Viimeistä viedään…

Voi kuulkaas, viimeistä viedään! Ja tulipas tällainen täysin suunnittelematon viikon blogilomakin tähän kohtaan… Arki alkoi viime maanantaina jo siltä osin, että mies palasi töihin, kun taas minä jatkoin lomailua pojan kanssa. Meillä oli joka päivälle jotain mukavaa tekemistä; pääosin ystävien tapaamisia. Perjantain mies vietti kaveriporukalla Jyväskylän ralleissa ja meillä oli M:n kanssa niin touhukas päivä, että hän tokaisi jo viiden maissa katotaanko äiti vähän aikaa lastenohjelmia ja mennään sitten nukkumaan! Olimme olleet koko päivän ystävien kanssa meripuistossa, joten kyllähän se meri-ilma laittaa väsyttämään! Olimme kuitenkin sopineet toisten ystävien kanssa rantatreffit, joten suunnistimme vielä pariksi tunniksi rannalle. Oli tosi lämmin päivä ja kun kotoa lähdimme, oli täysin pilvistä, mutta matkalla aurinko alkoi taas paistamaan ja saimme nauttia ihan mahtavasta ilta-auringosta koko illan. Pienet nauttivat sydämensä kyllyydestä eivätkä olisi kahdeksaltakaan halunneet lähteä pois! ♥

Hassun varjoisen näköisen kuvan puhelimeni otti, vaikka aurinko paistoi eikä kellokaan ollut kuin seitsemän (kuvasta päätellen yö…). Poika on nyt nukkunut lähes joka yö reilut 12 tuntia, että varmaan aika touhua täynnä ovat kesäpäivämme olleet. Haluan järjestää hänelle mukavia lomamuistoja, joita on kiva yhdessä sitten talven mittaan muistella. Lomarytmi on vieläkin päällä ja se pitäisikin nyt suht pian kääntää arkirytmiksi, sillä päiväkotiarki alkaa tiistaina. Tänä aamuna perheemme miehet nukkuivat kymmeneen ja se ei kyllä tiistaina onnistu :D. Täytyy yrittää saada illalla aikaisemmin unen päästä kiinni, mutta se taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty!

Eilen kävimme juhlistamassa pojan 12 vuotta täyttäviä serkkupoikia ja siellä saimme ex tempore -idean lähteä illaksi kesäteatteriin, sillä kuulimme, että viimeisiä näytöksiä viedään! Niinpä lähdimme synttärijuhlista kotiin vaatteita vaihtamaan, kun poika suunnisti serkkujensa kanssa fammon ja faffan kyydissä mökille. Parempaa säätä ei olisi kesäteatterissa voinut olla; aurinko lämmitti niin kivasti eikä Kahvila Sahan merimaisemissakaan moittimista ollut!

Kesäteatterista suuntasimme poikaa noutamaan ja siellä pieni olikin luomien lupsahdellessa jo todennut, että kohta mennään nukkumaan! Pakkasimme autoon hyvin väsyneen kolmevuotiaan ja juuri rantasaunasta tulleet 12-vuotiaat. Serkkupojat jäivät omaan kotipihaansa ja sekös pientä harmitti. Hän niin nauttii serkkujensa seurasta; ovat aina niin kilttejä ja huomaavaisia pientä kohtaan, että kukapa ei sellaisesta kohtelusta nauttisi! Automatkalla hoki väsyneenä, että haluaa äitin syliin ja kotona nukahtikin aivan samantien vähän ennen iltakymmentä. Mietin juuri, että en ikinä voisi elää lapsen kanssa ilman suht tarkkoja rytmejä, sillä niin paljon ne helpottavat elämää! Eikä lapsen tarvitse koskaan väsykiukkuilla, kun ruoka- ja uniajat pysyvät samoina. Nyt heinäkuussa rytmit ovat olleet meidän tapaamme enemmän tai vähemmän kesälomalla, mutta on tällainen huolettomuus näin kerran vuodessa ihan kivaakin! Jos ei muuta, niin maistuupa taas se arki himpun verran paremmalta! :)

Mutta, kuten alussa totesin: viimeistä viedään! Lomapäivää nimittäin! Mies sai juuri nurmikon leikattua (kasvoi melkoiseen lomapituuteen sekin) ja poika toi jo rantakassin jalkojeni juureen – seuraava ohjelmanumero on jo siis päätetty eli rannalle, ciao!

2 Comments

  1. 31.7.2017 / 13:58

    Meilläkin oli eilen viimeinen lomapäivä. Vähän haikeana tänään aamulla raahauduin töihin. Olisin vielä lomaillut mielelläni muutaman viikon :) Toivottavasti kesäisen lämpimiä kelejä riittää elokuullekin, jotta pääsisi järveen uimaan :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.