Hei vaan tänne bloginkin puolelle! 

Toukokuu tuli tänä vuonna huomattavasti sateisempana ja kylmempänä kuin ennen. Toukokuu kuitenkin päättyy täällä ihanan aurinkoiseen päivään ja näyttäisi, että huomenna alkavan kesäkuunkin saamme aloittaa auringolla ja lämmöllä!

Toukokuulta muistan sään lisäksi vapunvieton sekä esikoisen ensimmäiset kaverisynttärit. Voi kuinka niitä odotettiinkaan ja onneksi silloin vielä koronatilanne oli tällä alueella maan rauhallisin ja synttärit oli mahdollista pitää! Toukokuussa vietettiin esikoisen 7-vuotissynttäreitä myös isovanhempien ja kummien kera. Synttäreitä seuraavana päivänä olikin äitienpäivä.

Tänään on esikoisen viimeinen esikoulupäivä. Jotenkin tosi liikuttavaa ajatella, että ainutlaatuinen eskarivuosi on nyt takana ja syksyllä kutsuu koulutie ♥. Eskariopettajia tulee kyllä ikävä; ovat olleet niin ihanan iloisia, ystävällisiä, ammattitaitoisia ja lämminhenkisiä! Todella kiva, antoisa ja opettavainen eskarivuosi ollut. M oppi lukemaan ja kirjoittamaan sekä laskemaan plus- ja miinuslaskuja. Hän on täysin valmis koululainen eli siitä liikutus ei johdu, vaan siitä, miten äkkiä aika ylipäätään kuluu ja mun pieni poikani on kohta äitinsä pituinen!

Sissy viettää elämänsä ensimmäistä kesää ilman kissakaveriaan. Tigru on edelleen hyvin usein mielessäni ja kaikkien meidän puheissamme. En voi vieläkään puhua asiasta itkemättä, niinpä puhun hänestä lähinnä kotona, oman perheen kesken. Välillä puhelinta selatessa törmään kuviin ja videoihin Tigrusta ja suru valtaa taas mielen. M ymmärtää jo, että kissa on kuollut eikä palaa. N kyselee, ikävöinkö Tigrua ja samalla muistuttaa: ”Ei mitään hätää äiti. Tiklu on taivaalla. Se tulee äiti sieltä taivaalta ihan kohta takaisin.” Kaksivuotias ei voi tietenkään vielä ymmärtää eikä tarvitsekaan.

Isänsä haki M:n tänään, viimeisenä eskaripäivänä, prätkällä eskarista. Menin ulos odottamaan, kun lähtivät esikoulun pihalta (mies laittoi viestin). Oli niin huvittavaa kuunnella, milloin kurvaavat kotikadulle, sillä kuulin prätkän äänen koko heidän matkansa ajan :D. 7-vuotias muistaa varmasti aina, että silloin kun esikoulu loppui, iskä haki hänet kotiin harrikalla! Pieniä, mutta isoja asioita ♥.

Juuri söimme, M lähti ulos kavereita pyytämään, N-nuhanenä katselee Pikku Kakkosta, isänsä somettaa, minä kirjoitan tätä. Ruokapöydässä haaveilimme aurinkolomasta, joka toivottavasti koittaa jossain vaiheessa ensi vuotta! Viimeksi olemme olleet aurinkolomalla syyskuussa 2017 ja silloin päätimme, että tämä otetaan nyt jokavuotiseksi tavaksi (lentopelostani huolimatta). Loma oli niin mahtava ja tuntui niiiin lomalta kaukana arkikuvioista, että mietimme tekevämme jatkossa vuosittain kaksi lomamatkaa: talvella ja syksyllä. 2018 jäi välistä, koska kuopuksemme oli juuri syntynyt ja syksyllä 2019 oli niin haastava taaperovaihe, että päätimme siirtää lomaa vuodella. Sitten alkoikin korona-aika ja nyt ollaan tässä. Kotimaan kesälomasuunnitelmia tehdessä mietin, että nyt on matkarahat säästössä jo monen vuoden ajalta, joten lomabudjetti olkoon sen mukainen! :D Haaveiletteko te lomasta jossain kaukana?

