Hei vaan ja toivottavasti teille kuuluu hyvää!

Maaliskuu on rientänyt ohitse valtavaa vauhtia! Ensi viikolla jo huhtikuu ja pääsiäinenkin ihan nurkan takana. Odotamme kovasti perheen yhteistä pääsiäislomaa. Toivottavasti saamme aurinkoa pääsiäispyhiksi. Korona on läsnä tänäkin pääsiäisenä, joten lapset tuskin naapuritaloissa trulleina kiertävät, mutta isovanhempien oven takana ainakin. Olemme muutenkin kyläilleet isovanhemmilla lähes entiseen tapaan, sillä Keski-Pohjanmaalla ollaan edelleen koronan suhteen epidemian perustasolla. Toivotaan, että tämä jatkuu tulevinakin kuukausina! ♥

Viime pääsiäisenä piirsimme lapsille vihjekartat (sekä ulko- että sisätiloista) ja vihjeet opastivat pääsiäisylläreiden äärelle. Esikoinen tykkäsi tästä pääsiäismunajahdista jopa enemmän kuin perinteisestä trulleilusta, joten se taitaa olla ohjelmassa tänäkin pääsiäisenä! Tulevina vuosina on sitten varmaankin ohjelmassa sekä trulleilua että pääsiäismunajahtia! ;D

Maaliskuussa, heti naistenpäivän jälkeen, täytin vuosia. Alkoi viimeinen vuoteni kolmekymppisenä! Mietin, että voisin ostaa itselleni jonkin synttärilahjan, hmm mitähän se voisi olla. En ehtinyt päättää ennen kuin niitä ideoita alkoi tulemaan vastaan kuin sieniä sateella…

Olin pienesti haaveillut vekkivalaisimesta ja etsinyt sitä kirppiksiltä tuloksetta ainakin vuoden verran. Toki niitä on kirppiksillä vastaan tullut, mutta ei mitään tarpeeksi miellyttävää vaihtoehtoa. Joulun tienoilla mietiskelin jo tilaavani HAY:n Matin-pöytävalaisimen joko lilana* tai tummanvihreänä*… Kunnes pari viikkoa sitten näin sen erään kirpputorin ylähyllyllä: kävelin nopeasti hyllyn luokse ja nappasin valaisimen äkkiä käteeni ettei vaan kukaan muu ehdi! Väri oli niin yllättävä, etten olisi arvannut tykästyväni tähän! Mietin, että tämä on ehkä jopa hieman ruma ja silti aivan ihana :D. Syvänvihreä sävy, jollaista en olisi arvannut kotiimme missään muodossa päätyvän. Erityisesti varjostin on aivan ihana sekä sävyltään että muodoltaan:

Aikamoinen budjettivaihtoehto HAY:n vastaavan rinnalla! Toki Matin-valaisimen jalkaosa on paljon tämän jalkaosaa kauniimpi, mutta itselleni turvallisempi vaihtoehto testailla tätä sävyä kotiimme muutamalla eurolla kuin lähes parilla sadalla.
Makustelin aluksi vaihtoehtoa, että maalaisin valaisimen jalan, mutta päädyin pitämään sen alkuperäisen sävyisenä. Kotona huomasin tarran valaisimen kyljessä: Lene Bjerre Design. Nimeltä tuttu tanskalaismerkki ja valaisin todennäköisesti jotain heidän vanhaa mallistoaan.

Alkuun valaisin oli tuossa olohuoneen lipastolla, mutta siirtyi siitä sitten ruokailutilan perälle. Tuossa olkkarin kohdassa tarvitaan nimittäin iltaisin hieman enemmän valoa kuin mitä tämä valaisin tarjoaa ja niinpä Panthella pääsi takaisin tähän vakiopaikkaansa.

