No heipparallaa! Se on heinäkuukin ehtinyt lähes puoliväliin, mutta täällä ollaan – edelleen vauva mahassa! Tosin viikolla näytti yhtenä iltana siltä, että nytkö mä synnytän; sen verran rankat supistukset iski päälle ja kestivät lähes kolme tuntia. Yllättäen kuitenkin loppuivat ja nukahdin puoliltaöin täysin uupuneena sohvalle. Olin juuri saanut pojan yöunille, kun supistukset alkoivat ja mies oli tietysti prätkäilemässä… Pientä paniikkia ehti pukata, sillä en ollut koskaan aiemmin kokenut vastaavaa ja se epätietoisuus: kuuluuko tämä varmasti asiaan? oli aika hämmentävää.

Todennäköisesti ihan rasituksesta johtuivat, sillä olimme juuri palanneet kolmen päivän lomamatkalta, jossa kävelin päivittäin pitkiä matkoja näissä hellelukemissa ja heti reissun jälkeen oli raskauskuvaukset rannalla ja kaikenlaista muutakin mahtui kalenteriin! Nyt otan vähän iisimmin, vaikka toki tässä jo turvallisilla viikoilla ollaan, sillä vauva on puolentoista viikon päästä täysiaikainen. Kotona on kuitenkin jatkuvasti jotain puuhaa ja kotitöitä, joten ei tämä elämä sohvalla makoiluksi sentään mene… Vauvan huone on vaiheessa, mutta eipä vauveli huonettaan heti tarvitsekaan. Sehän on alkuun lähinnä hänen tavaroitaan varten, jotta kaikkea ei tarvitse säilyttää olohuoneessa. Sänky on sentään valmiina häntä odottamassa; loput ehtii syntymän jälkeenkin, sillä nämä hellekelit eivät inspiroi maalaamaan. Itse näitä helteitä en kovin pahoina pidä, mutta niiden johdosta kotonamme on aivan liian kuuma ja se tukaloittaa oloa! Ilmalämpöpumppu menee siis todellakin hankintaan, kunpa sen vain ehtisi tämän kesän aikana seinään saamaan…

Mutta sitten otsikkoon! Voitin pari viikkoa sitten pienen tarjouskilpailun kivoista Lundian Classic-sarjan yöpöydistä, joista kehitin itselleni pienen pakkomielteen. Yöpöydät ovat normaalia kookkaammat, joten ajattelin heti, että niistä tulisi lipasto olohuoneen uudelle seinänpätkälle. Saisin kivasti lisää säilytystilaa ja tuo seinän kalustaminen ratkeaisi samalla kuin itsestään. Yöpöydät ovat mittojensa puolesta kuin tehdyt tuohon syvennykseen! Kalusteet ovat mäntyä eivätkä jää tuollaisiksi; tiesin heti, että haluan maalata ne jollain kivalla sävyllä, mutta millä?

Pyörittelin mielessäni sekä mustaa, valkoista että vaaleanharmaata. Mustan hylkäsin pian, sillä pölyongelma… Lisäksi haluan, että laatikoiden kivat vedinsyvennykset erottuvat selvästi ja voi olla, että tummaan sävyyn hukkuisivat. Valkoista meillä taas riittää; oikeastaan kaikki muut kalusteet/lipastot kotonamme ovat valkoisia, joten ehkä tämä hukkuisi valkoisena liikaa valkoiseen seinään? Jokin vaalea persikkakin, mintusta puhumattakaan, olisi sävynä aivan ihana, mutta kyllästyisinkö..? Niinpä vahvimmilla on nyt vaaleanharmaa, sellainen ihana helmenharmaa – miltä kuulostaa? Toinen yöpöytä on jo hiottu ja odottelee autotallissa nyt enää sävypäätöstäni :P.

En muista milloin aloinkaan pohtimaan arkiastioidemme päivitystä, jokunen tovi siitä jo on. Ennen kaikkea päivitystä vaativat arkilasit! Halusin joistain eriparilaseistamme eroon ja tilalle yhtä ja samaa sarjaa. Ruokalautasten kohdalla sama, mutta niiden päivittäminen on vasta ajatuksen asteella. Haluaisimme nimittäin sellaiset lautaset, joita voi pitää kätevästi ja nopeasti käden ulottuvilla tiskialtaan yläpuolella olevassa astiakaapissa. Kaapissa on sellainen ritiläosa, johon lautasen tulee hyvin asettua ja yllättävän monissa mieluisissa lautasissa reunat on sellaiset, että lautanen ei sovi noiden ritilöiden väliin. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan? Emme koe ainakaan toistaiseksi kivana ajatuksena sitä, että ruokalautaset täytyisi ottaa esiin vetolaatikoista, joten etsinnässä jotkin valkoiset lautaset, jotka asettuvat hyvin astiakaappiin! Arabian KoKo* on ollut yksi vaihtoehto… Iittalan Teemaa* meiltä löytyy ruokalautasten osalta vain neljän ison lautasen verran, mutta niissä reuna on juuri sellainen, että lautasta ei voi säilyttää astiakaapissa ja niinpä ne jäävät turhan usein käyttämättä, koska lojuvat laatikon pohjalla… Eniten olen ihastunut KoKo-sarjan 28-senttiseen*, hieman syvempään lautasmalliin; se voisi sopia kaappiinkin, heh! En kyllä usko olevani ainoa, jolla on tämä sama “ongelma”?

