/

>

löytyyköhän kisu tänään… voi mä niin rukoilen että löytyy!
mistä lähdetään ekana etsimään… no kannattaako meidän täältä kuitenkaan etsiä, ei kai se täällä liiku… hei mikä tuo ääni oli! ei, se oliki joku lapsi…
mennään seuraavaks sieltä kattoon, jos se ois siellä! no nyt me ollaan täällä, mentiin varmaan just ristiin ja kisu on siellä missä me oltiin äsken.
ei se kuule ku vihellellään, täällä tuulee niin paljo ja linnut visertelee…
käydään välillä kotona, on jano ja vähän nälkäkin jo…
ei jaksa mitään ruokaa tehdä, ei maistu, tankataan vähän nestettä, ruokitaan nuorempi kisu ja lähdetään takas etsimään…
mitä jos se onki jääny auton alle… mut näkyishän kuollut kissa jossain!
tai jos joku hullu on myrkyttäny sen…
onko joku peto tappanu meidän pienen… no ennemmin niin ku ihmisen tappama.
kyllä se elää, oli se viimeksikin 10 vuorokautta kadoksissa!
täytyy muistaa et sillä on näitä päähänpistoja! se meni edellisestä kodistakin ominpäin mun vanhempien luo pariin otteeseen… välimatkaa oli puoltoista kilometriä.
tulostetaan taas lisää ilmoituksia ja viedään vielä sinne ja sinnekin…
miks kukaan ei soita, ei juuri mitään havaintoja ja ne pari-kolme soittoaki on voinu olla ihan eri kissasta…
onko se hädissään jossain metsikössä ja oottaa mua pelastaan sen :(
nyt on viides päivä, alkaako se vasta kymmenennen päivän jälkeen haluta kotiin, niin ku ensimmäisellä karkureissullaankin…
entä oliko ne sen viime viikkojen useat, reilun vuorokauden poissaolot valmistautumista tähän; kävikö se tutustumassa ympäristöön ja valmisteli itteensä pitempään poissaoloon…
mennään seuraavaks ens yönä etsimään, öisin se liikkuu ku ei oo niin kuuma.
sillon se kuulee meidätki paremmin ku on hiljasempaa…
mut mistä me etsitään, onko hyötyä käydä samoissa paikoissa monta kertaa…
liikkuuko se samoilla kulmilla vai paineleeko koko ajan kauemmas ja kauemmas…
jos se on jossain umpimetsässä, ei siellä oo ees ihmisiä joiden luo hakeutua!
mitä jos se tulee kotiin keskellä yötä loukkaantuneena, voidaanko viedä se ihmisten ensiapuun :D
vai päivystääkö joku eläinlääkäri yöllä…
voi ku mä taas säikähdin ku katoin ulos et nyt se on tossa!, mut se oliki nuorempi neiti…
se vaikuttaa niin yksinäiseltä, surettaa senki puolesta niin et sydäntä särkee <3
tosin ei se kyllä näytä olevan moksiskaan, ei se ehkä ees huomaa et toinen on hävinny.
voi miksi vanhempi ei voi olla samanlainen kotihiiri ja pysyä vaan omalla pihalla, miks sen täytyy seikkailla…
omin avuin se ei enää kotiin osaa, me tarvitaan ihmisten apua että osataan hakea se kotiin!
toivottavasti se osaa mennä välittävältä ihmiseltä pyytään apua…
apua aivan ku se ois naukassu! kuulin taas omiani…
kuulenkohan koskaan sen naukaisua enää, sillä on kyllä maailman kaunein kissaääni, aivan ihanan hento, kaunis ja neitimäinen.
kunnon miau. 
ja se sen viisas ja herkkä katse, en oo koskaan ennen nähny sellasta kellään kissalla.
voi mä en kestä, kohta on taas ilta ja mun pieni kulta on poissa. 
ihan kamala tunne mennä taas nukkumaan ilman sitä :(
aamulla on niin tuskallista herätä ku ei mee kolmea sekuntia kauempaa ku muistan mitä on tapahtunu.
kuinka paljon yks ihminen voi itkeä, eikö kyynelvarastot ikinä lopu…
nyt me varmaan löydetään se ku ollaan fillareilla etsimässä, miten tuodaan se kotiin! ei sitä pyöränkoriin saa…
kaikki kesälomareissut joutuu perua, ei me voida lähteä jos kisu sillä välin tulis kotiin tai joku löytäis sen. ei siellä reissussa nauttis yhtään, menis rahat täysin hukkaan. 
antaisin kyllä koko elämäni lomat jos saisin sen heti nyt kotiin. 
lomista viis.
miks just meidän kissa… on monia joille lemmikit ei jostain syystä oo näin rakkaita ja tärkeitä…
miks just vanhempi neiti, joka on niin erityinen ja jonka kans mulla on ihan erityinen yhteys.
no nyt ku sanoin noin, katoaa varmasti nuorempi. yhtä rakas se on seki pallero, mut sen kans on ihan erilainen yhteys. se ei oo niin sylikissakaan, se on erilainen luonne.
äärimmäisen kiltti ja ihana, mut erilainen. 


