Tätä tuli jännitettyä useampi kuukausi etukäteen: päiväkodin aloitusta! Ja etenkin mietittyä, milloin on se oikea aika ottaa tämä iso askel. Kolmannen lapsen syntymästä lähtien tehtiin niin, että kun mies tuli töistä kotiin, tehtiin ruoka, syötiin yhdessä koko perhe (tosi tärkeä hetki, kun arkitouhuissa koko perhe pysähtyy ja kokoontuu yhteiselle aterialle ♥) ja sen jälkeen minä aloittelin töitä. Toki päiväuniajat tein töitä myös ja sitten taas lapsen hereilläoloaikana hoidettiin kauppareissut ja kotityöt. Tämä on tuttu kuvio jo kahden lapsen kohdalta, nyt sitten kolmas ja viimeinen kierros. Hyvin me taas vedettiin! Toki tämä kuvio karsi monesta muusta, mm. omasta ajasta, mutta nämä on arvoasioita tässä elämässä. Ja loppujen lopuksi lyhyt ajanjakso koko elämän mittakaavassa. Meille oli tärkeintä, että lapsi saa olla kotihoidossa mahdollisimman pitkään.

Tyttö täyttää lokakuun alussa kaksi vuotta ja ihanne oli, että hän olisi mennyt päiväkotiin vasta sitten; kaksi vuotta täytettyään. Jotenkin olin jo esikoisen kohdalla luonut itselleni ajatuksen/mielikuvan/päähänpinttymän siitä, että lapset hoidetaan kotona 3-vuotiaiksi asti ja sitäkin jo kipuilin, kun oli pakko töiden takia laittaa esikoinen päiväkotiin kolme kuukautta ennen kuin hän täytti kolme… Keskimmäisen kohdalla tuo yksi vuosi oli tipahtanut pakon edessä ajatuksistani pois ja silloin tähtäsin edes siihen kahteen vuoteen. Nyt tytön kohdalla tuo kutistui siitä täydestä kahdesta vuodesta kahdella kuukaudella ja siitäkin olen joutunut ajatustyötä tekemään :). Tein sen kuitenkin etukäteen ja sitten, kun päiväkodin aloitus oli käsillä, olin ja olen täysin sinut tämän päätöksemme kanssa.

Elokuu oli meidän perheemme kohdalla järkevämpi päiväkodin aloituskuukausi kuin lokakuu. Nimittäin päiväkotipaikkoja vapautuu paremmin näin kauden alussa ja minulla työssä sesonki päällä, joten tämä oli kaikin puolin paras ratkaisu.

Miten päiväkodin aloitus on sujunut?

Koska tyttö on vielä hyvin pieni, halusin mahdollisimman lempeän aloituksen ja työni tämän tällä kertaa myös mahdollisti. Ensimmäisenä päivänä olimme päiväkodissa yhdessä tunnin verran. Toisena päivänä poistuin itse päiväkodista ja tyttö jäi sinne lempeiden hoitajien ja muutaman lapsen seuraan reiluksi tunniksi. Seuraavina päivinä hän oli päiväkodissa noin 2h/päivä. Kertaakaan ei itkenyt eikä jäänyt itkemään, kun sanoin lähteväni töihin ja tulevani hakemaan häntä sitten. Tuo ensimmäinen viikko oli viime viikko. Hain hänet aina lounaan jälkeen kotiin päiväunille ja unien pituudesta kyllä huomasi, että jotain muutosta on elämässä tapahtunut. Normaalit päiväunet ovat pituudeltaan noin 1,5h, mutta päiväkotipäivinä hän nukkuu helposti 2,5h. Menee silti iltaisin normiaikaan nukkumaan ja uni tulee nopeasti. Huomaa siis, miten kuormittavaa tuollainen lempeäkin muutos pienelle on!

Tämä toinen päiväkotiviikko on menty aika samalla kaavalla, mutta päivä on pidentynyt hieman ollen nyt lähes kolme tuntia. Keskiviikkona tuli ensimmäistä kertaa isompi itku, sillä päiväkotiryhmässä oli muutama lapsi ensimmäistä päiväänsä hyvin itkuisena, joten se tarttui myös tyttöön. Jännitin eilen, millä mielellä hän lähtee päiväkotiin, kun edellinen päivä oli ollut hankalampi, mutta onneksi lähti yhtä iloisena kuin aina ♥. Ja tänään kävi ensimmäistä kertaa niin, että astellessamme pihalle muiden lasten seuraan, tyttö kääntyi ja vilkutti minulle :D. Olin ajatellut olevani pihalla mukana hetken, mutta ei ilmeisesti ollut tarvetta, heh!

