Jouluna tulee täyteen seitsemän ja puoli vuotta asumista tässä kodissamme. Yllättävän pitkä aika; jo kahdeksas vuosi menossa! Välillä tuntuu, että kotimme on ihan uusi, mutta sehän on kohta jo kymmenvuotias!

Talo on pysynyt kuitenkin melko uudenveroisen näköisenä, mitä nyt eteisen ja aulan pari seinää kaipaisivat hieman paikkamaalia. Mutta nyt viime kuukausina mietteissä on ollut keittiö ja etenkin keittiötaso! Rakentaessamme halusin välttämättä mattamustan laminaattitason keittiöön ja se sopi miehellekin, sillä hän ei halunnut kokonaan valkoista keittiötä. Valitsin tason 20-millisenä, sillä ohut taso miellyttää visuaalisesti eniten. Halusin tasosta myös teräväreunaisen ilman mitään pyöristyksiä, vaikka tiesin, että se saattaa kolhiintua helpommin. Hyvänä on kuitenkin tämän yli seitsemän vuotta pysynyt! Naarmuja toki löytyy, mutta ei mitään isompia. Kokkausnurkkauksessa on tason reunassa pari kolhua, mutta muuten teräväreunainen taso on pysynyt hyvänä.

Mattamusta keittiötaso on kuitenkin sieltä tasojen haasteellisemmasta päästä! Pöly näkyy, kaikki näkyy. Jos pyyhin pölyt, ei se pahimmassa tapauksessa enää vartin päästä näytä siltä, vaan pölyhiukkasia on jo näkyvissä. Meidän keittiön on pelastanut sijainti; sinne ei paista suoraan aurinko oikeastaan koskaan, vain hetken ajan iltapäivän puolella ruokailutilan kautta. Keväisin on kuitenkin rankkaa, kun auringonsäteet paljastavat kaiken sormenjäljistä pölyhiukkasiin… Tätä “ongelmaa” on toki luvassa jatkossakin, mutta nyt kaipaan keittiöön jotain muuta mustan tason tilalle. Vaaleanharmaa on ollut mielessäni jo pitkään, jokin sellainen betonin kaltainen, mutta materiaali saisi olla laminaatti, sillä se on niin huoleton. Emmekä tässä vaiheessa raaski satsata tasoon tuhansia euroja… Alunperinkin valitsimme tasoksi laminaatin, sillä alusta lähtien oli tiedossa, että se vaihdetaan joskus, kun mustaan kyllästyy. Koska tasomateriaalina laminaatti on suht edullinen, ei vaihto näin 7-8 vuoden jälkeen tunnu mahdottomalta ajatukselta. Naureskelinkin eilen kalustemyyjän kanssa, että yllättävän pitkään tätä mustan tason haasteellisuutta jaksoinkin, heh!

Eilen otin ensimmäisen askeleen ja lähdin kiertelemään kalusteliikkeitä. Yksi karsiutui pois jo sen takia, että eivät valmista 20-millisiä tasoja ja se on itselleni yksi valintakriteeri. Vielä olisi ainakin pari liikettä käymättä, mutta yhdestä otin jo kivan mallikappaleen testiin. Tason pinta on tuollainen betonimaisen näköinen, mutta mietin vielä sävyä, onko se sittenkin liian tumma… Tosi vaikeaa päättää koko taso yhden pienen mallikappaleen perusteella! Musta oli helppo valita, sillä musta on musta eikä se siitä muuksi sävyksi suuremmalla pinnalla muutu!

Tässä mallipala on 30-millinen eli meille se tulisi 20-millisenä, kuten nykyinen musta tasokin on:

Mustaa tasoa pohdiskeleville tiedoksi vielä tuo, miten hyvin mustasta pinnasta sormenjäljet erottuvat (yläkuvasta näkyy). Tämänkin tiedostimme etukäteen, mutta halusimme mustan tason silti :D. Joskus vain käy niin, että mikään miinuspuoli ei onnistu kumoamaan aiemmin tehtyä päätöstä!

