Joulukuun viikot ennen jouluaattoa kuluivat hirmuisella vauhdilla! Oli paljon töitä, erilaisia kotiprojekteja ja paljon kaikkea jouluun liittyvää valmisteltavaa. Miten sitä aina kasaakin itselleen kaikenlaista listaa mielessään ”tämän haluan tehdä ennen joulua alta pois” ja tuo lista tuntuu vain pitenevän pitenemistään kohti joulua mentäessä… Ensi jouluna yritän toimia toisin ja tälläkin kertaa jouduin pari päivää ennen aattoa huokaisemaan, että elämää on joulun jälkeenkin ja kaikki jäljellejääneet askareet voivat hyvin odottaa sitä aikaa…

Haaveilin nimittäin siitä, että olisin ehtinyt siivoamaan keittiön kaapit ja laatikot perusteellisesti jouluksi, mutta ehdin tekemään vain hyvin pikaisen järjestelyn osaan laatikoista. Samoin aulan liukuovikaapisto oli jo aivan pommi ja olipa eräs vaatetankokisko jo kaatua niskaammekin! Kolmen metrin seinämällä on kolme liukuovea ja tuon kaatumassa olevan kiskon puoleisen kaapin ehdimme sentään järjestelemään uusiksi. Keskimmäisen liukuoven takana on puoliksi järjestys ja puoliksi pommi ja kolmannen liukuoven takana vallitsee myöskin vain puolikas järjestys. Jospas näistä löytyisi puuhaa jollekin tammikuun viikonlopulle tai parille!

Ehkä tästä voisi ottaa tavan seuraaville vuosille: käyttää ne joulunalusviikot täydelliseen fiilistelyyn ja tunnelmointiin ja hoitaa tällaiset järjestelyt vain rimaa hipoen ja perusteellisemmin sitten tammikuun paukkupakkasilla, kun joulukin on siivottu takaisin kaappeihin!

Tässä lapsiperheessä vallitsi sellainen sekasorto vielä aatonaattonakin, että vasta jouluaattona kannatti kaivaa kameraa esiin! Heti, kun olin pyytänyt poikia siivoamaan lelunsa huoneisiinsa, oli vähintään sohvatyynyt ja torkkupeitot pitkin lattioita. Niin ja maja meidän sängyllä! Jos ei ole leluja, joilla leikkiä, täytyy keksiä jotain muuta! Ihan loputon suo siivota täällä siis… 6-vuotias ei nyt juurikaan ehdi tällaista harjoittamaan, mutta 2-vuotias senkin edestä. Tosin esikoinen on kyllä ahkera majojen rakentaja ja niitä tehdään kaikkialle muualle paitsi omaan huoneeseen!

Yllä kuva eteisaulastamme, johon laitoin pikkukuusen ja se luokin ihanaa joulutunnelmaa aulaamme! Vieressä eskarilaisen suloisia jouluaskarteluja.

Kuin tilauksesta saimme tänäkin vuonna valkoisen joulun! Aatonaatto oli niin pimeä ja sateinen, mutta niin mahtavaa, että aattona saimme herätä valkoisiin lumimaisemiin ♥.

Olemme viettäneet tässä kodissa nyt yksitoista joulua ja näköjään viiden vuoden välein minuun iskee ”joulukuusen paikka on ikkunanurkkauksessa” -fiilis. Näin kävi jouluna 2015 ja nyt, jouluna 2020. Ensi joulun kuusen paikka on siis nyt jo selvillä! :D Täytyy myöntää, että aatonaattona meinasin jo siirtää kuusen toiseen paikkaan, mutta koska en saanut siihen apuja, jäi kuusi paikoilleen… Jotenkin sellainen tietty fiilis joulukuusen tunnelmasta jäi kieltämättä puuttumaan, kun sen paikka oli toisaalla. Ajattelin, että koska meillä on jouluaattoa viettämässä 12 henkilöä, kuusi olisi hieman tiellä keskellä kotia. Tänä jouluna sitä vain kaipasi enemmän tilaa ja ilmavuutta!

Meillä täällä Kokkolan seudulla koronatilanne oli ennen joulua hyvin rauhallinen (ei viikkoon uusia tartuntoja) ja koska kaikki asumme tällä seudulla, uskalsimme kokoontua jouluaatoksi saman katon alle.

