Ihanan aurinkoinen sunnuntai ollut tänään ja vieläpä aika lämminkin! Hyvin tarkeni sipsutella pihalla uikkareissa ennen paljuun pulahtamista ja palju onkin ollut meidän venetsialaisten kohokohta tai miksi sitä sanoisi; ainakin pääohjelmanumero! Lapsille kohokohta oli toki kavereiden kanssa jaettu ilo ilotulitteista, vaikka toki ovat paljusta nauttineet hekin.

Täällä meilläpäin venetsialaisiin on tosiaan kuuluneet pommit ja raketit hyvin pitkään (ainakin koko oman elämäni ajan) siinä missä uuteen vuoteenkin. Niistä toki voidaan olla montaa mieltä; se on osittain kieltämättä turhaa rahanmenoa, mutta olisi tekopyhää kieltää sitä omilta lapsilta, kun muistaa, miten sitä itsekin lapsuudessa niin pommittelua odotti… Tämä on meillä iskän ja poikien yhteinen juttu: lapset odottavat pommilehtiä saapuviksi ja sitten niitä selataankin hartaudella (kuin joulun alla saapuvia lelulehtiä)! Tällä kertaa esikoinen ympyröi lehdestä lempparinsa ja niitä sitten seuraavana päivänä marssittiin ostamaan.

Eläimiä säälin, sillä eläimet pelkäävät usein ilotulitteiden ääniä. Näin myös meidän Sissy ja hän viettikin eilisen illan vaatehuoneessa vaatteideni alla. Aina kun itse olimme sisällä, hakeutui meidän seuraan eli ei nyt mitenkään ihan hirveän kauhuissaan ollut, onneksi. Alkuillaksi vanhempani tulivat seuraamaan poikien ilotulittelua ja ehdimmekin pommittaa suurimman osan ennen kuin alkoi satamaan vettä. Suojalasit on molemmilla selkärangassa, vaikka kuopus ei pommittelekaan, vaan katselee touhua hyvän välimatkan päästä suojalasit silmillä :D. Pojat myös reippaina siivosivat pommiroskansa, sade puolestaan huuhtoi ruudinjämät.

Loput raketit päätimme ampua hieman hämärämmällä ja päädyimmekin sitten sattumalta lasten perään lähtiessämme naapureille (eli samaan osoitteeseen kuin lapset :D) iltaa istumaan. Oli niin mukava ilta – aika kului kuin siivillä ja paljuvesi ehti naapureiden luona istuessamme lämmetä vahingossa lähes kiehuvaksi! Kävimme sammuttamassa paljun ja tsekkaamassa kisua, sitten takaisin raketteja ampumaan. Oli kiva kävellä naapurustossa ja ihailla kaikkia venetsialaistulia! Kantamamme raketit keräsivät naapuruston lapsia peräämme ja meitä olikin aika iso joukko lopulta raketteja katsomassa, olipa mukavaa!

Eilen kävimme myös seuraamassa kaupungin venetsialaisohjelmaa ja Suntin soutua. Kaupungilla oli myös veljeni perheineen, joten lähdimme sitten iltapäivällä vielä ennen mökillä käyntiä porukalla ravintolaan syömään! Taisi olla viimeinen ravintolaruokailumme seitsemän hengen kera; seuraavalla kerralla mukana messissä yksi vauveli ♥ eli olen kohta kahden lapsen täti!

Tässä kuvapari perjantain alkuillalta, kun palju oli lämpenemässä ja valmistauduimme pulahtamaan koko perheen voimin sekä perjantain myöhäisillalta, hetkeä ennen kuin miehen kanssa pulahdimme lämpimään veteen toistamiseen, lasten jo nukkuessa:

Lauantai-ilta päättyi samoin kuin perjantai-ilta: paljuun! (Tosin sattuneista syistä lauantaina vesi oli vielä kuumempaa kuin perjantaina :D.) Perjantaipäivä oli ihanan aurinkoinen ja paljusta olikin mahtavaa katsella upeaa, pilvetöntä tähtitaivasta. Lauantai oli pilvinen, joten tähtiä ei näkynyt, mutta raketteja sitten niidenkin edestä!
Se fiilis, kun pimeässä elokuun yössä vain tunnelmavalojen ja kynttilöiden valaistessa näet kuuman vesihöyryn ja pääset laskeutumaan veteen ♥. Ai että, tuohon ei kyllästy koskaan! Niin ihanaa kuin paljukausi onkin alkukesästä startata, ei se vedä vertoja tälle loppukesän paljusesongille. Pimeys ja tuo vesihöyry on niin ainutlaatuisen mahtavaa! Meillä ei siis käytetä paljua talvisin, sillä se olisi liian työlästä: vesi ehtisi jäätyä pitkällä matkalla letkussa ennen paljuun päätymistä, joten nautimme vain loppukeväästä alkusyksyyn tai niin pitkään syksyä kuin huvittaa…

