Olen aina ollut kiinnostunut kirppistelystä ja tavaran kierrättämisestä, mutta erityisen paljon olen ollut innostunut asiasta tämän vuoden ajan! Siihen on ollut useitakin syitä. Tämän vauvavuoden aikana on kotia tullut katsottua entistä kriittisemmin (ne alkuaikojen imetysmaratonit, jolloin silmä ehti kiertää kotia ympäri…) ja olen tehnyt mielessäni listaa siitä, mitä muutoksia koti kaipaa. Toisen lapsen syntymän myötä on myöskin ollut tarpeen miettiä kodin käytännöllisyyttä lapsiperheenä; eteisen ja aulan säilytysasiat ovat jatkuvassa mietintämyssyssä! Vieläkään en ole niitä saanut kokonaan ratkaistua, sillä en halua tinkiä visuaalisesta puolesta eikä tällä asialla nyt vielä mikään hirmuinen kiire ole ollutkaan.

Kolmantena seikkana se, että olen halunnut kotiin vaihtelua ja kirppislöydöillä saan sitä suht edullisesti ja ympäristöystävällisesti. Kodin sisustaminen on harrastus, josta saan voimaa arkeen ja iloa elämään. Neljäntenä syynä kirppisintoiluun ovat uudet kirppikset, joita Kokkolaan ilmestyi vajaa vuosi sitten. Toista niistä ei enää ole, mutta toisesta (Kirpputori Aikakone) tuli hyvin suosittu ja olen itsekin vuokrannut sieltä pöydän pari kertaa. Myynti on ollut hyvä ja sieltä tekemäni löydöt ovat olleet todella hyviä (enimmäkseen kodin sisustusta ja lastenvaatteita)! On mukava molemmin tavoin kannattaa paikallisia yrittäjänaisia, joista toinen on vanha tuttuni jo ala-asteen ajoilta. Tämän uuden kirppiksen myötä on tullut käytyä ahkerammin muillakin kirpputoreilla.

Viidentenä syynä vielä sellainen tärkeä seikka, että saan noista kirppisvierailuista mukavaa ohjelmaa ja vaihtelua arkipäiviimme! Kun esikoinen on päiväkodissa, on aina silloin tällöin mukava piipahdella kuopuksen kanssa kirppiksillä ystävien treffailun lisäksi. Eikä sieltä tietenkään joka kerta tarvitse jotain ostaa, itse se kiertelykin on mukavaa ja siihen jää ikään kuin koukkuun! Ei ikinä tiedä, mitä seuraavalta reissulta löytyykään. Olen huomannut tässä säännöllisessä kirppiskiertelyssä sen, että lähes kaikki, mitä kotiin haluaa/tarvitsee, tulee jossain vaiheessa kirppiksellä vastaan. Uskomatonta, mutta totta! Tällaisista voisin mainita pienen puisen seinänaulakon eteiseen lastenvaatteille (löytyi kahdella eurolla) sekä seinähyllyn aulaan, joka löytyi vitosella. Koivuhylly, jonka hioin ja mies maalasi valkoiseksi. Täytyypä kuvata se joku päivä!

Näillä olen saanut kotiin kivaa pientä vaihtelua eikä omatunto soimaa, jos/kun laitan ne sitten taas jossain vaiheessa itse kiertoon. Postauksen ensimmäisessä kuvassa lipaston päällä kirppislöytöjä ovat mm. siniharmaa ruukku ja vaaleanharmaa kynttilänjalka. Samaisen kuvan taustalla näkyvä maljakkokolmikko niin ikään kirpputorilta. Tästä seuraavasta kuvasta sekä maljakko, minikori että Tine K Homen kulho ovat kirppikseltä:

Kun vain malttaa odottaa ja nähdä vaivaa etsiäkseen, vaivannäkö palkitaan! Näin kävi viime lauantaina myöskin baarijakkaroidemme suhteen. Kymmenettä vuotta käytössämme olleet Kodin Ykkösestä aikoinaan hankitut baarijakkarat olivat niin kuluneessa kunnossa, että tahdoin vaihtaa ne. Jemmasin ne varastoon (odottamaan mahdollista ehostusta, sillä ovat ihan kivat kuitenkin), jos kaipaan joskus vaihtelua niidenkin osalta, mutta uudet baarijakkaramme ovat nyt tässä:

Mietin pitkään, tilaanko Artekin baarijakkarat vai nuo HAY:n. Asia oli vaihtelevasti mielessäni yli vuoden verran, kunnes nuo valkoiset baarijakkarat tulivat vastaani kotikaupunkini Facebook-kirppiksellä. Sanoin heti miehelle, että tämä on ihan kuin tarkoitettu näin ja asia oli sillä selvä. Sain baarijakkarat lähes puoleen hintaan uusien vastaavien hinnasta.