Joulun aikaan kuuluu monia ns. ensimmäisiä hetkiä! Ensimmäinen kausivalo esiin, ehkä joku polttaa silloin syksyn ensimmäiset kynttilät, ensimmäiset joulutortut leivotaan ja maistellaan jonain sopivana ajankohtana, ostetaan ensimmäiset joululehdet tai -kirjat, tutustutaan sesongin glögivalikoimaan ja testataan uutuusmaku tai sitten siihen ensimmäiseen glögihetkeen valitaan se tuttu ja turvallinen ikisuosikki!

Minulla yhdistyi kaksikin ”ensimmäistä” juttua tässä yhtenä päivänä. Lämmitin ensimmäisen glögikupposen (Valion Hehkua, jossa ihana kirsikkainen maku!) ja uppouduin ihanan Talven henki -joulukirjan* pariin. Sain kirjan blogin kautta ja se sisältää laajasti monenlaista aina syksystä joulunviettoon. Sellaista nautinnollista ja verkkaista jouluun valmistautumista erilaisin askarein; oli sitten kyseessä askartelut, leipomiset tai kodin sisustaminen jouluun.

Tämä Ilona Pietiläisen kirjan kansikin on tosi kaunis, tunnelmallinen ja ihanan lämminhenkinen:

Hieman joulumusiikkia ja tuiketta taustalle, niin tämä pieni arjen rauhoittumisen hetki on tehnyt tehtävänsä ♥.

Kirjaa on tullut selailtua jo useaan otteeseen ja tuntuu, että aina sieltä löytyy jotain uutta. Vaikka kotini on enemmän modernin kuin maalaisromanttisen tyylin koti, näin jouluisin ihastelen valtavasti sellaista ihanan pirttimäistä, ehkä jopa hieman vanhan ajan joulutunnelmaa – sellaisista kuvista tulee niin lämmin fiilis! Juuri tuollaisiakin hetkiä ja tunnelmia tämä kirja tarjoaa, mutta esillä on muitakin joulutyylejä.

Perinteisesti ensimmäinen jouluaskeleenikin on tullut otettua ja Joy-kynttelikkö pääsi hämäriä päiviä ja pimeitä iltoja valaisemaan. Saan tästä joka vuosi näihin aikoihin aina lukuisia kysymyksiä, sillä valitettavasti kynttelikön valmistus on lopetettu ja varapolttimot ovat kiven alla. En tiedä, myydäänkö niitä enää missään, todennäköisesti ei. Itse ostin tämän kynttelikön kymmenen vuotta sitten ja varapolttimoitakin tuli hamstrattua muutama paketti, kun kynttelikön valmistus lopetettiin. Niitä onneksi riittää vielä muutamalle joululle. Varmasti tähän jotkut toisetkin polttimot kävisivät, kun vain selvittäisi asiaa…

Täällä lapset nukkuvat ja joulumusiikki soi. Ajattelin selailla nyt vuorostaan muutamia joululehtiäni! Mukavaa loppuviikkoa ja alkanutta marraskuuta!

*Kirja saatu.

Tämä syksy on mennyt yhdessä hujauksessa! Kuopus aloitti elokuussa päiväkotitaipaleensa ja meillä on miehen kanssa ollut paljon työkiireitä. Päiväkodin aloituksen myötä N on sairastanut jo kolme nuhaa… Ensimmäinen kuukausi meni ilman sairastelua, mutta syyskuussa se kierre sitten alkoi. Todella tympeää ja kurjaa! Koko vuosi oltiin kaikki terveinä ilman yhtäkään flunssaa, kunnes koitti tämä syksy. Ja erikoista sinänsä, että jos päiväkodissa saa olla vain täysin flunssaoireettomana, mistä meidän kuopus nämä taudit sitten saa ;).