Ajattelin, että siinäpäs kiva synttärilahja, kunnes heti perään bongasin nettikirppikseltä toisenkin haaveeni: selkeälinjaisen vanhan, puisen vitriinin! ♥

Vitriinin tarjouskauppa oli sulkeutunut edellisenä iltana eikä myyjä ollut hyväksynyt tarjouksia. Niinpä otin häneen yhteyttä, sovimme hinnan ja haimme vitriinin kotiin. Olin suunnitellut tätä kalustetta alunperin ruokailutilan peräseinälle, mutta alkuun laitoimme sen olohuoneeseen, kunnes päättäisin, mitä teen ruokailutilan nykyiselle kaapille. Päätin, että nykyisestä kaapista en halua ainakaan vielä luopua, joten tämä vitriini jää ainakin nyt toistaiseksi olohuoneeseen. Mies tykästyi siihen kovasti tuossa ja tykkää sen mustasta sävystä – hän, joka ei ikinä ota kantaa kotimme sisustukseen tai kommentoi mitään sisustusjuttuja millään tavoin! :D Niinpä ajattelin, että sekin on jokin merkki ja vitriini on nyt sitten jätettävä tuohon, heh!

Useita vuosia olen jo tällaisia sillä silmällä tiiraillut, mutta aina kaikissa on ollut jotain pientä vikaa: liian korkea, liian koristeellinen kaartuvine listoineen, ei ollenkaan umpinaista ovea, lasihyllyt… Toki monet noista yksityiskohdista olisi saanut muutettua, mutta ajattelin odottaa, sillä asialla ei ollut mikään kiire. Kirppishankinnoissa maltti on useinkin valttia, paitsi silloin, kun se oikea yksilö osuu kohdalle!

Tämä oli kooltaan täydellinen: korkeus vain 165 cm, mitä pidin tärkeänä. Vitriinissä on alaosa umpinainen, joten siitä plussaa (saa roinaa piiloon). Plussaa myöskin puuhyllyistä sekä siitä, että vitriinin sivut ovat myös lasia eivätkä umpinaiset. Muutenkin kaapin ilme on ihanan pelkistetty ja suoraviivainen. Ainoastaan vetimet vaihdan (uudet saapuivat tänään!) ja maalisävyä mietin, sillä mielestäni tuo on kotonamme turhan musta. Ehkä siihen silmä tottuu, mutta jos ei, se maalataan. Siihen on parikin vaihtoehtoa: sisältä valkoinen ja ulkoa hiekan sävyinen tai ulkoa valkoinen ja sisältä hiekan sävyinen. Kumpaa äänestät? Se on sisältä nyt jo valmiiksi valkoinen, mutta maalipinnassa on valumia ja pinttynyttä tahraa, joten on kiva maalata se huolellisemmin.

Mutta maalaamisella ei ole mikään kiire. Niinpä se voisi olla alkuun tällaisenaan meillä, sillä jos se maalataan, sitä ei maalata myöhemmin enää takaisin mustaksi. Niinpä nautitaan tästä lookista nyt alkuun, tuumaa kaapissa viihtyvä kisunen!

Nyt toivottelen teille ihanaa ja mahdollisimman aurinkoista viikonloppua! Seuraavaan postaukseen ei tule kulumaan kuukautta, kuten edellisen ja tämän välissä vierähti ;).

*Sisältää mainoslinkin.

Tämä syksy on mennyt yhdessä hujauksessa! Kuopus aloitti elokuussa päiväkotitaipaleensa ja meillä on miehen kanssa ollut paljon työkiireitä. Päiväkodin aloituksen myötä N on sairastanut jo kolme nuhaa… Ensimmäinen kuukausi meni ilman sairastelua, mutta syyskuussa se kierre sitten alkoi. Todella tympeää ja kurjaa! Koko vuosi oltiin kaikki terveinä ilman yhtäkään flunssaa, kunnes koitti tämä syksy. Ja erikoista sinänsä, että jos päiväkodissa saa olla vain täysin flunssaoireettomana, mistä meidän kuopus nämä taudit sitten saa ;).

