Meidän härdellintäyteinen toukokuumme lähestyy loppuaan, mutta palataanpas vielä muutaman kuvan verran alkukuuhun, jolloin juhlimme rakkaan esikoisemme neljävuotissynttäreitä! Juhlavieraita oli lähes 20 ja tältä näytti synttäriherkkupöytä, jossa tukeuduimme jälleen Leivontapalvelu HyväKakun* apuun – jo kolmatta vuotta peräkkäin! Se on vähän niin, että kun löytää sen just eikä melkein täydellisen, ei sitä halua enää helposti toiseen vaihtaa!

Nyt oli ensimmäiset synttärit, joiden suunnitteluun itse syntymäpäiväsankari osallistui. Hän sai päättää kakun! Aiemmin hän on kertonut toiveita kakun maun/sisällön suhteen, mutta tällä kertaa hän sai päättää myös sen, miltä kakku näyttää. Täällä on vahva Muumi-vaihe meneillään ja se valikoitui myös kakun teemaksi. Näytin hänelle kuvia erilaisista täytekakuista ja Haisuli-kakun näkeminen sinetöi päätöksen; sen jälkeen ei auttanut enää näyttää kuvia mistään Ryhmä Hau -jutuista tai Oktonauttien hahmoista – Haisuli sen olla pitää!

Hän halusi siis Haisulin kuvan kakun päälle ja loput kakusta suunnittelin minä. Ajattelin, että joku suklaavaluma värikkäine karkkeineen voisi olla juuri passeli pienelle herkkusuullemme ja kyllä hän olikin kakkuun tyytyväinen – kuten myös me muut kakulla herkutelleet! Kakun sisältä löytyi mansikka- ja kinuskimousset tuoreilla mansikanpaloilla höystettynä – nam!

Täytekakun vieressä oli vielä pienempi kakku: vadelma-valkosuklaajuustokakku browniespohjalla. Itse olen täysin koukuttunut appelsiinikakkutaikinasta tehtyihin maitosuklaakuorrutteisiin cake popseihin, joten niitä nähtiin synttäripöydässämme tänäkin vuonna!

Lisäksi äitini tarjoutui leipomaan juhliin suussasulavaa suklaapiirakkaa sekä taivaallisen herkullisen voileipäkakun, joka niin ikään kerää kehuja vuodesta toiseen! Juhlapäivän aamuna tekaisin pöytään vielä pientä suolaista cocktailtikkujen sekä kaupan lihapasteijoiden myötä.

Ihanat synttärit saimme viettää tänäkin vuonna! M sai lahjaksi meiltä vanhemmiltaan Puky-potkupyörän, jolla mennään jo melkoisen hurjaa vauhtia. Hän on potkupyöräillyt nyt kaksi vuotta ja taitaakin seuraava pyörä olla sitten jo polkupyörä (ilman apurattaita). Muiden lahjojen joukosta löytyi mm. useita monsteriautoja ja kaivureita (äiti ei ole näistä poikien härveleistä ikinä oikein perillä :D), saippuakuplia, pallo, Adidaksen verkkapuku, sähkökitara, vesipyssy ja rahaa. Mahtavia lahjoja; sekä hyödyllisiä että hauskoja! Osa lahjarahoista on laitettu säästöön ja osalla poika on saanut ja saa itse valita kaupasta jotain mieluisaa. Mm. poliisien parkkitalo ja muutama auto siihen on jo tullut hankittua.

Tänään haen pojan päiväkodista hieman aiemmin ja aloitamme vapaiden vieton! Olen ihan innoissani illalla FB-kirpparilta tekemääni löytöön: läjä juuri oikean kokoisia ja ihanan sävyisiä vaatteita kympillä! Useita T-paitoja, housuja, neule, huppari ja shortsit. Osa vaatteista Benettonin ja KappAhlin eli testatusti laatuvaatetta. Tällaisista löydöistä tulee aina niin hyvä mieli!

Mukavaa viikkoa teille!

*Osa leipomuksista saatu.

Ei tätä ajankulua meinaa oikein ymmärtää! Tästä työpäivästäni ei meinannut tulla mitään, sillä olen muistellut ja herkistellyt poikamme syntymää, yksivuotissynttäreitä, kaksivuotissynttäreitä ja vuoden takaisia kolmevuotisjuhlia. Miten järkyttävän nopeasti aika rientääkään! Joskus toivon, että saisin vaikka viikon ajaksi tuon esikoiseni vielä vauvaksi ja elää niitä hetkiä vielä kertaalleen hänen kanssaan. Toki luulin tietäväni, mutta tiesinkö tuolloin kuitenkaan lainkaan, miten valloittava pikkumies sylissäni kasvoikaan! ♥

Blogi ei ole viime viikkoina juuri päivittynyt, sillä kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen on suoraan sanottuna yhtä tuskaa. Vasen ranteeni kipuilee ja muljahtelee samoin kuin ensimmäisessä raskaudessani – todennäköisesti rannekanavan oireyhtymä, joka kestää ja kipuilee vauvan syntymään saakka… Niinpä kädelle täytyy antaa lepoa niin paljon kuin mahdollista, sillä vain lepo auttaa vähentämään kipua. Neljä vuotta sitten kirjoitin aiheesta postauksessani Neuvolassa. Käteni näyttää nyt paketissa lähestulkoon samalta kuin tuolloin!

