Huomenta ja aurinkoista heinäkuuta! Ajattelin tänään kirjoitella eräistä mielessäni olleista asioista… Huomasin viimeisen parin viikon aikana pienen blogistressin nousevan. Blogille ei meinannut riittää aikaa, oikein ajatuksen kanssa aikaa, joten silloin on hyvä ottaa hieman etäisyyttä eikä tehdä hommaa ns. puolivaloilla. Pieni hengähdystauko ja priorisoida asioita. Sillä faktahan on, että perheeseen ja kotiin liittyvät asiat menevät kuitenkin kaiken edelle. Voipi olla, että olen haalinut itselleni hieman liikaa tekemistä tämän normiarjen pyörityksen lisäksi ja se alkoi tuntumaan. Nyt on kuitenkin pikaisesti akut ladattu ja blogin ja teidän pariin ehti tulla oikein ikäväkin!
Ajanpuutteen lisäksi olen miettinyt blogiani muullakin tavoin. Olen ollut ja olen varmaan vieläkin jossain määrin jumissa aihepiirien kanssa. Blogini täyttää tämän kuun loppupuolella viisi vuotta (!) ja nyt olen ensimmäistä kertaa tällaisessa mietteliäässä vaiheessa. Voi olla, että vaihe menee ohi itsestäänkin jo tästä kirjoitettuani, mutta voi olla että ei. Tätä on vaikea selittää, mutta koen varmaankin jonkinmoista bloggaajan rimakauhua – onko sellaista? :D Tässä kun pakostakin tulee tätä nettimaailmaa seurattua, niin huomaa myös sen varjopuolen. Tulee mietittyä, mistä haluan kirjoittaa ja miten, jotta jonkinmoinen yksityisyys kuitenkin säilyy. Tuntuu, että en kirjoita enää yhtä avoimesti kuin vaikka kolmisen vuotta sitten. Lukijamäärät ovat kasvaneet ja totuus on, että en vain uskalla. Nykyään joutuu miettimään huomattavasti enemmän, mitä ja mistä tänne kirjoittaa. Tätäkin tekstiä mietin mielessäni pitkään enkä ole tälläkään hetkellä varma, painanko koskaan tuota julkaise-nappia. Muistan sellaisen tunteen, kun tänne tuli kirjoitettua huolettomasti niitä näitä, avoimesti ja sen kummemmin asiaa miettimättä. Tuntui, että lukijoina oli vain ne, jotka kommentoivat. Mutta eihän se ole totta; vain pieni prosentti lukijoista jättää kommenttia ja tässä puhutaan kyllä todella pienestä prosenttiluvusta. Tämän vuoksi sitä miettii usein mitä, mistä ja miten tänne kirjoittaisi… Ymmärrättekö, mitä ajan takaa? Lukijan kannalta tuo ilmiö on varmaan aika ikäväkin, mutta varmasti jokainen sen ymmärtää, kun asiaa enemmän puntaroi. Välillä tuo tuntuu ikävältä näin bloggaajankin kannalta. Joskus haluaisi kirjoittaa avoimesti mistä vain ja jakaa kokemuksia kanssanne. Sellaisia kunnolla pintaa syvemmältä -juttuja, mutta sitten taas koen, ettei mulla ole siihen oikeutta, sillä meidän perhe ei ole vain minä: se on myös mieheni ja poikamme (ja juu kissamme, mutta heitä tuskin tämä asia sen kummemmin mietityttää). Asioita täytyy siis miettiä heidänkin kannaltaan. Tässä on kuitenkin sekin harmitus, että tuleeko blogista sitten täysin persoonaton..? Saako blogiin tuotua tarpeeksi omaa persoonaa, vaikka aihepiiri ja tapa käsitellä aiheita ei mitenkään hirmuisen syvällinen olekaan?
Haluaisin kirjoittaa enemmän lapsiperheen elämästä – vai haluaisinko sittenkään? Millä tavalla siitä kirjoittaisin, jotta en paljastaisi liikaa tai ettei kommenttiboxi räjähtäisi liitoksistaan? Mutta eikö pintaraapaisu tunnu puolestaan tylsältä? Tosin tästäkin on varmaan yhtä monta mielipidettä kuin on lukijoitakin. Pakko tässä samassa yhteydessä kiittää sua siitä, miten asiallisena blogi on koko ajan pysynyt! Mua sit harmittaa sellaset provosoivat postaukset vaikkapa lastenkasvatuksesta tai just tällasista milloin hoitoon -aiheista… Ihanaa että on blogi jota voi lukea hyvillä mielin joka kerta! – Näin kirjoitti eräs lukija tässä taannoin.