Kävin tänään reilun kuukauden tauon jälkeen pikaisesti (kauppareissun ja esikoisen luistelun välissä) yhdellä kirppiksellä ja heti kävi sellainen tuuri, että vastaan tuli tuoli, jonka hankkimista olen suunnitellut viime vuodesta lähtien! Toristakin olen ollut tätä usein ostamassa, mutta aina joku on ehtinyt ensin ja onhan se toki myyjän tympeä alkaa näinkin isoa tuotetta purkamaan ja paketoimaan ja lähettelemään… Tai itse en hommasta juurikaan nauttinut, kun kesällä yhden Artekin tuolini myin ja toiselle puolelle Suomea lähetin.

Olin päättänyt, että en osta tuolia heti uutena, sillä siitä jää puuttumaan tämä kiva fiilis, jonka tänään tuolikaupasta sain! Tuoleja oli myynnissä kaksi ja nopeasti tsekkasin ruuvit ja muut yksityiskohdat, joista tuolin aidoksi tunnistin. Sitten vertailin, kumpi on paremmassa kunnossa ja marssin kassalle – nopeat kaupat! Mutta siinä vaiheessa, kun on päättänyt tällaisen hankkia ja odottanut pitkään, että se löytyisi, ei enää ostohetkellä tarvitse juuri miettiäkään!

Kyseessä on Artekin tuoli 66:

Tuoli on vanhaa Artekin tuotantoa eikä todellakaan uudenveroinen, mutta silti mielestäni erittäin hyväkuntoinen ja oikeinkin hintansa veroinen! Toki lakkapinta on kellastunut, mutta se on enemmänkin näiden huonekalujen ominaisuus kuin vika. Selkänojan takaosassa oli pieni kolhu, mutta muuta moitetta en löytänyt. Tuoli on tukeva; ei nitku eikä nitise. Se tulee meillä käyttöön ruokapöydän yhdeksi tuoliksi ja välillä se siirtyy myös aulaan tarpeelliseksi laskutasoksi.

Alkukesästä ostin Torista kaksi Artekin vanhaa seinähyllyä. Toisen mies maalasi valkoiseksi ja se päätyi aulaamme. Toisesta hiottiin kellastunut lakkapinta ja se taas pääsi työhuoneeseeni lisäsäilytystasoksi. Ehkä tämän tuolinkin voisi hioa ja käsitellä uudella lakkapinnalla, jotta sitä saisi ensimmäiset vuodet ihastella kauniin vaalean puun sävyisenä… Täytyy miettiä!

Lokakuun kirppislöytöihini kuuluvat myöskin kuvassa näkyvät ihana betoninen kynttilänjalka ja marja-/käpyoksa, jonka löysin tänään samasta paikasta tuolin kanssa:

Hieman tuollaista punaista piristettä, sillä eihän jouluaattoonkaan ole enää kuin tasan kaksi kuukautta! Kuvan taustalla näkyvät hiekan sävyiset samettiverhot on nekin nettikirppislöytö tältä syksyltä. Vasta tällä viikolla sain aikaiseksi silittää ne ja ripustaa ruokailutilan ikkunoihin. Isojen verhojen silittäminen on kyllä sieltä kotihommien ärsyttävimmästä päästä!

Olen niin tykästynyt noihin verhoihin ja niitä tulee ihasteltua monta kertaa päivässä, heh! Sävy on täydellinen, samettisesta tunnusta puhumattakaan. Muuttui kovasti ilme kotona, kun vaihdoin vuosia ikkunassa olleet valkoiset verhot näihin. Ihanat tähän syys-/talvikauteen! Olohuoneessa meillä ei ole verhoja muutamaan vuoteen ollutkaan enkä sinne verhoja varmaan enää kaipaakaan. Nautin isoista ikkunoista avautuvista vaihtelevista maisemista!