Näitä kuvia napsin jouluaattona kuopuksen päiväunien aikana samalla kun join cappuccinoa. Pieni rauhoittumisen hetki jännittävän päivän keskellä.

Joulukimppu syntyi tällä kertaa kuin itsestään lahjaksi saamastani amarylliksestä, jonka varret leikkasin maljakkoon. Takapihaltamme hain valkoisten kukkien kaveriksi männyn oksan. Hyvin yksinkertaista ja simppeliä!

Taatelikakkua tein tänä jouluna toista kertaa. Oi että se on hyvää ja monille tulee yllätyksenä sen aavistuksen kinuskinen maku! Eli ennakkoluulot romukoppaan ja rohkeasti maistamaan! Taatelikakku kävi jo ennen aattoa sen verran hyvin kaupaksi, että siihen muodostunut kolo täytyi täyttää Julia-karkeilla ja vihreillä kuulilla :).

Vihreät kuulat olivat tänä vuonna uusi juttu; mies sai niitä lahjaksi jouluviikolla. Itse emme osta niitä koskaan, koska eivät kuulu omiin herkkuihimme, mutta niin vain tänä jouluna parikin kättä kävi kuulalaatikolla suht tiuhaan…

Joulukattaukseen ei tullut tänä vuonna panostettua mitenkään erityisemmin. Paljon oli samaa kuin viime jouluna. Nyt mentiin tässäkin sieltä, mistä aita on matalin eikä pellavaliinaa tullut edes silitettyä! Ajattelin, että pellavan luonteeseen saa kuulua pieni ryppyisyys jouluaattonakin ja sillä hyvä. Kattauksessa oli paljon valkoista ja koristeina pikkumaljakoissa pari amarylliksen kukkaa. Lisänä pari kultaista/messinkistä kynttilänjalkaa sekä pari Iittalan lasista kynttilälyhtyä (Aalto ja Kastehelmi).

Hetki ennen jouluateriaa:

Jouluaaton yksi ehdoton kohokohta on kiltin ja lempeän Joulupukin vierailu! Sitä odottavat lasten lisäksi aina aikuisetkin, sillä lasten reaktioita on vain niin parasta seurata! Joulupukki teki viime jouluna muutaman päivän mittaisen keikan synnärille, mutta nyt oli taas remmissä mukana ja toi jouluaattoomme yhden pikkutontun lisää. Tätä jouluaattoa vietimme siis ensimmäistä kertaa kolmen lapsukaisen voimin: mukana touhottamassa olivat 6- ja 2-vuotiaat poikamme sekä kaksi päivää ennen aattoa yhden vuoden täyttänyt veljentyttöni.

Lapsista vanhin ja nuorin uskaltautuivat pukin polvelle istumaan, mutta 2-vuotiaamme halusi tarkkailla joulupukkia vain turvallisen välimatkan päästä.

Kirjoittelin tätä postausta jo eilen, mutta teknisten ongelmien vuoksi koko blogi oli ulottumattomissani! Mutta nyt taas täällä ja toivottelen teille parhainta mahdollista uudenvuodenaattoa ja hyvää pian alkavaa uutta vuotta! ♥

Hei vaan ja ihanaa alkanutta joulukuuta! Instagramista on muotoutunut kätevä ”miniblogi”, mutta nyt ehdin siirtää muutamia joulunodotuksen tunnelmia tännekin.
Itsenäisyyspäivää vietämme kotosalla: esikoinen lähti kavereidensa kanssa ulkoilemaan, kuopus on päiväunillaan, mies autotallissa harrastamassa ja minä cappuccinon kera tätä postausta näpyttämässä! Cappuccinon lisäksi täällä tuoksuu pikkukinkku, jonka laitoimme uuniin aamulla! Yleensä olemme näin itsenäisyyspäivänä ottaneet joulukuusen esiin, mutta voi olla, että se joulupuuha siirretään nyt ensi viikonloppuun, jotta kuusta ei tarvitse tänään kiireessä muiden puuhien lomassa koristella.

Tänä syksynä beige ja ruskea ovat miellyttäneet erityisen paljon, myös sellainen oranssiin taittava ruskea ja kupari! Kaikki taisi saada alkunsa ruokailutilan uusista samettiverhoista; niistä sain sävykimmokkeen ja pikkuhiljaa ruskean eri sävyt ilmestyivät kotiimme pieninä yksityiskohtina.

