Tämä syksy on mennyt yhdessä hujauksessa! Kuopus aloitti elokuussa päiväkotitaipaleensa ja meillä on miehen kanssa ollut paljon työkiireitä. Päiväkodin aloituksen myötä N on sairastanut jo kolme nuhaa… Ensimmäinen kuukausi meni ilman sairastelua, mutta syyskuussa se kierre sitten alkoi. Todella tympeää ja kurjaa! Koko vuosi oltiin kaikki terveinä ilman yhtäkään flunssaa, kunnes koitti tämä syksy. Ja erikoista sinänsä, että jos päiväkodissa saa olla vain täysin flunssaoireettomana, mistä meidän kuopus nämä taudit sitten saa ;). Kävin tänään reilun kuukauden tauon jälkeen pikaisesti (kauppareissun ja esikoisen luistelun välissä) yhdellä kirppiksellä ja heti kävi sellainen tuuri, että vastaan tuli tuoli, jonka hankkimista olen suunnitellut viime vuodesta lähtien! Toristakin olen ollut tätä usein ostamassa, mutta aina joku on ehtinyt ensin ja onhan se toki myyjän tympeä alkaa näinkin isoa tuotetta purkamaan ja paketoimaan ja lähettelemään… Tai itse en hommasta juurikaan nauttinut, kun kesällä yhden Artekin tuolini myin ja toiselle puolelle Suomea lähetin.
Olin päättänyt, että en osta tuolia heti uutena, sillä siitä jää puuttumaan tämä kiva fiilis, jonka tänään tuolikaupasta sain! Tuoleja oli myynnissä kaksi ja nopeasti tsekkasin ruuvit ja muut yksityiskohdat, joista tuolin aidoksi tunnistin. Sitten vertailin, kumpi on paremmassa kunnossa ja marssin kassalle – nopeat kaupat! Mutta siinä vaiheessa, kun on päättänyt tällaisen hankkia ja odottanut pitkään, että se löytyisi, ei enää ostohetkellä tarvitse juuri miettiäkään! Kyseessä on Artekin tuoli 66:
Tuoli on vanhaa Artekin tuotantoa eikä todellakaan uudenveroinen, mutta silti mielestäni erittäin hyväkuntoinen ja oikeinkin hintansa veroinen! Toki lakkapinta on kellastunut, mutta se on enemmänkin näiden huonekalujen ominaisuus kuin vika. Selkänojan takaosassa oli pieni kolhu, mutta muuta moitetta en löytänyt. Tuoli on tukeva; ei nitku eikä nitise. Se tulee meillä käyttöön ruokapöydän yhdeksi tuoliksi ja välillä se siirtyy myös aulaan tarpeelliseksi laskutasoksi. Alkukesästä ostin Torista kaksi Artekin vanhaa seinähyllyä. Toisen mies maalasi valkoiseksi ja se päätyi aulaamme. Toisesta hiottiin kellastunut lakkapinta ja se taas pääsi työhuoneeseeni lisäsäilytystasoksi. Ehkä tämän tuolinkin voisi hioa ja käsitellä uudella lakkapinnalla, jotta sitä saisi ensimmäiset vuodet ihastella kauniin vaalean puun sävyisenä… Täytyy miettiä! Lokakuun kirppislöytöihini kuuluvat myöskin kuvassa näkyvät ihana betoninen kynttilänjalka ja marja-/käpyoksa, jonka löysin tänään samasta paikasta tuolin kanssa:
Hieman tuollaista punaista piristettä, sillä eihän jouluaattoonkaan ole enää kuin tasan kaksi kuukautta! Kuvan taustalla näkyvät hiekan sävyiset samettiverhot on nekin nettikirppislöytö tältä syksyltä. Vasta tällä viikolla sain aikaiseksi silittää ne ja ripustaa ruokailutilan ikkunoihin. Isojen verhojen silittäminen on kyllä sieltä kotihommien ärsyttävimmästä päästä! Olen niin tykästynyt noihin verhoihin ja niitä tulee ihasteltua monta kertaa päivässä, heh! Sävy on täydellinen, samettisesta tunnusta puhumattakaan. Muuttui kovasti ilme kotona, kun vaihdoin vuosia ikkunassa olleet valkoiset verhot näihin. Ihanat tähän syys-/talvikauteen! Olohuoneessa meillä ei ole verhoja muutamaan vuoteen ollutkaan enkä sinne verhoja varmaan enää kaipaakaan. Nautin isoista ikkunoista avautuvista vaihtelevista maisemista!
Tosiaan nämä meidän arkikiireet johtavat harmittavan usein siihen, että blogi vain käy mielessä, mutta muuta en ehdi. En kaivaa kameraa esille, saati tänne raapustelemaan… Instagramia tulee sitten päivitettyä aika lailla päivittäin, koska se on niin nopea kanava! Mutta pakko ehtiä tänne nyt säännöllisesti, koska joulukin lähestyy – joulunodotukseeni kuuluu täällä blogissakin fiilistely! :)

Facebookin muistoista vastaan tuli tämä kuva päivälleen kahdeksan vuoden takaa. Olipa mukava muisto! Olimme tuolloin asuneet tässä kodissamme kaksi vuotta; asujina minä ja mies sekä kissat. Lapsia ei vielä tuolloin ollut. Näkymä olohuoneesta aulan suuntaan oli hyvin avoin ja tuolloin aulan seinässä oli vielä tapettia (aika pian tuon jälkeen seinä maalattiin valkoiseksi).

