Täällä lomasta nauttimista, mites siellä?

Tässä kun hieman perheeni kanssa lomailen, niin blogikin on aika ajoin melkoisen hiljaa, sillä ajattelin pitää tietokonettakin kiinni useita päiviä. Kyllä sitä sitten taas syksyllä ehtii koneella istumaan, pitkästä talvesta puhumattakaan… Olemme olleet menossa siellä sun täällä, eilisen vietimme mm. Oulussa. Poika vietti riemukkaat kolme tuntia Kempeleen Leon Leikkimaassa (niin kiva paikka ja ennen kaikkea siisteyteen kiinnitetty huomiota!), mies kävi prätkäliikkeessä ostoksilla ja minä sain kännykkäni kameran korjattua. Kun ilta koitti, olimme Sokos Hotel Arinan sängyissämme aika lailla asennoissa X!

Kännykkäni kamera rikkoontui viikko sitten pudottuaan epäonnisesti soralle ja vaikka kännykkä on kovien kuorien suojassa, ei kameran linssin suojana ole mitään… Niinpä siihen sattui juuri joku kivi osumaan ja linssi oli entinen. Voi että mua harmitti! Yksi suuri syy siihen, miksi vuosi sitten Samsung Galaxy S7:n ostin, oli sen hyvä kamera, joten sanomattakin on selvää, että kännykän laadukas kamera on käytössäni tärkeä. Se kun oli kaputt, oli mennä sormi suuhun. Vaati omituisten sattumusten vuoksi kaksi reissua Ouluun, mutta nyt se toimii kokonaan uuden kameran voimin, jei!

Välillä täytyy käydä kuitenkin kotonakin. Täytyy pestä pyykkiä, hoivailla kisumisuja, suunnitella seuraavia päiviä ja reissuja sekä kuten kuva ehkä tarpeesta jo kertookin: leikata nurmikkoa!

Tänään kotimatkalla keksin, että käydäänpäs mutka Särkillä ja käväistään viime kesältä tutussa Liikennepuistossa. Tuolloin poika ei uskaltanut vielä autoilla ajella, mutta nyt asia oli toisin! Liikennepuistossa on sekä polku- että sähköautoja; meidän pikkumiestä kiinnostivat vain sähköiset versiot. Hienosti hallitsi autoa kolmevuotiaaksi ja pysähteli välillä jopa liikennevaloihinkin. Ei sen niin väliä, vaikka siellä muuten hieman englantilaisittain ajeltiinkin, kunhan osasi väistää muita! Puolen tunnin ajoaika maksoi kuusi euroa ja tiesin jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, että se 30 minuuttia ei tule riittämään mihinkään… Niinpä ostimme perään vielä toisen puolen tunnin ajon ja silti, kun ajoaika päättyi, raikui ilmoille katkera itku. Miksi kaikki hyvä loppuukin aina aikanaan! Ihan sydäntä särki, kun toinen niin ressukkana isoja kyyneleitä vuodatti, mutta elämässä vain tulee näitä pettymyksiäkin vastaan… Eipä sille mitään mahda. Autossa mutustetut mansikat auttoivat jonkin verran asiaa, mutta vielä hieman ennen kotipihaa piti pettyneenä tokaista Mää haluan sen vihreän auton kotiin! Mää haluan! Onneksi kivat naapurinlapset saivat pian murheen väistymään.

Mutta nytpäs lähden tästä iltapalaa valmistamaan! Ja jatkan tätä lomasta nauttimista – on tää aika mahtavaa ♥. Me ei lomalla juurikaan kelloa katsota eikä stressata, jos ruoka- ja uniajat hieman venyy… Tärkeintä on, että kaikilla on kivaa! Aurinkoisia lomaterkkuja! :)

