Ihanan aurinkoinen sunnuntai ollut tänään ja vieläpä aika lämminkin! Hyvin tarkeni sipsutella pihalla uikkareissa ennen paljuun pulahtamista ja palju onkin ollut meidän venetsialaisten kohokohta tai miksi sitä sanoisi; ainakin pääohjelmanumero! Lapsille kohokohta oli toki kavereiden kanssa jaettu ilo ilotulitteista, vaikka toki ovat paljusta nauttineet hekin.

Täällä meilläpäin venetsialaisiin on tosiaan kuuluneet pommit ja raketit hyvin pitkään (ainakin koko oman elämäni ajan) siinä missä uuteen vuoteenkin. Niistä toki voidaan olla montaa mieltä; se on osittain kieltämättä turhaa rahanmenoa, mutta olisi tekopyhää kieltää sitä omilta lapsilta, kun muistaa, miten sitä itsekin lapsuudessa niin pommittelua odotti… Tämä on meillä iskän ja poikien yhteinen juttu: lapset odottavat pommilehtiä saapuviksi ja sitten niitä selataankin hartaudella (kuin joulun alla saapuvia lelulehtiä)! Tällä kertaa esikoinen ympyröi lehdestä lempparinsa ja niitä sitten seuraavana päivänä marssittiin ostamaan.

Eläimiä säälin, sillä eläimet pelkäävät usein ilotulitteiden ääniä. Näin myös meidän Sissy ja hän viettikin eilisen illan vaatehuoneessa vaatteideni alla. Aina kun itse olimme sisällä, hakeutui meidän seuraan eli ei nyt mitenkään ihan hirveän kauhuissaan ollut, onneksi. Alkuillaksi vanhempani tulivat seuraamaan poikien ilotulittelua ja ehdimmekin pommittaa suurimman osan ennen kuin alkoi satamaan vettä. Suojalasit on molemmilla selkärangassa, vaikka kuopus ei pommittelekaan, vaan katselee touhua hyvän välimatkan päästä suojalasit silmillä :D. Pojat myös reippaina siivosivat pommiroskansa, sade puolestaan huuhtoi ruudinjämät.

Loput raketit päätimme ampua hieman hämärämmällä ja päädyimmekin sitten sattumalta lasten perään lähtiessämme naapureille (eli samaan osoitteeseen kuin lapset :D) iltaa istumaan. Oli niin mukava ilta – aika kului kuin siivillä ja paljuvesi ehti naapureiden luona istuessamme lämmetä vahingossa lähes kiehuvaksi! Kävimme sammuttamassa paljun ja tsekkaamassa kisua, sitten takaisin raketteja ampumaan. Oli kiva kävellä naapurustossa ja ihailla kaikkia venetsialaistulia! Kantamamme raketit keräsivät naapuruston lapsia peräämme ja meitä olikin aika iso joukko lopulta raketteja katsomassa, olipa mukavaa!

Eilen kävimme myös seuraamassa kaupungin venetsialaisohjelmaa ja Suntin soutua. Kaupungilla oli myös veljeni perheineen, joten lähdimme sitten iltapäivällä vielä ennen mökillä käyntiä porukalla ravintolaan syömään! Taisi olla viimeinen ravintolaruokailumme seitsemän hengen kera; seuraavalla kerralla mukana messissä yksi vauveli ♥ eli olen kohta kahden lapsen täti!

Tässä kuvapari perjantain alkuillalta, kun palju oli lämpenemässä ja valmistauduimme pulahtamaan koko perheen voimin sekä perjantain myöhäisillalta, hetkeä ennen kuin miehen kanssa pulahdimme lämpimään veteen toistamiseen, lasten jo nukkuessa:

Lauantai-ilta päättyi samoin kuin perjantai-ilta: paljuun! (Tosin sattuneista syistä lauantaina vesi oli vielä kuumempaa kuin perjantaina :D.) Perjantaipäivä oli ihanan aurinkoinen ja paljusta olikin mahtavaa katsella upeaa, pilvetöntä tähtitaivasta. Lauantai oli pilvinen, joten tähtiä ei näkynyt, mutta raketteja sitten niidenkin edestä!
Se fiilis, kun pimeässä elokuun yössä vain tunnelmavalojen ja kynttilöiden valaistessa näet kuuman vesihöyryn ja pääset laskeutumaan veteen ♥. Ai että, tuohon ei kyllästy koskaan! Niin ihanaa kuin paljukausi onkin alkukesästä startata, ei se vedä vertoja tälle loppukesän paljusesongille. Pimeys ja tuo vesihöyry on niin ainutlaatuisen mahtavaa! Meillä ei siis käytetä paljua talvisin, sillä se olisi liian työlästä: vesi ehtisi jäätyä pitkällä matkalla letkussa ennen paljuun päätymistä, joten nautimme vain loppukeväästä alkusyksyyn tai niin pitkään syksyä kuin huvittaa…