Nyt makustellaan tätä sävyä – mitäs raati sanoo? Onko sinulla ehkä ehdottaa jokin tietty vaaleanharmaa taso? Talosanomat-blogin Jennin keittiötä ihastelen aina valtavasti ja ottaisin heidän keittiötasonsa heti meillekin, mutta kyseinen kalustefirma ei myy pelkkää tasoa eli täytyisi rempata koko keittiö :D.

Tällainen usein samanlaisena toistuva arki-iltojen kaava meillä: kun iltapäivä alkaa hämärtymään, sytyttelen kynttilöitä sinne tänne, laitan musiikkia soimaan ja sen jälkeen alan ruuanlaittopuuhiin. Tänä syksynä olen oivaltanut, että nämä kaksi pientä toimenpidettä (kynttilät & musiikki) saavat minut viihtymään keittiössä huomattavasti paremmin, joten niitähän on sitten käytettävä!

Liedellä kiehuu hiljaa jokin, uunissa paistuu jotain sen kaveriksi. Kynttilöiden liekit lepattavat, musiikki soi taustalla. Katan pöytää ja tämän hetken kissat hyödyntävät: heti on yksi viiksinaama keittiön tasoilla. Ihan pakko käydä nuuhkimassa kattilasta tulevia höyryjä, vaikka siinä meinaa naama samalla palaakin!

Törmäsin johonkin vanhaan kuvaani, jossa yksi nojatuoleistamme oli tässä ruokailutilan ja olohuoneen rajalla. Se näytti niin kivalta, että täytyi siirtää taas yksi nojatuoli tähän. Siitä tulikin aika houkutteleva nurkkaus lattiavalaisimen kera. Tähän myös takkatuli lämmittää ihanasti tai lämmittää se kyllä sohvalle asti… En malta odottaa niitä iltoja, kun tässä nojatuolin paikalla nököttää joulukuusemme ♥. Muistelen viime vuoden joulun aikaa: iltaisin oli niin ihanan tunnelmallista käpertyä sohvannurkkaan ja ihastella sivusilmällä joulukuusta. Niinpä tänä vuonna voin skipata sen perinteisen Mihin joulukuusi tänä vuonna -pähkäilyni; paikka on nyt jo hyvissä ajoin päätetty – kiitos viime vuoden joulumuiston!

Nyt kun tämä juttu näin yllättäen kääntyi jouluisiin aiheisiin, niin minäpäs taidan lähipäivinä kaivaa joulukoristelaatikkoni esille ja tehdä pientä penkomista! Ajattelin, että voisin ensimmäistä kertaa tämän kotimme aikana tehdä pientä joulukoristekarsintaa ja laittaa ehkä joitain kiertoon, jos sellaisia löytyy.

Toissapäivänä täällä meilläpäin satoi ensilumi ja sanoin pojalle, että nytpäs se pukki taisi lähteä poroineen matkaan! Pääsevät vihdoinkin liikkumaan, kun maassa on lunta. Poika totesi: Joo, ja se Korvatunturi on niin niin kaukana. Ymmärtää siis pienikin, että matka on pitkä ja vielä täytyy hetken verran jouluaattoa odotella :).

Meillä on ollut oikein mukava lauantaipäivä! Heti aamulla sain ystäväni pienen vauvansa kera kylään ja sen jälkeen suunnistimme fammon synttäreille. Siellä poika leikki innoissaan serkkujensa kanssa ja kotiin tultuamme oli vuorossa taas hieman puuhommia. Hiki tuli pintaan vesisateesta huolimatta ja kohta taitaakin olla pienen purtavan aika. Vielä olisi luvassa saunaa ja Gladiaattoreita, joita perheemme miesväki seuraa… Itse taidan sillä välin lueskella Kaikkien aikojen Joulu -lehteä, jonka ostin eilen. Ihanaa lauantai-iltaa teillekin! ♥