Eilen oli täysi kesä ja tänään on taas syksy tai mikä lie :D. Mutta kun noita aurinkoisia päiviä on näin harvoin, osaa niitä arvostaa sitäkin enemmän vai mitä! Meillä oli eilen ainakin ihan täydellinen kesälauantai, jonka suunnittelun aloitimme perjantai-iltana säätiedotusta tiiraillessamme. Ennuste lupasi lauantaille aurinkoa, joten sehän tarkoitti paljun korkkaamista! Aloitimmekin pihalla puuhastelut heti aamiaisen jälkeen ja ensimmäisenä vuorossa oli paljun pesu. Kun palju oli putsattu ja puunattu, täytimme sen puhtaalla vedellä. Siinä sen täyttymistä odotellessamme kävin pojan kanssa jäätelöautolla ostoksilla. Kun palju oli täynnä, lähdimme käymään kaupungilla hieman ruokaostoksilla ja samalla reissulla piipahdimme myös miehen vanhempien mökillä. Poika nukkui autossa minipäikkärit ja niiden voimalla jaksoi taas puuhastella.

Kun palasimme kotiin, mies laittoi sekä paljun että grillin lämpenemään. Minä nappasin painepesurin ja pesin saunaterassin terassilaudat sekä -kalusteet. Grilli lämmitti päivällisruuan ja syötyämme koittikin pojan aamusta asti odottama hetki: paljun vesi oli tarpeeksi lämmintä, joten oli aika pulahtaa! Hän ehti tosiaan muutamaan otteeseen kysellä, onko se palju jo valmis ja loppuvaiheessa tokaisi päättäväisesti Äiti, kohta mää pulahdan sinne paljuun. Hän sai kunnian toimia haavimestarina ja pyydysteli veden pinnalla kelluneet roskat pois. Ja voi miten hauskaa puuhaa se oli, laittoi ihan kikatuttamaan, kuten kuvista näkyy!

Toinen kissa oli kanssamme saunaterassilla (muistattekin ehkä Paljukissa aurinkotuolissa -postaukseni?), mutta vanhempi kisunen nautiskeli pääterassin lasitusten suojissa ♥.

Puoli seitsemältä koitti vihdoin se hetki, kun pääsimme pulahtamaan paljuun! Ilta-aurinko paistoi niin kauniisti. Se kesän ensimmäinen pulahdus – se on niin ainutlaatuinen ja voi mikä fiilis! Lämmin vesi tuntuu niin ihanalta!

Hirmuisen varovainen saa kyllä näin lapsiperheenä olla etenkin silloin, kun paljussa on vettä. Se kiinnostaa tuollaista pientä ihmistä niin uskomattoman paljon, että ikinä ei voi tuota kullanmurua silmistään päästää! Vaikka hän ei paljuun yksinään menisikään, voi hyvin horjahtaa tai jotain muuta vastaavaa. Kurkotella esimerkiksi pudonnutta lelua yms. Se voi olla niin pienestä kiinni!

Olimme paljussa reippaan puoli tuntia ja kyllä oli taas niin lötköpötköolo sen jälkeen. Iltapalan jälkeen mies lähti prätkäilemään ja minä lähdin viemään poikaa iltapesujen kautta yöunille. En muista montako minuuttia olimme hereillä, mutta emme kovinkaan montaa! Siellä me kuorsasimme vierekkäin puoli kymmeneltä, kun mies palasi kotiin, heheh! Pojalle on muuten viimeisen kuukauden aikana tullut sellainen vaihe, että hän haluaa nukahtaa kainalooni harva se ilta… Varmaan tässä tulee vielä sellainenkin taantuma, että hän palaa nukkumaan meidän vanhempien väliin, kun pitäisi enemminkin miettiä sitä omaan huoneeseen siirtymistä :D.

