/

Vuoden ensimmäinen tulppaanikimppu! Olin suunnitellut ostavani valkoisia tulppaaneita, jotka olisin laittanut maljakkoon vaaleanpunaisten terttuneilikoiden kera, mutta eipä tietenkään juuri noita sävyjä löytynyt. Täytyi sitten vaihtaa värit toisinpäin ja ihan kiva tuli näinkin:

Valkoinen Aalto-maljakko pääsee aina alkuvuodesta esille, sillä se on minusta erityisen kaunis tulppaaneiden kanssa. Olen saanut sen mieheltä synttärilahjaksi yli kymmenen vuotta sitten. Asuimme silloin vielä edellisessä vuokrakodissamme. Kaapista löytyy näitä pienempinä myös, ovat sävyltään kirkkaita.

Minulla onkin ollut tammikuun alusta lähtien mielessäni käydä kaikki maljakkoni läpi ja tehdä osalle niistä tehopesu, samalla karsia valikoimaa, mutta vielä ei ole ollut sopivaa saumaa tähän. Siihen täytyy varata yli tunti keskeytyksetöntä aikaa, jotta siihen viitsii ryhtyä, sillä kaikki täytyy ensin levittää ruokapöydälle, jotta näkee kokonaisuuden. Tykkään kaikesta tuollaisesta järkkäilystä, jos siihen on aikaa ja se oikea motivaatiohetkensä!

Olen saanut jonkin valtavan sisustuskärpäsen pureman tuossa vuodenvaihteessa. Toki sisustus on aina ollut lähellä sydäntäni ja tykkään hääräillä kotona sen parissa aina silloin tällöin, mutta nyt tämä sisustusinnostus on päällä jotenkin eri mittakaavassa!

Myös tämä blogini tuntuu nyt erilaiselta, kun olen saanut järjestettyä tälle aikaa arkemme keskeltä. Tuntuu, että vihdoin rankan vauvavuoden jälkeen alkaa olla pieniä tuokioita, kun voin tehdä jotain muutakin mielekästä kuin yritykseni töitä. Jotain ihan omaa juttuani, vain itseäni ajatellen. Sain tähän neuvolan taholta ikään kuin kehoituksen ja se jotenkin avasi silmäni. Olin jo vähän kadottanut itseni parin viime vuoden aikana ja on tärkeää avata silmänsä sille ja alkaa ajattelemaan enemmän itseään. Turhan usein vain äidit uhrautuvat ja isät pitävät kiinni menoistaan ja harrastuksistaan. Niin se ei saisi olla! Tämä muistutuksena teille muillekin pienten lasten äideille! Meillä on oikeus yhtä suureen tai pieneen määrään omaa aikaa kuin puolisoillammekin ♥.

Voisiko tämä olla sellainen oman hyvinvoinnin viikko? Sovitte puolison kanssa jo tänään, että viikonloppuna silloin ja silloin on sitten minun oma aikani. Laitatte vaikka kellonajankin kalenteriin ylös, jos se muuten meinaa jäädä muiden menojen jalkoihin tai unohtua!

Me teemme miehen kanssa usein siten, että jaamme viikonlopun toisesta päivästä omat ajat molemmille ja silloin voi sitten tehdä jotain sellaista, mistä nauttii. Viime lauantaina meillä oli ohjelmassa tuollaiset tuokiot. Mies vietti ensin puolitoista tuntia omissa jutuissaan, sen jälkeen teimme yhdessä pizzaa ja kun olimme syöneet, alkoi minun puolitoistatuntinen ennen lauantai-illan saunaa. Suosittelen lämpimästi!

/

Kodissamme on useakin tuollainen kulmaus, joka on parin viime vuoden aikana kokenut muutoksen, mutta tässä nyt yksi aulamme kulmaus!
Kun kotona on elämäntilanteiden muutosten myötä tarvetta muutoksille, tulee ensimmäisenä tuskasteltua, että miksi meidän kodissa ei ole sitä eikä tätä eikä tuota jne. Kunnes sitten muutamien tuskallisten pohdiskelujen jälkeen yhtäkkiä oivaltaa ratkaisun ja on hyvin kiitollinen siitä, että 11 vuotta aiemmin kahtena aikuisena suunnittelemamme koti muuntautuu eri (lapsiperhe)tarpeisiin!

