/

No heipparallaa! Se on heinäkuukin ehtinyt lähes puoliväliin, mutta täällä ollaan – edelleen vauva mahassa! Tosin viikolla näytti yhtenä iltana siltä, että nytkö mä synnytän; sen verran rankat supistukset iski päälle ja kestivät lähes kolme tuntia. Yllättäen kuitenkin loppuivat ja nukahdin puoliltaöin täysin uupuneena sohvalle. Olin juuri saanut pojan yöunille, kun supistukset alkoivat ja mies oli tietysti prätkäilemässä… Pientä paniikkia ehti pukata, sillä en ollut koskaan aiemmin kokenut vastaavaa ja se epätietoisuus: kuuluuko tämä varmasti asiaan? oli aika hämmentävää.

Todennäköisesti ihan rasituksesta johtuivat, sillä olimme juuri palanneet kolmen päivän lomamatkalta, jossa kävelin päivittäin pitkiä matkoja näissä hellelukemissa ja heti reissun jälkeen oli raskauskuvaukset rannalla ja kaikenlaista muutakin mahtui kalenteriin! Nyt otan vähän iisimmin, vaikka toki tässä jo turvallisilla viikoilla ollaan, sillä vauva on puolentoista viikon päästä täysiaikainen. Kotona on kuitenkin jatkuvasti jotain puuhaa ja kotitöitä, joten ei tämä elämä sohvalla makoiluksi sentään mene… Vauvan huone on vaiheessa, mutta eipä vauveli huonettaan heti tarvitsekaan. Sehän on alkuun lähinnä hänen tavaroitaan varten, jotta kaikkea ei tarvitse säilyttää olohuoneessa. Sänky on sentään valmiina häntä odottamassa; loput ehtii syntymän jälkeenkin, sillä nämä hellekelit eivät inspiroi maalaamaan. Itse näitä helteitä en kovin pahoina pidä, mutta niiden johdosta kotonamme on aivan liian kuuma ja se tukaloittaa oloa! Ilmalämpöpumppu menee siis todellakin hankintaan, kunpa sen vain ehtisi tämän kesän aikana seinään saamaan…

Mutta sitten otsikkoon! Voitin pari viikkoa sitten pienen tarjouskilpailun kivoista Lundian Classic-sarjan yöpöydistä, joista kehitin itselleni pienen pakkomielteen. Yöpöydät ovat normaalia kookkaammat, joten ajattelin heti, että niistä tulisi lipasto olohuoneen uudelle seinänpätkälle. Saisin kivasti lisää säilytystilaa ja tuo seinän kalustaminen ratkeaisi samalla kuin itsestään. Yöpöydät ovat mittojensa puolesta kuin tehdyt tuohon syvennykseen! Kalusteet ovat mäntyä eivätkä jää tuollaisiksi; tiesin heti, että haluan maalata ne jollain kivalla sävyllä, mutta millä?

Pyörittelin mielessäni sekä mustaa, valkoista että vaaleanharmaata. Mustan hylkäsin pian, sillä pölyongelma… Lisäksi haluan, että laatikoiden kivat vedinsyvennykset erottuvat selvästi ja voi olla, että tummaan sävyyn hukkuisivat. Valkoista meillä taas riittää; oikeastaan kaikki muut kalusteet/lipastot kotonamme ovat valkoisia, joten ehkä tämä hukkuisi valkoisena liikaa valkoiseen seinään? Jokin vaalea persikkakin, mintusta puhumattakaan, olisi sävynä aivan ihana, mutta kyllästyisinkö..? Niinpä vahvimmilla on nyt vaaleanharmaa, sellainen ihana helmenharmaa – miltä kuulostaa? Toinen yöpöytä on jo hiottu ja odottelee autotallissa nyt enää sävypäätöstäni :P.

