/

Viikon viimeinen päivä liittyy uutisiin, jotka koskevat blogiani. Olenkin pariin otteeseen blogini tulevaisuudesta jo maininnut eli muutoksia on luvassa ja ainakin omasta mielestäni isoja sellaisia!

Olen aloittanut blogini heinäkuussa 2010. Toukokuussa 2012 siirryin ensimmäistä kertaa blogini kanssa portaaliin: tuolloin avattavien Bella-blogien joukkoon. Syyskuussa 2013 pakattiin jälleen ja blogini siirtyi osaksi Indiedays-portaalia. Takana on siis yli neljä vuotta portaalissa bloggaamista, mutta eilen käynnistyi viimeinen kuukauteni tässä portaalissa.

Olen viihtynyt Indiedaysissa mainiosti ja siitä kertovat varmasti omalta osaltaan nämä reilut kolme vuottakin, jotka olen täällä viettänyt. Ajat kuitenkin muuttuvat, myös blogimaailmassa. Portaaleiden on muututtava mukana. Osalle bloggaaajista nämä muutokset sopivat, osalle eivät. Nyt tuli minun aikani hypätä pois kelkasta ja siirtyä itsenäiseksi bloggaajaksi. Tätä ajatusta olen kypsytellyt mielessäni hyvin pitkään, ensimmäistä kertaa mietin asiaa viime talvena. Eli tässä ei ole tehty mitään hetken mielijohteesta, vaan päätös on pikkuhiljaa ajan saatossa kypsynyt. Aluksi itketti, kovastikin. Sitten tuli tyyni vaihe. Sitten tuli varmuus, että juuri näin tämän piti mennäkin ja nyt lopputuloksena on hyvä fiilis. Hieman haikea myös, sitä en voi kieltää. Tämä on hyppy tuntemattomaan ja vain aika tulee näyttämään, millaiseksi tuo tuntematon osoittautuu.

Mitä muutoksia tämä sitten tuo? Ensinnäkin tästä eteenpäin tulen päättämään itse kaikista blogiini liittyvistä asioista, myös mainosmyynnistä. Olo tuntuu aika innostuneelta, sillä kyllähän tämän alan näkee taas ihan erilaisena! Hurjasti on asiat muuttuneet ja kehittyneet siitä, kun viimeksi portaalin ulkopuolella bloggasin. Tämä muutos tarkoittaa tietysti vapautta kaikessa; myös teknisessä tuessa… Valehtelisin, jos väittäisin, että en tule ikävöimään Indiedaysin huikean mahtavan ammattitaitoista IT-tukea. Kuinka monesti sähköpostini otsikkona onkaan ollut HELP! tai APUA! ja aina sieltä on tullut ammattitaitoisen rauhallinen viesti takaisin – homma hanskassa! Että voipi olla, että tulen vielä joskus ”vahingossa” kysymään sulta apua, Hannu! ;D

Toisena teille näkyvänä suurimpana muutoksena on tietysti blogin osoitteen muuttuminen. Blogini uusi osoite tulee olemaan allyouneediswhite.com ja suosittelisinkin laittamaan tuon ylös, sillä tästä osoitteesta blogi häviää heti loka-marraskuun vaihteessa eikä täältä tule mitään ohjausta uuteen osoitteeseeni. Googlekin tulee näissä kuukausien viiveellä mukana, joten jos haluatte pysyä muuttomatkassa mukana, onnistuu se varmimmin, kun seuraatte blogiani joko Facebookissa, Instagramissa tai Bloglovinissa – näissä uusi osoite päivittyy heti! Jälkimmäinenkin on ainakin parin aiemman blogimuuttoni aikana pysynyt hyvin kärryillä ja ajan tasalla, joten eiköhän tälläkin kertaa.

Viimeiset viikot minua on pitänyt kiireisenä tämän blogini ja MioSa. designin lisäksi uuteen blogiini liittyvät asiat. Voitteko kuvitella, että minä, joka en näistä jutuista mitään ymmärrä ja päässä alkaa jyskyttää jo näiden asioiden pienestä miettimisestäkin, siirsin kuuden vuoden blogitekstini uuteen blogiini tuosta noin vain! Olen vieläkin aivan äimänä, miten se kävi niin kivuttomasti… Blogin ulkoasu on jo aika lailla valmis, enää pientä viilaamista (onneksi minulla on eräs rautainen ammattilainen taustatukena!) ja 1.11.2016 pitäisi olla valmista ja sivusto auki teille kaikille. Toivon koko sydämestäni ja enemmänkin, että seuraatte mukanani, sillä ilman teitä tässä ei olisi mitään mieltä!

