannukseen mennessä! Ainakaan näillä ”kauniilla kevätkeleillä” ei valmista hetkeen tule. Puhumattakaan katupöly- ja siitepölykaudesta… Myös terassi odottaa kevätilmettään, mutta eiköhän sinne jonkinmoinen versio pojan synttärijuhliksi saada.

Millä tavoin teillä tapahtui muutos taaperon huoneesta leikki-ikäisen huoneeksi?

(Kuvat lainattu 55kvadrat & Alvhem/Fredrik Karlsson.)