Tein jokin aika sitten parit heräteostokset kotiimme ja se kannatti!

Maljakkoa en oikeastaan olisi tarvinnut, mutta kun näin tämän sävyn, oli tuote ostoskorissa ennen kuin huomasinkaan! Kyseessä on Cooee Designin pallomaljakko sävyssä sand. Näitä tuntuu olevan Instagram pullollaan, mutta lähinnä valkoisia, mustia ja harmaita versioita. Jonkin verran näkee myös upeita vaaleanpunaisia pallomaljakoita. Tähän sävyyn en ollut aiemmin törmännyt enkä edes tiennyt tämän olevan Cooee Designin, sillä sitä ei lukenut tuotekuvauksessa ollenkaan! Vasta maljakon saavuttua luin tuotelapusta kyseisen nimen. Oma maljakkoni on kokoa 20 cm eli taitaa olla kookkain näistä? Yhden kukan maljakoita kaapista löytyy jo enemmän kuin tarpeeksi, isompia maljakoita vähemmän. Tämä tuli kyllä niin jäädäkseen, kunhan vain pysyy ehjänä vauhdikkaan pikkumiehen ympärillä. Silti tuli jotenkin aavistuksen huono omatunto, sillä minulla on jo niin monta maljakkoa… Päätin sitten ratkaista tämän asian niin, että laitan kiertoon kolme jotain pienempää, niin tällekin löytyy kaapista tilaa! Tosin ei sitä kaappiin ole ostettu eikä kyllä sinne heti päädykään, niin upea tämä on! Viime vuosina olen huomannut, että kaikki maljakot eivät ole osoittautuneet käytännössä kuitenkaan niin mieluisiksi kuin ostohetkellä ajattelin, joten sellaiset on syytä päästääkin uusiin koteihinsa. Näin sinne kaappiin jää lopulta vain sellaisia superihania yksilöitä! Ajattelen myös niin, että koska minulla ei ole koriste-esineitä, niin käyttöesineitä saa sitten ollakin hieman runsaammin.

Maljakon sävy ei ole lämmin, vaan tuollainen upean viileähkö hiekka. Ehkä jopa ruskean ja harmaan sekoitus. Aika hyvin ja todenmukaisena sävy toistuu näissä kuvissani. Maljakon pinta tuntuu kivan mattaiselta. Nyt alkuun maljakkoa pääsi koristamaan yksi oksa viime viikonlopun synttärikimpuistani. En malta odottaa, että saan ensi kuussa koota tähän jonkin ihanan simppelin pääsiäiskimpun! Ehkä se on taas tulppaaneja ja pajunoksia, viime vuoden Pääsiäisviikon kimppu -postaukseni tapaan.

Toinen heräteostokseni maljakon kaveriksi oli tyynynpäällinen! Näitäkin jo pari löytyy, mutta tällä hetkellä tyynynpäällisistämme edullisimmat näyttävät jo jonkin verran kulahtaneilta. Joskus haluaa ostaa kotiin pienen tekstiilipiristyksen esim. vitosella, mutta ostoshetkellä ei voi tietää, miten tyynynpäälliselle käy pesussa. Itse nimittäin ihan surutta pesen tyynynpäällisiä, sillä ne ovat päivittäisessä käytössä pään alla, kuten tyynynpäälliset yleensäkin… Noita hyvin edullisia versioita olen ostanut sekä Kodin Ykkösestä, Ikeasta että H&M:lta. Etenkin Kodin Ykkösestä ostamani näyttivät aika kurjilta ensimmäisen pesun jälkeen: tyynynpäällisen mustat osat olivat selvästi haalistuneet. Joten ehkä niistä raaskii paremmin luopua, kun on jotain uutta ja laadukkaampaa tilalle.

Näitä Chhatwal & Jonssonin tyynynpäällisiä olen katsellut sillä silmällä jo vuosia, mutta aiemmin ei ole vain tullut hankittua. Mm. Lisbet e. -blogissa olen ihastellut näitä säännöllisesti. Merkin tyynynpäällisistä erityisesti pellavainen Ikat Kerela -sarja on ihastuttanut ja nyt päätin värinkin ex tempore: vaaleanpunaista! ♥

Pilkistää kivasti mustavalkoisten kavereidensa lomasta! Tästä voin kyllä myös heti sanoa, että hyvin pitkäikäinen hankinta tuli tehtyä, vaikkakin heräteostoksena. Mites muuten, oletteko pesseet näitä tyynynpäällisiä koneessa ihan menestyneesti? Meillä mies tuumasi, kun mietin ääneen, että pysyyköhän ihan hyvänä konepesuista huolimatta, että Jaahas, kertakäyttöpäällinen! Heh, tuskinpa vain :D.

Tässä pöydällä tämän hetken lempisävyjäni (vaalea puu vain puuttuu) ja tuntuu, että nyt on löytynyt ne kaikkien aikojen lempparisävyni kotimme sisustukseen. Jännä nähdä, mikä tilanne on muutaman vuoden päästä, kun tämä tunne on nyt näin vahva! Mitä mieltä sinä muuten olet – kannattavatko heräteostokset useimmiten vai eivät?