Tämä on mennyt jopa niinkin pitkälle, että tämän vuoden joulukoristeita nähdään kodissamme juuri näissä edellämainituissa sävyissä. Etsiskelin pitkään paperiorigamikoristeita, mutta ne olivat kaikkialla kivoissa sävyissä loppuunmyyty! Eilen kävi todella hyvä tuuri, sillä satuin löytämään kirppikseltä kaksi avaamatonta (yht. 6 kpl) pakettia House Doctorin paperikoristeita kauniin harmaanruskean sävyssä. Niiden kaveriksi löysin vielä pari pakettia ruskean ja kuparin sävyisiä joulupalloja. Kattaus on valmis:

Kaksi Iittalan pomeranssin sävyistä kynttilälyhtyä kruunaavat kokonaisuuden. Löysin ne molemmat käytettyinä: vuosi sitten Kivi-kynttilälyhdyn ja pari viikkoa sitten tuon yläkuvassa näkyvän Raami-kynttilälyhdyn. Tuo sävy on tosi kaunis, kun sisällä palaa kynttilä!

Pieni pöytäkuusikin valoineen on löytynyt kirppikseltä. Siinä oli hento, kultainen tähtinauha ympärillä ja jätin sen paikoilleen, sillä se välkehtii kivasti valojen ansiosta. Kuusen jalkana toiminut kori ei ollut niin kiva, joten laitoin kuusen vanhaan minipärekoriini. Kuusi valaisee aulaa tunnelmallisesti:

Ensilumikin koettiin marraskuussa, pitkän odotuksen jälkeen! En tiedä kumpi odotti enemmän lunta; minä vai M, mutta kovasti me molemmat sitä odotimme! Pikkupakkanen ja lumivalkoiset maisemat kuuluvat ehdottomasti joulunodotukseen.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 20201127_135814-1-1440x1920.jpg

Tänä vuonna olen tehnyt aiempien kymmenenkin joulun edestä kotiimme uusia jouluvalohankintoja! Kymmenen joulua on tässä kodissa vietetty, nyt on vuorossa yhdestoista ja sen kunniaksi halusin hieman päivittää jouluvalojamme. Alkoi vain hieman kyllästyttää se vakiotähti tässä keittiön ikkunalla, joten se sai paikan nyt esikoisen huoneesta ja tilalle löysin Clas Ohlsonilta tämän simppelin kynttelikön, jossa on kaunis puinen jalka. Keittiön ikkunalle tulevassa kynttelikössä piti olla hieman korkeutta, jotta valo näkyisi ulos asti ja tässä on ihan riittävästi.

Meillä on ollut tosiaan sen kymmenen joulua aika lailla samat jouluvalot joka ikkunassa! Keittiössä se tähti, olohuoneen ikkunoissa jättitähdet, jokunen valosarja siellä täällä… No nyt tuli ostettua eräs valokranssi tuon kynttelikön lisäksi sekä eräs toisenlainen tähti, joka päätyi ruokailutilan ikkunaan. Siinä aiemmat joulut valaissut koriste paloi loppuun eikä siihen voinut hankkia uusia polttimoita, joten oli sitten hieman painavampikin syy hankkia uutta. Tuo ruokailutilan uusi tähti näkyy postauksen viimeisessä kuvassa.

Joulunodotukseeni kuuluu vahvasti myös jokapäiväiset cappuccinotuokiot. Arkisin ne vietetään töiden parissa, näin vapaapäivisin sohvalla omassa nurkkauksessani:

Etupihan tuijiin laitoimme viime viikonloppuna perinteisen valosarjan ja nyt on valosarja ensimmäistä kertaa myös saunaterassin puolta valaisemassa.

Himmeli taisi keikkua esillä heinäkuun helteilläkin :D, mutta onpahan nyt valmiina paikoillaan:

Happy Lights -pallovalot pimenivät tänä syksynä, monta vuotta ne kestivätkin! Jouduin sitten hankkimaan niihinkin uuden valosarjan. Aiemmat olivat hehkulamppuversiot, nyt myydään ainoastaan led-versioita ja harmillisesti niiden sävy valkoisten pallojen sisällä ei ole yhtä kaunis kuin hehkujen… Jotenkin vihertävän keltainen! Oletteko huomanneet samaa?

