Näistä kuvista ja fiiliksestä tuli ensimmäisenä mieleeni sana hämäränhyssy, joten se päätyi myös otsikoksi. Sanana on niin hupaisa, että täytyi oikein tutkia, mitä sillä virallisesti tarkoitetaan! Päädyin lukemaan viiden vuoden takaisen mielenkiintoisen artikkelin Kotiliedestä. Siinä lukijat olivat saaneet kertoa, miten heidän lapsuudessaan tunnelmoitiin tänä vuodenaikana. Oliko pihalla lyhtyjä ja tunnelmoitiinko sisällä kynttilänvalossa?

”Lapin perukoilla ei 1950-luvulla todellakaan poltettu kynttilöitä tai pantu lyhtyjä pihalle. Siinä oli tunnelmaa tarpeeksi, kun pimeässä menit ulkohuussiin taskulampun kanssa!”

Vastauksia oli monenlaisia ja niitä lukiessa saa kyllä nopeasti oivalluksen siitä, mitkä asiat ovat tänä päivänä paremmin! Eräs vastaus oli mielestäni jotenkin ihanan liikuttava ja tämän vastauksen kaltaista soisi tänäkin päivänä vielä enemmän olevan:

”Maalaistalossa 1950-60-luvuilla oli ”hämäränhyssy” aika, joka jäi päivänvalon ja pimeyden väliin. Silloin istuskeltiin, juteltiin ja isovanhemmat ehkä kertoivat tarinoita. Voitiin juoda kahvit tai mummo keitti kupillisen teetä (mieluiten vadelma- tai merimarjateetä kesällä poimituista marjoista).”

Tuosta viimeisestä vastauksesta jotenkin heijastuu sellainen elämän mutkattomuus ja yksinkertaisuus, hetkestä nauttiminen, kiireettömyys ja yhteisöllisyys; useamman sukupolven yhteiselo. Koko artikkelin pääset lukemaan täältä. Hämäränhyssy taitaa siis olla aika, joka jää päivänvalon ja pimeyden väliin. Juuri kuten näissä eilen ottamissani kuvissa.

Vietimme eilen kotipäivää ja päivä tuntui aivan lauantailta, vaikka olikin perjantai. Mies on ollut isyysvapaalla, joten hänkin oli eilen koko päivän kotona. Tein aamupäivän töitä samalla kun siivooja siivosi kotonamme ja sen jälkeen hääräilimme keittiössä koko perheen voimin. Teimme nakkikeittoa ja leivoimme kolme pellillistä sämpylöitä. Vanhempani piipahtivat ohikulkiessaan kahville ja mutustelimme kaikki yhdessä lämpimiä sämpylöitä. Kun vanhempani jatkoivat matkaansa, innostuimme leipomaan sämpylöitä vielä kolme pellillistä lisää! Näin saimme kaapissa vallinnutta jauhokaaosta hieman taltutettua; siellä kun oli avattuna kolmen viljan sämpyläjauhojen lisäksi grahamjauhoja, ruisjauhoja ja pari pussillista vehnäjauhoja. Kaikkia tuli tehokkaasti käytettyä ja osa sämpylöistä päätyi pakastimeen odottelemaan tulevia aamiaishetkiä. Oli jotenkin niin harmaa päivä eilen, että kynttilät saivat palaa aamusta iltaan!

Nyt lähdemme tästä pikkuhiljaa veljeni osoitteeseen kyläilemään, joten ei muuta kuin seuraavaan kertaan! Tyypillisesti nyt, kun meillä on jotain menoa, pikkumies nukkuu ulkona rattaissa hyvin pitkään. Juuri tuli kaksi tuntia täyteen ja täytyi käydä jo tarkistamassa, hengittääkö hän. Tää on niin tätä! Mukavaa viikonloppua! :)

Olen aina ollut kiinnostunut kirppistelystä ja tavaran kierrättämisestä, mutta erityisen paljon olen ollut innostunut asiasta tämän vuoden ajan! Siihen on ollut useitakin syitä. Tämän vauvavuoden aikana on kotia tullut katsottua entistä kriittisemmin (ne alkuaikojen imetysmaratonit, jolloin silmä ehti kiertää kotia ympäri…) ja olen tehnyt mielessäni listaa siitä, mitä muutoksia koti kaipaa. Toisen lapsen syntymän myötä on myöskin ollut tarpeen miettiä kodin käytännöllisyyttä lapsiperheenä; eteisen ja aulan säilytysasiat ovat jatkuvassa mietintämyssyssä! Vieläkään en ole niitä saanut kokonaan ratkaistua, sillä en halua tinkiä visuaalisesta puolesta eikä tällä asialla nyt vielä mikään hirmuinen kiire ole ollutkaan.