Haluaisin kirjoittaa taas enemmän sisustusjutuista, mutta ei meidän kodin sisustuksessa ole tapahtunut oikein mitään uutta. Etenkään näin kesällä ei hirmuisesti tule sisusteltua. Mistä te muut löydätte sisustuspostausten aiheita? Eikö koskaan tunnu turhalta tehdä postausta olohuoneen sohvanurkkauksesta tai keittiön kulmauksesta, koska sen on tehnyt kymmeniä, ehkä jopa satoja kertoja aiemminkin? Jaksaako se kiinnostaa lukijoita? Haluaisin kirjoittaa tavallisista arkipäivän asioista, mutta riittääkö arjessa tapahtumia postauksiksi asti? Onko sellaisille lukijoita? Huvittaisi aloittaa Päivä meidän kanssamme -postaussarja, mutta toisaalta, ei meidän elämä ole mitenkään erikoista; jaksaisiko joku lukea meidän arkipäivistämme esim. kuukauden-kahden välein? Esimerkkipostaus helmikuulta löytyy täältä (voi olipa meidän poika eri näköinen ja hiuksetkin niin lyhyet :D). Haluaisin kuvata poikaa vaikka joka päivä, tuota maailman ihaninta pientä söpöliini-hurmuria, mutta en halua julkaista enää suoria kasvokuvia hänestä ja toisaalta kuitenkin haluan. Vaikka joka päivä ja koko maailmalle!
Paljon olisi vielä asiaa, mutta kotimme pienimmästä sängystä kuuluu jo suloista puhetta. Kertokaahan te! Mitä ylipäätään etsitte blogeista? Miksi luette esimerkiksi tätä minun blogiani? Mikä on se seikka, joka saa sinut palaamaan tänne kerta toisensa jälkeen? Mistä aiheista haluaisitte eniten lukea blogissani?
Heips :) Täällä istun myöhäisellä aamiaisella vapaa päivän kunniaksi (minulle 9:52 on myöhään ;D )ja luen blogiasi.
Mielestäni blogisi on kiinnostava, hyvän mielen blogi :) Luen tekstejä välillä viiveellä, kun työ vie näin kesälläkin niin suuren osan ajastani…
Minä ainakin ymmärrän täysin, että kirjoitat mikä sinusta tuntuu hyvältä ja yksityisyyttänne kunnioittaen <3
Kyllähän se on totta ,että perhe menee edelle kaikessa ja välillä on vaan pidettävä taukoa jostakin asiasta.
Oikein ihanaa kesää teille ja kisuille silityksiä :)
No onhan se myöhään! :D
Kiitos kovasti ihanasta kommentistasi ja palautteestasi, Niina ♥ Tuntuu niin mukavalta, ettö olet ollut lukijana jo vuosikaudet :)
Aurinkoista kesää teillekin! Ja sinne myös kisuille oikein kalaisat kesäterkut :)
Moi :) Ymmärrän hyvin tilanteesi. Toisaalta on takki tyhjä ja toisaalta olisi niin paljon kerrottavaa, ettei tiedä, mistä aloittaisi. Ihan hyvä pitää kiinni yksityisyydestä, koska itse en ainakaan haluaisi kertoa perheeni asioista ja tulla julkkikseksi tms. Blogin rajaaminen ”ulkopuolisiltakin” ei taida onnistua. Mitä jos pitäisit vaan Instaa aktiivisena, ja päivittäisit tänne vaan jotain silloin tällöin. Toisaalta blogisi on minulle kyllä jokapäiväinen nautinto – ihanat poitsukuvat, kauniit kodin yksityiskohdat, kissatarinat ja ja <3
Just noin! Joskus aiheita liiaksi asti ja se vaikeuttaa, ettei sitten kiireessä saakaan mistään kunnolla kiinni…
En halua luopua blogista, en ole missään nimessä valmis siihen, joten se ei ole vaihtoehto. En siis edes siihen, että vähentäisin postausmäärää. Tämä on kuitenkin mun työkin tällä hetkellä, joten sopimuskin luonnollisesti sitoo.
