Olemme asuneet tässä kodissamme kohta 11,5 vuotta ja kuluminen alkaa näkymään etenkin vessan seinäpinnoissa. Toki muidenkin tilojen seinäpinnoissa on jälkiä, mutta ei vielä tarpeeksi häiritsevästi, että asia otettaisiin työn alle! Vessassa tilanne on kuitenkin nyt niin sanotusti tiensä päässä, joten tila tulee kokemaan muutoksia. Kalusteet, laattalattia ja kattopaneelit pysyvät, mutta seinät uudistuvat. Etenkin haluan eroon taustaseinän koukerotapetista, se on nyt niin nähty!

Tätä muutosta olen pyöritellyt mielessäni jo yli vuoden, mutta muut asiat ovat tähän asti menneet edelle. Enkä ole saanut päätettyä, mitä vessaan haluan – umpikuja! Päätyseinään vahvimmilla on sormipaneeli vaakasuuntaisesti. Sellainen vaalea puunsävy olisi kivan lämmin elementti tilaan. Olisikohan se hyvä käsitellä esim. valkokuultovahalla, jotta ei ala kellertämään? Jos tähän päätyseinään tulee muita ideoita, kerro ihmeessä!

Seinät on alunperin maalattu valkoisiksi ja sävy on kiva, sama valkoinen kuin muuallakin kodissamme. Nyt poukkoilenkin tämän valkoisen tai mulperi-sävyn (vaalea harmahtavan beige eli greige, jota meillä makkarissakin) välillä! Lattialaatta on vaalea hiekan sävyinen, tässä kuvassa sävy ei ole ihan todellinen. Kuvanlaatu on huono, sillä nyt on niin pimeää koko ajan eikä vessaan tule yhtään luonnonvaloa. Kännykällä tämän nopeasti näpsäisin…

Koska tällaiset asiat usein laajenevat kuin itsestään, mietin nyt myös peilin sekä seinävalaisinten kohtaloa… Molempiin kaipaisin vaihtelua! Kivoja seinävalaisimia en ole lukuisista yrityksistä huolimatta vielä kuitenkaan löytänyt. (Juu nykyisen valaisimen toinen lamppu on kuvassa palanut, jos joku sitä miettii.) Niinpä mietinkin nyt led-valopeiliä: olisikohan siitä ratkaisuksi… Ongelma on vain siinä, että peilin voi asentaa ainoastaan jomman kumman seinävalaisimen kohdalle (jotta siihen saa virtaa) eli keskelle seinää sitä ei saa. Seinän pituus on noin kolme metriä, joten peilillä saa olla jonkin verran kokoakin.

Aluksi mietin, että jos laitettaisiin kaksi valopeiliä vierekkäin, mutta se on liian symmetristä ja näyttää sitten hassulta, kun käsienpesualtaita on vain yksi huoneen kulmassa. Suorakulmaista peiliä en halua, sillä se ei toisi nykyiseen mitään vaihtelua. Pyöreä muoto sopisi kulmikkaaseen vessaan paremmin.
Yksi vaihtoehto voisi olla isohko, pyöreä peili ilman valoja ja peilin viereen vasemmalle yksi seinävalaisin. Peilin toiselle puolelle joko toinen seinävalaisin tai sitten siihen kohtaan taulu peittämään sähköpaikkaa. Uuden kattovalaisimen haluaisin ripustaa vessan peräkulmaan eli se olisi sitten ikään kuin peilin toisella puolella. Tämä saisi olla jokin hieman himmeämpi valonlähde.

Altaan taustan suojalevy poistuu, sillä valitsemme maalin, joka kestää hyvin vesiroiskeita. Mutta se uusi seinäsävy? Olemassa onkin nyt valkoisen ja sen beigen maalin lisäksi kolmas vaihtoehto: seinät muuten valkoisiksi, mutta lattiasta tason yläpuolelle noin puolen metrin korkeudelle ulottuva kaistale beigellä, seinästä seinään. Tämä toteutus sopisi ainakin pyöreän peilin kanssa, ei niinkään kulmikkaan. Tai sitten vain vessan tyhjä seinä beigellä ja muut valkoisella (päätyseinä sormipaneelia)? Olisikohan liian sillisalaatti… Olisiko sormipaneelin kanssa paras valita joko valkoinen tai beige, ei molempia?

