Ihanan aurinkoinen sunnuntai ollut tänään ja vieläpä aika lämminkin! Hyvin tarkeni sipsutella pihalla uikkareissa ennen paljuun pulahtamista ja palju onkin ollut meidän venetsialaisten kohokohta tai miksi sitä sanoisi; ainakin pääohjelmanumero! Lapsille kohokohta oli toki kavereiden kanssa jaettu ilo ilotulitteista, vaikka toki ovat paljusta nauttineet hekin.

Täällä meilläpäin venetsialaisiin on tosiaan kuuluneet pommit ja raketit hyvin pitkään (ainakin koko oman elämäni ajan) siinä missä uuteen vuoteenkin. Niistä toki voidaan olla montaa mieltä; se on osittain kieltämättä turhaa rahanmenoa, mutta olisi tekopyhää kieltää sitä omilta lapsilta, kun muistaa, miten sitä itsekin lapsuudessa niin pommittelua odotti… Tämä on meillä iskän ja poikien yhteinen juttu: lapset odottavat pommilehtiä saapuviksi ja sitten niitä selataankin hartaudella (kuin joulun alla saapuvia lelulehtiä)! Tällä kertaa esikoinen ympyröi lehdestä lempparinsa ja niitä sitten seuraavana päivänä marssittiin ostamaan.

Eläimiä säälin, sillä eläimet pelkäävät usein ilotulitteiden ääniä. Näin myös meidän Sissy ja hän viettikin eilisen illan vaatehuoneessa vaatteideni alla. Aina kun itse olimme sisällä, hakeutui meidän seuraan eli ei nyt mitenkään ihan hirveän kauhuissaan ollut, onneksi. Alkuillaksi vanhempani tulivat seuraamaan poikien ilotulittelua ja ehdimmekin pommittaa suurimman osan ennen kuin alkoi satamaan vettä. Suojalasit on molemmilla selkärangassa, vaikka kuopus ei pommittelekaan, vaan katselee touhua hyvän välimatkan päästä suojalasit silmillä :D. Pojat myös reippaina siivosivat pommiroskansa, sade puolestaan huuhtoi ruudinjämät.

Loput raketit päätimme ampua hieman hämärämmällä ja päädyimmekin sitten sattumalta lasten perään lähtiessämme naapureille (eli samaan osoitteeseen kuin lapset :D) iltaa istumaan. Oli niin mukava ilta – aika kului kuin siivillä ja paljuvesi ehti naapureiden luona istuessamme lämmetä vahingossa lähes kiehuvaksi! Kävimme sammuttamassa paljun ja tsekkaamassa kisua, sitten takaisin raketteja ampumaan. Oli kiva kävellä naapurustossa ja ihailla kaikkia venetsialaistulia! Kantamamme raketit keräsivät naapuruston lapsia peräämme ja meitä olikin aika iso joukko lopulta raketteja katsomassa, olipa mukavaa!

Eilen kävimme myös seuraamassa kaupungin venetsialaisohjelmaa ja Suntin soutua. Kaupungilla oli myös veljeni perheineen, joten lähdimme sitten iltapäivällä vielä ennen mökillä käyntiä porukalla ravintolaan syömään! Taisi olla viimeinen ravintolaruokailumme seitsemän hengen kera; seuraavalla kerralla mukana messissä yksi vauveli ♥ eli olen kohta kahden lapsen täti!