Kiitos kommentistasi ja vuosikausien mielenkiinnosta blogiani kohtaan ♥
Käyn lukemassa juttujasi, koska ne ovat niin positiivisia, kauniita ja tuovat hyvää mieltä ja ideoita… Ja kaipaan sielunsiskon juttuja! Tänäänkin meidän puheissa, liittyen terassi asioihin ja paljuun… Olet niin paras <3
Niin tärkeä tämä kommenttisi, et varmasti arvaakaan! Ihan kyynel tuli silmään tätä lukiessa. Aivan ihana palaute, voiko tuosta enää paremmaksi palaute muuttuakaan! Todella, todella ilahduttavaa, että onnistun blogillani tuomaan sinulle hyvää mieltä. Lämpimät kiitokset Heidi ♥
Mukava kun meidän lukijoiden mielipiteitä kyselet, mutta kaiken lähtökohtana on sinä, tämä on sinun blogi :) jos kirjoitat aiheista jotka eivät itseäsi sytytä, kuolee oma innostuksesi ja samalla itse blogi. Toinen juttu on sitten se tarvinneeko rajausta tehdä vain yhteen osa-alueeseen, vai haluatko blogata useammasta aiheesta. Minua kiinnostaa kotinne sisustus. Se ei tarkoita sitä, että sisustuksen pitäisi muuttua kokoajan. Ja voihan sisustus liittyä myös ajan ilmiöihin, ei vain omaan kotiin. Lapsiin liittyvät postaukset skippaan, näin lapsettomanane eivät minua kiinnosta. Mutta en ole skipannut blogiasi, vaan tietyt postaukset. Tämähän on lukijoille arkea, oli syy mikä hyvänsä, jos juttu ei kiinnosta, voi yksittäisen postauksen sivuttaa. Tarkoittaa siis sitä, ettei kaikkia voi aina miellyttää, eikä se ole edes tarpeen. Toivottavasti näistä ajatuksista oli jotain hyötyä, vaikka hajanaisia olivatkin :)
Elämäntilanteesi on muuttunut, joten tietenkin postailet lapsiasioistakin. Minä 1v tytön äitinä mielelläni luen teidän arkisista asioista. Iloista ja vaikeista asioista. Kerrot asioista arkikielellä ja mutkattomasti Monet kerrat olen viimeisen vuoden aikana saanut vinkkejä ja hyvää mieltä lukiessani teidän kuulumisia. Huomaa että onhan niitä muitakin vanhempia samojen asioiden keskellä-mukavaa vertaistukea !jatka vain miettimättä liikaa jaksaako arjen asiat kiinnostaa-kyllä ne kiinnostaa varmasti muitakin kuin minua
Mukava kuulla, että arkisille asioille riittää lukijoita! Tuntuu, että niistä tämä mun blogi oikeastaan koostuukin :D. Ja aivan ihana yksityiskohta tuo, että olet saanut täältä hyvää mieltä – tuosta ei palaute mielestäni enää parane. Kiitos! :)
Täällä sama. Skipannut postauksia, ei missään nimessä koko blogia. :)
:)
Ilman muuta, minä päätän aiheet ja kaiken blogiini liittyvän, mutta tämä kun on eräänlaista asiakaspalvelua, niin sitä haluaa välillä kysellä sitä asiakasnäkökulmaakin :). Blogissani on nämä tietyt aiheet olleet jo pitempään enkä ole niitä muuttamassa, siitä ei ole kyse. En myöskään osaisi kirjoittaa sellaista blogia, joka olisi rajattu vain yhteen aihepiiriin. Itse pidän eniten aiheiltaan monipuolisista blogeista ja sellaista sisältöä haluan tuottaa myös itse.
Täysin nyökyttelin myös tuossa, jossa kirjoitit tiettyjen aiheiden skippaamisesta. Juuri noin se toimii; itsehän sitä täytyy valikoida itselleen mieluisat luettavat. Joskus sitä näin bloggaajana saa palautetta sitenkin päin, että minun pitäisi kirjoittaa siitä ja siitä, jotta tiettyä lukijaa kiinnostaisi. Aika mahdoton toteuttaa, teitä kun on enemmän kuin pari kappaletta :).
Hyviä ajatuksia, kiitos näistä! Jäi mietityttämään tuo yksi kohta: Se ei tarkoita sitä, että sisustuksen pitäisi muuttua kokoajan. Että voisitko tuota tarkentaa, millaisia sisustusjuttuja tahtoisit kodistamme lukea?
Ihan samoja juttuja mietin itsekin usein ja välillä alkaa kaduttaa se, kuinka avoimesti (jonkun mielestä ehkä hyvin suppeasti ja jonkun taas liian avoimesti) perheemme elämästä ja lapsestamme kirjoitan. Mutta sitten taas mietin, että en kuitenkaan kirjoittaisi mitään mitö en voisi tuntemattomalle ihmiselle kertoa meidän perheestä tai pojastamme. Alunperin itsekin kirjottelin pääosin sisustus- ja ruokajuttuja, mutta kun aloin odottaa vauvaa, tuntui siitä aiheesta kirjoittaminen sisustusjuttujen rinnalla luontevalta.
