Me täälläpäin asuvat olemme saaneet ihastella lumisia maisema viime aikoina lähinnä muualla asuvien kuvista, mutta eilen se lumi satoi meillekin! ♥ Valkoinen maa on kyllä niin kaunis! Silti ihan mustaa ei ole täälläkään ollut, sillä maa on jo jonkin aikaa ollut kauniin kimaltavan kuurainen. Eilen kävin pojan kanssa mummullani ja siellä sohvalla istuskellessamme katselimme ulos ikkunasta, kun lumihiutaleita satoi ihan hitaasti maahan. Tuollainen näky on kauneimmasta päästä, mitä luonnolla on tarjota! Mummuani alkoi varmasti tuon johdosta sen verran paljon jouluttamaan, että tokaisi minulle, että poika haluaa koristella jo sen pikkukuusen, käyhän hakemassa se :D. Niin me sitten pystytettiin se pikkukuusi olohuoneen pöydälle mummun ja pojan, toki minunkin, iloksi.

Mummuni täytti nyt syksyllä 85 vuotta. Kaikki lapsuuteni joulut vietimme heidän (mummun ja papan) luonaan. Parina viime jouluna olemme hakeneet mummun meille jouluaatoksi ja sama olisi toiveissa tällekin joululle. Mummu on kuitenkin taas tapansa mukaan hyvissä ajoin aloittanut vanhan tutun virren: Minä olen täällä kotona joulun, minä en laita tänä vuonna ollenkaan joulua, minä oon joulun yksin. Tässä voi sitten miettiä, miten asiaan suhtautuisi. Ollako kuin ei kuulisikaan vai aloittaako väittelyn Meillehän sinä tulet -tyyliin. Sillä kuitenkin syvällä sisimmässään hän haluaa tulla, vaikka ei sitä koskaan myönnäkään ja vaikka kuulemma nukkuu sitten kaksi päivää sen aaton jälkeen, mutta eikö joulunpyhät ole juuri sitä varten tarkoitettukin vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? :D

Ja joka joulu sinne on seinille tontut ilmestyneet, joka joulu. Ja joka ikkunassa on keikkunut joku jouluun viittaava valokin. Viime jouluna minä ja mies virittelimme hänelle jouluvaloja ja mummu seurasi vierestä kuin pieni lapsi silmät ilosta tuikkien. Itse en kestä ajatusta mummusta yksin jouluaattona, joten hänet haetaan meille tänäkin vuonna. Mummun suvun naiset ovat hyvin (painotan sanaa hyvin) määrätietoisia ja itsepäisiä eikä moni mummulle pärjää, mutta onneksi minä en kuulu heihin :D. Eli jonkin verran tuota geeniä on tainnut siirtyä tähänkin sukupolveen…

012

Lähtipäs mun juttuni rönsyilemään! Piti tosiaan tuosta ensilumesta puhella. Ja siitä, miten se synnytti tarpeen ripustaa olohuoneen joulutähdet! Tosin kävi niin, että ikkunaan pääsi vasta toinen tähdistä, sillä toiseen ei ollut lamppua. Aloinkin sitten miettimään, että mitäs jos pitäisikin tuon nurkkauksen tällaisena, jossa olisi vain yksi joulutähti seuranaan Tom Dixonin riippuvalaisin. Onko tuhoontuomittu idea? Symmetriaa rakastavat varmasti kauhistuvat, mutta eilen illalla iltavalaistuksessa tämäkin ratkaisu näytti tosi kivalta!

Valkoinen maa saa joulunodotuksen aina hieman vahvemmaksi! Näin ollen ehdin eilen jo hieman joulukuusen paikkaakin miettimään… Viime jouluna ihastuin valtavasti siihen näkymään, kun kuusi oli tässä ikkunanurkkauksessa, joten ehkä päädymme siihen tänäkin vuonna. Jos miehellä ei ole mitään asiaa vastaan… Tosin mieheni on kyllä sitä tyyppiä, että hän puuttuu tämänkaltaisiin asioihin lähinnä siinä tapauksessa, jos kuusi nököttäisi vessassa tai vastaavaa. Muuten hänelle on kuulemma ihan sama. Kuka teillä päättää kaapin kuusen paikan?