Vessan toinen pitkä seinä (kuvassa oikealla) on ihan tyhjä wc-paperitelinettä lukuunottamatta! Siihen voisi olla kiva laittaa jokin hylly, joku sellainen, joka ei olisi kovin syvä, jotta se ei olisi tiellä. Ehkä laatikostojen vetimetkin voisi olla kiva vaihtaa, mutta näitä ehtii miettiä tarkemmin sitten myöhemmin, kunhan seinäpinnat on uudistuneet.

Nyt pliiis, auttakaa mut ulos tästä umpikujasta! Homma starttaa heti, kun maalisävy ja peilin kohtalo on päätetty eli siinä jumitaan nyt. Valkoista, beigeä vai molempia sillä beigellä kaistaleella? Jos valitsen pelkästään valkoisen, ei se tuo kovin suurta muutosta nykyiseen (vain päätyseinän sormipaneeli ja peilit olisivat tällöin muuttuneet). Jos maalataan kokonaan beigellä, tuleeko ehkä jo liikaa ruskeaa..? Näitä pähkäilen täällä loputtomiin, heh! Ja omille ajatuksilleen sokeutuu kyllä helposti, kun näitä edestakaisin mielessään (ja miehen kanssa) pyörittelee. Mies ei yleensä kyllä osallistu tällaisiin sävyvalintoihin, joka on joskus hyvä, mutta joskus huono asia :D. Hän vain odottaa, että päätökset on tehty ja homma starttaa! Tämä täytyy joka tapauksessa miettiä tarkkaan, sillä me ei olla mitään pintaremppaintoilijoita tässä elämänvaiheessa eli se valittu maalisävy tulee olemaan paikoillaan varmaan toisen vuosikymmenen ;D.

Tämä syksy on mennyt yhdessä hujauksessa! Kuopus aloitti elokuussa päiväkotitaipaleensa ja meillä on miehen kanssa ollut paljon työkiireitä. Päiväkodin aloituksen myötä N on sairastanut jo kolme nuhaa… Ensimmäinen kuukausi meni ilman sairastelua, mutta syyskuussa se kierre sitten alkoi. Todella tympeää ja kurjaa! Koko vuosi oltiin kaikki terveinä ilman yhtäkään flunssaa, kunnes koitti tämä syksy. Ja erikoista sinänsä, että jos päiväkodissa saa olla vain täysin flunssaoireettomana, mistä meidän kuopus nämä taudit sitten saa ;). Kävin tänään reilun kuukauden tauon jälkeen pikaisesti (kauppareissun ja esikoisen luistelun välissä) yhdellä kirppiksellä ja heti kävi sellainen tuuri, että vastaan tuli tuoli, jonka hankkimista olen suunnitellut viime vuodesta lähtien! Toristakin olen ollut tätä usein ostamassa, mutta aina joku on ehtinyt ensin ja onhan se toki myyjän tympeä alkaa näinkin isoa tuotetta purkamaan ja paketoimaan ja lähettelemään… Tai itse en hommasta juurikaan nauttinut, kun kesällä yhden Artekin tuolini myin ja toiselle puolelle Suomea lähetin.
Olin päättänyt, että en osta tuolia heti uutena, sillä siitä jää puuttumaan tämä kiva fiilis, jonka tänään tuolikaupasta sain! Tuoleja oli myynnissä kaksi ja nopeasti tsekkasin ruuvit ja muut yksityiskohdat, joista tuolin aidoksi tunnistin. Sitten vertailin, kumpi on paremmassa kunnossa ja marssin kassalle – nopeat kaupat! Mutta siinä vaiheessa, kun on päättänyt tällaisen hankkia ja odottanut pitkään, että se löytyisi, ei enää ostohetkellä tarvitse juuri miettiäkään! Kyseessä on Artekin tuoli 66:
Tuoli on vanhaa Artekin tuotantoa eikä todellakaan uudenveroinen, mutta silti mielestäni erittäin hyväkuntoinen ja oikeinkin hintansa veroinen! Toki lakkapinta on kellastunut, mutta se on enemmänkin näiden huonekalujen ominaisuus kuin vika. Selkänojan takaosassa oli pieni kolhu, mutta muuta moitetta en löytänyt. Tuoli on tukeva; ei nitku eikä nitise. Se tulee meillä käyttöön ruokapöydän yhdeksi tuoliksi ja välillä se siirtyy myös aulaan tarpeelliseksi laskutasoksi. Alkukesästä ostin Torista kaksi Artekin vanhaa seinähyllyä. Toisen mies maalasi valkoiseksi ja se päätyi aulaamme. Toisesta hiottiin kellastunut lakkapinta ja se taas pääsi työhuoneeseeni lisäsäilytystasoksi. Ehkä tämän tuolinkin voisi hioa ja käsitellä uudella lakkapinnalla, jotta sitä saisi ensimmäiset vuodet ihastella kauniin vaalean puun sävyisenä… Täytyy miettiä! Lokakuun kirppislöytöihini kuuluvat myöskin kuvassa näkyvät ihana betoninen kynttilänjalka ja marja-/käpyoksa, jonka löysin tänään samasta paikasta tuolin kanssa:
Hieman tuollaista punaista piristettä, sillä eihän jouluaattoonkaan ole enää kuin tasan kaksi kuukautta! Kuvan taustalla näkyvät hiekan sävyiset samettiverhot on nekin nettikirppislöytö tältä syksyltä. Vasta tällä viikolla sain aikaiseksi silittää ne ja ripustaa ruokailutilan ikkunoihin. Isojen verhojen silittäminen on kyllä sieltä kotihommien ärsyttävimmästä päästä! Olen niin tykästynyt noihin verhoihin ja niitä tulee ihasteltua monta kertaa päivässä, heh! Sävy on täydellinen, samettisesta tunnusta puhumattakaan. Muuttui kovasti ilme kotona, kun vaihdoin vuosia ikkunassa olleet valkoiset verhot näihin. Ihanat tähän syys-/talvikauteen! Olohuoneessa meillä ei ole verhoja muutamaan vuoteen ollutkaan enkä sinne verhoja varmaan enää kaipaakaan. Nautin isoista ikkunoista avautuvista vaihtelevista maisemista!
Tosiaan nämä meidän arkikiireet johtavat harmittavan usein siihen, että blogi vain käy mielessä, mutta muuta en ehdi. En kaivaa kameraa esille, saati tänne raapustelemaan… Instagramia tulee sitten päivitettyä aika lailla päivittäin, koska se on niin nopea kanava! Mutta pakko ehtiä tänne nyt säännöllisesti, koska joulukin lähestyy – joulunodotukseeni kuuluu täällä blogissakin fiilistely! :)