Täällä ainakin kiinnostaisi lukea enemmän myös lapsiperhearjesta ja muistakin kuin sisustusjutuista (vaikka nekin samat keittiön nurkat kiinnostaa edelleen ;) ).
Mutta sitten taas mietin, että en kuitenkaan kirjoittaisi mitään mitö en voisi tuntemattomalle ihmiselle kertoa meidän perheestä tai pojastamme. Naulan kantaan! Mukava kuulla, että muutkin pyörittelee samoja mietteitä :).
Laitan toiveesi korvan taa!
Minä tykkään päivä meidän kanssa postauksista.just kaikki arkinen on kivaa.vähän vinkkiä omaan arkeen ja kiva verrata millaisia rytmejä pikkulapsi perheissä on:) sisustus kiinnostaa,myös lastenhuoneen sisustus.tässä blogissa on simppelit mutta kauniit kuvat.ehkä se ”vertaistuki” mammalomalle.arjen pieniä iloja ja niitä lyhyitä omia hetkiä:) kiva blogi.hyvää kesää.myös jos on löytänyt hyvän tuotteen niin on kiva saada vinkkiä:)
Voi kiitos, valtavan mielenkiintoista lukea ajatuksistasi ja mielipiteistäsi! Juuri tällaisista kirjauksista on tosi paljon hyötyä mulle tämän blogin kirjoittajana, tietää hieman mikä ketäkin kiinnostaa :). Aurinkoista kesää sinullekin ja leppoisia mammalomapäiviä!
Mä varmaan aikoinaan aloin lukemaan sun juttuja sisustuksen takia, vaikka meillä on melko erilaiset maut sen suhteen =) Mut sitten kun aloit odottamaan niin mielenkiinto lisääntyi kun oltiin samassa tilanteessa. Nyt postaukset arjesta ja poitsusta on ne mitkä kiinnostaa eniten =)Itellä on vähän sama homma että tekis mieli laittaa eetteri täyteen kuvia mun ihanista lapsista <3 Mutta alkavat olla jo niin tunnistettavia ettei kovin paljon sitäkään halua tehdä. Minusta olet nyt jakanut ihan hyvällä fiiliksellä teidän elämää, ei liian yksityiskohtaisesti eikä liian vähänkään =D Mun mielestä kenenkään bloggarin ei ole pakko eikä tarpeellistakaan postailla joka ikinen päivä... Yks blogi mitä bloggerissa olen joskus alkanut seuraamaan postaa useita kertoja päivässä ja minusta se on jopa ärsyttävää =D =D Onkin jäänyt ne jutut sitten lukematta....
Hieno homma, että tuntuu siltä, että olen jakanut elämäämme sopivasti :). Se on sellainen väylä, jota haluan toteuttaa jatkossakin, mutta aika näyttää.
Oma aikani riittää just ja just yhteen postaukseen/päivä, aina ei siihenkään. Muistan ajalta ennen lasta sellaisia päiviä, jolloin postasin parikin kertaa. Tuli sellainen innostus, että nyt on pakko postata heti eikä hetken päästä! Nyt kun tuollainen innostus iskee, sitä joutuu vain odottamaan, että milloin on aikaa :D.
Laskeskelin tuossa,että olen pysynyt mukanasi oikeastaan koko blogisi ajan. Pidän tyylistäsi kirjoittaa ja nautin kauniista kuvista. Olet inspiroiva! Luen mielelläni kaikenlaisia juttujasi,jopa kissoista,vaikka en juuri kissoista välitä. Voisiko miehesi auttaa asettamaan ”rajat” henkilökohtaisuudelle? Lapsen osalta itselläni ja miehellänikin on tiukka linja: hänestä ei julkaista kuvia facebookissa tai muissa julkisissa medioissa,koska hän ei kykene vielä itse päättämään asiasta. Poikasi on kyllä mahdottoman suloinen pikkukaveri,joten ymmärrän tuskastelusi tästäkin rajasta. Toivon,että saat käytyä ajatuksesi läpi ja löydät ennen kaikkea itseäsi miellyttävän linjan. Lukijana pysyn niin pitkään kuin tämä blogi on olemassa. Me emme ole asioista aina samaa mieltä,mutta arvostan sinua ja ajatuksiasi kovasti!
Oi että, ihana kuulla, että olet viihtynyt blogini parissa noinkin pitkään! Kanta-asiakas, voisi varmaankin sanoa, heh!