Välkkyvät tonttupipot sekä isoveljellä että pikkuveljellä kuuluvat tähän vuodenaikaan, kuinkas muuten!

Askarteluita on mielessä jos minkälaista, mutta aika ei aina ole yhtä mieltä motivaation kanssa! Jotain kranssia ajattelin kuitenkin taas testailla. Harmillisesti missään täällä ei myydä rottinkirenkaita 30-40 cm halkaisijalla. Myynnissä on joko pientä 20-senttistä tai ihan jättiä, yli puolimetristä. Tähän ajattelin sitten laittaa vanhan messinkirenkaani:

Jonkinmoista pikkujouluiltamaakin saimme miehen kanssa viettää, kun pojat olivat fammon ja faffan kanssa pipareita leipomassa. Kävimme ravintolassa syömässä, olipas mukavaa vaihtelua syödä rauhassa ja jutellakin keskeytyksettä! ♥

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 20201128_150801-1440x1920.jpg

Ihanan tunnelmallisia, sinisiä hetkiä aamuin ja illoin! Pientä tuiketta ja tunnelmaa päivät tulvillaan. Nyt on se hetki, kun tätä joulunalusaikaa toivoisi kestävän vielä ainakin kaksi ylimääräistä viikkoa…

Ihanaa joulunodotusta Sinulle ja hyvää itsenäisyyspäivää! ♥

Joulun aikaan kuuluu monia ns. ensimmäisiä hetkiä! Ensimmäinen kausivalo esiin, ehkä joku polttaa silloin syksyn ensimmäiset kynttilät, ensimmäiset joulutortut leivotaan ja maistellaan jonain sopivana ajankohtana, ostetaan ensimmäiset joululehdet tai -kirjat, tutustutaan sesongin glögivalikoimaan ja testataan uutuusmaku tai sitten siihen ensimmäiseen glögihetkeen valitaan se tuttu ja turvallinen ikisuosikki!

Minulla yhdistyi kaksikin ”ensimmäistä” juttua tässä yhtenä päivänä. Lämmitin ensimmäisen glögikupposen (Valion Hehkua, jossa ihana kirsikkainen maku!) ja uppouduin ihanan Talven henki -joulukirjan* pariin. Sain kirjan blogin kautta ja se sisältää laajasti monenlaista aina syksystä joulunviettoon. Sellaista nautinnollista ja verkkaista jouluun valmistautumista erilaisin askarein; oli sitten kyseessä askartelut, leipomiset tai kodin sisustaminen jouluun.

Tämä Ilona Pietiläisen kirjan kansikin on tosi kaunis, tunnelmallinen ja ihanan lämminhenkinen:

Hieman joulumusiikkia ja tuiketta taustalle, niin tämä pieni arjen rauhoittumisen hetki on tehnyt tehtävänsä ♥.

Kirjaa on tullut selailtua jo useaan otteeseen ja tuntuu, että aina sieltä löytyy jotain uutta. Vaikka kotini on enemmän modernin kuin maalaisromanttisen tyylin koti, näin jouluisin ihastelen valtavasti sellaista ihanan pirttimäistä, ehkä jopa hieman vanhan ajan joulutunnelmaa – sellaisista kuvista tulee niin lämmin fiilis! Juuri tuollaisiakin hetkiä ja tunnelmia tämä kirja tarjoaa, mutta esillä on muitakin joulutyylejä.

Perinteisesti ensimmäinen jouluaskeleenikin on tullut otettua ja Joy-kynttelikkö pääsi hämäriä päiviä ja pimeitä iltoja valaisemaan. Saan tästä joka vuosi näihin aikoihin aina lukuisia kysymyksiä, sillä valitettavasti kynttelikön valmistus on lopetettu ja varapolttimot ovat kiven alla. En tiedä, myydäänkö niitä enää missään, todennäköisesti ei. Itse ostin tämän kynttelikön kymmenen vuotta sitten ja varapolttimoitakin tuli hamstrattua muutama paketti, kun kynttelikön valmistus lopetettiin. Niitä onneksi riittää vielä muutamalle joululle. Varmasti tähän jotkut toisetkin polttimot kävisivät, kun vain selvittäisi asiaa…

Täällä lapset nukkuvat ja joulumusiikki soi. Ajattelin selailla nyt vuorostaan muutamia joululehtiäni! Mukavaa loppuviikkoa ja alkanutta marraskuuta!

*Kirja saatu.