Puoliväli ylitetty, jee! ♥

Se tietää myös sitä, että rakenneultra on ihan nurkan takana. Olemme miehen kanssa tälläkin kertaa samaa mieltä siitä, että jos vain sukupuoli näkyy, otamme tiedon mielellämme vastaan. Sukupuoli on niin suuri osa ihmisen identiteettiä, että haluan ajatella vauvaa tästä eteenpäin jompana kumpana enkä vain vauvana. Tiedän myöskin erään pikkumiehen, joka haluaisi jo tietää, onko se vauva pikkuveli vai pikkusisko!

Ajattelin tähän vähän vertailla näitä kahta raskauttani ja sitten saisitte heittää sukupuoliveikkauksia kehiin! Voisin sitten arpoa oikein arvanneiden kesken jonkin kivan yllärikaulakorun yritykseni MioSa. designin valikoimasta!

Ensimmäisessä raskaudessa voin kaikin puolin suht hyvin! Alussa oli pientä väsymystä, mutta se ei kestänyt kovinkaan pitkään. Pahoinvointia ei ollut juuri nimeksikään (pitiköhän vain pari kertaa oksentaa…), kuvotusta lähinnä. Kaikki kylmä ja raikas upposi! Mitään rasvaista ruokaa ei tehnyt mieli, mutta mitään suuria makeanhimojakaan en kokenut. Himoitsin lähinnä pakastemarjoja…

Tällä toisella kierroksella väsymys oli alussa niin jäätävää, että epäilin sen johtuvan jo jostain muusta kuin raskaudesta. En olisi noussut joulukuussa ollenkaan, jos ei olisi ollut pakko… Pahoinvointi on ollut suht voimakasta kuvotusta, oksentaa ei ole tarvinnut. Tietyt hajut ja ruuat saivat lähes oksentamaan, ehkä suurin inhokki oli sika-nautajauheliha! Tällä kertaa on tehnyt enemmän mieli rasvaista ruokaa; enemmänkin ylipäätään ruokaa kuin mitään herkkuja! Makeanhimoa ei ole ollut juurikaan, mutta olen taas himoinnut pakastemarjoja: etenkin mansikoita. Tämän raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana sai kyllä hyvin tarkkaan miettiä, mitä saisi syödyksi… Viikon ruokalistojen miettiminen oli tuskaa, sillä hyvin moni ruoka sai aikaan pelkkää kuvotusta. Etenkin kokkaaminen oli paha! Siinä kun tuli väkisinkin haisteltua sitä ruokaa, ei sitä tehnyt sitten enää mieli syödä. Hävettää myöntää, mutta yhdessä vaiheessa suurin herkkuni oli Saarioisten jauhelihapizza :D. Hyi yäk, en ollut syönyt niitä yli vuosikymmeneen ja sitten yhtäkkiä kannoin niitä kotiin joka kauppareissulta… Nyt taitaa taas mennä aika pitkä aika seuraavan hankintaan :P.

Närästyksestä olen kärsinyt molemmilla kerroilla, mutta nyt tiesin pyytää tehokkaat lääkkeet jo ennen kuin se paheni viime kerran kaltaiseksi. Viime raskaudessa kiloja kertyi 9, nyt taidetaan päätyä aika samoihin lukemiin. Tosin nyt raskauden viimeinen kolmannes osuu kesään, joten sitä turvotusta on varmaan mahdoton ennustaa… Ensimmäisessä raskaudessa iho ja hiukset voivat mielestäni oikein hyvin, nyt tunnen oloni huomattavasti enemmän rähjääntyneeksi. Olenpa saanut tässä matkan varrella kokea jopa muutaman finnin sitten teinivuosien!

Mitä itse vauvasta osaan sanoa, niin hän vaikuttaa huomattavasti rauhallisemmalta tapaukselta kuin veljensä. Olen käynyt kolmessa ultrassa (ensimmäinen oli aivan alkuvaiheessa) ja näissä kahdessa jälkimmäisessä bebe on vain köllinyt ja nukkunut tyytyväisenä. Esikoinen ei ollut koskaan ultrattaessa paikoillaan, vaan pyöri ja liikkui melkoisen energisesti – sama mihin aikaan päivästä ultrattiin! Hän oli usein vain sellaista sekaista äärikuvamössöä liikkeineen. Hän liikkui myös mahassa hyvin tarmokkaasti ja ne liikkeet kyllä tuntuivat! Muistan M:n raskausajalta mm. sen jouluaaton aaton, kun tunsin ensimmäiset potkut! Istuin ruokapöydän ääressä, kun yhtäkkiä tuli niin tarmokas potku, että housujen vyötärönauha rullaantui alas :D. Käytin silloin vielä normihousuja; ei tokikaan mammahousujen vyötärönauhalle olisi noin käynyt, heh!