Facebookin muistoista vastaan tuli tämä kuva päivälleen kahdeksan vuoden takaa. Olipa mukava muisto! Olimme tuolloin asuneet tässä kodissamme kaksi vuotta; asujina minä ja mies sekä kissat. Lapsia ei vielä tuolloin ollut. Näkymä olohuoneesta aulan suuntaan oli hyvin avoin ja tuolloin aulan seinässä oli vielä tapettia (aika pian tuon jälkeen seinä maalattiin valkoiseksi).

Vuodet vierivät ja perheemme kasvoi kahdella lapsella. Makuuhuoneet loppuivat kesken ja huomasimme tarvitsevamme neljättäkin huonetta yritykseni tarpeisiin. Jossain vaiheessa mietimme uuden talon rakentamista, mutta päädyimmekin huomattavasti pienempään raksaprojektiin. Raskausaikana kevättalvella 2018 ryhdyttiin tuumasta toimeen: kuvassa näkyvä käytävä umpeen ja MioSa. designin toimipiste sinne! :D

Olen luvannut esitellä työhuoneeni täällä blogissani ja tiedän monen sitä jo odottavankin, mutta elokuu oli yritykselleni kaikkien aikojen kiireisin kuukausi ja kiireet jatkuvat edelleen, joten työhuone on hieman hyrskyn myrskyn… Yritän kuitenkin vielä tässä syksyllä ehtiä sen kuvaamaan!

Seuraavat kaksi olohuonekuvaa ovat viime syksyltä. Melkoinen ero entiseen tuon näkymän kanssa! Aiempina vuosina nautin siitä tilantunnusta ja ilmavuudesta, jota sain sohvalta käsin katsella. Nyt nautin suunnattomasti tästä pesämäisemmästä tunnelmasta, jonka muutos olohuoneeseemme toi.

Tämä viimeinen kuva on otettu toissaviikolla, aurinkoisena syysiltapäivänä. Siitä sohvannurkasta, joka on minun paikkani sohvallamme. Tuosta sohvan päädystä aukeaa parhaimmat näkymät ympäri kotia, siksikin siinä niin iltaisin viihdyn:

Mukava nähdä kuvista, miten koti tarpeiden ja elämäntilanteiden mukaan muuttuu! Eipä sitä kunnolla ilman kuvia kyllä muistaisi.

Mukavaa syyssunnuntaita!