Tosiaan nämä meidän arkikiireet johtavat harmittavan usein siihen, että blogi vain käy mielessä, mutta muuta en ehdi. En kaivaa kameraa esille, saati tänne raapustelemaan… Instagramia tulee sitten päivitettyä aika lailla päivittäin, koska se on niin nopea kanava! Mutta pakko ehtiä tänne nyt säännöllisesti, koska joulukin lähestyy – joulunodotukseeni kuuluu täällä blogissakin fiilistely! :)

Vaaleanpunaiset sävyt löysivät viikolla kotiimme kuin vahingossa! Keskiviikon kauppareissulla kuopuksen kanssa löysin ihanan vaaleanpunertavia tulppaaneja ja eilen upeita kirsikanoksia! Suunnittelin alunperin laittavani ne samaan maljakkoon, mutta loppujen lopuksi tykkäänkin näistä enemmän nyt erillisinä kimppuina. Täytyy kuvata vielä ne tulppaanitkin, niissä on niin kiva sävy. Kylläpä nämä toivat kotiin ihanaa piristystä ja hieman jo sellaista keväisempää fiilistä!

Tämä viikko on ollut säiden puolesta melkoisen upea: auringonpaistetta ja pakkasta. Upean talvilomaviikon saivat täällä nekin talvilomalaiset, jotka eivät Lappiin sitä lähteneet viettämään! Takkaa on tällä viikolla lämmitetty päivittäin ja nautittu valoisammista aamuista. Olen tosin huomannut, että illat saisivat olla pimeitä vuoden ympäri; en kaipaa päivänvaloa ilta-aikaan. Iltaan kuuluu se hämärässä tunnelmassa keittiössä häärääminen ja sohvalla rentoutuminen. Öistä puhumattakaan!

Tässäpäs nämä ruokailutilamme vaaleanpunaiset sävyt:

Yleensä blogikuvissa suosin less is more -tekniikkaa (niistä alkuvuosien kuvapläjäyksistä poiketen), sillä itse tykkään enemmän siitä, että joka kuvassa on hieman jotain uutta annettavaa. Nyt ehkä tuon kimpun ansiosta lähti vähän lapasesta… En kuitenkaan yleensä koe mielekkääksi sitä, että kuvakulmaa on liikutettu kymmenen senttiä oikealle, mutta muuten kuva on täysin sama kuin seitsemän edellistä. Mitähän mieltä te lukijat tästä olette?

Helmikuussa meillä on ollut monenlaista juhlaa. Ensin oli kummityttömme ristiäiset – tuo isäänsä tullut unikeko muuten nukkui kuin tukki koko toimituksen ajan sylissäni eikä tiennyt mitään, kun päätä kasteltiin kolme kertaa! Seuraavaksi oli vuorossa isäni syntymäpäivät ja tänään juhlistamme isäni eläköitymistä! Menemme porukalla syömään; vanhempani ja sekä minun että veljeni perhe. Olen sitä mieltä, että elämässä pitää juhlistaa kaikenlaisia pieniäkin tapahtumia, näistä isommista puhumattakaan, ja jos niitä ei ole, sitten niitä vaikka keksitään!

Luksusta tähän talveen on tuonut sellainen seikka, että päätimme pitää miehen talviloman hieman eri tavalla. Näin koemme saavamme siitä suurimman hyödyn juuri meidän arkeemme! Hän nimittäin pitää lomansa yksi päivä/viikko -systeemillä ja onpas ollut mukavaa tämä ihan koko perheen kannalta! Mitään pitempää reissua kun meillä ei suunnitelmissa ollut, tuo tällainen talviloma miehellekin kuulemma enemmän iloa kuin yhdellä kertaa käytetty. Nyt hän saa tehdä viisi viikkoa nelipäiväistä työviikkoa eli iloa riittää huomattavasti pitemmäksi aikaa! Jokin pieni lomareissu tehdään kyllä vielä maaliskuun aikana ihan jo esikoisen mieliksi ♥. Toki kuopuskin saa siellä elämyksiä, mutta hän ei osaa vielä samalla tavalla odottaa vaihtelua arkeen kuin viisivuotiaamme.

Toivottavasti nämä kuvat tuovat teille yhtä paljon iloa, kuin minä olen tuosta noin seitsemän euron kimpusta saanut! Tunnelmallista karkauspäivää! ♥