Kolmantena seikkana se, että olen halunnut kotiin vaihtelua ja kirppislöydöillä saan sitä suht edullisesti ja ympäristöystävällisesti. Kodin sisustaminen on harrastus, josta saan voimaa arkeen ja iloa elämään. Neljäntenä syynä kirppisintoiluun ovat uudet kirppikset, joita Kokkolaan ilmestyi vajaa vuosi sitten. Toista niistä ei enää ole, mutta toisesta (Kirpputori Aikakone) tuli hyvin suosittu ja olen itsekin vuokrannut sieltä pöydän pari kertaa. Myynti on ollut hyvä ja sieltä tekemäni löydöt ovat olleet todella hyviä (enimmäkseen kodin sisustusta ja lastenvaatteita)! On mukava molemmin tavoin kannattaa paikallisia yrittäjänaisia, joista toinen on vanha tuttuni jo ala-asteen ajoilta. Tämän uuden kirppiksen myötä on tullut käytyä ahkerammin muillakin kirpputoreilla.

Viidentenä syynä vielä sellainen tärkeä seikka, että saan noista kirppisvierailuista mukavaa ohjelmaa ja vaihtelua arkipäiviimme! Kun esikoinen on päiväkodissa, on aina silloin tällöin mukava piipahdella kuopuksen kanssa kirppiksillä ystävien treffailun lisäksi. Eikä sieltä tietenkään joka kerta tarvitse jotain ostaa, itse se kiertelykin on mukavaa ja siihen jää ikään kuin koukkuun! Ei ikinä tiedä, mitä seuraavalta reissulta löytyykään. Olen huomannut tässä säännöllisessä kirppiskiertelyssä sen, että lähes kaikki, mitä kotiin haluaa/tarvitsee, tulee jossain vaiheessa kirppiksellä vastaan. Uskomatonta, mutta totta! Tällaisista voisin mainita pienen puisen seinänaulakon eteiseen lastenvaatteille (löytyi kahdella eurolla) sekä seinähyllyn aulaan, joka löytyi vitosella. Koivuhylly, jonka hioin ja mies maalasi valkoiseksi. Täytyypä kuvata se joku päivä!

Näillä olen saanut kotiin kivaa pientä vaihtelua eikä omatunto soimaa, jos/kun laitan ne sitten taas jossain vaiheessa itse kiertoon. Postauksen ensimmäisessä kuvassa lipaston päällä kirppislöytöjä ovat mm. siniharmaa ruukku ja vaaleanharmaa kynttilänjalka. Samaisen kuvan taustalla näkyvä maljakkokolmikko niin ikään kirpputorilta. Tästä seuraavasta kuvasta sekä maljakko, minikori että Tine K Homen kulho ovat kirppikseltä:

Kun vain malttaa odottaa ja nähdä vaivaa etsiäkseen, vaivannäkö palkitaan! Näin kävi viime lauantaina myöskin baarijakkaroidemme suhteen. Kymmenettä vuotta käytössämme olleet Kodin Ykkösestä aikoinaan hankitut baarijakkarat olivat niin kuluneessa kunnossa, että tahdoin vaihtaa ne. Jemmasin ne varastoon (odottamaan mahdollista ehostusta, sillä ovat ihan kivat kuitenkin), jos kaipaan joskus vaihtelua niidenkin osalta, mutta uudet baarijakkaramme ovat nyt tässä:

Mietin pitkään, tilaanko Artekin baarijakkarat vai nuo HAY:n. Asia oli vaihtelevasti mielessäni yli vuoden verran, kunnes nuo valkoiset baarijakkarat tulivat vastaani kotikaupunkini Facebook-kirppiksellä. Sanoin heti miehelle, että tämä on ihan kuin tarkoitettu näin ja asia oli sillä selvä. Sain baarijakkarat lähes puoleen hintaan uusien vastaavien hinnasta.

Jakkarat ovat ihan uudenveroisessa kunnossa, mitä nyt jokunen ruokatahra on ilmestynyt innokkaalta 5-vuotiaaltani (vasta kuvat paljastivat tämän itsellenikin :D). Hän tykkää syödä välipaloja tuossa baaritasolla ja nyt näihin jakkaroihin hän pääsee omin avuin paremmin istumaan kuin edellisiin.

Tiedän kyllä, että blogikommentit ovat suhteellisen sukupuuttoon kuollut laji, mutta kokeilen onneani: kuvassa -50% lapulla ostamani Monstera monkey leaf. Osa lehdistä oli hyvin ruskeita ja tuntuu, että se ruskea väri alkaa leviämään muihinkin lehtiin. Mistähän johtuu?