Tänäänkin ehdimme jo päivällä pulahtamaan paljuun ja illalla on ihan pakko mennä taas ennen nukkumaanmenoa! Jäin ihan koukkuun tuohon tunnelmaan enkä harmikseni osannut taltioida sitä kännykälläni siten, kuin se todellisuudessa on. Instagram-videollani täällä tunnelma on kuitenkin lähimpänä todellista. Venetsialaiset – todellakin veden, tulen ja valon juhla! ♥

Vietetäänkö teilläpäin venetsialaisia?
Nyt se olisi sitten huvila-/kesäkausi virallisesti paketissa ja syksy voi alkaa ♥

Väriterapiaa keskelle viikkoa!

Nämä kukkaset ovat ilahduttaneet tällä viikolla suuresti ♥. Täytin maanantaina vuosia ja saimme synttärivieraita lahjojen ja kukkien kera. Sain 30 ruusua (keltaisia, vaaleanpunaisia ja pinkkejä) sekä 10 valkoista tulppaania. Aika hulppeaa, kun en edes pyöreitä täyttänyt! Eli ei tullut vielä 40 täyteen, vaikka kukkien määrästä voisi niin päätelläkin…

Kirsikanoksat päättivät kukintansa sopivasti viikonloppuna ja heti sain maanantaina tilalle sylillisen uusia kukkia! Sekoitin ruusuja keskenään ja sain kaksi kaksiväristä kimppua:

Viime viikko meni yhdessä silmänräpäyksessä enkä suunnitelmistani huolimatta ehtinyt yhtenäkään iltana tänne raapustelemaan. Postausluonnoksissa olisi vaikka ja mitä aihetta odottelemassa, mutta pikkuhiljaa… Onhan tässä jo hyvä määrä postauksia tälle vuodelle: 18, kun ottaa huomioon, että koko viime vuonna postauksia kertyi vaivaiset 30! Tällainen pari postausta viikossa tuntuu olevan minulle tällä hetkellä hyvä tahti ja huomaan, että nykyään se on blogeissa aika yleinenkin määrä. Oi niitä aikoja, kun tuli kirjoitettua joka päivä…

Aulasta on tulossa lupaamaani postausta ja lapsista on toivottu juttua – oliko lapsiin liittyen jotain erityistä aihetta mielessä?

Kävimme tänään pitkästä aikaa perhekerhossa, kun esikoisellakin oli päiväkodista vapaapäivä. Hän heräsi niin aikaisin aamulla, että kävi lepohetkelle samaan aikaan kuin kuopus meni päikkäreille. Ihmeen vähillä vastalauseilla hyväksyi lepohetken, taisi väsy tuntua hänelläkin ♥.

Mukavaa keskiviikkoa!

Hyvää Itsenäisyyspäivää! ♥

Täällä vietetään tätä arvokasta juhlapäivää oman perheen kesken kotona. Mietin tuossa äsken, että meillä ei ole pitkään aikaan ollut tällaista päivää, että olisimme kaikki kotona koko päivän ihan vain neljästään kissojen kera! Huomasin, että tällaiset päivät ovat kyllä hyvin tarpeellisia aika ajoin tässä pikkulapsiarkihässäkässä. Tekee oikein hyvää ja saa kotijuttujakin tehtyä hieman verkkaisemmalla tahdilla…

Tähän postaukseen otin puoliltapäivin muutaman kuvan ja nyt eletäänkin tätä aikaa, jolloin saa olla kamera kädessä heti, kun vähänkään päivä kirkastuu! Niitä minuutteja ei montaa ole, jos päivänvalosta haluaa nauttia ja sitä kuviin hyödyntää. Aamupäivällä, ennen kuvien ottamista, ulkoilimme ja laitoimme pihalle parit valosarjat ja sytytimme kynttilöitä.

