Kyllä nyt on toukokuu antanut parastaan! Rannallakin tuli alkuviikosta käytyä ensimmäistä kertaa tälle kesää ja tuskastelin siellä tämän pallomahani kanssa vessakoppien puuttumista, kunnes hoksasin että niin joo, nythän on vasta toukokuu eikä heinäkuu… Ehkä kaupunki saa anteeksi tämän hitauden ;).
Pallomahan kanssa olen ollut kiitollinen siitä, että hyvin lämpimien päivien välissä on välillä niitä viileämpiäkin päiviä! Ehtii koti raikastua (täällä kun lämpötila nousee turhan korkeaksi paahteisten päivien takia ja olemmekin miettineet lämpöpumpun hankkimista pelkän jäähdytysominaisuuden vuoksi) ja tuntuu, että itsekin saa haukattua tuolloin kunnolla happea. Mitenkään hirmuisen tukalaksi en ole oloani kuitenkaan tuntenut, vaikka kahdeksas raskauskuukausi pyörähtää käyntiin parin viikon päästä. Selkäkin vihoittelee ainoastaan, jos kävelen huonoilla kengillä huonossa maastossa tai liian pitkiä matkoja. Supisteluita olen kokenut jo parin kuukauden ajan ja tämä on jotain, mitä en esikoisen odotusaikana kokenut koskaan – en edes käynnistyspillereillä! :D
Juuri eilen mietin, että tämä raskausaikani on hurahtanut ohi aivan hirmuista vauhtia ensimmäiseen raskauteeni verrattuna! En millään voi uskoa, että reilu pari kuukautta ja saan vauvan syliini ♥. Mies miettii, minkä näköinen veijari sieltä putkahtaa ja tuleva isoveli odottaa vauvaa yhtä innokkaasti ja puhelee pikkuveljestään päivittäin. Silittelee vauvamasua ja jakelee sille pusuja. Toivottelee iltaisin pikkuveljelle hyvää yötä. Ei pieni vauva vielä tiedäkään, mikä kultakimpaleisoveli häntä täällä odottaakaan ♥.
Mitäs teille muille raskaanaoleville kuuluu? Millainen vointinne on ollut? Onko toukokuun lämpö ollut hyvästä vai pahasta? Sen tässä kyllä huomaa, että mitä kuumempi ilma, sitä vähemmän vauva mahassa liikkuu ja se on ajoittain hieman huolettanut. Asiaankuuluvaa kuitenkin kuulemma.
Olen ottanut rennosti aina kun mahdollista, sillä jos liikaa puuhastelee, supistelee ihan koko ajan ja maha on kova kuin kallio. Tämän toukokuun tiesin jo etukäteen olevan rankka, sillä miehellä on ollut paljon ylitöitä ja arki on ollut yksinään minun harteillani. Ensi viikolla kuitenkin helpottaa ja hyvä niin! Jospas sitten pääsisimme takaisin kotiprojektiemme kimppuun, sillä monen asian täytyy vielä valmistua ennen kuin perhekokomme kasvaa. En halua mitään ylimääräistä härdelliä niihin vauvan syntymän jälkeisiin päiviin tai viikkoihin, sillä jo itsessään vauvan syntymä on niin elämää mullistava asia, että haluan pystyä keskittymään yksistään häneen ja esikoiseeni – sen he molemmat totisesti siinä uuden äärellä ansaitsevatkin! ♥
Toukokuun parhaita paloja ovat olleet ehdottomasti työpäivän jälkeiset hetket riippukeinussa jompikumpi kisuista mahan päällä. M on samalla leikkinyt joko meidän tai naapurin pihalla kavereidensa kanssa. On niin ihanaa, että vieressä asuu lapsiperheitä ja lapset saavat leikkiä keskenään tämän tästä! Menorcalle viime syksynä ostamani hellehattu on ollut ahkerassa käytössä ja iltaisin on ollut aivan parasta istahtaa hetkeksi lasiterassin suojaan ja katsella ilta-auringon valaisemaa pihaa. Luonto vihertää nyt niin kauniisti!
Lasiterassilla kyllä kelpaa, siitepölyltä suojassa! Illat ovat saattaneet olla vielä vähän viileitä, mutta lasiterassilla on ollut edelleen lämmin – kiitos koko päivän porottaneen auringon. Tämä on neljäs kesä Lumonin lasitetun terassimme kera ja hankinta on ollut kyllä ihan parhaasta päästä.
Hyvin erikoinen toukokuu on ollut tänä vuonna. Ihan jo siltäkin kantilta, että olemme käyttäneet kesävaatteita todella ahkerasti. Viime elokuussa kirjoitin blogiin, että poika pärjäsi koko kesän läpi vain kaksilla shortseilla, voitteko kuvitella! Nyt tarvittaisiin oikeastaan kahdet shortsit päivässä, sen verran touhukasta on tuo pienten poikien elämä :D. Hän kun on käyttänyt nyt lähes ainoastaan shortseja, on jalat polvista alaspäin myös sen näköiset: aivan täynnä pieniä naarmuja, ruhjeita ja mustelmia… Parit talvella polvista puhki kuluneet housut lyhenivät kätevästi shortseiksi heti alkukesän lämpimiin päiviin!
Eilen illalla popsimme tuoreita mansikoita, vadelmia ja mustikoita terassin aurinkotuoleissa vielä iltayhdeksältä (äitiinsä tullut marjahirmu!). Mietin siinä samalla, että talvi-iltoina poika olisi ollut tuohon aikaan jo syvässä unessa. Niin ihanaa ottaa ilo irti näistä kesäisistä päivistä ja illoista, sillä koskaan ei tiedä, milloin nämä loppuvat! Kesään kuuluu myös hieman rennompi ote syömisten ja nukkumisten suhteen, vaikkakin pyrin kyllä pitämään edelleen suht samoista rytmeistä kiinni; ne kun niin suuresti helpottavat elämää. Eilen illalla poika nukahti yöunille vasta iltakymmeneltä, mutta heräsi normiaikaan klo 8. Oli aika nuutunutta ilmettä tuossa päivällä, mutta päikkäreille ei suostunut. Tänä yönä varmasti uni maistuu!
Olipas mukava ottaa aikaa ja tulla kirjoittelemaan tänne pitkästä aikaa! Nyt vasta kirjoitellessani huomasin, että tätä ja teitä on ollut oikein ikävä ♥. Ihanaa viikonloppua – minä sukellan terassin kautta saunan lämpöön! :)