Mutta arkilasit meillä on nyt vaihdettu uusiin enkä voisi olla tyytyväisempi! ♥

Näistä on hörpitty vettä, mehua, maitoa, kahvia, glögiä… Ei tarvitse hirveästi astianpesukoneeseen asetellessa varoa, osuvatko toisiinsa. Lisäksi lasit tuntuvat hyvin vankoilta eivätkä varmasti ihan pienestä rikkoonnu. Niin paljon kuin Iittalan Kastehelmi-laseista pidänkin, niin niiden laatu ei ole vielä vakuuttanut… Kartio-laseja meillä on ollut pitkään, mutta niihinkin on alkanut ilmaantumaan säröjä. Ja niissä se pieni koko on vähän turhankin pieni (lapselle hyvä) ja isompi koko taas liian ison ja kömpelön tuntuinen omaan käteeni.

Koska kotimainen ei tällä kertaa johtanut ostopäätökseen, päätyi meidän arkilaseiksemme aika ex tempore Ikeassa kaappiostoksilla ollessamme Flimra-lasit. Tusinan nostin kärryyn ihan vain siksi, koska lasit näyttivät superkauniilta ja tuntuivat kivoilta kädessä! Koska mieskään ei vastustellut (hintalappu synnytti varmaan samantien sydänemojin hänen mielessään :D), niin mikä ettei! Ehkä hieman tällaiset jouluhenkiset, mutta niin kai jouluihmisellä kuuluukin!

Muistuttavat kovasti Hobstar-lasejani (ovat kuitenkin hieman pienemmät ja kevyemmät), joista nykyään nautin päivittäisen cappuccinoni. Tämä muutos tapahtui kesällä; sitä ennen ykkössijalla olivat Iittalan Ego-kupit. Vaihtelu kuitenkin virkistää!

Nämä toimivat kivasti arkena, mutta käyvät myös juhlassa. Ajattelinkin kattaa nämä joulupöytään vesi-/maitolaseiksi. Kerrankin kaikille riittää samanlaiset lasit toisiksikin laseiksi!

Tämä postaus syntyi päivällä hetken mielijohteesta, kun lämmitin itselleni lasillisen glögiä työpäivää katkaisemaan. Ajattelin sitten samalla napata lasista kuvan; tosin vasta siinä vaiheessa, kun lasin pohja alkoi näkymään eikä glögiä ollut enempää – siksi näin vajaa lasillinen…

Mutta nyt hieman viikkosiivouksia ja sitten mies aikoi sujahtaa autotallin uumeniin ja minä ajattelin starttailla erästä askarteluprojektia, kun olen saanut pojan yöunilleen. Miehelle hankkimani isänpäivälahja vielä vaiheessa nimittäin!

*Sisältää mainoslinkin.

En ole hetkeen kiertänyt kirpputoreja – viikonloppuna voisi piipahtaa! Mitä te yleensä etsitte kirppiksiltä? Itse etsin usein pojalle vaatteita, mutta koska hän on jo kolmevuotias, löytyy hyväkuntoisia vaatteita enää harvakseltaan. Joskus joitain harvemmin pidettäviä vaatteita kyllä löytyy hyväkuntoisina ja niitä nykyään hänelle sieltä etsinkin. Ns. arkirönttähousut ostan myös mieluusti käytettyinä, sillä kun ne polvet on suht pian kuitenkin puhki, ei se euron-parin hankinta kirpaise juurikaan, kuin jos housut olisivat maksaneet kolmekymppiä. Tosin juuri näistä samoista syistä niitä poikien housuja löytyy joskus huonommin käytettyinä, sillä niistä tosiaan on ne polvet puhki ja taitavat päästä usein seuraavana kesänä shortseiksi kirpputoripöydän sijaan :D. On ne pikkupojat sellaisia! ♥

Usein tutkailen myös astioita, vaikka niille ei tarvetta olekaan… Ne tulee kuitenkin silmäiltyä ja sisustuspuoli myös! Kippoja, kulhoja, maljakoita, kynttilänjalkoja – niitä olen useimmiten kirppiksiltä kotiuttanut.

Yksi ehkä kaikkien aikojen paras kirppislöytöni ovat kaksi 60-luvun nojatuolia, jotka kerran sattumalta 30 euron kappalehintaan löysin ja myöhemmin kunnostin. Tai ööh, ehkä minä en niitä kunnostanut, jos mies hioi tuolien jalat, kiristeli ja lisäili ruuveja ja miehen äiti ystävänsä kera verhoili tuolit… No ainakin suunnittelin tämän tuolien uuden lookin :D. Esittelin tuolit ensimmäisen kerran täällä syyskuussa 2015 postauksessani Yllättävä kirppislöytö. En meinannut hetki sitten uskoa, että tuolit ovat olleet meillä jo tasan päivälleen kaksi vuotta! Olisin veikannut, että yhden vuoden…

Noin ihana tuolista loppujen lopuksi vaaleanharmaalla verhoilulla tuli! ♥ Valitsin kankaaksi Lauritzon’s Stark -kankaan sävyssä 510 ja hyvin se on ainakin vielä tässä lapsi- ja lemmikkiperheessä kestänyt.

Näin apean näköinen se alkuperäisasussaan oli: (siis tuoli, ei kissa)

Tulipa tässä samalla kaiveltua hieman arkistoja… Mun ihana pieni pellavapääni tässä vanhemman kisumme kanssa. Tuo hellä ote ja kissan nautinnollinen ilme kainalossa ♥:

Kunnes taapero tekee äkkinäisiä liikkeitä ja kissa on heti varuillaan :D

Tuolista kuoriutui esiin kyllä todellinen kaunotar ja saankin siihen liittyen edelleen usein kysymyksiä.

Toinen tuoleista on olohuoneessamme ja toinen työhuoneessani tässä selkäni takana. Vanhempi kisumme on tuoleihin erityisen rakastunut ja käyttääkin niitä ahkerasti molemmissa huoneissa :)

Eipä sitten muuta kuin kynttilät palamaan ja perjantaita fiilistelemään!

Ihanaa ja tunnelmallista viikonloppua! ♥