Kysyin mieheltä tuosta ehdotuksestasi, mutta ei tuokaan oikein toimi. Hyvä ehdotus kuitenkin, mutta miehelläni ei ole mitään kovin vahvoja mielipiteitä blogiani kohtaan; pitää tätä täysin mun juttuna eikä touhuun juurikaan puutu :).
Kiitos valtavasti Mimmu tästä ihanasta kommentistasi, et usko miten ilahdutit! Ylpeä äiti kiittää myöskin lämpimästi kauniista sanoistasi pientä aarrettani kohtaan ♥
Hyviä juttuja olet saanut aikaiseksi, ei kaiken tarvitse pyöriä sen sisustamisen ympärilläkään. Elämän tilanteet muuttuvat ja sen mukaan pitää mennä :) Vaikka omia lapsia ei vielä ole niin minusta ainakin on mukava lukea välillä juttuja lapsiperheen arjestakin ja erilaisista ongelmista. Voihan se olla että niistä on joskus sitten hyötyä. Kissajutut tuo aina piristystä postauksiin :)
Voi kiitos! Juuri tuolla samalla ajatuksella luin itsekin ennen blogeista lapsiperheen juttuja :).
Olen lukenut blogiasi suhteellisen vähän aikaa, ehkä noin kolme-neljä kuukautta. Odotan esikoistani syntyväksi lokakuussa ja etenkin arki pienen lapsen kanssa ja odotusajan kirjoituksesi kiinnostivat kovasti. Myös ristiäisten järjestelyyn liittyvät aiheet olen lukenut huolellisesti.
Pienen lapsen pukeutumiseen ja hankintoihin liittyvät asiat kiinnostavat. Leipomiseen ja ruoanlaittoon, sisustukseen (etenkin yksittäisiin hankintoihin)sekä pukeutumiseen liittyvät asiat kiinnostavat ainakin minua. Mutta tällä hetkellä tietysti erityisesti perhearki pienen lapsen kanssa, asia on niin ajankohtainen itselleeni tällä hetkellä :)
Tosi mielenkiintoista, kiva että jätit kommenttia aiheesta! Onnellista odotusaikaa! :)
Hei,
Luen blogiasi inspiroivien ja kauniiden kuvien, sekä miellyttävän kirjoitustavan ja toki aiheidenkin vuoksi. Seuraan aika montaa blogia ja en voi esim. sietää, jos bloggaaja ei osaa yhdyssanoja. :) Aiheet, joista kirjoitat, ovat juuri sopivasti arkipäiväisiä – eivät mitään pintaliitojuttuja. On kiva, että asut pohjoisessa (kuten itsekin), koska suurin osa näin laadukkaista blogeista sijoittuu pääkaupunkiseudulle.
Olen lukenut blogiasi aikalailla päivittäin suurinpiirtein niiltä ajoilta asti, kun paljastit täällä odottavasi vauvaa ja sen vuoksi jäinkin seurailemaan teidän elämää. On todellakin ok, ettei kirjoita liian henkilökohtaisesti, vaan tasan sen verran, mikä itsestä tuntuu hyvältä. :)
Kun en ole alusta asti blogiasi lukenut, olisi kiva jos kirjoittaisit talonrakennusprojektistanne. Miten kaikki alkoi, miksi valitsitte juuri tuollaisen talon ja tontin, huone huoneelta kertoisit eri ratkaisuista ja sisustukseta, mistä hait inspiraatiota, oliko kaikki heti alkuunsa selvää, mitä tekisit nyt toisin, valitsisitko eri materiaaleja jne. :) Tai jos vaikka esittelisit sun lempparipaikat talostanne (uuden ihanan lasitetun terassin lisäksi)! ;) Ja vastaavasti ne ei-niin-lempparit, jos niitä on.. Toki tuossa voi olla vaarana, että teille iskee se rakennuskuume uudelleen! :D
Hyvin sä vedät! :) Hauskaa (ja lämmintä) kesää! :)
Voih, toinen äidinkielen perfektionisti täällä, iltaa! :D Ihanaa, että meitä on! :D
On todellakin ok, ettei kirjoita liian henkilökohtaisesti, vaan tasan sen verran, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Tuo lauseesi jäi mieleeni pyörimään, tosi hyvin sanottu. Voi olla, että multa on hieman hukkunut tuo periaate tässä viime aikoina. Kun kirjoitan jostain, tai olen aikeissa kirjoittaa, mietin ihan liikaa, mitä muut (jotkin tuttuni lähinnä) siitä ajattelevat. Tosi ärsyttävää ja tuosta yritän eroon! Saan kirjoittaa täällä mistä haluan ja piste :).