Kauhia lumimyrykkä! tuumasi pieni poikani enkä voisi enempää olla samaa mieltä! Huh hah hei mitä keliä vappuaattona! Toinen hänen (aavistuneen huolestunut) lausahduksensa tänään: kohta meillä loppuu Ryhmä Haut! Eli jonkin verran on tänään katseltu lastenohjelmia :D, sillä mökillä piipahtamisen lisäksi ei tänään juurikaan ole huvittanut ulkoilla…

Jo aamusella täytyi tästä huhtikuun viimeisestä päivästä kaivaa hyvät puolet esiin, sillä yön aikana maan oli peittänyt jälleen uusi lumikerros. Päätin sitten, että pesen keittiön ja olohuoneen ikkunat eli yhteensä 10 ikkunaruutua (ulkoapäin ovat vielä pesemättä). Vielä parin makuuhuoneen ikkunat ovat pesemättä ja sitten vielä kaikkien ikkunoiden ulkopinnat. Uskon, että tämä luminen keli johtuu juurikin siitä, että ensimmäistä kertaa ikinä olin näin aikaisessa ikkunoiden pesun kanssa… Ajattelin, että sama viedä tuota ikkunaprojektia hieman taas eteenpäin, sillä sitten kun ne aurinkoiset kelit koittavat, laiskottelen mieluiten ulkosalla.

Toinen tämän päivän kiva juttu: selailin päivällä vanhoja sisustuslehtiäni ja tein karsintaa. Tämän projektin aloitin jo yli viikko sitten; muutama lehti päivässä! Tavoitteena karsia nykyiset lehdet ainakin puoleen ja jätän jäljelle enää eniten omaa makuani vastaavat. Loput löysivät uuden kodin miehen äidin luota. En tiedä johtuuko se tästä sisustuslehtien suurkulutuksesta, mutta päässäni pyörivät taas reilun vuoden tauon jälkeen erilaiset pohjaratkaisut ja olenkin vimmatusti eri talofirmojen pohjapiirroksia selaillut. Eilen löytyikin aivan helmi (tästä oma postauksensa jonain toisena päivänä!) ja olen tänään jo useaan otteeseen kuvitellut asuvani sellaisessa pohjaratkaisussa. Joskus tällainen haaveilijan elämä on raskasta, mutta joskus se tuo hirmuisesti potkua päiviin! Huonona puolena tunne, että haluaisin asua sellaisessa talossa heti :D. Tässäpäs yksi puuha sateisen vapun ajalle: haaveilla eri pohjapiirrosten avulla siitä omasta unelmakodista – sama toteutuuko se koskaan vai ei. Haaveilu ei maksa mitään!

Seuraava vapun pelastaja: kokkailla jotain herkkua joko yksin tai koko perheen kera! Me päätettiin tehdä pizzaa, jokaiselle oma. Kylkeen lasillinen valkoviiniä, jota siemailla pohjan pyörittelyn lomassa… Herkuttelun kruunasi takkatuli! Tykkään kodissamme kovasti siitä, että ruokapöydästäkin käsin voi takkatulta ihastella.

Söimme toki kaikki yhdessä, mutta olin jo tässä vaiheessa siivonnut pöydän ja mies ja poika löhöilivät sohvalla.

Vappuaaton voi päättää kivasti saunoen tai pulahtaa vaikka poreammeeseen tai käydä suihkussa pitkän kaavan mukaan. Meillä oli sauna eilen, mutta täksi illaksi olen haaveillut poreammeen täytöstä. Siinä on vain se huono puoli, että kylvyn jälkeen alkaa aika pian nukuttamaan ja tänään haluaisin valvoa hieman pitempään. No onhan tässä vielä hetki aikaa miettiä, mitä sitä vielä tänä lumisena, kotona vietettynä vappuaattona haluaisi tehdä!

Hyvää vappua teillekin!