Selailin tässä aamulla viime vuoden loppupuolella ottamiani kuvia erästä juttua varten ja samalla tulin törmänneeksi yhteen kuvaan, jonka äärelle pysähdyin. Olen ottanut tämän kyseisen kuvan viime vuoden marraskuun loppupuolella. Lunta oli jo jonkin verran maassa eikä maisema sen ansiosta ollut enää niin kovin synkkä ja pimeä. Sininen hetki oli sininen ja valkoinen. Olohuoneen ikkunasta avautui maisema, jota katsellessa pysähdyin ja pysähdyn aina tänäkin päivänä. Sellainen levollinen maisema, joka auttaa oivaltamaan, mikä kaiken jouluhössötyksen keskellä on kuitenkin loppujen lopuksi tärkeintä ja arvokkainta. Tuo maisema synnyttää sen ihanan rauhallisen ja levollisen joulunodotuksen, jota niin yli kaiken rakastan. Vuosi toisensa jälkeen.

Samalla kun näin tämän kuvan tänään, soi taustalla Frank Sinatran joulumusiikki. Se vanhan ajan musiikki sopi jotenkin liian täydellisesti tähän kuvaan! Joten jakoon tänne, ehkä joku muukin kaipaa pientä pysähtymisen hetkeä:

Tuossa vaiheessa olohuoneemme ikkunanurkkauksessa oli vasta vain yksi joulutähti ja toisella ikkunaseinällä valaisin. Vielä emme ole tälle vuodelle tähtiä ikkunoihin viritelleet, mutta päätin, että viikonloppuna viimeistään! Eilen illalla keittiön ikkunalle pääsi jo pöytätähti. Jokos teillä on tähdet ikkunoissa?

Kevätkesällä en häiriinny yhtään, kun sähköpostiin tupsahtelee ensimmäisiä jouluun liittyviä mainoksia ja tiedotteita. Nyt häiriinnyn niin valtavasti, kun sähköpostiin tupsahtelee kevättalveen tai kesään liittyviä mainoksia. En halua edes lukea, vaan klikkaan ne suoraan roskakoriin. Tämä loppuvuoden aika on parasta aikaa enkä halua minkään häiritsevän tätä! En todellakaan mieti ensi kesää, en uhraa sille vielä ajatustakaan.
Aika tammikuusta huhtikuuhun tuntuu valtavan pitkältä ja tiedän, että sinne olisi hyvä suunnitella jotain, että olisi jotain kivaa odotettavaa silloinkin, mutta mitähän se sitten olisi..? Viime vuonna se oli Rukan loma, jonne lähdimme porukalla isäni kuusikymppisiä juhlistamaan. Puheissa on ollut, että tulevana talvena uusiksi, vaikka kukaan ei pyöreitä täytäkään, heh!

Elän niin sataprosenttisesti tässä hetkessä ja tässä joulunodotuksen fiiliksessä. Vaikka tiedän, että joulunpyhien jälkeen ahdistus iskee päin näköä. Samankaltainen ahdistus kuin Menorcan lomamme viimeisenä päivänä. En olisi millään halunnut kotiin ja nyt en haluaisi millään lomamatkalle, vaikka tiedän, että sekin päivä kyllä koittaa ja hyvä niin :D. Olen tässä syksyn mittaan miettinyt, mistä tämä piirre johtuu… Juurrunko ja kotiudunko johonkin vain niin nopeasti? Ensin tänne kotiin niin kovasti, että emme käyneet ulkomaan lomilla neljään vuoteen ja sitten yhden lomaviikon aikana olin valmis muuttamaan Menorcalle tai Manner-Espanjaan… Tunnistin kyllä Menorcalla ollessamme, että minussa elää hyvin vahva kaukokaipuu, vaikka kotia yli kaiken rakastankin. Sama kaukokaipuu sai minut aikoinaan suuntautumaan matkailualallekin ja matkustelua ja ulkomailla asumista tuli harrastettuakin. Mutta toisaalta; onko koti kuitenkin siellä, missä perheeni (lähinnä mies ja poikamme) ovat? Ehkä en loppujen lopuksi olekaan näihin seiniin niin kiintynyt? Olen myös välillä pohtinut, että voisin hyvinkin muuttaa joksikin ajaksi ulkomaille perheeni kanssa. Ei nyt tarvitse säikähtää siellä isovanhempien osoitteissa! :) Nämä on näitä mietiskelyjä tässä elämän varrella. Mietiskelyjä, joista osa toteutuu ja osa jää toteutumatta.

Vai onko tuo piirteeni kuitenkin vain sitä, että elän niin vahvasti nykyhetkeä ja ahdistun siihen tulevista muutoksista, jos meneillään on jotain valtavan erityisen mukavaa? Mieheni ei tätä ihan täysin ymmärrä, sillä hän elää niin vahvasti ja tukevasti jalat maassa. Hyvä niin, sillä ei tulisi mitään, jos rinnallani olisi toinen tällainen haahuilija :D. Nyt saan sitten rauhassa elää välillä jalat maassa ja välillä pää pilvissä. Tietäen, että toisella kuitenkin pysyvät ne jalat maassa. Kumpia sinä ja puolisosi olette?