Poikamme luonteesta sai hyvin viitteitä siis jo raskausaikana ja sama touhukkuus on jatkunut aina näihin päiviin saakka! Uskon, että nimi on enne ja kun keksin pojallemme nimen vain muutamia päiviä ennen ristiäisiä, toi nimi minulle heti mieleen vallattoman, pilke silmäkulmassa hymyilevän ja elelevän pojanvekkulin ja juuri sellainen tuosta lähes neljävuotiaasta rakkaastamme on kasvanut ♥.

Kaiken kaikkiaan raskauteni ja raskausoireet ovat olleet suht samanlaiset keskenään; tässä nykyisessä suurimpana erona ensimmäiseen armottomampi alkuraskauden väsymys sekä finnit! :D

Kävimme muuten M:n kanssa viime viikolla vaatekaupoilla ja samalla tuli tehtyä vauvallekin ensimmäiset (kuvissa näkyvät) hankinnat! Parit housut ja bodyt tarttuivat mukaan, kauniin vaaleita ja neutraaleja sävyjä – ihanasti pienelle vauvalle sopivia ♥.

Miten teillä raskausoireet erosivat eri raskausten välillä vai erosivatko lainkaan? Arvasitteko oireiden perusteella vauvan sukupuolen?

Nytpäs sitä hauskaa arvontaa kehiin! Kumman veikkaat meille syntyvän ja perustelut?
Arvonnan viimeinen osallistumispäivä on 27.3.2018.

Yhteistyössä: Enni’s Collection

Lempilaukkuni taitaa olla neljä vuotta sitten poikani syntymän kunniaksi itselleni hankkima Louis Vuittonin Neverfull. Laukku on ollut monessa mukana ja etenkin sisältä on myös sen näköinen! Tulevaisuudessa laukun sisäosa tulee kuitenkin säästymään ainakin suurimmilta tahroilta, kiitos Enni’s Collectionin linerin!

Enni’s Collection on vuosi sitten keväällä perustettu kotimainen yritys, joka valmistaa tällaisia linereita merkkilaukkuihin käsityönä! Tuotteille on myönnetty Avainlippu merkkinä Suomessa valmistetuista tuotteista. Kunpa näitä olisi ollut saatavilla jo laukkuni hankintahetkellä, tällöin sisäosakin olisi vielä kuin uusi… En ole saanut laukun sisävuorta tämän puhtaammaksi, mutta toki käyttöä vartenhan laukkuja ostetaankin. Nyt laukun tahriintunutta sisäosaa ei tarvitse kuitenkaan enää piilotella, kiitos peittävän linerin!

Olipa ihanaa sujauttaa laukkuun tämä siihen niin kivasti sopiva luonnonvalkoinen lineri! Omassa laukussani ei yleensä mitään tavaravuorta mukana kulje (paitsi vauva-aikaa odotellessa :D), mutta tännehän mahtuisi vaikka ja mitä! Linereita saa mittatilaustyönä ja niihin on saatavilla monenlaisia lisäosia juuri omia käyttötarpeita vastaamaan. Oma Neverfullini on suurinta kokoa eli GM, joten linerin jokaisella sivulla on käytännöllisiä taskuja. Niistä löytyy mm. kännykkää, huulirasvaa, huulikiiltoa ja -punaa, purkkaa, lompakkoa, avaimia ja löytyypä toisesta päästä pullotaskukin. Testasin siihen take away -mukiani ja toimii niinkin! Linerin keskellä kulkeutuvat kätevästi sekä kalenteri että pienempi laukku. Koko sisällön saa myös kätevästi suojaan sulkemalla vetoketjun. Tavarat pysyvät linerin avulla huomattavasti paremmin järjestyksessä eikä niitä avaimia enää tarvitse etsiskellä suuren laukun pohjalta!