Tänäänkin ehdimme jo päivällä pulahtamaan paljuun ja illalla on ihan pakko mennä taas ennen nukkumaanmenoa! Jäin ihan koukkuun tuohon tunnelmaan enkä harmikseni osannut taltioida sitä kännykälläni siten, kuin se todellisuudessa on. Instagram-videollani täällä tunnelma on kuitenkin lähimpänä todellista. Venetsialaiset – todellakin veden, tulen ja valon juhla! ♥

Vietetäänkö teilläpäin venetsialaisia?
Nyt se olisi sitten huvila-/kesäkausi virallisesti paketissa ja syksy voi alkaa ♥

Täällä lomasta nauttimista, mites siellä?

Tässä kun hieman perheeni kanssa lomailen, niin blogikin on aika ajoin melkoisen hiljaa, sillä ajattelin pitää tietokonettakin kiinni useita päiviä. Kyllä sitä sitten taas syksyllä ehtii koneella istumaan, pitkästä talvesta puhumattakaan… Olemme olleet menossa siellä sun täällä, eilisen vietimme mm. Oulussa. Poika vietti riemukkaat kolme tuntia Kempeleen Leon Leikkimaassa (niin kiva paikka ja ennen kaikkea siisteyteen kiinnitetty huomiota!), mies kävi prätkäliikkeessä ostoksilla ja minä sain kännykkäni kameran korjattua. Kun ilta koitti, olimme Sokos Hotel Arinan sängyissämme aika lailla asennoissa X!

Kännykkäni kamera rikkoontui viikko sitten pudottuaan epäonnisesti soralle ja vaikka kännykkä on kovien kuorien suojassa, ei kameran linssin suojana ole mitään… Niinpä siihen sattui juuri joku kivi osumaan ja linssi oli entinen. Voi että mua harmitti! Yksi suuri syy siihen, miksi vuosi sitten Samsung Galaxy S7:n ostin, oli sen hyvä kamera, joten sanomattakin on selvää, että kännykän laadukas kamera on käytössäni tärkeä. Se kun oli kaputt, oli mennä sormi suuhun. Vaati omituisten sattumusten vuoksi kaksi reissua Ouluun, mutta nyt se toimii kokonaan uuden kameran voimin, jei!

Välillä täytyy käydä kuitenkin kotonakin. Täytyy pestä pyykkiä, hoivailla kisumisuja, suunnitella seuraavia päiviä ja reissuja sekä kuten kuva ehkä tarpeesta jo kertookin: leikata nurmikkoa!

Tänään kotimatkalla keksin, että käydäänpäs mutka Särkillä ja käväistään viime kesältä tutussa Liikennepuistossa. Tuolloin poika ei uskaltanut vielä autoilla ajella, mutta nyt asia oli toisin! Liikennepuistossa on sekä polku- että sähköautoja; meidän pikkumiestä kiinnostivat vain sähköiset versiot. Hienosti hallitsi autoa kolmevuotiaaksi ja pysähteli välillä jopa liikennevaloihinkin. Ei sen niin väliä, vaikka siellä muuten hieman englantilaisittain ajeltiinkin, kunhan osasi väistää muita! Puolen tunnin ajoaika maksoi kuusi euroa ja tiesin jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, että se 30 minuuttia ei tule riittämään mihinkään… Niinpä ostimme perään vielä toisen puolen tunnin ajon ja silti, kun ajoaika päättyi, raikui ilmoille katkera itku. Miksi kaikki hyvä loppuukin aina aikanaan! Ihan sydäntä särki, kun toinen niin ressukkana isoja kyyneleitä vuodatti, mutta elämässä vain tulee näitä pettymyksiäkin vastaan… Eipä sille mitään mahda. Autossa mutustetut mansikat auttoivat jonkin verran asiaa, mutta vielä hieman ennen kotipihaa piti pettyneenä tokaista Mää haluan sen vihreän auton kotiin! Mää haluan! Onneksi kivat naapurinlapset saivat pian murheen väistymään.