Tässä kuvapari perjantain alkuillalta, kun palju oli lämpenemässä ja valmistauduimme pulahtamaan koko perheen voimin sekä perjantain myöhäisillalta, hetkeä ennen kuin miehen kanssa pulahdimme lämpimään veteen toistamiseen, lasten jo nukkuessa:

Lauantai-ilta päättyi samoin kuin perjantai-ilta: paljuun! (Tosin sattuneista syistä lauantaina vesi oli vielä kuumempaa kuin perjantaina :D.) Perjantaipäivä oli ihanan aurinkoinen ja paljusta olikin mahtavaa katsella upeaa, pilvetöntä tähtitaivasta. Lauantai oli pilvinen, joten tähtiä ei näkynyt, mutta raketteja sitten niidenkin edestä!
Se fiilis, kun pimeässä elokuun yössä vain tunnelmavalojen ja kynttilöiden valaistessa näet kuuman vesihöyryn ja pääset laskeutumaan veteen ♥. Ai että, tuohon ei kyllästy koskaan! Niin ihanaa kuin paljukausi onkin alkukesästä startata, ei se vedä vertoja tälle loppukesän paljusesongille. Pimeys ja tuo vesihöyry on niin ainutlaatuisen mahtavaa! Meillä ei siis käytetä paljua talvisin, sillä se olisi liian työlästä: vesi ehtisi jäätyä pitkällä matkalla letkussa ennen paljuun päätymistä, joten nautimme vain loppukeväästä alkusyksyyn tai niin pitkään syksyä kuin huvittaa…

Tänäänkin ehdimme jo päivällä pulahtamaan paljuun ja illalla on ihan pakko mennä taas ennen nukkumaanmenoa! Jäin ihan koukkuun tuohon tunnelmaan enkä harmikseni osannut taltioida sitä kännykälläni siten, kuin se todellisuudessa on. Instagram-videollani täällä tunnelma on kuitenkin lähimpänä todellista. Venetsialaiset – todellakin veden, tulen ja valon juhla! ♥

Vietetäänkö teilläpäin venetsialaisia?
Nyt se olisi sitten huvila-/kesäkausi virallisesti paketissa ja syksy voi alkaa ♥

Työhuoneellani alkaa olla viikon työt aika lailla tehtynä; vielä pari pientä juttua ja sitten viikonlopun viettoon! Kun tykkää työstään, viikonlopun alkaminen ei tuo sellaista valtavaa ilon, riemun ja helpotuksen kaltaista fiilistä kuin ehkä joskus aiemmin, ennen omaa yritystäni. Nyt se tuntuu vain siltä kuin liukuisi elämän osa-alueelta toiselle – samalla perustyytyväisyyden asteella.

Tässä samalla pientä kurkistusta MioSa. designin työhuoneeseeni, jos kolmen neliön tilaa voi huoneeksi kutsua, heh! Koska tilaa on näin rajallisesti, oli huoneen kalustus suunniteltava tarkkaan, jotta tilasta saisi kaiken hyödyn irti! Korkeaa kaappia, jonka päällä vielä laskutasoa, toisessa päädyssä työpöytä tuoleineen, seinähyllyjä, ei syviä kaappeja tilan keskiosaan jne. Näin kompaktissa tilassa aika lailla joka tavaralla on oma tarkka tehtävänsä!

Työhuoneeseeni päätyvistä kalusteista osa oli meillä jo ennestään, loput hankin pääosin Ikeasta ja kirppiksiltä pikkuhiljaa. Kivannäköiset säilytyslaatikot on jääneet vuosien mittaan jemmaan, säilömään kaappeihin sitä sun tätä ja jatkavat tehtäväänsä työhuoneessani. Ja toki aina ajan mittaan työhuoneen säilytystarpeet muuttuvat ja elävät ja huonetta muokataan sitten sen mukaan. Nämä kuvat on otettu jo tovi sitten ja jo näidenkin jälkeen monet tavarat ovat hyllyillä vaihtuneet! Tätä postaustakin näpyttelen juuri tästä työpöytäni äärestä:

Tämä kyseinen tila oli reilut kolme vuotta sitten vielä käytävätilaa aulasta olohuoneeseen. Koska olohuoneeseen johtaa aulasta toinenkin käytävä, oli tämä ikään kuin hukkatilaa. Joskus sellaisia itsesuunniteltuun taloon päätyy, etenkin jos haluaa ehdottomasti jonkin tietyn pohjaratkaisun. Onneksi käytävä pääsi kuitenkin tällä tavoin hyötykäyttöön ja olemme miettineet, että jos joskus on tarpeen, voi työhuoneeni muuttaa lähellä olevaan vaatehuoneeseen (sen koko tuplasti eli kuusi neliötä) ja vaatehuone tähän työhuoneeni paikalle. Olisi varmasti toimiva setti niinkin päin! Nyt olen kuitenkin ollut tyytyväinen tässä jo 3,5 vuotta.