Kiva postaustoive! Jotain tuontapaista olenkin jo raapustellut, löytyy täältä:
http://allyouneediswhite.indiedays.com/2012/05/20/meidan-kodin-syntytarinaa/
Laitan nuo toiveesi muistiin, tuolle kolmen vuoden takaiselle postaukselleni voisi hyvinkin muodostua jatkoa!
Kiitos Mirka, ihanaa kesää sinullekin!
Olen tuore lukija. Eksyin ihanien sisustuskuvien takia. Sitten löysin jutut sieltä lapsesta ja asioita joita itsekin samanikäisen pojan kanssa mietin. On hauskaa välillä huomata että tuumaan jotain vauva-asioita ja sitten löydänkin sen asian täältä blogista. Monessa asiassa on tullut hyviä vinkkejä ha apuja. Kiitokset.
Itse luen siis kauniiden kuvien,rennon tekstin ja pienen pojan juttujen takia. Kirjoita ja tee miten sydän sanoo.Älä menetä itseäsi paineen alla jne. Pidä breikkiä kun siltä tuntuu. Mukavaa kesää sinulle ja perheellesi.
Tosi kiva kuulla ja mukavaa, että olet löytänyt blogini pariin! Viisaita sanoja viestissäsi, pidän mielessä, isot kiitokset! :)
Anna tulla vaan sisustusjuttuja juuri niistä samoista nurkista ja kuvakulmista. Ei tarvitse olla uutta näytettävää, sillä teillä on upea koti ja upea sisustus ja niitä kuvia katselee mielellään. Jostain syystä blogeja ei tule selattua taaksepäin juurikaan, joten samat kuvakulmat ovat jo viikon päästä ihan uusia :)
Oi, kiitos ihanainen ♥ Ja hyvä pointti tuo viimeinen! ;)
Mä olen seurannut blogiasi sisustusjuttujen vuoksi ja koska vaikutat blogin välityksellä miellyttävältä persoonalta. Sisustusjutuissakin pystyy rivien välistä aistimaan sävyjä eli ei välttämättä tarvitse erikseen persoonaa tuoda esille. Pakko tunnustaa, että vähän on seuraaminen vähentynyt lapsijuttujen myötä, mutta itse koen sen ymmärrettävänä, koska elämäntilanne on niin erilainen. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että sun pitäisi kirjoittaa juuri niistä asioista, joista haluat. En usko, että se vähentäisi lukijoita vaan saattaisi tehdä lukijakunnasta vain erilaisen koostumukseltaan. En tiedä, kannattaako kenenkään kirjoittaa väkisin jostain aiheesta, koska heposti lähtee fiilis koko bloggaamisesta. Eri asia tietty, jos tekee jotain tiettyyn aiheeseen liittyvää työtä – kirjoittaa artikkeleita tms.
Tsemppiä pohdiskeluihin ja aurinkoista kesän jatkoa! :)
Just noin! Tämä on sellaista hommaa, jossa pitää olla sydän mukana. Ja ihan luonnollista, että blogien lukijakunta elää bloggaajan elämäntilanteiden myötä. En minä esim. lue samoja lehtiäkään kuin esim. 15-vuotiaana :D.
Aurinkoista kesää sinullekin, irina!
Sisustustusjutut ja -kuvat on hyviä. Niitä seuraa varmaan moni. Lapsiperheen arjestakin on mukava lukea, tosin itse olen sen vaiheen jo aikoja sitten ohittanut. Oma yksityisyys kannattaa säilyttää. Lapsen kuvia ei kannata julkaista.
Kiitos mielipiteestäsi! :)
Moikka! Täällä lukija, joka on seurannut blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti, viimeaikoina edellämainitusti. Ja olenkin ollut huomaavinani, että ihan kun alkaisi aiheet olemaan vähissä.
Toki ymmärrän halun vaalia omaa yksityisyyttä, niin haluan itsekkin, ehkä siksi en ole blogia perustanutkaan. Bloggaajan kannalta ikävä fakta kuitenkin on, että jotain se blogi ottaa, että olisi lukijalle jotain annettavaa. Sitä kautta syntyvän vuorovaikutuksen myötä kai myös kirjoittajalle? Ja se kai on blogin tarkoitus? Muutenhan sitä voisi kirjoittaa päiväkirjaa ihan vaan itselleen.
En tarkoita, ettäkö kaikki yksityisasiat tulisi jakaa julkisesti, mutta kantani on että jos johonkin lähtee, on se tehtävä (kärjistettynä) joko täysin, tai ei ollenkaan.