Saan arpoa yhdelle teistäkin tällaisen vapaavalintaisen Enni’s Collection -linerin! Kerro osallistumiskommentissasi, mihin laukkuun tällaista tarvitsisit! (Arvontapalkinnon postitus vain Suomeen.) Voit tuplata voittomahdollisuutesi osallistumalla arvontaan myös Instagramissa (@allyouneediswhite)! Arvonnan viimeinen osallistumispäivä on 19.3.2018.

Aurinkoista pakkaspäivää ja arpaonnea kaikille! :)

Isänpäivälahja ja -ideat ovat pyörineet mielessäni viime päivinä ja nyt näitä miehille suunnattuja tuotteita löytyy myös yritykseni MioSa. designin valikoimista! Avasin viikonloppuna verkkokauppaan uuden tuoteryhmän nimeltä Miehille, josta löytyy avaimenperiä ja kaulakoruja erityisesti miesten mieltymyksiä vastaamaan. Tosin tuotteet ovat melkoisen unisex-tyylisiä, että toki näitä voi käyttää neutraaleista/tummemmista sävyistä pitävät naisetkin! Yksi suosittu avaimenperämme onkin ollut sävyistä valkoinen-musta-puu muodostuva avaimenperä ja nyt sitä löytyy myös toisenlaisessa sävyjärjestyksessä (puu-musta-valkoinen):

Tämä mustassa mokkanauhassa roikkuva avaimenperä on nimeltään Aaron. Jos avaimenperään toivoo hieman enemmän väriä eivätkä pastellisävyt iske, tarjoaa Nick-avaimenperä oivan vaihtoehdon sporttisine denimin ja petroolin sävyineen. Kolmantena sävyvaihtoehtona löytyy musta-harmaa-valkoinen -vaihtoehto:

Isänpäivälahja voi olla myöskin kaulakoru! Nick-avaimenperän kaveriksi sopii paremmin kuin hyvin saman sävymaailman omaava, mokkanahkanauhainen kaulakoru Sebastian! Kaulakoruissa pituus on noin 90 cm; juuri oikea pituus viimeistelemään rennon lookin.

Jos käsittelemätön puu mokkanahkanauhassa tuntuu enemmän omalta jutulta, löytyy tästäkin pari vaihtoehtoa Dominick-kaulakorun muodossa joko kahdella tai neljällä puuhelmellä:

Poikamme vauvakirjaan on kolme vuotta sitten kirjattu Tämän hetken trendi vauvanhoidossa -kohtaan mieheni suusta Isien kasvava osallistuminen. Ja sehän on totta! Tosin en usko, että se mikään ohimenevä trendi on, vaan tämä ominaisuus on tullut jäädäkseen ja mikäs sen ihanampaa!

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että kun äideille on äitiyskoruja/imetyskoruja, niin miksei miehille ole vastaavaa! Kyllähän isätkin kantavat vauvoja sylissä tai rintarepussa, ruokkivat pullon kautta tai sylittelevät muuten vain! Varmasti vauva silloinkin kaipaa jotain sormillaan kosketeltavaa tai ehkä jopa maisteltavaakin siinä sivussa, joten kun ikeniä oikein kutisee isin sylissä, niin tässäpäs turvallinen makusteltava:

Tämä mustista, elintarvikelaatuisista silikonihelmistä ja käsittelemättömästä puuhelmestä muodostuva kaulakoru on nimeltään Benjamin.

Samanlaisia koruja löytyy myös kokomustana sekä harmaana, ilman puuhelmeä. Nämä löydät nimen Liam alta. Nämä silikonikorut sopivat ihanasti myös pienten poikien kaulaan roikkumaan! ♥ Verkkokaupassa onkin näiden silikonikorujen kohdalla valittavana nauhan pituudeksi joko 60 cm (lapselle sopiva) tai 90 cm (aikuiselle miehelle sopiva).

Olisipa söpö kaksikko; isä ja poika, samanlaiset korut kaulassaan! Tai vaikka musta isälle ja harmaa pojalle?

Nyt minua kiinnostaisi kuulla, mikä näistä Miehille-osion tuotteista on sinun suosikkisi ja kenelle sen antaisit! Vastaamalla tähän kysymykseen kommenttikentässä, voit voittaa tuotteen itsellesi! Lahjan saajahan voi olla isäsi, puolisosi, lastesi isä, veljesi, poikasi, ystäväsi… Arvonta päättyy 29.10.2017 klo 21. Arpaonnea! :)