Nyt uskon, että päikkäriaika alkaa olla pikkuhiljaa loppumassa, joten päätän porinani tältä erää! Seuraavaan kertaan! :)

Jouluna tulee täyteen seitsemän ja puoli vuotta asumista tässä kodissamme. Yllättävän pitkä aika; jo kahdeksas vuosi menossa! Välillä tuntuu, että kotimme on ihan uusi, mutta sehän on kohta jo kymmenvuotias!

Talo on pysynyt kuitenkin melko uudenveroisen näköisenä, mitä nyt eteisen ja aulan pari seinää kaipaisivat hieman paikkamaalia. Mutta nyt viime kuukausina mietteissä on ollut keittiö ja etenkin keittiötaso! Rakentaessamme halusin välttämättä mattamustan laminaattitason keittiöön ja se sopi miehellekin, sillä hän ei halunnut kokonaan valkoista keittiötä. Valitsin tason 20-millisenä, sillä ohut taso miellyttää visuaalisesti eniten. Halusin tasosta myös teräväreunaisen ilman mitään pyöristyksiä, vaikka tiesin, että se saattaa kolhiintua helpommin. Hyvänä on kuitenkin tämän yli seitsemän vuotta pysynyt! Naarmuja toki löytyy, mutta ei mitään isompia. Kokkausnurkkauksessa on tason reunassa pari kolhua, mutta muuten teräväreunainen taso on pysynyt hyvänä.

Mattamusta keittiötaso on kuitenkin sieltä tasojen haasteellisemmasta päästä! Pöly näkyy, kaikki näkyy. Jos pyyhin pölyt, ei se pahimmassa tapauksessa enää vartin päästä näytä siltä, vaan pölyhiukkasia on jo näkyvissä. Meidän keittiön on pelastanut sijainti; sinne ei paista suoraan aurinko oikeastaan koskaan, vain hetken ajan iltapäivän puolella ruokailutilan kautta. Keväisin on kuitenkin rankkaa, kun auringonsäteet paljastavat kaiken sormenjäljistä pölyhiukkasiin… Tätä ”ongelmaa” on toki luvassa jatkossakin, mutta nyt kaipaan keittiöön jotain muuta mustan tason tilalle. Vaaleanharmaa on ollut mielessäni jo pitkään, jokin sellainen betonin kaltainen, mutta materiaali saisi olla laminaatti, sillä se on niin huoleton. Emmekä tässä vaiheessa raaski satsata tasoon tuhansia euroja… Alunperinkin valitsimme tasoksi laminaatin, sillä alusta lähtien oli tiedossa, että se vaihdetaan joskus, kun mustaan kyllästyy. Koska tasomateriaalina laminaatti on suht edullinen, ei vaihto näin 7-8 vuoden jälkeen tunnu mahdottomalta ajatukselta. Naureskelinkin eilen kalustemyyjän kanssa, että yllättävän pitkään tätä mustan tason haasteellisuutta jaksoinkin, heh!

Eilen otin ensimmäisen askeleen ja lähdin kiertelemään kalusteliikkeitä. Yksi karsiutui pois jo sen takia, että eivät valmista 20-millisiä tasoja ja se on itselleni yksi valintakriteeri. Vielä olisi ainakin pari liikettä käymättä, mutta yhdestä otin jo kivan mallikappaleen testiin. Tason pinta on tuollainen betonimaisen näköinen, mutta mietin vielä sävyä, onko se sittenkin liian tumma… Tosi vaikeaa päättää koko taso yhden pienen mallikappaleen perusteella! Musta oli helppo valita, sillä musta on musta eikä se siitä muuksi sävyksi suuremmalla pinnalla muutu!

Tässä mallipala on 30-millinen eli meille se tulisi 20-millisenä, kuten nykyinen musta tasokin on:

Mustaa tasoa pohdiskeleville tiedoksi vielä tuo, miten hyvin mustasta pinnasta sormenjäljet erottuvat (yläkuvasta näkyy). Tämänkin tiedostimme etukäteen, mutta halusimme mustan tason silti :D. Joskus vain käy niin, että mikään miinuspuoli ei onnistu kumoamaan aiemmin tehtyä päätöstä!

Nyt makustellaan tätä sävyä – mitäs raati sanoo? Onko sinulla ehkä ehdottaa jokin tietty vaaleanharmaa taso? Talosanomat-blogin Jennin keittiötä ihastelen aina valtavasti ja ottaisin heidän keittiötasonsa heti meillekin, mutta kyseinen kalustefirma ei myy pelkkää tasoa eli täytyisi rempata koko keittiö :D.