Jakkarat ovat ihan uudenveroisessa kunnossa, mitä nyt jokunen ruokatahra on ilmestynyt innokkaalta 5-vuotiaaltani (vasta kuvat paljastivat tämän itsellenikin :D). Hän tykkää syödä välipaloja tuossa baaritasolla ja nyt näihin jakkaroihin hän pääsee omin avuin paremmin istumaan kuin edellisiin.

Tiedän kyllä, että blogikommentit ovat suhteellisen sukupuuttoon kuollut laji, mutta kokeilen onneani: kuvassa -50% lapulla ostamani Monstera monkey leaf. Osa lehdistä oli hyvin ruskeita ja tuntuu, että se ruskea väri alkaa leviämään muihinkin lehtiin. Mistähän johtuu?

Nyt uskon, että päikkäriaika alkaa olla pikkuhiljaa loppumassa, joten päätän porinani tältä erää! Seuraavaan kertaan! :)

No heipparallaa! Se on heinäkuukin ehtinyt lähes puoliväliin, mutta täällä ollaan – edelleen vauva mahassa! Tosin viikolla näytti yhtenä iltana siltä, että nytkö mä synnytän; sen verran rankat supistukset iski päälle ja kestivät lähes kolme tuntia. Yllättäen kuitenkin loppuivat ja nukahdin puoliltaöin täysin uupuneena sohvalle. Olin juuri saanut pojan yöunille, kun supistukset alkoivat ja mies oli tietysti prätkäilemässä… Pientä paniikkia ehti pukata, sillä en ollut koskaan aiemmin kokenut vastaavaa ja se epätietoisuus: kuuluuko tämä varmasti asiaan? oli aika hämmentävää.

Todennäköisesti ihan rasituksesta johtuivat, sillä olimme juuri palanneet kolmen päivän lomamatkalta, jossa kävelin päivittäin pitkiä matkoja näissä hellelukemissa ja heti reissun jälkeen oli raskauskuvaukset rannalla ja kaikenlaista muutakin mahtui kalenteriin! Nyt otan vähän iisimmin, vaikka toki tässä jo turvallisilla viikoilla ollaan, sillä vauva on puolentoista viikon päästä täysiaikainen. Kotona on kuitenkin jatkuvasti jotain puuhaa ja kotitöitä, joten ei tämä elämä sohvalla makoiluksi sentään mene… Vauvan huone on vaiheessa, mutta eipä vauveli huonettaan heti tarvitsekaan. Sehän on alkuun lähinnä hänen tavaroitaan varten, jotta kaikkea ei tarvitse säilyttää olohuoneessa. Sänky on sentään valmiina häntä odottamassa; loput ehtii syntymän jälkeenkin, sillä nämä hellekelit eivät inspiroi maalaamaan. Itse näitä helteitä en kovin pahoina pidä, mutta niiden johdosta kotonamme on aivan liian kuuma ja se tukaloittaa oloa! Ilmalämpöpumppu menee siis todellakin hankintaan, kunpa sen vain ehtisi tämän kesän aikana seinään saamaan…

Mutta sitten otsikkoon! Voitin pari viikkoa sitten pienen tarjouskilpailun kivoista Lundian Classic-sarjan yöpöydistä, joista kehitin itselleni pienen pakkomielteen. Yöpöydät ovat normaalia kookkaammat, joten ajattelin heti, että niistä tulisi lipasto olohuoneen uudelle seinänpätkälle. Saisin kivasti lisää säilytystilaa ja tuo seinän kalustaminen ratkeaisi samalla kuin itsestään. Yöpöydät ovat mittojensa puolesta kuin tehdyt tuohon syvennykseen! Kalusteet ovat mäntyä eivätkä jää tuollaisiksi; tiesin heti, että haluan maalata ne jollain kivalla sävyllä, mutta millä?

Pyörittelin mielessäni sekä mustaa, valkoista että vaaleanharmaata. Mustan hylkäsin pian, sillä pölyongelma… Lisäksi haluan, että laatikoiden kivat vedinsyvennykset erottuvat selvästi ja voi olla, että tummaan sävyyn hukkuisivat. Valkoista meillä taas riittää; oikeastaan kaikki muut kalusteet/lipastot kotonamme ovat valkoisia, joten ehkä tämä hukkuisi valkoisena liikaa valkoiseen seinään? Jokin vaalea persikkakin, mintusta puhumattakaan, olisi sävynä aivan ihana, mutta kyllästyisinkö..? Niinpä vahvimmilla on nyt vaaleanharmaa, sellainen ihana helmenharmaa – miltä kuulostaa? Toinen yöpöytä on jo hiottu ja odottelee autotallissa nyt enää sävypäätöstäni :P.