Mutta tällainen kesälauantai tänä viikonloppuna! Nyt palaan perheeni pariin sunnuntai-iltaa viettämään ♥. Mitäs teille kuuluu? :)

Ihanan aurinkoinen sunnuntai, joka on tässä osoitteessa kulunut lähes aamusta lähtien pihahommissa! Aurinkoinen sää houkutteli ulos heti aamiaisen jälkeen ja mies ryhtyi ensimmäisenä pesemään autoja ja sisäänkäynnin portaita. Poika leikki naapuruston lasten kanssa, minä suunnittelin päivän puuhia ja tein pientä huoltoa miljoonakelloamppelilleni. Nypin siitä ainakin puoli miljoonaa kukkinutta minikukkaa ja vieläkin jäi nypittävää, huh! Niin kaunis kuin se onkin, niin ei tätä ensi kesänä: isompia kukkia on paljon kivempi nyppiä pois kuin noita miniversioita…

Siinä mietiskellessäni ja lasten puuhia seuratessani tuli mieleeni, että tässä etupihan puolellakin olisi kiva olla jokin oleskelupaikka! Tähän paistaa aivan upeasti aurinko heti aikaisesta aamusta aina iltapäivään saakka. Niinpä roudasin varastosta yhden terassisohvan palasen tähän sisäänkäynnin yhteyteen. Tästä on kiva seurata lasten leikkejä pihatienpätkällä, sillä tällä puolen taloa he eniten viihtyvät. Kesäinen aamucappuccinopaikkani on selvillä! :)

Lounaan jälkeen mies pesi painepesurilla vielä terassin ja minä lakasin etupihan pihakivet ja imaisin lehti- ja havuroskakasat lehtipuhaltimella – kätevää! Sen jälkeen kiersin pihaa keräten suurimmat oksat, joita oli haravoinnin jälkeen pihaamme vielä pudonnut ja sitten mies ryhtyi nurmikkoa leikkaamaan – ensimmäistä kertaa tänä kesänä!

Minulla on nyt hetken verran töitä ja mies suunnitteli puuhastelevansa jotain autotallissa. Pojalla on hänen pitkään toivomansa leikittäjä, jonka ansiosta taitaa käydä niin, että pääsemme miehen kanssa pienelle prätkäajelulle kahdestaan! ♥ Olen ollut viimeksi prätkän kyydissä toukokuussa 2014, vain muutama päivä ennen pojan syntymää. Se ajelu päättyi omalla kohdallani lyhyeen, sillä kyydissä liitoskivut ottivat vallan ja sain huudahtaa miehelle, että heps, vietkö mut kotiin! Joka kesä sen jälkeen meillä on ollut aikomuksena lähteä yhdessä jossain käymään, mutta aina se on jäänyt. Mies ajelee yleensä iltaisin ja silloin on vaikea saada ketään pojan seuraksi, joten kotiinhan minun on aina jäätävä. Tänä kesänä aiomme päästä prätkän selässä kahdestaankin maantielle!

Viikolla ajattelimme jonain iltana pestä paljun, jotta pääsisimme ensi viikonloppuna sen tälle kesälle korkkaamaan. Tämä alkukesä on niin ihanaa aikaa, kun intoa vielä riittää ja pihahommissa vierähtää helposti aamusta iltaan päivä jos toinenkin. Kesällä yleensä syömmekin ulkona. Ja ne riippukeinussa otetut kesäpäivän ruokalevot ♥.

Pojalla on vielä ulkoillessaan kevyt pipo päässään ja tänään naureskelin, että hänen poskensa yläosassa menee selvä rusketusraita siten, että siitä ylöspäin hisrajaan asti iho on ihan valkoinen ja kasvojen alaosa kauniin vaaleanruskea. Joku äippä kun laittaa sen pipon lapsen päähän aina niin syvälle, että korvatkin peittyvät, joten rusketusraja menee sitten tasan siinä…

Eilen olimme ihanissa ylioppilasjuhlissa ja kahden viikon päästä kummityttöni kastejuhlassa ♥. Ihania kesäjuhlia jo kesäkuussa kaksin kappalein! Kastejuhlan jälkeen koittaakin jo juhannus ja sitten on kesäloma ihan nurkan takana… Ei siis enää pitkästi lomaankaan! Ihania kesäkuun päiviä teillekin!