Vuodet vierivät ja perheemme kasvoi kahdella lapsella. Makuuhuoneet loppuivat kesken ja huomasimme tarvitsevamme neljättäkin huonetta yritykseni tarpeisiin. Jossain vaiheessa mietimme uuden talon rakentamista, mutta päädyimmekin huomattavasti pienempään raksaprojektiin. Raskausaikana kevättalvella 2018 ryhdyttiin tuumasta toimeen: kuvassa näkyvä käytävä umpeen ja MioSa. designin toimipiste sinne! :D

Olen luvannut esitellä työhuoneeni täällä blogissani ja tiedän monen sitä jo odottavankin, mutta elokuu oli yritykselleni kaikkien aikojen kiireisin kuukausi ja kiireet jatkuvat edelleen, joten työhuone on hieman hyrskyn myrskyn… Yritän kuitenkin vielä tässä syksyllä ehtiä sen kuvaamaan!

Seuraavat kaksi olohuonekuvaa ovat viime syksyltä. Melkoinen ero entiseen tuon näkymän kanssa! Aiempina vuosina nautin siitä tilantunnusta ja ilmavuudesta, jota sain sohvalta käsin katsella. Nyt nautin suunnattomasti tästä pesämäisemmästä tunnelmasta, jonka muutos olohuoneeseemme toi.

Tämä viimeinen kuva on otettu toissaviikolla, aurinkoisena syysiltapäivänä. Siitä sohvannurkasta, joka on minun paikkani sohvallamme. Tuosta sohvan päädystä aukeaa parhaimmat näkymät ympäri kotia, siksikin siinä niin iltaisin viihdyn:

Mukava nähdä kuvista, miten koti tarpeiden ja elämäntilanteiden mukaan muuttuu! Eipä sitä kunnolla ilman kuvia kyllä muistaisi.

Mukavaa syyssunnuntaita!

Meillä alkoi kuun alussa uudenlainen arki, kun 2-vuotias kuopuksemme aloitti päiväkotitaipaleensa. Hän on hoidossa osa-aikaisena eli kolme päivää viikossa. Neljännen arkipäivän hän viettää vuoroviikoin isovanhemmillaan eli näin saan kokonaiset neljä työpäivää viikkoon. Se tarkoittaa sitä, että iltaisin voin tehdä jotain muuta kuin töitä, samoin viikonlopun työmäärä on hyvin kevyt ja useimmiten viikonloppuisin voin pitää jopa vapaata! Näin meille jää enemmän perheaikaa ja ehdin tehdä jotain muutakin, kuten vaikkapa harrastaa! Huikeaa, eikö totta :D.

Niinpä tällä viikolla yhtenä iltana tartuin pensseliin ja tein erään pikkuprojektin, johon olin suunnitellut ryhtyväni jo hyvän aikaa sitten. Olin aina satunnaisesti etsiskellyt kirppiksiltä jotain kauniin muotoista, isohkoa maljakkoa, jonka suunnittelin maalaavani kalkkimaalilla. Kesällä tuohon kyseiseen maljakkoon sitten törmäsinkin eräällä oululaisella kirpputorilla! Maljakko oli kookas ja sillä oli hintaa vaivaiset 4,50 €. Sävyltään se oli kiiltävän valkoinen. Tässä ennen ja jälkeen -kuvat:

Käytin maalaamiseen pr-näytteenä saamaani Vintro-kalkkimaalia vaaleanharmaassa sävyssä. Sävyn tarkka nimi on tower bridge ja näitä kyseisiä maaleja myy Värisilmä.

Jaoin kuvan maljakosta Instagram-tililleni ja sain niin paljon viestejä, että ajattelin tehdä tästä ihan blogipostauksenkin! Maalasin maljakon pensselillä (tarkalleen ottaen patteripensselillä, joka sattui olemaan rautakaupan alelaarissa alle euron hintaan :D). Maalasin vain yhden kerroksen, sillä siten pinnasta tuli niin elävä kuin mahdollista. Kävi nimittäin sillä tavalla, että alunperin maalasin maljakon kahdella maalikerroksella enkä ollut yhtään tyytyväinen! Pinta oli liian peittävä ja tasainen ja näytti oikeastaan siltä, että siitä oli yritetty saada hyvin tasainen, mutta kuitenkin epäonnistuttu. Joten pesin maalit pois ja maalasin uudestaan ja vain sen yhden kerroksen. Vain tällaiset pilkunviilaajat toimivat näin, tiedän, hahah!

Sitten pilkunviilaajan täytyy vain päättää, että se on hyvä ja etsiä maljakolle paikka. Mitään lakkaa en pintaan laittanut, sillä tulen pitämään maljakossa vain kuivakukkia ja oksia, jotka eivät vettä tarvitse. Näin ollen maljakko ei joudu kosketuksiin veden kanssa eikä nyt haittaisi, vaikka joutuisikin, sillä eihän sisäpintaa ole maalattu.

Lakaton pinta mahdollistaa myös sen, että voin joskus pestä maalin pois ja maalata maljakon vaikka jollain toisella sävyllä. Nyt kuitenkin tuo vaaleanharmaa tuntuu ihan täydelliseltä ja antaa maljakolle hieman tuollaisen betonisen ja raffin ilmeen (eläväinen maalipinta ei näy kuvissa niin selvästi kuin luonnossa). Vaalean beiget pampaheinät sopivat mielestäni kauniisti yhteen vaaleanharmaan kanssa. Maljakko muuttui mielestäni kiiltävän valkoisesta ihan eri tyyliseksi!

Oletko Sinä maalannut kalkkimaalilla jotain muuta kuin seiniä tai huonekaluja?