Itselleni toistuvat kuvat täydellisesti asetelluista torkkupeitoista, kukkamaljakoista ja tuikkukupeista ei anna juuri mitään. Enemmän tarttumapintaa syntyy ihan arkipäiväisistä asioista ja myös niistä arjen epätäydellisyyksistä.
Tämä on kuitenkin vain yksi mielipide, kun sellaista kysyit. Tietysti bloggaat kuten itsestäsi luontevimmalta tuntuu ja kaikille löytyy kyllä omia kiinnostustenkohteita täyttäviä blogeja luettavaksi.
Hyvin mahdollista, että tämä on vaikuttanut siltä, että aiheet olisivat vähissä. Kuitenkin lähes päinvastoin: niitä on ollut liikaa enkä ole osannut päättää, mistä kirjoittaisin milloinkin ja tuloksena sitten se, etten ole kiireessä saanut mistään kunnolla kiinni. Olen miettinyt myös liikaa sitä, mitä muut (jotkin tuttavani) kirjoituksistani ajattelevat. En ymmärrä, mistä tuokin ajatus on peräisin…
Ymmärrän ja tiedostan kyllä täysin blogimaailman pointin; olen tätä blogia kohta viisi vuotta kirjoittanut, joten väittäisin omaavani aika vankankin kokemuksen alalta.
Enemmän tarttumapintaa syntyy ihan arkipäiväisistä asioista ja myös niistä arjen epätäydellisyyksistä. Voisitko tarkentaa tätä ja antaa vaikka pari esimerkkiä? Kiinnostaisi kuulla! Kiva kun kerroit mielipiteesi! :)
Aloin seuraamaan blogiasi, kun olit raskaana. Itse olin samaan aikaan raskaana. Lapsiin liittyvät jutut ovat ne, jotka blogistasi aina luen, muita vähemmän. Sisustusmakumme ei ole ihan samanlainen, joten erityisesti sisustusjutut, joissa ei ole ns. mitään uutta eivät kiinnosta. Postaustahti ei myöskään ole olennaista minulle, vaan postausten laatu, että on oikeasti jotain sanottavaa/kerrottavaa. Enkä tällä tarkoita, etteikö lapsiperheen arkeen liittyvät postaukset kiinnostaisi, kunhan niitä ”meidän päivä”-postauksia ei tule liian usein (vauva-/pikkulapsivaiheessahan arki saattaa muuttua muutamassa kuukaudessakin jo paljon). Kaikenlaiset ”vinkki”postaukset kiinnostaa oli kyse sitten lapsen kivasta vaatteesta, lelusta, reseptistä, uudesta sisustuslöydöstä, kaupasta tms. Myös ns. syvällisempi pohdinta lapsi-/perheaiheista kiinnostaa. Tiivistettynä voisin sanoa, että vähiten itseäni kiinnostaa pinnalliset postaukset samoista aiheista runsain kuvin höystettynä. Muuten olen aika ”kaikkiruokainen”. :) Kauniit kuvat ovat kivoja katsella, mutta itseäni ärsyttää, jos postauksessa on esim. samasta leipomuksesta kymmenen kuvaa eri kulmista otettuna ja eri tarkennuksella, kun yksi-kaksi kuvaa olisi ihan hyvin riittänyt. Enkä tarkoita, että blogissasi olisi tällaista kuvatulvaa, mutta kerroinpa vain mistä en pidä. :) Kirjoitat todella kauniisti pojastasi. Itse tunnen varmasti samoin poikaani kohtaan, mutta en kyllä osaisi pukea niin hienosti tunteita sanoiksi. Useasti herkistynkin postauksiasi lukiessani.
Postaustahti ei myöskään ole olennaista minulle, vaan postausten laatu, että on oikeasti jotain sanottavaa/kerrottavaa. Mietityttää tuo… Itse koen kirjoittavani blogia hieman päiväkirjanomaisesti, jolloin ei välttämättä aina ole mitään sen kummempaa sanottavaa, joten taidan olla tuosta hieman eri mieltä kanssasi. Kuvatulvapostauksista taas olen täysin samaa mieltä: sellainen ärsyttää (tai ainakin haukotuttaa) mua itseänikin :).
Kirjoitit, että syvällisempi pohdinta lapsi-/perheaiheista kiinnostaa. Olisiko sinulla antaa tähän jotain tarkempaa/tiettyä aihetta?