015

Täällä odotellaan, että poika herää päiväuniltaan ja sen jälkeen lähdemme faffalle isänpäivätervehdyksiä viemään! Huomisaamupäivälle olen suunnitellut herkullista brunssia, jota alamme pojan kanssa väsäämään heti aamutuimaan. Mies saa nukkua kaikessa rauhassa ja herätä sitten valmiiksi katettuun, herkkuja notkuvaan pöytään. Hän tarjoaa minulle ihanaa hemmottelua äitienpäivisin, joten nyt on minun vuoroni tarjota hemmottelua hänelle. Vaikka hän ei minun isäni olekaan, on päivä samalla sellainen kunnioituksenosoitus puolisoiden kesken. Osoittaa toiselle, miten arvostaa häntä puolisona sekä oman lapsen isänä. Mukavaa isänpäiväviikonloppua teillekin!

Jossainpäin Suomea on satanut jo lumi maahan, oi että! ♥ Täällä ei ole vielä lumesta tietoakaan, mutta tänä aamuna Facebook muistutti, että neljä vuotta sitten tänä päivänä tänne satoi ensilumi eikä sitä tullut ihan vähääkään, kuten tästä vanhasta postauksestani näkyy. Tuossa postauksessani olohuoneen ikkunoista näkyvä lumimaisema ei kyllästytä koskaan, se on joka kerta yhtä taianomainen. Niin taianomainen, että se ihan pysähdyttää. Miten lumen valkaisema maisema onkin niin kaunis! Olen useaan otteeseen kiitellyt sitä, että tulin tuon kuvan aikoinaan pikaisesti napsaisseeksi, sillä se on tuottanut valtavasti hyvää mieltä vuosien varrella. Tuo kuva tuo joulunodotukseen ihan erilaisen, sykähdyttävän fiiliksen, jonka varmasti ainakin jouluihmiset ymmärtävät.

Talvi on meillä yleensä hyvin kylmä vuodenaika ja aika pitkältäkin se tuntuu, joten siitä kannattaa kaivaa ne hyvät puolet esille, jotta kuukaudet eivät vierähdä valittaessa. Kotona on kuitenkin lämmintä, se on pääasia. Kun ripset ja kulmakarvat ovat kuurassa, kengän alla narisee puhtaan valkoinen lumi eikä sormissa ole juurikaan tuntoa, sitä odottaa kodin lämpöön käpertymistä kuin kuuta nousevaa! Se hetki, kun pääset sisälle lämpimään, sytyttelet kynttilät ja takkatulen, valmistat koko perheelle lämpimät kaakaot ja käyt pehmeälle sohvalle kuuma kaakaokuppi kourassa istumaan – ihan parasta! ♥ Noita hetkiä ei saisi kokea, jos meillä ei olisi kylmää talvikautta.

Kaikki nämä talvimuistot tulivat mieleeni, kun selailin vanhoja kuviani uutta blogiani varten. Törmäsin mm. näihin viime tammikuussa paukkupakkasilla ottamiini kuviin:

 

Jatkanpas siis lumesta haaveilua; se on sata kertaa kivempi vaihtoehto kuin tämä valtava pimeys, joka iltaisin vallitsee. Mutta nyt vielä vähän töitä (mies kun on kotona pojan kanssa), sitten murkinaa ja käydäänpäs tänään vielä erästä synttärisankariakin moikkaamassa! Kivaa keskiviikkoa!

P.S. Huomasithan, että blogini muuttaa uuteen osoitteeseen jo ensi viikolla eli 1.11.2016 alkaen!

Pirteää uutta viikkoa! Onko se aurinko, mikä tuolta pilven takaa pikkuriikkisen jo aamutuimaan näyttäytyy..? Sitä ei olekaan täällä hetkeen näkynyt!