Näettekö; valtava vaikutus yhdellä kuvalla, jonka äärelle pysähdyin. Kaikenlaisia ajatuksia yksi tuollainen maisemakuva saakin aikaan! :D

Mainitsinkin tiistain postauksessani ostaneeni kotiin jo jotain jouluista. Ja sehän oli ensimmäinen joulukukka! Näin pienin askelin on hyvä aloittaa joulufiilistelyt ja perinteisesti amaryllissesonkini starttaa marraskuun alussa.

Joulukukka joo, mutta ei se kovin jouluiselta näissä marraskuun auringonpaisteissa näytä. Ilahduttaa olemassaolollaan joka tapauksessa. Ihana valkoinen amaryllis! Ostin sen taas kaksivanaisena ruukkuversiona, niin sain kaksi kukkavartta maljakoihin. Toinen on ruokapöydällä ja toinen olohuoneen hyllyllä.

Täällä on vietetty isänpäivää Lauri Tähkä -kuplassa. Olin eilen keikalla ystäväni kanssa ja olipa meillä kivaa! Lähtiessäni mieheni toivotti hauskaa iltaa ja poikani laittoi tapansa mukaan paremmaksi: Oo sitte kiltisti siellä konsertissa, äiti! :D Kiltisti oltiin, nautittiin hyvästä musiikista ja tanssittiin sydämemme kyllyydestä! Tiedättekö sen kuplan joka vie mennessään; kun vain nauttii hyvästä musiikista ja antaa musiikin viedä, näkee vain bändin ja ystävänsä. Sellaisessa me oltiin ja kyllä teki hyvää! Mun täytyy rakastaa nää elämät roskiin, mun sydän pauhaava kuin kuohuva koski, se muille mitä tekee tahdo en kuulla…

Isänpäivä kääntyy pikkuhiljaa iltaan ja tätä päivää ollaankin vietetty perheidemme kesken. Ollaan juhlittu perheemme isiä sekä pappaa ja faffaa. Nyt lähden kohta viemään pienen aarteeni unten maille ja sen jälkeen rakennan pienen mässyalttarin olohuoneeseen :D. Huominen työpäivä taitaa kulua Latea luukuttaen…

Täällä treffattiin ystäviä oikein urakalla kuluneen viikonlopun aikana! Meillä oli kalenterissa ensimmäinen pikkujouluviikonloppu ja sitä juhlittiinkin näin hyvissä ajoin useamman ystävän kera. Näissä pikkujouluissa ei ollut miehiä paikalla lainkaan; vain äitejä ja lapsia. Pikkujoulut jakaantuivat kahdelle päivälle siten, että juhlijoita oli yhteensä viiden naisen ja kuuden lapsen verran. Olipas meillä mukavaa!

Ensimmäiset pikkujoulut vietimme jätskibaariteemalla, mutta silloin unohtui kokonaan kuvien ottaminen. Oli kyllä aikomus ottaa kolmesta ihanasta pikkutontusta kuvat, mutta se sitten jotenkin jäi. Toiset pikkujoulut sisälsivät puolestaan enemmän perinteisiä jouluherkkuja, mutta niiden lisäksi pöydästä löytyi myös suklaata, sipsejä ja popcorneja – jälkimmäiset hieman enemmän lasten makuun kuin joulutortut! Kahvin lisäksi me äidit maistelimme blogilahjaksi saamaani inkivääriglögiä. Aika vahva inkiväärin maku glögissä oli, itselleni riitti puoli lasia :D. Mutta mukavaa vaihtelua maistella erilaisia glögejä niiden perinteisten lisäksi! Mustikkaisen glögin voittanutta ei ole vielä kuitenkaan vastaan tullut… Mikä on sinun lempiglögimakusi?

Vielä haluaisin viettää pikkujouluja ihan vain oman perheen kesken ja sitten vielä kaksin miehen kanssa. Täytyypäs kaivaa kalenteriin jokin kolonen, sillä etenkin tuo jälkimmäinen ns. parisuhdeaika on aina jostain kumman syystä hieman hankalammin järjestettävissä (jos meinataan oikein kotoa poistua) ja meinaa jäädä muiden menojen jalkoihin… Tulevana viikonloppuna vietän puolestaan iltaa erään ystäväni kanssa; ystävän, jota voisin jopa siskoksinikin kutsua ♥, joten ehkä voisimme yhdistää tuohonkin iltaan jotain pikkujouluista!

Eilen kävin kampaajalla ja samalla reissulla piti napata kaupasta mukaan jotain jouluista. Mutta siitäpäs lisää seuraavassa numerossa! Työssäni on alkanut vuoden kiireisin aika ja se verottaa blogiaikaani entisestään. Välillä on kuitenkin mukavaa järjestää tuokioita blogillekin! Jokos teillä alkaa lähestyvä joulu näkymään kodeissanne? :)