Vaatehuoneeseen ei kuitenkaan tule luonnonvaloa, mutta tähän tilaan tulee, sillä teimme molempiin päätyseiniin ikkunat. Toinen ikkuna on aulan suuntaan ja toinen olohuoneeseen:

Työni on noin puolet ajasta seisomatyötä ja puolet istumatyötä. Jos tarvitsen joskus lisätilaa esim. tuotteiden tekemiseen, järjestyy se helposti joko keittiönpöydän äärestä tai sitten viereisestä huoneesta, joka kuuluu kuopuksellemme. Hän on päivisin päiväkodissa, joten huone on tyhjillään, jolloin voin ihan rauhassa vallata sen, jos tarpeen :D. Kovin montaa kertaa ei ole vielä kuitenkaan tullut sellaista tarvetta.

Työhuoneen toisen päädyn (ja samalla huoneen ainoa) korkea kaappi ja sen päälliset:

Myös Marimekon kangaskasseilla on täällä tehtävänsä: ne säilövät sisäänsä milloin mitäkin ja toimivat myöskin postituskasseina. Kuvasta puuttuvat vielä harmaa, koralli ja vaaleanpunainen logokassi – joku on hieman hamstrannut, mutta nämäkin on hankittu kirppiksiltä kaikki :).

Tällainen kierros työhuoneellani tähän lokakuun loppuun, tätä onkin minulta jo pitkään toivottu!

Meillä on täällä kotona eräs kohde pienen pintaremontin alla ja ajattelin postailla siitä seuraavaksi, sillä kaipailen kovasti viime hetken vinkkejä ja mielipiteitä asiaan… Toivottavasti ehdin postailemaan aiheesta jo viikonlopun aikana!

Mutta nyt toivottelen teille hyvää viikonloppua!

Kaupallinen yhteistyö Bigbank & Indieplace

Nyt siellä taisi parikin lukijaa kurkistaa kalenteriin – onko nyt aprillipäivä? Ei, nyt ei ole aprillipäivä. Nyt eletään syksyä! Juhannuksena tuli kuluneeksi 11 vuotta siitä, kun tämä rakentamamme koti valmistui. Tuo 11 vuotta tuntuu aikana arvioituna ehkä 5-6 vuodelta – ei ikinä uskoisi, että siitä on yli vuosikymmen!
Aika ajoin kotia tulee silmäiltyä hieman kriittisemmin ja toki maku ja mieltymyksetkin muovautuvat jonkin verran erilaisiksi vuosikymmenessä. Peruspohjaan olen edelleen erittäin tyytyväinen eli siihen, että valitsimme kotiimme niin paljon valkoista pintaa. Mm. se yhdessä valoisuuden, isojen ikkunoiden ja korkean huonekorkeuden kanssa saavat mielestäni kotimme näyttämään edelleen ”tältä päivältä”.

Koti muuttuu elämäntilanteiden mukana

Tapettiseiniä kodissamme oli alunperin neljä, joista on jäljellä enää kaksi (isommassa vessassa ja esikoisen huoneessa). Maaliseinät ovat selvästi enemmän makuumme! Muutaman seinän maalausta isompaa remonttia ei olla vielä kodissamme tehty, vain pientä uudistusta perhekoon kasvaessa ja arjen tarpeiden sitä mukaa muuttuessa. Muistattekin varmasti, miten kuopuksen odotusaikana työhuoneeni muutti. Entinen työhuoneeni muutettiin vauvanhuoneeksi ja minulle tehtiin työhuone yhdelle aulan käytävälle eli käytävä umpeen! Nykyään tuo entinen työhuoneeni toimii meidän vanhempien makuuhuoneenamme ja meidän entinen makuuhuoneemme kuopuksen huoneena. Tilanteet ja tarpeet muuttuvat ja on ihanaa, että on koti, jota voi pienen tai isommankin pähkäilyn päätteeksi muuttaa ja muokata muuttuvien tilanteiden mukana!