Muuttopäivän piti olla vasta joulukuun alussa, mutta Indiedays tuli pyynnöstäni vastaan ja näin sain tätä hommaa kuukaudella aikaistettua. Halusin nimittäin, että tämä rumba ei keskeytä joulufiilistelyitäni, vaan saan hoidettua blogimuuton hyvissä ajoin alta pois ja sitten voinkin keskittyä rauhassa tuohon ihanaan, edessä häämöttävään juhlakauteen. Toivottavasti te seuranani! ♥

/

Aurinkoinen syyslauantai, joka on samalla lokakuun ensimmäinen päivä! 

Olemme tänään viettäneet aikaa perheen kesken ja sama meininki jatkuu iltaan saakka. Mies oli eilen illanvietossa, jonne meni suoraan töistä, joten poika on tänään ”pariin” otteeseen hokenut isiä. Ja kyllä tuntuu itsestäkin mukavalta viettää tämä ilta miehen kanssa, kun eilen sai hipsutella täällä yksikseen pojan käytyä yöunille. En yhtään nauti olla yksin kotona pimeällä. Ja vaikka mies joskus röhnöttäisi vain sohvalla hiljaa telkkaria tuijotellen, niin se läsnäolo on jo niin paljon ja se ihana tunne, olla kaikki yhdessä kotona ♥.

Veljeni tuli eilen iltasella tyttöystävänsä kanssa M:n seuraksi, jotta sain hetken keskittyä töihini. Eiköhän kuulkaas samalla sekunnilla, kun koneelle pääsin, hajonnut modeemi! Voi elämä! En ole kaikissa asioissa mikään kärsivällisin ihminen ja tuollaiset toimimattomaan tietotekniikkaan liittyvät asiat saavat samantien näkemään punaista. Ja siinähän meni oma aikansa, että sain selvitettyä, mistä laajakaistan toimimattomuus ylipäätään johtuu! Monen mutkan kautta marssimme sitten aamupäivällä uutta modeemia ostamaan ja nyt taas pelittää. HUH. En ymmärrä, miten tuo modeemikin voi olla sellainen, joka joskus vain rikkoontuu – ilman mitään varoituksia! :D

Sain työhommat kuitenkin illalla kännykän nettiyhteyden jakamisen avulla tehtyä, mutta ei mennyt siltikään ihan putkeen! Olin haaveillut Emmerdale-maratonista (lähes kahden viikon jaksot odottivat!), mutta jostain syystä yhteyden jakaminen kännykästä iPadiin ei onnistunutkaan. Siinä vaiheessa teki mieli viedä tabletti ulos, asetella se vain ihan nätisti portaille ja jättää sinne :D. No, minä sitten tihrustelin pari Emmerdalen jaksoa Samsungini näytöltä. Että semmosta. Kyllä nyt taas arvostaa tätä yhteyksien pelittämistä!

109-860x573

Eilen olimme pojan kanssa värikylvyssä ja sen jälkeen perinteiset: mummuani moikkaamaan. Mummun pihalla on yksi pihatienvierusta täynnä puita, joiden nimen juuri unohdin ja ne loistivat aivan upeissa sävyissä! Oli vihreää, keltaista, oranssia ja kirkkaanpunaista. Oli pakko napata pari oksaa mukaan. Mummu katsoi suu auki, kun kerroin laittavani oksat kotona maljakkoon :D. Voi hyväne aika, niistä on lehet tippunu ennen ko ootta ees kotona. Mutta lehdet pysyivät kiinni ja päiväunien jälkeen asettelimme ne yhdessä pojan kanssa maljakkoon. Pieni sanoi Ne on nättejä, äiti. Hän puhuu nykyään niin ihanasti, osoittaen lauseensa aina tietylle henkilölle. On huomannut, että näin saa tehokkaimmin ihmiset kuuntelemaan ;). Kimppu toi ihanaa väriä olohuoneeseemme ja toimii siellä tehokkaana katseenvangitsijana.

096-768x1152

syksy

Mies kävi pojan kanssa kaupassa, josta palasivat hetki sitten jättäen ostoskassin eteiseen. Meillä on seuraavana ohjelmanumerona pienen nuotion tekeminen takapihalle – nuotiomakkaraa tulille siis! Tiedän ainakin yhden pikkupojan, joka on tästä asiasta vähän enemmänkin kuin innoissaan :). Ihanaa lauantaita teille ja huomiseen (jolloin luvassa niitä blogiuutisia)!