/

Raskaus etenee ja vauva kasvaa – yhdeksäs raskauskuukausi häämöttää jo nurkan takana! Kaiken kaikkiaan olen voinut tässä raskaudessa suht hyvin. Etenkin kun seurailen monia muita odottajia, ovat vaivani olleet melko pieniä ja monet 10 vuotta nuoremmat kärsivät huomattavasti rankemmasta odotusajasta. Nyt kahdeksannen raskauskuukauden aikana olen kuitenkin saanut vaivoikseni erilaisia kipuja ja särkyjä, etenkin alaselän alueelle, mutta jotenkin suhtaudun niihin siten, että raskaus hyvin harvoin on täysin kivutonta aikaa. Eikä tätä loputtomiin kestä! Ja onhan tässä toki ollut närästystä alusta lähtien (onneksi on tehokkaat lääkkeet!), rannekanavan oireyhtymää, ajoittaista valtavana tuntuvaa väsymystä, sormien öistä puutumista, ähinää ja puhinaa ja huohotusta liikkuessa jne., mutta nuohan kuuluvat asiaan, niin tarvitseeko niitä edes mainita :D.

Turvotuksesta en ole vielä kärsinyt lainkaan ja jalat menevät edelleen helposti mihin tahansa kenkiin. Turvotusta hieman odottelin saapuvaksi, sillä nämä vaikeimmat viikot osuvat kuitenkin kesäkuukausiin ja nyt on ollut lämmin! Toki sitä ehtii vielä tulla… :P

Vauvalla on hyvin samanlainen kasvukäyrä kuin isoveljellään neljä vuotta sitten. Esikoisemmehan syntyi lopulta suunnitellulla sektiolla rv 41+5 painaen 4100 g ja ollen 53,5 cm pitkä. Painoarvion mukaan tämä poitsu kasvaa hieman pienempänä, mutta toki arviot ovat vain arvioita. Poikkitilan poitsu näyttää tämäkin olevan; viikollakin neuvolassa onnellisena poikittain mahassa hikkaili, mikä kyllä lisää omaan olooni hieman tuskaisuutta… Juuri kun vauva alkoi viihtymään poikkitilassa, alkoi toispuoleinen alaselkäsärkyni eli ihan mukavaa olisi, jos vauva asettuisi ns. normiasentoon, jolloin hänen painonsakin jakautuisi hieman tasaisemmin!

Olen kovin ihastunut kaikenlaisiin pandajuttuihin ja olikin pakko teettää tälle pienemmälle pojalleni parit pandapöksyt! Vaatteita en ole hirmuisesti muuten ostellut, sillä meillä on tallessa kaikki esikoisen vaatteet. Joitain kivoja vaatteita olen käytettynä ihan vaihtelun vuoksi ostellut, mutta on tuntunut turhalta laittaa mitään isoja summia rahaa vaatteisiin, sillä niitä löytyy jo ennestäänkin. Jotain syysvaatetta ostan sitten alkusyksystä, sillä toukokuisen isoveljen aikaiset ovat liian isoja heinä-elokuiselle.

Äitiyspakkauksenkin jätimme tällä kertaa välistä ja otimme sen 170 euroa rahana. Yhden äitiyspakkauksen vaatteet kun ovat vielä säilössä, niin tuntui turhalta haalia niitä tuplina. Ostamme rahalla sitten vauvalle jotain muuta tarpeellista.

Tämäkin poitsu tuntuu mahassa hyvin tomeralta tapaukselta ja rytmikin on lähes samanlainen kuin isoveljellään! Uuteen päivään heräillään vasta klo 11 maissa ja erittäin aktiivista potkimisaikaa on iltaisin klo 21-23. Yhtenä yönä heräsin siihen, kun nukuin kyljelläni ja vauva potki voimakkaasti patjaa vatsanahan läpi :D. Muuten olen kyllä saanut öisin tosi hyvin nukuttua ja tästä olen oikein hyvilläni! Välillä on toki niitä luonnon järjestämiä aamuöisiä heräilykausia, joista en ole päässyt perille, mikä järki niissä tänä raskausaikana on… Mikään ei voi etukäteen valmistaa meitä äitejä siihen öiseen heräilyrumbaan – omasta kokemuksestani totean, että vasta imetyshormoneista on siihen jonkinmoista apua!