En muista milloin aloinkaan pohtimaan arkiastioidemme päivitystä, jokunen tovi siitä jo on. Ennen kaikkea päivitystä vaativat arkilasit! Halusin joistain eriparilaseistamme eroon ja tilalle yhtä ja samaa sarjaa. Ruokalautasten kohdalla sama, mutta niiden päivittäminen on vasta ajatuksen asteella. Haluaisimme nimittäin sellaiset lautaset, joita voi pitää kätevästi ja nopeasti käden ulottuvilla tiskialtaan yläpuolella olevassa astiakaapissa. Kaapissa on sellainen ritiläosa, johon lautasen tulee hyvin asettua ja yllättävän monissa mieluisissa lautasissa reunat on sellaiset, että lautanen ei sovi noiden ritilöiden väliin. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan? Emme koe ainakaan toistaiseksi kivana ajatuksena sitä, että ruokalautaset täytyisi ottaa esiin vetolaatikoista, joten etsinnässä jotkin valkoiset lautaset, jotka asettuvat hyvin astiakaappiin! Arabian KoKo* on ollut yksi vaihtoehto… Iittalan Teemaa* meiltä löytyy ruokalautasten osalta vain neljän ison lautasen verran, mutta niissä reuna on juuri sellainen, että lautasta ei voi säilyttää astiakaapissa ja niinpä ne jäävät turhan usein käyttämättä, koska lojuvat laatikon pohjalla… Eniten olen ihastunut KoKo-sarjan 28-senttiseen*, hieman syvempään lautasmalliin; se voisi sopia kaappiinkin, heh! En kyllä usko olevani ainoa, jolla on tämä sama ”ongelma”?

Mutta arkilasit meillä on nyt vaihdettu uusiin enkä voisi olla tyytyväisempi! ♥

Näistä on hörpitty vettä, mehua, maitoa, kahvia, glögiä… Ei tarvitse hirveästi astianpesukoneeseen asetellessa varoa, osuvatko toisiinsa. Lisäksi lasit tuntuvat hyvin vankoilta eivätkä varmasti ihan pienestä rikkoonnu. Niin paljon kuin Iittalan Kastehelmi-laseista pidänkin, niin niiden laatu ei ole vielä vakuuttanut… Kartio-laseja meillä on ollut pitkään, mutta niihinkin on alkanut ilmaantumaan säröjä. Ja niissä se pieni koko on vähän turhankin pieni (lapselle hyvä) ja isompi koko taas liian ison ja kömpelön tuntuinen omaan käteeni.

Koska kotimainen ei tällä kertaa johtanut ostopäätökseen, päätyi meidän arkilaseiksemme aika ex tempore Ikeassa kaappiostoksilla ollessamme Flimra-lasit. Tusinan nostin kärryyn ihan vain siksi, koska lasit näyttivät superkauniilta ja tuntuivat kivoilta kädessä! Koska mieskään ei vastustellut (hintalappu synnytti varmaan samantien sydänemojin hänen mielessään :D), niin mikä ettei! Ehkä hieman tällaiset jouluhenkiset, mutta niin kai jouluihmisellä kuuluukin!

Muistuttavat kovasti Hobstar-lasejani (ovat kuitenkin hieman pienemmät ja kevyemmät), joista nykyään nautin päivittäisen cappuccinoni. Tämä muutos tapahtui kesällä; sitä ennen ykkössijalla olivat Iittalan Ego-kupit. Vaihtelu kuitenkin virkistää!

Nämä toimivat kivasti arkena, mutta käyvät myös juhlassa. Ajattelinkin kattaa nämä joulupöytään vesi-/maitolaseiksi. Kerrankin kaikille riittää samanlaiset lasit toisiksikin laseiksi!

Tämä postaus syntyi päivällä hetken mielijohteesta, kun lämmitin itselleni lasillisen glögiä työpäivää katkaisemaan. Ajattelin sitten samalla napata lasista kuvan; tosin vasta siinä vaiheessa, kun lasin pohja alkoi näkymään eikä glögiä ollut enempää – siksi näin vajaa lasillinen…

Mutta nyt hieman viikkosiivouksia ja sitten mies aikoi sujahtaa autotallin uumeniin ja minä ajattelin starttailla erästä askarteluprojektia, kun olen saanut pojan yöunilleen. Miehelle hankkimani isänpäivälahja vielä vaiheessa nimittäin!

*Sisältää mainoslinkin.