Kävin tänään reilun kuukauden tauon jälkeen pikaisesti (kauppareissun ja esikoisen luistelun välissä) yhdellä kirppiksellä ja heti kävi sellainen tuuri, että vastaan tuli tuoli, jonka hankkimista olen suunnitellut viime vuodesta lähtien! Toristakin olen ollut tätä usein ostamassa, mutta aina joku on ehtinyt ensin ja onhan se toki myyjän tympeä alkaa näinkin isoa tuotetta purkamaan ja paketoimaan ja lähettelemään… Tai itse en hommasta juurikaan nauttinut, kun kesällä yhden Artekin tuolini myin ja toiselle puolelle Suomea lähetin.

Olin päättänyt, että en osta tuolia heti uutena, sillä siitä jää puuttumaan tämä kiva fiilis, jonka tänään tuolikaupasta sain! Tuoleja oli myynnissä kaksi ja nopeasti tsekkasin ruuvit ja muut yksityiskohdat, joista tuolin aidoksi tunnistin. Sitten vertailin, kumpi on paremmassa kunnossa ja marssin kassalle – nopeat kaupat! Mutta siinä vaiheessa, kun on päättänyt tällaisen hankkia ja odottanut pitkään, että se löytyisi, ei enää ostohetkellä tarvitse juuri miettiäkään!

Kyseessä on Artekin tuoli 66:

Tuoli on vanhaa Artekin tuotantoa eikä todellakaan uudenveroinen, mutta silti mielestäni erittäin hyväkuntoinen ja oikeinkin hintansa veroinen! Toki lakkapinta on kellastunut, mutta se on enemmänkin näiden huonekalujen ominaisuus kuin vika. Selkänojan takaosassa oli pieni kolhu, mutta muuta moitetta en löytänyt. Tuoli on tukeva; ei nitku eikä nitise. Se tulee meillä käyttöön ruokapöydän yhdeksi tuoliksi ja välillä se siirtyy myös aulaan tarpeelliseksi laskutasoksi.

Alkukesästä ostin Torista kaksi Artekin vanhaa seinähyllyä. Toisen mies maalasi valkoiseksi ja se päätyi aulaamme. Toisesta hiottiin kellastunut lakkapinta ja se taas pääsi työhuoneeseeni lisäsäilytystasoksi. Ehkä tämän tuolinkin voisi hioa ja käsitellä uudella lakkapinnalla, jotta sitä saisi ensimmäiset vuodet ihastella kauniin vaalean puun sävyisenä… Täytyy miettiä!

Lokakuun kirppislöytöihini kuuluvat myöskin kuvassa näkyvät ihana betoninen kynttilänjalka ja marja-/käpyoksa, jonka löysin tänään samasta paikasta tuolin kanssa:

Hieman tuollaista punaista piristettä, sillä eihän jouluaattoonkaan ole enää kuin tasan kaksi kuukautta! Kuvan taustalla näkyvät hiekan sävyiset samettiverhot on nekin nettikirppislöytö tältä syksyltä. Vasta tällä viikolla sain aikaiseksi silittää ne ja ripustaa ruokailutilan ikkunoihin. Isojen verhojen silittäminen on kyllä sieltä kotihommien ärsyttävimmästä päästä!

Olen niin tykästynyt noihin verhoihin ja niitä tulee ihasteltua monta kertaa päivässä, heh! Sävy on täydellinen, samettisesta tunnusta puhumattakaan. Muuttui kovasti ilme kotona, kun vaihdoin vuosia ikkunassa olleet valkoiset verhot näihin. Ihanat tähän syys-/talvikauteen! Olohuoneessa meillä ei ole verhoja muutamaan vuoteen ollutkaan enkä sinne verhoja varmaan enää kaipaakaan. Nautin isoista ikkunoista avautuvista vaihtelevista maisemista!

Tosiaan nämä meidän arkikiireet johtavat harmittavan usein siihen, että blogi vain käy mielessä, mutta muuta en ehdi. En kaivaa kameraa esille, saati tänne raapustelemaan… Instagramia tulee sitten päivitettyä aika lailla päivittäin, koska se on niin nopea kanava! Mutta pakko ehtiä tänne nyt säännöllisesti, koska joulukin lähestyy – joulunodotukseeni kuuluu täällä blogissakin fiilistely! :)