Olen viime päivinä karsinut tavaraa: sekä kodissa esillä että kaapeissa olevia, joista jälkimmäisiä olen laittanut kiertoon. Teimme viikolla esikoisen huoneeseen suursiivouksen ja tyhjensimme ihan kaikki kaapit ja laatikot lattialle, jonka jälkeen pesin ne kaapit ja laatikot, ennen kuin täytimme ne uudella järjestyksellä. Sieltäkin karsimme hieman tavaraa: osa myyntiin ja osa pikkuveljelle jemmaan. Nyt sinne mahtuu sitten pari pukin tuomaa lahjaakin, kun on enemmän väljyyttä ovien takana!

Amarylliksiä olen ostanut jo kaksi (vai jopa kolme, en muista). Ensimmäisen kuitenkin perinteisesti jo marraskuussa. Katkon niistä aina varret maljakkoon, sillä tykkään niistä enemmän kimppuna kuin ruukkuversiona. Ostan aina kaksivanaisen, jotta saan ikään kuin kaksi kukkaa yhden hinnalla :D. Valkoinen amaryllis on vuodesta toiseen lempijoulukukkani, niin ihanan kaunis ja juhlava, ilahduttaa myös tosi monta päivää! Kunpa näitä olisi vuoden ympäri, mutta sitten taas niiden jouluolemus ei tuntuisi miltään…

Eräältä ihanalta ystävältäni sain toissaviikolla kauniin enkelin ♥.

Yhden uuden jouluvalon ostin tänä vuonna: tämän messinkisen kynttiläkranssin vai mikähän lie onkaan virallisesti… Yleensä hieman kartan tällaisia ei-oikeita-kynttilöitä, mutta tässä se näyttää niin aidolta, että läpäisi seulan! Kynttilä tuntuu käteen ihan oikealta kynttilältä ja sen liekki lepattaa kauniisti. Se on myös juuri oikean korkuinen; osassa olen nähnyt näitä kynttilöitä täyspitkinä. Ripustin sen ruokailutilan ikkunaan:

Tässä pari pikkujoululahjaa itselleni: Cooee Designin Ball-maljakko (vuosia sitten olen hankkinut samanlaisen hiekan sävyssä) sekä Marimekon Oiva Loimu -kynttilänjalka, jonka löysin Facebook-kirppikseltä käyttämättömänä. Kuukauden olin tuota aktiivisesti etsiskellyt, kunnes se tuli tuolla tavoin vastaan – mikä tuuri! ♥

Pyrin nyt selkeyttämään kotia tavaran lisäksi värimaailman suhteen, sillä huomaan, että kotona on ollut viime kuukausina makuuni hieman liikaa väripilkkuja. Tai toki olen silloin niistä tykännyt, mutta nyt haluan yhtenäisempää ja valkoisempaa värimaailmaa. Joku varmasti ihmettelee ja jonkun silmään kotimme on varmasti hyvin valkoinen, mutta nämä kuvat eivät tokikaan kerro kaikkea kokonaisilmeestä. Nyt alkaa näyttää silmiini riittävän valkoiselta ja on mukava pukea kotia jouluun.

Joka joulu tavoittelen selkeää joulusisustusta. Minimalismiin en pyri, sillä se ei ole minua, mutta sellainen selkeä ja riisutumpi ilme olisi kiva, mutta aina ”epäonnistun” tavoitteessani, sillä haluan ne tietyt jutut esille joulusta toiseen ♥. Jokunen pienempi joulujuttu tulee vielä esille lähempänä joulua.

Yksi iso jouluaskel otettiin tänään, sillä kasasimme joulukuusen! Olemme joinain aiempinakin vuosina tehneet sen juuri näin itsenäisyyspäivänä. Illalla on sitten mukava istahtaa olohuoneen sohvalle Linnan juhlia seurailemaan, kun joulukuusi luo ihanaa tunnelmaa ympärilleen!

Kuusi on vasta kasattu ja oksat eroteltu, seuraavaksi se saa valot ylleen. Sitten ennen varsinaisia koristeita ajattelin kieputella sen oksille sellaista pientä, pallomaista helminauhaa – ensimmäistä kertaa ikinä! Ostin nauhaa pari pakettia jo yli kuukausi sitten, kun se tuli kaupassa vastaan. Voi olla, että itse koristeiden laittaminen jää huomiseen, sillä kello on jo neljä ja on taas aika aloittaa ruuanlaitto. Napsaisin tämän viimeisen kuvan miehen pitäessä kahvitaukoa, mutta tästä jo selviää tämä kuusemme vakiopaikka:

Millaisissa merkeissä Sinun itsenäisyyspäiväsi on sujunut? 

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!