Joulun aikaan kuuluu monia ns. ensimmäisiä hetkiä! Ensimmäinen kausivalo esiin, ehkä joku polttaa silloin syksyn ensimmäiset kynttilät, ensimmäiset joulutortut leivotaan ja maistellaan jonain sopivana ajankohtana, ostetaan ensimmäiset joululehdet tai -kirjat, tutustutaan sesongin glögivalikoimaan ja testataan uutuusmaku tai sitten siihen ensimmäiseen glögihetkeen valitaan se tuttu ja turvallinen ikisuosikki! Minulla yhdistyi kaksikin ”ensimmäistä” juttua tässä yhtenä päivänä. Lämmitin ensimmäisen glögikupposen (Valion Hehkua, jossa ihana kirsikkainen maku!) ja uppouduin ihanan Talven henki -joulukirjan* pariin. Sain kirjan blogin kautta ja se sisältää laajasti monenlaista aina syksystä joulunviettoon. Sellaista nautinnollista ja verkkaista jouluun valmistautumista erilaisin askarein; oli sitten kyseessä askartelut, leipomiset tai kodin sisustaminen jouluun.
Tämä Ilona Pietiläisen kirjan kansikin on tosi kaunis, tunnelmallinen ja ihanan lämminhenkinen:
Hieman joulumusiikkia ja tuiketta taustalle, niin tämä pieni arjen rauhoittumisen hetki on tehnyt tehtävänsä ♥.
Kirjaa on tullut selailtua jo useaan otteeseen ja tuntuu, että aina sieltä löytyy jotain uutta. Vaikka kotini on enemmän modernin kuin maalaisromanttisen tyylin koti, näin jouluisin ihastelen valtavasti sellaista ihanan pirttimäistä, ehkä jopa hieman vanhan ajan joulutunnelmaa – sellaisista kuvista tulee niin lämmin fiilis! Juuri tuollaisiakin hetkiä ja tunnelmia tämä kirja tarjoaa, mutta esillä on muitakin joulutyylejä.
Perinteisesti ensimmäinen jouluaskeleenikin on tullut otettua ja Joy-kynttelikkö pääsi hämäriä päiviä ja pimeitä iltoja valaisemaan. Saan tästä joka vuosi näihin aikoihin aina lukuisia kysymyksiä, sillä valitettavasti kynttelikön valmistus on lopetettu ja varapolttimot ovat kiven alla. En tiedä, myydäänkö niitä enää missään, todennäköisesti ei. Itse ostin tämän kynttelikön kymmenen vuotta sitten ja varapolttimoitakin tuli hamstrattua muutama paketti, kun kynttelikön valmistus lopetettiin. Niitä onneksi riittää vielä muutamalle joululle. Varmasti tähän jotkut toisetkin polttimot kävisivät, kun vain selvittäisi asiaa… Täällä lapset nukkuvat ja joulumusiikki soi. Ajattelin selailla nyt vuorostaan muutamia joululehtiäni! Mukavaa loppuviikkoa ja alkanutta marraskuuta! *Kirja saatu.

Tämä syksy on mennyt yhdessä hujauksessa! Kuopus aloitti elokuussa päiväkotitaipaleensa ja meillä on miehen kanssa ollut paljon työkiireitä. Päiväkodin aloituksen myötä N on sairastanut jo kolme nuhaa… Ensimmäinen kuukausi meni ilman sairastelua, mutta syyskuussa se kierre sitten alkoi. Todella tympeää ja kurjaa! Koko vuosi oltiin kaikki terveinä ilman yhtäkään flunssaa, kunnes koitti tämä syksy. Ja erikoista sinänsä, että jos päiväkodissa saa olla vain täysin flunssaoireettomana, mistä meidän kuopus nämä taudit sitten saa ;). Kävin tänään reilun kuukauden tauon jälkeen pikaisesti (kauppareissun ja esikoisen luistelun välissä) yhdellä kirppiksellä ja heti kävi sellainen tuuri, että vastaan tuli tuoli, jonka hankkimista olen suunnitellut viime vuodesta lähtien! Toristakin olen ollut tätä usein ostamassa, mutta aina joku on ehtinyt ensin ja onhan se toki myyjän tympeä alkaa näinkin isoa tuotetta purkamaan ja paketoimaan ja lähettelemään… Tai itse en hommasta juurikaan nauttinut, kun kesällä yhden Artekin tuolini myin ja toiselle puolelle Suomea lähetin.