Päiväunet hän tulee vielä jonkin aikaa nukkumaan kotona, jotta saa lepoa riittävästi (en usko, että nukkuisi päiväkodissa niin pitkiä unia) ja tottuu uuteen arkeen. Huonot päiväunet johtavat hyvin vaikeaan, itkuiseen ja kiukkuiseen iltaan, joten jos voimme sen näillä kotipäiväunilla välttää, teemme sen :). Katsotaan sitten syyskuun puolella, jos koitettaisiin jäädä joskus päiväunillekin päiväkotiin.

Mutta jos pitäisi tiivistää, on päiväkodin aloitus sujunut paljon paremmin kuin etukäteen odotin! Toki tässä ollaan vasta alkutaipaleella eikä uutuudenviehätys ole vielä hävinnyt, mutta alku se on tämäkin ollut. Todella riipaisi näin kolmannenkin lapsen kohdalla jättää lapsi pariksi tunniksi hoitoon, siihen ei totu ikinä. Mutta päiväkoti on meidän perheelle toki muuten tuttu, samoin moni henkilökunnasta. Isona apuna tässä on ollut se, miten ihanasti ryhmän aikuiset ovat ehtineet ja viitsineet päivän aikana lähettää minulle viestejä ja kuvia tytöstä ♥. Sekä se, että elokuun alussa kaikki ryhmän lapset eivät vielä olleet paikalla, joten lähes kaksi viikkoa mentiin pienellä ryhmällä.

Tämä elokuu on meille siis hyvin erilaisen arjen aloitusta ja harjoitusta moneltakin kantilta, mutta kirjoittelen tästä lisää toisessa osassa, ettei tämä paisu ihan mahdottoman pitkäksi! Olipa mukava kirjoitella pitkästä aikaa muuallekin kuin IG-stooreihin :).

Ajattelin kirjoitella muistoksi, millainen on meidän tyypillinen arkipäivämme tällä hetkellä. Näinä päivinä, kun mies käy normaalisti töissä, esikoinen on neljännellä luokalla ja keskimmäinen esikoulussa. Minä kuopuksen, joka täyttää ensi kuun alussa puolitoista vuotta, kanssa kotona. Samalla töitä MioSa. design -verkkokauppani parissa tehden.

Mies lähtee aamuisin töihin ja seuraavana herää esikoinen. Usein keskimmäinen vielä jatkaa uniaan, mutta joskus harvoin saattaa nousta samaan aikaan isoveljensä kanssa. Tämän jälkeen heräillään tytön kanssa ja usein pojat tulevat makoilemaan meidän seuraan, kunnes suuntaamme kaikki yhdessä aamupalalle.

Aamupalan jälkeen esikoinen suuntaa kouluun ja minä lähden tytön kanssa viemään keskimmäistä eskariin. Joskus käydään samalla kaupassa tai sitten suunnataan suoraan takaisin kotiin. Jos ollaan aamupäivä kotona, ulkoillaan ennen lounasta ja vain hengaillaan kotona, teen usein kotitöitä samalla. Pyykinpesua, yleistä siivousta (tavaroita paikoilleen jne.). Jos ei vietetä aamupäivää kotona, suunnataan joko asioille, ystävien luo, kerhoon tms. Lounaaksi yleensä pyritään tulemaan kotiin, jotta saan tytön hyvin heti luonaan jälkeen nukkumaan. Päiväuniaika on tärkeä, sillä silloin teen lähes aina töitä. Joko verkkokaupan tilauksia, jälleenmyyjän täydennyksiä, tarviketilauksia, tehtävälistan päivittämistä, tulevan suunnittelua ja vaikka ja mitä! Toki päiväuniaika on tärkeä myös siksi, että se katkaisee päivän ja saan hengähdystauon.

Tyttö nukkuu useimmiten puolitoista tuntia, alkaen klo 12. Hän nukkuu päiväunensa isoveljiensä ”nukkumahuoneessa”, joka on kauempana työhuoneestani kuin meidän makkari, jossa hän nukkuu yönsä. Kun tyttö herää, on välipalan aika ja usein tässä vaiheessa esikoinen on tullut tai tulossa pian koulusta kotiin. Joskus tässä kohtaa täytyy tehdä reissu postiin tai sitten vasta illemmalla/seuraavana päivänä, päivästä riippuen.

Leikitään kotosalla, esikoinen tekee läksyjään ja autan tarvittaessa (mun heiniä äidinkieli ja vieraat kielet, miehen matematiikka) tai kyselen kokeita varten. Ollaan huomattu, että tällä vanhempien avulla/osallistumisella koulutyöhön on suora vaikutus koulumenestykseen. Muuten kirjat saattavat sujahtaa reppuun aika piankin ”joo tein jo, oli helppoja” -huudahdusten kera ;). Opettajat kuitenkin ehtivät tunnilla auttaa/neuvoa vain rajallisen määrän oppilasta kohti, joten kodilla on myös iso vastuu. Olen saanut monesti IG:ssani viestiä ja kiitosta tiliäni seuraavilta opettajilta siitä, kun osallistumme lapsemme kouluasioihin. Opettajat tuntuvat toivovan tätä ja ymmärrän sen täysin! Jotenkin itse on tullut tuotakin pidettyä itsestäänselvänä; ”eivätkö muka kaikki vanhemmat toimi samoin!”.

