Sinisten hetkien aikaan

Nyt eletään päiviä, jolloin päivä ei tunnu valkenevan lainkaan! Aamulla on pimeää, aamupäivällä ja päivällä on harmaan hämärää, iltapäivällä alkaa olemaan taas pimeää ja sitä rataa… Tämä aika ei kuitenkaan ikuisuuksiin kestä; päivän huomaa pidentyneen jo reilun kuukauden päästä! Minua tämä synkkyys ei ole mitenkään kovin suuresti koskaan häirinnyt. Onhan se joskus tympeää, että päivät ovat niin harmaita, mutta koska sille ei mitään voi, täytyy vain sopeutua!

Ajatukset voi yrittää keskittää muihin yksityiskohtiin; nyt on se kotiin käpertymisen aika, tätä ei juuri kesällä tule harrastettua, sillä kesällä ollaan ulkona ja usein jossain menossa iltaan saakka. Tänä vuodenaikana voi tunnelmoida kotona, viettää saunailtoja, nauttia kynttilänvalosta ja takkatulen ritinästä. Tehdä hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan, oikaista loppuillasta (lasten käytyä unille) sohvalle ja katsella jotain hyvää sarjaa tai elokuvia. Ja koska tänä vuodenaikana ehkä väsyttää normaalia enemmän: mennä aikaisin tai ajoissa nukkumaan! Tämä viimeinen onkin ehkä se tärkein kohta. Levänneenä kaikki asiat tuntuvat paremmilta.

Tämä vuodenaika on myös tulvillaan sinisiä hetkiä, joita rakastan! Tuollaiseen hetkeen pysähdyin tänään keskellä kiireistä työpäivää. Kello oli iltapäivällä kolme ja oli pakko kaivaa kamera ohimennen esiin.

Olimme viikonloppuna pienellä minilomalla Vaasassa ja kotimatkalla autossa esikoinen kysäisi, että milloin laitamme kotiin niitä joulutähtiä. Tuntui niin hauskalta, koska olin itse juuri suunnitellut, että laitamme joulutähdet olohuoneen ikkunoihin seuraavana päivänä, sunnuntaina. Telepatiaa koen usein esikoiseni kanssa ♥. Niinpä alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ripustimme joulutähdet ikkunoihin viisivuotiaani toiveesta jo lauantaina, aika lailla heti kotiin päästyämme!

Ja miten se miniloma näiden veljesten kanssa sitten menikään? Jos käy nukkumaan yhdentoista pintaan ja nousee ylös aamukuudelta, herättyään yöllä vähintään kymmenen kertaa, ei olo ainakaan levännyt ole. Milloin heräilimme esikoisen yskänpuuskaan, milloin kuopuksen uni-itkuun… Kunnes sitten M näki jotain erittäin pahantuulista unta aamukuudelta herättäen koko sakin, oli sama käydä laittamassa sauna päälle… Niin ja se meidän saunallinen huone sitten, heh heh. Sinne kun edellisenä päivänä saavuimme, huomasimme sen olevan kuuma pätsi! Huoneen lämmitys täysillä eikä säätö toiminut… Ainoa vaihtoehto oli vaihtaa huonetta, mutta koska saunallisia ei enää ollut vapaina, saimme käyttää näitä kahta (ei suinkaan vierekkäistä) huonetta: yöpyä ylemmässä ja saunoa alemmassa :D. Meidän hotellilomat eivät ole kyllä tänä vuonna menneet ihan putkeen, mutta ei sen väliä! Kotimatkalla päät univelasta kipeinä tietä eteenpäin tuijottaessamme totesimme, että meidän poikien kanssa ei vain kukaan voi nukkua samassa huoneessa, ei edes korvatulpat korvissa! Ihan hyvä, että sittenkin miljoonien pähkäilytuntien jälkeen skippasimme aurinkoloman tältä syksyltä… Kattellaan ensi syksynä tilannetta uudestaan!

Istun tässä ruokapöydän ääressä tätä postausta näpytellen, jouluradiota kuunnellen (siellä lempikanavani ovat Happy Holidays & Jazzjoulu) ja mietin, pitäisikö lämmittää glögin jämät jääkaapista… En ole niinkään sen perinteisen glögin ystävä ja tämän vuoden lempparikseni pääsikin Valion Hehku! Aivan valtavan hyvänmakuinen glögi, joka maistui jopa esikoisellekin pipareiden ja gouda-juuston kera. Tuossa kyseisessä glögissä maistuu aivan ihanasti kirsikka, kannattaa testata!

Comments

  1. Niina ja 5 kisua
    28.11.2019 / 04:53

    Kyllä tämä marraskuu on ollut mitä raskain. Eilen rakas mummuni nukkui pois
    Raskain sydämin ,päivä kerrallaan eteenpäin.
    Onneksi kissat vaativat huomiota normaalisti, pysyy edes joku normaali arki.

    • 28.11.2019 / 09:11

      Täälläkin menetyksiä: kaksi sukulaista menehtyi reilun viikon välein ja huomenna ensimmäiset hautajaiset. Noita asioita en toki kirjoittaessani tarkoittanut, vaan yleisesti ottaen marraskuusta kirjoitin… Menetyksiä kun kohdataan vuoden ympäri :(. Mutta varmastikin tämä ajankohta tekee surusta vielä suuremman, jos mahdollista.
      Otan osaa suruusi, Niina! ♥ Surussa tosiaan täytyy elää vain hetki kerrallaan. Pilkkoa päivää osiin, jotta ne vaikeimmat ajat saa kahlattua läpi. Halauksia sinne!

  2. Niina ja 5 kisua
    3.12.2019 / 19:49

    Otan osaa koko sydämestäni suureen suruunne ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.