Tänään muutama kuva viime päivien ulkoiluistamme sekä pojan uusista vaatteista, jotka sain blogiyhteistyökumppaniltani Jollyroomilta. Näitä olemmekin testailleet nyt oikein urakalla ja täytyy sanoa, että oikein hyvän valinnan tein! Kyseessä on Didriksons Boardman Sadeasu, Striped Breeze kauniissa sinisävyisissä raidoissa. Täydellinen varuste ulkoiluun hieman kosteammalla kelillä, sillä tämä on 100 % veden- ja tuulenpitävä. Etenkin jälkimmäistä pääsimme testaamaan mökillä, jossa rannikkosijainnin vuoksi usein tuulee, enemmän tai vähemmän. Osa postauksen kuvista (ne joissa pojalla on musta pipo) onkin otettu mökillä ollessamme. 

ulkona

Tätä oli saatavilla aina 80-senttisestä koosta alkaen, meille valitsin 90-senttisen, sillä tuo pienin olisi ollut heti pieni. Nämä on hieman reilua mitoitusta ja puku onkin vielä hieman reilu noin 90-senttiselle pojallemme. Toivoinkin, että se menisi vielä ensi syksynäkin, sillä nykyään tuntuu, että sinne joulukuulle asti sataa vettä tai räntää… Joten käyttöön pääsee ihan takuulla kesän jälkeenkin!

Didriksons Boardman Sadeasussa on neljäsuuntainen stretch-kangas, joka tekee vaatteesta mukavan ja joustavan. Lisäksi sadetakista löytyy irrotettava huppu, peitetty vetoketju leukasuojalla, jalkalenkit, jotka pitävät saappaat paikoillaan ja estävät veden pääsyn housujen ja saappaiden väliin. Myöskin heijastimia löytyy ja housuista lisäksi vahvistetut osat polvien kohdalta.

didriksons

Sadeasun lisäksi valitsin pojalle uudet kengät: Viking Ultra 2.0 -talvisaappaat. Kenkien pienin koko oli 23 ja tilasinkin sen. Nyt ovat vielä hieman reilut, mutta syksyllä ja ensi talvena varmastikin ihan soppelit! Kengät tuntuvat oikein jämäkiltä ja tukevilta; uskoisin, että ovat hyvät jalassa. Kengät kestävät -20 asteen pakkaskelejä ja sopivat sekä kylmään että kosteaan säähän. 

Jollyroomilla on nyt meneillään huikea Jollyjuhlat-kampanja, josta löytyy valtava määrä tuotteita alennetuin hinnoin – eivätkä alennusprosentit ihan pienimmästä päästä olekaan! Kyseisten tuotteiden joukosta löytyy niin näitä Viking Ultra 2.0 -saappaita kuin Didriksons Boardman Sadeasujakin. Kevään ja syksyn (vaate)hankintoja silmälläpitäen kannattaa käydä kurkkimassa ja löytyypä joukosta paljon muitakin tuotteita aina lastenhuoneen sisustuksesta leluihin saakka!

Mökillä tosiaan tuuli jonkin verran ja mies tekikin meille pienen lämmittelynuotion rantaan. Poika sai takin hupusta hieman lisätuulensuojaa. Ulkoilun jälkeen siirryimme sisätiloihin pienelle välipalalle ja koska ulkoilimme tuulisessa säässä noin tunnin verran, olin hieman skeptinen, onko poika pysynyt varmasti kauttaaltaan lämpimänä. Tunnustelin kaikki paikat aina niskasta selkään ja reisistä varpaisiin asti, mutta ihan lämpimänä oli iho pysynyt! Sadeasun sisävuori on pehmeää ja lämmintä polyesteriä – tulipa mieleen oma sadetakkini ala-asteelta, jossa ei ollut kuin se viileä pintamatsku :D eli tämän alle ei todellakaan tarvitse tunkea toista takkia lämpimänä pysyäkseen! Kymmenen pistettä myöskin housuille, jotka eivät jätä selkää paljaaksi, vaan polyesteriyläosa ulottuu hihattoman haalarin tavoin aina hartioiden yli asti. Tästä en hoksannutkaan ottaa kuvia, mutta niitä löytyy Jollyroomin sivuilta tämän kyseisen tuotteen kohdalta. Taisipa mies toivoa itselleenkin samanlaista, kun alaselkä paljaana nuotion ääressä kyykisteli… 

ulkoilu

Mutta nyt me alamme suunnittelemaan päivän ohjelmaa! Heräsin yllättävän pirteänä tähän päivään, vaikka yöunta on takana ainoastaan kuusi tuntia… Ihanan aurinkoista päivää kaikille!