Kiitos kommentistasi, Susanna! Aivan ihana tuo viimeinen ♥
Minut saa blogiisi palaamaan aina uudelleen ja uudelleen kauniit kuvat ja mukavat, tavallisesta arjesta kertovat kirjoitukset :) minusta on mukavaa, että kerrot ihan tavallisista asioista ja sopivassa määrin myös sisustukseen ym. liittyvistä jutuista. Vaikutat niin aidolta ja positiiviselta ihmiseltä :)
Voi miten ilahdutit, kiitos kiitos! :) Hirmuisen mukavaa, että tavallisille arkipäivän jutuille riittää lukijoita.
Täysin ymmärrettävää, että viiden vuoden jälkeen tulee tuumaustauko. Mutta älä ole yhtään huolissasi, ainakin täällä on yksi lukija, joka lukee kaikki postauksesi ja olen tykännyt kovasti tyylistäsi heti alusta alkaen. Mielestäni kirjoitat ihanan lämminhenkisesti ja mukavasti aihepiirejä vaihdellen. Henk. koht. juttuja on juuri sopivasti ja juuri ne tuovat blogiisi sen lämminhenkisyyden. Jatka samaan malliin :) Äläkä ota paineita. Tekstiä tulee jos on tullakseen. Kaikki varmasti ymmärtävät että lapsiperheessä aika on välillä kortilla. Ja itse en ole ainakaan huomannut mitään väkinäisyyttä aiheissa ja teksteissäsi.
Kiitos Marika ♥ Mukava kuulla mitä mieltä olet! :)
Odotan aina innolla uusia postauksiasi, seuraan blogiasi Bloglovinin kautta ja monesti valitsen ensimmäisenä luettavaksi kirjoituksesi. Blogiasi on miellyttävä lukea sen positiivisuuden, sisältörikkauden ja soljuvan kirjoitustaitosi (+oikeinkirjoituksen :D) vuoksi. Kirjoitat monipuolisesti eri asioista kivasti pilke silmäkulmassa.
Mieluisia postauksia ovat mm. eri juhliin liittyvät (inspiroivat kuvat tarjoiluista ja koristeluista), lapsiperheen arjesta kertovat (harrastukset, unikoulu, päivärytmi, vaatekollaasit) sekä sellaiset ”tajunnanvirta”-tarinoinnit.
Yhteistyöpostaukset ovat olleet oikeasti hyödyllisiä ja mielenkiintoisia, niitä on ollut sopivasti ja tulee tunne, että olet valinnut ne huolella etkä lähtenyt kaikkiin tarjottuihin mukaan.
Kiitos siis ja jatka samaan malliin!
Voi mahdoton, ihana sinä! Mukavan perusteellinen palaute ja mielipide, kiitos paljon! Ihanaa, että näit vaivaa ja kirjoitit tämän; en muuten olisi tästä tietoinen. Hirmuisesti toi potkua viikonloppuuni :). Mielenkiintoista kuulla myöskin mielipide yhteistyöpostauksistani. Juuri noin olen niitä yrittänyt toteuttaakin, joten mukavaa, että mielestäsi olen siinä onnistunut.
Moikka pitkästä aikaa!
Alunperin lähdin varmaan sun blogia lukemaan ihanien sisustuskuvien takia. Sitten mitä matkan varrella oppinut jo tuntemaan, niin oot aivan mahtava tyyppi. Kun rakensitte miehesi kanssa talon, niin varmaan jostain sieltä asti oon lukenut blogiasi. Sitten synty M. Kissat on kyllä ihan parhaita blogi piristyksiä. Vaikka blogi on vähän muuttunut, niin oon tykännyt lukea sun juttuja.
Samaistuin ihan samoihin fiiliksiin blogin kirjoittamisen suhteen. Ollut itselläkin kiire viime aikoina ja kun sain viime pe opinnäytetyön palautettua, niin kirjoittelin blogiin pari juttua heti eilen. Pientä hiljais eloa ainakin mun blogissa välillä on ollut, mutta kyllä niitä juttuja vaan tulee sitten, kun on aikaa ja inspiraatiota.
Hyvää kesän jatkoa pysytään kuulolla!:)
Moi Suvi! Kiitos sulle aivan ihanista sanoistasi, tuli tosi hyvä mieli! :) Ja niin mukavaa, että olet viihtynyt blogini parissa noinkin pitkään.
Aurinkoista kesää sinnekin suuntaan!
Moikka!
Sait mutkin näin aamusta tosi hyvälle mielelle.
Kiitoksia ja toivottavasti aurinkokin paistaisi vielä tänä kesänä.
Terkkuja sateisesta Jyväskylästä!:)
Voi onpa ihana kuulla! Ja kyllä se vielä paistaa! :)