Esikoisemme on ihanan tunnollinen luonteeltaan ja tekee läksyt aina heti koulun jälkeen eikä jätä niitä iltaan. Tästä ei tarvitse muistutella koskaan ja toivon tälle pitkää jatkumoa :). Välipalan ja läksyjen jälkeen esikoisella on joskus kaveri tulossa meille tai hän suuntaa kavereilleen.

Seuraavina kotiutuvat mies ja eskarilainen ja sitten alkaakin ruuanlaitto. Pidän tärkeänä sitä, että kokoonnumme joka arkipäivä saman pöydän ääreen syömään ainakin tämän yhden kerran päivässä ja se toteutuu aina tässä päivällisaikaan. Toki lähes aina myös iltapalalla, mutta se syödään usein baaritason ääressä ja on hätäisempi hetki kuin päivällinen.

Ruuan ääressä vaihdetaan samalla päivän kuulumisia; kysellään poikien päivistä ja se on arkipäivän ensimmäinen hetki, kun olemme samassa paikassa samaan aikaan. Tämän tavan muistan omasta lapsuudestani ja niistä on jäänyt mukavia ja lämpimiä arkipäivän lapsuusmuistoja. Haluan tarjota samanlaisia omilleni. Ehkä sitä lapsena pitää itsestäänselvänä tai ”ei-niin-erityisenä”, mutta jospas sen arvon ja merkityksen ymmärtäisi sitten aikuisena.

Pojat harrastavat jalkapalloa; toisella on treenit kolmesti viikossa, toisella kerran viikossa (puolet ajoittuvat viikonlopulle). Jos ei ole harrastushommia, on pojilla aina kavereita seuranaan. Usein ulkoilevat joko naapureiden tai meidän pihalla, usein tyttö on mukana toinen vanhempi seuranaan. Joskus iltaisin on kauppareissua, kotitöitä jne., riippuen miten olen päivän mittaan saanut niitä tytön kanssa tehtyä. Harvemmin arki-iltaisin käydään kylässä tai meillä käy vieraita, sillä illat on niin lyhyitä ja jo seitsemän pintaan saa alkaa iltatoimiin.

Arki-iltaisin päivällisen jälkeen minulla on hetki työaikaa, sillä se päiväunitunti harvoin yksistään riittää. Ollaan miehen kanssa karsittu omista ajoistamme ja tehdään vuoroissa töitä, jotta saadaan hoidettua tämä kolmaskin lapsemme kotona mahdollisimman pitkään. Esikoinen oli lähes kolmevuotias päiväkotiin mennessään, keskimmäinen oli ehtinyt täyttää kaksi. Kuopuskin tulee näillä näkymin olemaan noin kaksivuotias päiväkotitaipaleensa aloittaessaan. ♥

Iltapalalle käydään noin klo 19.30 maissa. Siitä sitten iltapesut, tv:n katselua ja pikkuhiljaa nukkumaan. Tyttö käy yöunille aika tarkalleen klo 20.30, pojat siinä 20.30-21 välillä. Kaikki kolme nukahtavat yleensä nopeasti ja klo 21 kaikki lapset ovat unessa. Sen jälkeen on sitten sitä kuuluisaa omaa aikaa! Toki yleensä myös viikonloppuisin saadaan omaa aikaa järjestymään ja viikonloppuisin teen myös töitä sen mitä ehdin/tarve on. Mutta tuota pidetään tärkeänä, että arkisin nukkumaanmenoajat pysyvät samoina (tytöllä kyllä myös viikonloppuisin eikä pojatkaan vapaalla juuri pitempään valvo, iltaunisia kun ovat :D) ja talo rauhoittuu iltayhdeksältä. Siinä ehtii oma pää nollautua sopivasti ennen omia yöunia ja sitten aamulla taas uuteen päivään :).

Kovin hektistä on tämä aika elämässä, mutta en valita. Tästä sitä on haaveiltu ja vielä tulee aika, kun sitä omaa aikaa on vähän liikaakin. Ja se aika koittaa vähän liiankin pian ♥. Tällekin päivälle on monenlaista ohjelmaa; tällä hetkellä mies on poikien kanssa keskimmäisen treeneissä ja kuopus päiväunilla. Minä kirjoittelen tätä ja treenien jälkeen pakkaan kaikki lapset autooni ja suunnistamme mummuani moikkaamaan! Illalla voisi yrittää metsästää jonkin kivan seurattavan sarjan. Alkuviikosta katsoimme Yle Areenasta Vaihtuneet elämät -minisarjan; suosittelen vai joko katsoit? :)