Välillä puntaroimme uuden talon rakentamista, erityisesti se joskus aiemminkin mainitsemani neljännen makuuhuoneen tarve jyskyttää edelleen aika ajoin takaraivossa! Nimittäin tällä hetkellä työhuoneeseeni kuljetaan kuopuksen huoneen kautta ja tämä on kyllä toiminut näin oikein hyvin reilut kolme vuotta. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jossain iässä asia alkaa häiritä lasta… Puhumattakaan siitä, että tila yksinkertaisesti loppuu jossain vaiheessa työhuoneestani kesken.

Mutta palataanpas vielä otsikon aiheeseen, sillä olemme välillä makustelleet ajatuksella laajentaa kotiamme olohuoneen päädystä! Saa heittää arvauksia, kumpi tämän loistoidean keksi! :D Näen siellä niin selvästi meidän vanhempien makuuhuoneen! Sinne kuljettaisiin lasiovesta, jossa olisi ohuet mustat karmit ja vaakalistat. Makkarin päädyssä, sängyn molemmin puolin, olisi kaksi lattiasta lähtevää, kapeaa ja korkeaa ikkunaa, joista avautuu kaunis takapihamme metsämaisema. Toinen noista ikkunoista olisi vastapäätä huoneen lasiovea, jolloin näkymää voisi ihastella myös olohuoneen sohvalta käsin:

Mustan vitriinin avulla voi jo hieman kuvitella, miltä makuuhuoneen mustakarminen lasiovi sen paikalla näyttäisi ;)

Kun jollekin tällaiselle isommalle remontille ilmenee tarvetta, täytyy rahoituksen olla kunnossa. Näin isoja summia harvemmin makaa tilillä ”tyhjänpanttina”, mikä olisi toki se helpoin tie, mutta onneksi on vaihtoehtoja. Lainaa kannattaa tietysti hakea vain vakaasti harkiten ja ainoastaan silloin, kun sille todella on tarvetta. Mikäli tarvetta ilmenee, on Bigbank harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Bigbank tarjoaa tällä hetkellä lainaa projekteihin kiinteällä 7,9 % korolla ilman avausmaksua. Lisäksi he tarjoavat ilmaisen 60 päivän tyytyväisyystakuun – lainan voi siis palauttaa veloituksetta, mikäli suunnitelmat sattuisivat syystä tai toisesta muuttumaan.

Koronaviruksen aiheuttamien poikkeusolojen vuoksi kulutusluottojen koron enimmäismäärä rajattiin tilapäisesti kymmeneen prosenttiin. Bigbank linjasi vastuullisen luotonmyönnön nimissä, ettei nosta väliaikaisen lain aikana myönnettyjen lainojen korkoja sopimuskaudella. Omaan tilanteeseen tarvittavaa lainasummaa ja -aikaa voi kokeilla Bigbankin nettisivujen lainalaskurilla ja sovittaa näin lainan takaisinmaksu omaan talouteen sopivaksi. Remontin rahoittaminen vakuudettomalla kulutusluotolla on hyvä vaihtoehto, jos haluaa hajauttaa remontin kustannukset pienempiin eriin.

Mutta nyt minua kiinnostaisi ihan valtavasti kuulla, miltä teistä kuulostaa idea kotimme laajennuksesta? Ja onko täällä kenties muita, jotka ovat laajentaneet kotiaan ja millä tavoin?