Mutta nytpäs lähden tästä iltapalaa valmistamaan! Ja jatkan tätä lomasta nauttimista – on tää aika mahtavaa ♥. Me ei lomalla juurikaan kelloa katsota eikä stressata, jos ruoka- ja uniajat hieman venyy… Tärkeintä on, että kaikilla on kivaa! Aurinkoisia lomaterkkuja! :)

Eilen oli täysi kesä ja tänään on taas syksy tai mikä lie :D. Mutta kun noita aurinkoisia päiviä on näin harvoin, osaa niitä arvostaa sitäkin enemmän vai mitä! Meillä oli eilen ainakin ihan täydellinen kesälauantai, jonka suunnittelun aloitimme perjantai-iltana säätiedotusta tiiraillessamme. Ennuste lupasi lauantaille aurinkoa, joten sehän tarkoitti paljun korkkaamista! Aloitimmekin pihalla puuhastelut heti aamiaisen jälkeen ja ensimmäisenä vuorossa oli paljun pesu. Kun palju oli putsattu ja puunattu, täytimme sen puhtaalla vedellä. Siinä sen täyttymistä odotellessamme kävin pojan kanssa jäätelöautolla ostoksilla. Kun palju oli täynnä, lähdimme käymään kaupungilla hieman ruokaostoksilla ja samalla reissulla piipahdimme myös miehen vanhempien mökillä. Poika nukkui autossa minipäikkärit ja niiden voimalla jaksoi taas puuhastella.

Kun palasimme kotiin, mies laittoi sekä paljun että grillin lämpenemään. Minä nappasin painepesurin ja pesin saunaterassin terassilaudat sekä -kalusteet. Grilli lämmitti päivällisruuan ja syötyämme koittikin pojan aamusta asti odottama hetki: paljun vesi oli tarpeeksi lämmintä, joten oli aika pulahtaa! Hän ehti tosiaan muutamaan otteeseen kysellä, onko se palju jo valmis ja loppuvaiheessa tokaisi päättäväisesti Äiti, kohta mää pulahdan sinne paljuun. Hän sai kunnian toimia haavimestarina ja pyydysteli veden pinnalla kelluneet roskat pois. Ja voi miten hauskaa puuhaa se oli, laittoi ihan kikatuttamaan, kuten kuvista näkyy!

Toinen kissa oli kanssamme saunaterassilla (muistattekin ehkä Paljukissa aurinkotuolissa -postaukseni?), mutta vanhempi kisunen nautiskeli pääterassin lasitusten suojissa ♥.

Puoli seitsemältä koitti vihdoin se hetki, kun pääsimme pulahtamaan paljuun! Ilta-aurinko paistoi niin kauniisti. Se kesän ensimmäinen pulahdus – se on niin ainutlaatuinen ja voi mikä fiilis! Lämmin vesi tuntuu niin ihanalta!

Hirmuisen varovainen saa kyllä näin lapsiperheenä olla etenkin silloin, kun paljussa on vettä. Se kiinnostaa tuollaista pientä ihmistä niin uskomattoman paljon, että ikinä ei voi tuota kullanmurua silmistään päästää! Vaikka hän ei paljuun yksinään menisikään, voi hyvin horjahtaa tai jotain muuta vastaavaa. Kurkotella esimerkiksi pudonnutta lelua yms. Se voi olla niin pienestä kiinni!

Olimme paljussa reippaan puoli tuntia ja kyllä oli taas niin lötköpötköolo sen jälkeen. Iltapalan jälkeen mies lähti prätkäilemään ja minä lähdin viemään poikaa iltapesujen kautta yöunille. En muista montako minuuttia olimme hereillä, mutta emme kovinkaan montaa! Siellä me kuorsasimme vierekkäin puoli kymmeneltä, kun mies palasi kotiin, heheh! Pojalle on muuten viimeisen kuukauden aikana tullut sellainen vaihe, että hän haluaa nukahtaa kainalooni harva se ilta… Varmaan tässä tulee vielä sellainenkin taantuma, että hän palaa nukkumaan meidän vanhempien väliin, kun pitäisi enemminkin miettiä sitä omaan huoneeseen siirtymistä :D.

Mutta tällainen kesälauantai tänä viikonloppuna! Nyt palaan perheeni pariin sunnuntai-iltaa viettämään ♥. Mitäs teille kuuluu? :)