Neljävuotissynttäreitä juhlistimme jo viime viikonloppuna, mutta tänään M pääsi vielä synttäritunnelmaan – kiitos päiväkodin! Oli niin ihana saada kesken työpäivän kuva päivänsankarista päiväkodin juhlahumun keskeltä! ♥

Viikonlopun synttäreistä tulee tässä joku päivä oma postauksensa, nyt täytyy taas antaa käden levätä! Aika huonoon saumaan osui tämä rannekipu; juuri ennen äitienpäiväsesonkia, joka on nyt jo tältä erää ohi ja selvisin, heh! Eräät messut kuitenkin lähestyvät päivä päivältä, mutta niistäkin lisää toisella kertaa. Aurinkoista tiistai-iltaa! :)

Katson usein lastani ja hänestä otettuja kuvia ja mietin, että tuo pieni poika on kauneinta minun maailmassani.
Samalla toivon, että jokainen lapsi saisi olla ainakin omille vanhemmilleen se ihanin, kaunein ja ihmeellisin asia maan päällä. Jokainen lapsi ansaitsee sen.

Ilman kuvia unohtaisi monet asiat. Surettaa ihan ajatellakin! Unohtaisi, miten yli-ihana hän oli vauvana, miten supersöpö yksivuotiaana. Miten hänen hiuksensa kihartuivat tuolloin, kunnes alle kaksivuotiaana istahdimme ensimmäistä kertaa parturin tuoliin. Nyt hän käy siellä jo kuin vanha tekijä parturille kuulumisiaan rupatellen. Miten ihanat pulloposket hänellä oli ja on edelleen. Miten usein olenkaan kuullut “Ihan isänsä näköinen, ei voi erehtyä! Mutta äitin nenä. Ja posket!” Kyllä kyllä ja näistä poskistamme olemme suunnattoman ylpeitä :D ♥.

Unohtaisin sen, miten hänellä oli yksivuotiaana hassu vaihe pitää jalkaa syöttötuolin tarjottimella, myös syödessä. Ja kun menit korjaamaan asentoa yrittäen piilottaa jalkaa… Mikä temperamentti sieltä kuohahtikaan! :D

Nyt tästä rakkaasta esikoisestani on tulossa isoveli. Onnekas on pieni vauvamme, kun saa kasvaa tämä ihana hassutteleva satusetä isoveljenään. Järjestin teille arvonnan vauvamme sukupuoleen liittyen; saitte veikata, kumpi meille syntyy. Huomattavasti suurin osa teistä veikkasi tyttöä. Minulla itselläni ei ole mitään ns. äidinvaistoa omaan odotusaikaiseen sukupuolen veikkaukseen; olen ollut molemmilla kerroilla ihan pihalla kumpi vauva mahassa majailee :D. Tällä kertaa sain kuitenkin ihmeellisen varman tunteen, kun olin astumassa ovesta ulos ja lähdössä miehen kanssa rakenneultraan. Se tunne oli hyvin rauhallinen ja varma. Laitoin eräälle ystävälleni viestinkin tuolloin ja kirjoitin, että nyt tuli erittäin vahva tunne siitä, että vauva on poika ja niinhän se on ♥.

Tämä äiti saa toisen tuollaisen poikamaisen sydänkäpysen ja isi saa toisen pikkukaverin ♥.

En voi sanoa, etteikö vaatekaupoilla kirpaise, kun en saa tälläkään kertaa ostella niitä kauniita tyttöjen vaatteita. Eri värejä kuin esikoiselle, sillä emme kuulu niihin, jotka haluavat pukea poikavauvansa vaaleanpunaiseen. Sitten taas samaan aikaan olen niin ikionnellinen siitä, että saan toisen tuollaisen mussukan pojanviikarin, jota pusutella mennen, tullen ja palatessa. Suunnattoman kiitollinen siitä, että saamme toisen lapsen, joka tuo perheeseemme sisarusrakkauden. Onnellinen siitä, että esikoisemme saa pikkuveljen ♥.

Poikammehan arvasi alusta asti, että vauva on poika. Kun näytin hänelle ensimmäisen ultrakuvan kysyen mikä tässä on, hän vastasi kana :D. Pian sen jälkeen hän alkoi kuitenkin veikkaamaan, että vauva on poika enkä voi sanoin kuvailla sitä riemua auton takapenkillä, kun hän kuuli, että vauva tosiaan on poika! Hänellä on ollut jo viikkokausia vauvalle nimikin: Veikko, heh! Erikoisinta tässä on se, että emme tunne ketään Veikkoa, mutta edesmennyt pappani oli Veikko (M ei häntä koskaan ehtinyt tapaamaan). Veikko-pappa oli syntynyt 8.5.1914 eli päivälleen sata vuotta aiemmin kuin M. Emme ole kuitenkaan puhuneet papasta Veikkona, vaan Halkokarin pappana. Aika jännä yksityiskohta vai mitä! Sen kuitenkin tiedän jo tässä vaiheessa, että Veikkoa vauvasta ei tule – se olkoon nyt tämä odotusajan nimi ;).

Suoritin arvonnan poikaa veikanneiden kesken ja arpaonni osui nimimerkkiin Aikku! Olen lähettänyt sinulle sähköpostia.

Ihanaa torstai-iltaa! :)