Saapa nähdä miten vauvan rytmille käy, kun hän syntyy. Muistan, että esikoisella oli pitkään rytminä klo 10-23 ja sitten iltayhdeltätoista käytiin yö-/tissuttelu-unille. Nyt taitaa käydä niin, että tämä vauveli joutuu ikään kuin sopeutumaan meidän valmiiksi muodostamiimme rytmeihin, kun perheessä on jo yksi lapsi ennestään… Ei voi herätä uuteen päivään vasta klo 11, sillä siinä on pitänyt hoitaa jo aamutouhut ja viedä esikoinen päiväkotiin jne. :D

Tuleva isoveli odottaa vauvaa niin kovasti ♥. On ollut jo pitkään ihan päivittäin hänen puheissaan. Pussailee mahaa milloin missäkin, usein kaupan kassajonossakin. Toivottelee pikkuveljelle hyvää yötä iltaisin ja on jo tehnyt jakoa, mitä leluja vauva häneltä saa :D. Vanha pyörä ja potta taidettiin jakaa ensimmäisinä pois… Kun valittelen selkäsärkyä, tulee tuo neljävuotias hieromaan selkääni kysyen Auttaako tämä, äiti? On erittäin huomaavainen persoona ja päihittää huomaavaisuudessaan hyvin monet aikuiset miehet! On myös huumorintajua vaikka muille jakaa! Viime viikolla rannalla ähisin, kun en meinannut jalat puuduksissa päästä hiekalta ylös ja huusin, että odota, mä en pääse tämän pallon kans niin nopeasti ylös! M tuumasi No mää meen jo ennen ku on yö! Siellä minä sitten nauraa hekotin hiekalla edelleen, kun toinen odotteli jo autolla :D.

Synnyttämisessä eniten jännittääkin erossa oleminen tuosta esikoisestani! Olen neljän vuoden aikana ollut hänestä erossa neljä yötä ja niistä jokainen on ollut itselleni hieman rankka ja olen aina ikävöinyt lastani suunnattomasti. Tiedän, että tämä saattaa jonkun mielestä kuulostaa hullulta, mutta näin minä tämän asian koen. Ne illat ja nukkumaan käymiset näkemättä niitä kauniita nukkuvia kasvoja, oi voi ♥. Synnärillä oleminen ilman esikoistani – jo pelkästä ajatuksesta nousee pala kurkkuun! Onneksi hän saa vierailla siellä päivittäin.

Kokkolassa vietetään tänä viikonloppuna Mustakari in Memories -festaritapahtumaa ja sinne ajattelin sekä tänä että huomisiltana tämän pallomahani kanssa mennä! Tänään on pakko nähdä Lauri Tähkä (esiintyy vasta puolenyön jälkeen, auts) ja huomenna Kaija Koo. Huomenna päivällä menemme sinne sitten koko perheenä, sillä siellä esiintyvät tuolloin Hevisaurus ja Mimi & Kuku. Meillähän asustaa täällä melkoinen Hevisaurus-fani, joten riemu on rajaton!

/

Yhtenä päivänä keittiöstäni valmistui sellainen herkkuruoka, että täytyypäs laittaa tämä jakoon tänne blogiinkin! Hmm, tulipas tuosta oman ruuan kehumisesta mieleen mummuni, joka on kieltämättä hyvä ruuanlaittaja, mutta joka myös hyvin avoimesti aina kehuu omia pöperöitään! :D

Tämä herkkuruoka on siitä kätevä, että siihen voi käyttää oikeastaan vähän sitä sun tätä, mitä kaapista sattuu löytymään! Vaikka periaatteella ennen kuin menevät vanhaksi. Toinen kätevyys piilee siinä, että ruoka valmistuu uunissa kuin itsestään; kunhan ainekset on saanut pilkottua vuokaan, täytyy sitä käydä enää silloin tällöin sekoittelemassa.  

Aluksi pesin ja lohkoin perunat, sen jälkeen pyöräytin ne öljyssä ja ripottelin päälle aromisuolaa ja perunamaustetta. Annoin perunoiden kypsyä uunissa yksinään sillä välin, kun pilkoin muita aineksia. Vuokaan päätyi vielä porkkanaa, kukkakaalta, parsakaalta, kirsikkatomaatteja, sipulia, paprikaa ja chorizo-nakkeja. Etenkin nakit toivat ruokaan kivaa pientä tulisuutta! Neljävuotiaskin söi tätä ihan mielellään, mutta nakin palasia taisi upota vain pari :). Myös halloumijuusto sopisi ruokaan erinomaisesti!

Ruoka saa olla uunissa reilun tunnin, ehkä puolitoista, ja sitten herkuttelemaan. Nam! Ehkä tätä pitää tehdä toisen kerran nyt juhannuksen aikana…