Nyt suuntaamme tästä pojan kanssa arskat nenällä ulkoilemaan; ihanasti alkoi aurinko nyt iltapäivästä paistelemaan!, ja sitten sisälle laittautumaan. Jouluihminen muistelee joulupukkia maaliskuussakin: on se vain eri kiva näin aikuisenakin, kun muistaa erinäisillä lahjakorteilla. Tänään suuntaamme miehen kanssa joulupukin vinkistä Wanhaan Lyhtyyn illalliselle! ♥

Ihanan leppoisaa lauantaita teillekin!

 

Jokunen vuosi takaperin en olisi uskonut, että tykästyn vielä joskus kookkaisiin kaktuksiin saati saviruukkuihin ja että raahaan niitä vieläpä tähän pohojalaiskotiimme! Vaan niinpä siinä sitten kuitenkin kävi! Olen viime aikoina metsästänyt sellaista kaktusta, joka muistuttaa Mikkihiiren korvia (ehkä sille on jokin nimikin? :D), mutta tämän kyseisen yksilön nähdessäni osui ja upposi – tämä kaktus oli vain saatava ja juuri saviruukun kera! Hieman nikottelin hintalapun vuoksi, mutta tiesin, että niiiiin harmittaisi jälkikäteen, jos olisin sen lähikaupungin kauppaan jättänyt. Uskon, että minun tuurillani ihan lähipäivinä ilmestyy erääseen saksalaisketjun liikkeeseen näitä myyntiin kympin hintalapulla varustettuna… No, sitten haen toisen! :D

Tavarat on näissä kuvissa aika lailla läjissä huomista siivoojan käyntiä helpottamaan. Huomenna olisi aikomuksena sisustella oikein olan takaa, kunhan siivooja on saanut taikansa taiottua! Tämän kaktuksen näin kuitenkin heti mielessäni juuri tämän Lundian lipaston päällä. Tässä lipastolla on tosin Louis Poulsenin Panthellan vakiopaikka ja sen jouduinkin nyt kaktuksen tieltä siirtämään olohuoneen perälle. Molemmat eivät tähän lipastolle sovi, sillä ovat turhan korkeita. Tämä kuitenkin sopii kivasti näiden Juhani Melenderin maalaamien taulujeni yhteyteen; kivasti samaa sävyä ruukussa ja tauluissa!

Nyt kaktus nököttää tuossa palmuvehkan vieressä, mutta en usko, että noin jäävät. Silmäni vaativat aina parittoman määrän asioita yhteen, joten joko joku kolmas näiden joukkoon tai sitten palmuvehka siirtyy lipaston toiseen päähän? Löysin muuten eilen vihdoin sen etsimäni kilpipiileankin lähikaupungista, jei! Katsotaan, miten yhteiselomme tuon kaktuksen kanssa sujuu… Alku vaikuttaa ainakin lupaavalta, sillä tätä ei tarvitse juurikaan kastella – noin kolmen viikon välein riittää!

Joko sinun kodistasi löytyy kaktus tai useampikin?

 

 

Tiedättekö sen tunteen, kun löytää jotain ihanaa, mutta ei tiedä, sopisiko se omaan kotiin, mutta sillä hetkellä jo kuitenkin tietää, että jos nyt jättää ostamatta, se jää harmittamaan? No juurikin näillä perustein ostin viikonloppuna eräältä kirppikseltä tämän mustan puutuolin:

Elämäni ensimmäinen musta huonekalu! Jokin siinä kiinnitti heti huomioni. Ehdin siinä muutaman sekunnin aikana ihastua tuolin söpöön muotoon, materiaaliin ja väriin. Siihen, miten kauniisti viilupinta kuultaa maalipinnan läpi. Vaikkakin ehdin miettiä myös, miltä tämä näyttäisi vaikka puuteriroosana… Oi niin herkku! ♥ No nyt alkuun mennään kuitenkin tällä mustalla värityksellä ja pienillä kulumilla, sillä ne eivät haittaa, päinvastoin!; nehän lähes kuuluvat puisen huonekalun ominaisuuksiin!

Tuolissa on tosi hyvä istua, se ei nitku eikä nitise. Olen parin viime vuoden aikana ihastellut siellä sun täällä kovasti pinnalle nousevia/nousseita mustia huonekaluja. Erityisesti mustat tarjoiluvaunut ja mustat kaapit, jotka ovat sisältä valkoisia, kiinnittävät huomioni. Bongailenkin niitä kuvista tämän tästä! Olen jo alkanut miettimään, mahtuisiko meille johonkin jokin musta kaappi… Mutta mutta. Nyt kun tämä musta tuoli kotiutui, tulin siihen tulokseen, että tässä on kotiimme ihan riittävästi mustaa. Jopa tämä yksi tuoli näyttää aika jyrkältä kotonamme ja mietin vieläkin, sopiiko se meille mustana… Ainakin sen totesin, että musta kaappi olisi liikaa, joten se asia on ratkaistu :D. Ensimmäinen musta huonekalu taitaa jäädä samalla viimeiseksi. Hassua, miten sitä aina niin paljon erinäisiä juttuja ihasteleekin, mutta omaan kotiin ne eivät sitten istukaan!

Nyt aloin ihan tosissani miettimään tuolin hiomista ja maalaamista jollain upealla puuteriroosan sävyllä… Se sopisi sitten enemmän kuin täydellisesti osaksi ruokaryhmäämme, valkoisten Seiskojen kaveriksi ♥. Onko jollain muuten vinkata jotain kaunista puuteriroosaa maalikoodia? Ihan vain varmuuden vuoksi…

Mitä te tälle tuolille tekisitte?