suodaanko meille vielä kerran se onni että neiti löytyy?
ei elämä jatku, ennen ku tää selviää.
tietääkö se, kuinka sitä kaipaan?
tietääkö se, että teen kaikkeni että saadaan se kotiin?
ihan kaikkeni.
kuka mun tyynyn vieressä nukkuu taas syksystä ens kevääseen, joka ikinen yö?

/

>

Tulin pikaisesti päivittämään että kisu on edelleen reissussa…
Kiitos lukuisista kommenteista, viesteistä ja muista yhteydenotoista, ne kyllä lämmittää sydäntä tosi paljon!
Ihana nähdä miten paljon välittäviä ihmisiä täällä on <3 
Voi ku me kaikki voitaiski kokoontua porukalla neitiä etsimään :).

Ollaan nyt kierrelty monessa paikassa etsimässä, tulosteltu kuvallisia ilmoituksia moneen paikkaan. Tänään jatkuu samat hommat ja joka päivä siihen asti et kisu löytyy. 
Edelleenki uskon et neiti on kesäreissulla, en usko kuolleen. (Ja kyllä kuolleenki kisun joku ois nähny.) Tosiaan siihen suuntaan viittaa se kolmen vuoden takainen 10-päivän reissukin… Se päätty sillon niin et kisu alko seuraamaan erästä naista kovasti naukuen, jolloin nainen kiinnitti häneen huomiota, muisti lehti-ilmoitukseni ja soitti mulle. Kisu oli sillon eksynyt eikä enää omin avuin kotiin osannut, osas onneks pyytää ihmisiltä apua. 
Voi sitä jälleennäkemistä silloin <3. 
Juoksin tiellä kisua vastaan ääneen itkien ja kisu juoksi mun luo voimakkaalla puolinaisella äänellä naukuen (äänensä lähes menettänyt). 
Sitä muistellen jaksan ja yritän uskoa et saan pienen vielä syliini <3.


Luulen et nyt käy samoin ettei kisu enää osaa kotiin, joten ihmisten apua ja tarkkaavaisuutta tarvitaan!
Mä en koskaan ala pitämään kissoja pihalla narussa, kuten joku yritti neuvoa. 
Kissa ei ole koira. 
Jos kissaa pitää pihalla narussa, se on täysin puolustuskyvytön muita eläimiä (esim. kissoja) kohdatessaan. Meidän kissojen kohdalla tuo ois täysin rääkkäämistä. Joten ollaan puhuttu et rakennetaan se kissatarha tohon takapihalle, yhdessä kohdassa ois hyvin tilaa, on varjoa yms. Valjaita meidän vanhemman neidin päälle ei saa, ei sitte millään! Kerran onnistuin ne hänelle pukemaan ja sain vetää kisua perässä ku lattialuutua; ei askeltakaan! :D
Syytän kyllä itteeni ihan kiitettävästi et oon päästäny kisun vapaana ulkoilemaan. En vaan osannu arvata et näin käy taas. Ajattelin et se yks kerta kaikkien näiden vuosien aikana ois ollu vaan se yks kerta, mut tässä sitä taas ollaan. Ajattelin liikaa kisua; sitä onnellista ilmettä ja hännän heilutusta ku saa kävellä vapaana omalla pihalla erilaisia tuoksuja haistellen ja hiiriä pyydystäen. Neitille ei vaan oma piha riitä. Meidän nuorempi kisu taas on ihan kotihiiri :D. Koko ajan omassa pihapiirissä ja heti ku vihellän, menee max. yks minuutti ja neiti sipsuttaa kurnuttaen luo :). 

 Voi tule äkkiä kotiin pikkunen, saat tästä lähtien sen oman makkaran joka kerta!!! <3



Viime yönä taas kovasti toivottiin et kisu yön aikana kotiutuis, meillä on ystäviä viikonloppua viettämässä ja ihana ystäväni sanoi et heti ku kisu yöllä tulee, avataan skumppapullo, oli kello mitä hyvänsä :D. 
Mut vielä on pullossa korkki kiinni…
***
Muut aiheet on nyt luonnollisesti tauolla…
Ehkä joku päivä jotain postailen et saan muuta ajateltavaa, nyt päivä kerrallaan ja kaikki aika ja energia (ja kesäloma) menee kisun etsimiseen!