Viikonloppu laivalla

Sunnuntai-illan tervehdys blogiin! Täällä vietettiin viikonloppu laivalla; kävimme vuorokauden risteilyllä Turusta Tukholmaan ja edelleen sillä ainoalla laatulaivalla: M/S Viking Grace. Ajoimme eilen illalla suoraan Turun satamasta kotiin ja hoh hoi, ensi kesänä mietin kyllä tarkkaan, ryhdynkö samaan. Automatkustamisessa pojan kanssa ei ole mitään ongelmaa; eilenkin hän nukahti heti Turusta pois päästyämme klo 20.30 ja heräsi paria havahtumista lukuunottamatta vasta kotona klo 1.30. Siitä siirryimme sujuvasti sänkyihimme ja nukuimme aamuyhdeksään. Itse kuitenkin pelkäsin aivan valtavasti hirviä, sillä oli täysin pilkkopimeää kymmenestä eteenpäin ja tuntui, että ajo Suomen halki oli silkkaa tuuripeliä ja mietin, että milloin se mahtaakaan tuulilasiin osua. Mietin myös useaan otteeseen sitä, miten jalkani asettaisin, jos se hirvi tosiaan auton päälle kohta mätkähtää; missä asennossa sattuisi vähiten… :D Yöllä ei kyllä naurattanut yhtään!

Jännitti myös, että pysyyhän mies ratin takana hereillä… Itse en juuri silmää räpäyttänyt eikä siinä vauhdissa juuri ehtinytkään. Että jos näitte yhden Mersun ja Audin kiitävän yöllä Suomen halki, oli se meidän matkapoppoomme! Jotenkin tuollaiset tilanteet pelottavat lapsen saamisen myötä aivan eri tavalla kuin muutama vuosi sitten ennen lasta – muut vanhemmat varmasti allekirjoittavat tämän?

Varasimme tänäkin kesänä Premium-luokan hytin, ne on niin parhaita ♥. Kyselin ennen matkaa matkaseurueen muilta jäseniltä, mitä laivalta eniten odottavat ja sain vastauksia kuten kuohariaamiaista, tax freetä, Ville Vikingiä, leikkipaikkoja… Itse odotin nukkumista tuossa hytissä! :D En ymmärrä mikä siinä on, mutta tämä oli nyt kolmas kertamme kyseisessä laivassa ja hytissä ja niiiin rakastan tuota sänkyä, noita peittoja ja muhkeita tyynyjä! Tyynyt eivät ole jauhosäkkejä eivätkä puolityhjiä hernepusseja, vaan juuri täydellisiä ♥. Ja se iso ikkuna sängyn vieressä, josta saa ihailla vaihtuvaa merimaisemaa koko vuorokauden ajan = täydellistä! Pieni poikammekin nukkui omassa levitetyssä vuodesohvassaan klo 24-9 eikä päästänyt ääntäkään. Hieman jouduimme häntä aamiaiselle herättelemään, mutta hymy huulilla totesi heti tomerana Onko nyt aamu, mennäänkö sinne leikkipaikalle!

Lapsille järjstettiin laivalla kiva minidisco ja se alkoi Ville Vikingin tanssilla. Kävimme myöhemmin iltapäivällä myös Tax Freessä Villen fanitapaamisessa. Ihanaa ohjelmaa lapsille! Huomattavasti vähemmän on laivalla muuten näin elokuussa ruuhkaa; aiempina kesinä olemme olleet siellä heinäkuussa ja viime vuonnahan vietimme tällä laivalla juhannuksen Juhannus laineilla -postaukseni tapaan. Paljon kivempi näin, kun joka paikkaan ei tarvinnut niin pitkään jonottaa!

Nyt meillä on täällä sauna lämpimänä ja sinne suuntaammekin tästä seuraavaksi. Sen jälkeen iltapalaa ja nukkumaan – arki alkaa taas huomenna! Hieman on ollut väsyä tänään ilmassa, sillä tuollainen lähes kahteen asti yöllä valvominen kyllä vaikuttaa itseeni jonkin verran. Muistinkin heti, miksi en tykkää tuollaisesta valvomisesta: inhoan viettää päivää sellaisessa väsyvireessä. Herääminen virkeänä ja levänneenä on niin paljon kivempi juttu!

P.S. Arvontaan ehtii osallistua vielä reilun vuorokauden ajan täällä.

Comments

  1. SatuKoo
    13.8.2017 / 21:17

    Minäkin pelkään pimeällä ajaessa, että milloinkahan sattuu hyppäämään hirvi eteen. Yksi läheltä piti – tilanne on sattunut, ja sen jälkeen tuijottelen pientareille pimeän aikaan vielä entistäkin tarkemmin.
    Tuttu hirvimies kertoi hirvien kulkupaikat yhdellä etapilla, jota usein tulee ajettua, niin tietää varsinkin niissä kohdissa olla erityisen valppaana.

    • 15.8.2017 / 15:37

      Minun kohdalleni on noita läheltä piti -tilanteita osunut reilun 15 vuoden aikana jo niin monta, että kohta on jo tilastollisestikin todennäköistä, että osuu… Yksi kammottava tilanne tapahtui kerran vuosia sitten puoliltaöin kotiin ajaessani, kun aivan jättikokoinen hirvi seisoi pyörätiellä metsän reunassa. Paikoillaan vain seisoi ja tuijotti, silmätkin olivat valtavan isot! Täristen ajoin kotiin, vaikka hirvi ei liikahtanutkaan :D. Vielä kun kävelin autosta sisälle, tuntui, kuin se olisi seurannut perässäni…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.