Olin päättänyt, että en osta tuolia heti uutena, sillä siitä jää puuttumaan tämä kiva fiilis, jonka tänään tuolikaupasta sain! Tuoleja oli myynnissä kaksi ja nopeasti tsekkasin ruuvit ja muut yksityiskohdat, joista tuolin aidoksi tunnistin. Sitten vertailin, kumpi on paremmassa kunnossa ja marssin kassalle – nopeat kaupat! Mutta siinä vaiheessa, kun on päättänyt tällaisen hankkia ja odottanut pitkään, että se löytyisi, ei enää ostohetkellä tarvitse juuri miettiäkään! Kyseessä on Artekin tuoli 66:
Tuoli on vanhaa Artekin tuotantoa eikä todellakaan uudenveroinen, mutta silti mielestäni erittäin hyväkuntoinen ja oikeinkin hintansa veroinen! Toki lakkapinta on kellastunut, mutta se on enemmänkin näiden huonekalujen ominaisuus kuin vika. Selkänojan takaosassa oli pieni kolhu, mutta muuta moitetta en löytänyt. Tuoli on tukeva; ei nitku eikä nitise. Se tulee meillä käyttöön ruokapöydän yhdeksi tuoliksi ja välillä se siirtyy myös aulaan tarpeelliseksi laskutasoksi. Alkukesästä ostin Torista kaksi Artekin vanhaa seinähyllyä. Toisen mies maalasi valkoiseksi ja se päätyi aulaamme. Toisesta hiottiin kellastunut lakkapinta ja se taas pääsi työhuoneeseeni lisäsäilytystasoksi. Ehkä tämän tuolinkin voisi hioa ja käsitellä uudella lakkapinnalla, jotta sitä saisi ensimmäiset vuodet ihastella kauniin vaalean puun sävyisenä… Täytyy miettiä! Lokakuun kirppislöytöihini kuuluvat myöskin kuvassa näkyvät ihana betoninen kynttilänjalka ja marja-/käpyoksa, jonka löysin tänään samasta paikasta tuolin kanssa:
Hieman tuollaista punaista piristettä, sillä eihän jouluaattoonkaan ole enää kuin tasan kaksi kuukautta! Kuvan taustalla näkyvät hiekan sävyiset samettiverhot on nekin nettikirppislöytö tältä syksyltä. Vasta tällä viikolla sain aikaiseksi silittää ne ja ripustaa ruokailutilan ikkunoihin. Isojen verhojen silittäminen on kyllä sieltä kotihommien ärsyttävimmästä päästä! Olen niin tykästynyt noihin verhoihin ja niitä tulee ihasteltua monta kertaa päivässä, heh! Sävy on täydellinen, samettisesta tunnusta puhumattakaan. Muuttui kovasti ilme kotona, kun vaihdoin vuosia ikkunassa olleet valkoiset verhot näihin. Ihanat tähän syys-/talvikauteen! Olohuoneessa meillä ei ole verhoja muutamaan vuoteen ollutkaan enkä sinne verhoja varmaan enää kaipaakaan. Nautin isoista ikkunoista avautuvista vaihtelevista maisemista!
Tosiaan nämä meidän arkikiireet johtavat harmittavan usein siihen, että blogi vain käy mielessä, mutta muuta en ehdi. En kaivaa kameraa esille, saati tänne raapustelemaan… Instagramia tulee sitten päivitettyä aika lailla päivittäin, koska se on niin nopea kanava! Mutta pakko ehtiä tänne nyt säännöllisesti, koska joulukin lähestyy – joulunodotukseeni kuuluu täällä blogissakin fiilistely! :)

Lasten myötä olen oppinut arvostamaan syksyä ihan uudella tavalla. Nautin siitä pesämäisestä kotitunnelmasta, joka syksyyn kuuluu. Kesällä ollaan niin paljon ulkona ja toki syksyisinkin, mutta kyllä syksyllä iltaisin ollaan jo aiemmin sisällä koko perhe. Syysillat alkavat olla pimeitä ja haluan saada lapset sisälle oman kodin lämpöön suojaan sateilta ja koleilta ilmoilta. (Kun taas sitten talven tullen niihin pakkasasteisiin on tottunut eikä kylmä tunnu enää missään :D).
Meillä ei kesäisin takkaa juuri käytetä ja nytkin taisi tulla puolen vuoden takkatulitauko, kunnes taas tällä viikolla oli aika palata takkatulesta nauttimaan ja sen ympärillä fiilistelemään. Ja kyllä oli mukavaa kokkailla arkiruokaa perheelle, kun takassa paloi tuli! Sytyttelin kynttilöitä, laitoin kivaa musiikkia taustalle ja ruuan uuniin. Nämä pienet, usein arkipäiviin muutenkin kuuluvat jutut tuntuivat tosi mukavilta takkatulen kera!
Isovanhempien pihan puista olemme saaneet herkuteltaviksemme sekä omenoita että luumuja:
Hirveän kiireistä on arkemme nykyään! Monia juttuja, joita ei arkisin ehdi edes miettimään, lykkääntyy viikonlopuille. Tänään on vuorossa yksi niistä: lähes räjähdystilaan ehtinyt varastomme saa tämän iltapäivän aikana järjestelmällisemmän ilmeen. Yritykseni tarvitsee lisää säilytystilaa ja sieltä on tarkoitus raivata tilaa myös näille tarvikkeille. Tarvitsisimme varastoon myöskin lisää metallihyllyjä, nykyiset ovat kymmenen vuotta sitten Clas Ohlsonilta hankittuja. Ovat alle 40 cm syviä ja mietiskelin, että niitä voisi laittaa kaksi peräkkäin, jolloin syvyyttä olisi enemmän, sillä tilaa tälle kyllä varastossa on! Saapa nähdä, mihin ratkaisuun tänään päädymme. Nyt juon cappuccinon loppuun ja nautin tästä päiväuniajan rauhallisesta hiljaisuudesta. Ihania syyspäiviä teillekin! ♥