Tällainen muutos kodissamme tapahtui odottaessani kuopusta kaksi vuotta sitten. Koska kodissamme on vain kolme makuuhuonetta, täytyi työhuoneeni muuttaa, jotta kuopuskin saisi oman huoneen. Niinpä laitoimme yhden visuaalisesti kivan, mutta hukkaneliöitä käsittävän käytävän umpeen ja työhuoneeni on ollut siellä jo kaksi vuotta. Hyvällä suunnittelulla ja järjestelmällisyydellä olen saanut käytävämallisesta, kolmen (!) neliön työhuoneestani oikein toimivan paketin :D. Siellä on useimmiten aika luova kaaos ja työt niin sanotusti vaiheessa, mutta suunnitelmissa on tehdä siellä tässä talven aikana suursiivousta, joten voisin sen yhteydessä napata sieltä sitten muutaman kuvankin!

Kun käytävä oli vielä käytävänä, oli näkymä aulan toiselta laidalta tuohon suuntaan tämä:

Ihanaa valoa ja avaruutta, jossa silmä edelleen lepää! Visuaalisesti siis tosi kiva, mutta perhekoon kasvaessa muutos oli välttämätön. Nämä postauksen ensimmäiset kuvat olen ottanut alkusyksystä 2015 postaukseeni Uutta valoa aulaan.

Tulikin tuosta kuvasta mieleen, että en ole aikoihin käyttänyt tuota ihanaa lasimaljakkoa! Siinä on tosi kiva muoto ja se sopii juuri tietynlaisille kukille; ohutvartisille ja kauniisti kaartuville. Juuri tuollaisille kuin nuo kultapallot (jos muistin nimen oikein)!

Näkymä aulassa tänään, kun käytävän paikalla on työhuoneeni:

Aulassa on samaa oikeastaan enää vain Vanila-seinävalaisimet* ja tuo musta aakkostaulu*. Niin ja lipasto, se seilaa jo kymmenettä vuotta aulamme seinältä toiselle. Ensimmäisten kuvien Eamesin tuoli on nykyään työtuolinani (vie vähemmän tilaa ”kopissani”, kuten esikoinen työhuonettani nimittää), kun taas tuo entinen työtuolini on muuttanut aulaan ns. varatuoliksi, jota usein tarvitaan milloin eteisessä ja milloin ruokapöydän ympärillä.

Auki olevasta ovesta näkyy entinen makuuhuoneemme, joka on tätä nykyä kuopuksemme huone sotkuineen päivineen. Sieltä onkin sitten kulku työhuoneeseeni ja myöskin vaatehuoneeseen. On tämä melkoinen sokkelo nykyään – täällä oli joulupukkikin jouluaattona eksyä! :D

Kyselin Instagramin puolella, kummasta toivoisitte postausta ensimmäiseksi: aulan muutoksesta vai uudesta makuuhuoneestamme. Uskomatonta mutta totta: äänet jakautuivat täysin 50/50 %, joten nähtäväksi jää, kumpi tulee ensin! Kuvat ehdinkin jo ottamaan, vielä kun olisi aikaa istahtaa tähän koneellekin. Tämä yksi kulmaus ei siis ollut aulan osalta ainoa siellä tapahtunut muutos!

Mutta nyt toivottelen teille mahtavaa alkanutta helmikuuta ja starttaan lauantaipäivän perheeni parissa! ♥ 

*Saatu aikoinaan blogiyhteistöistä.

/

Otsikkoon tuli sana arki, koska se tuntui vaativan jonkin sanan lounaan eteen :D, mutta meillä näitä on syöty hyvin myös viikonloppulounaiksi! Vaikka joskus haluammekin tehdä viikonloppuisin jotain parempaa ruokaa, on lounas oltava perheessämme suht helppo ja nopea. Etenkin nopeus on valttia, sillä lauantai- ja sunnuntaiaamupäivät ovat aina touhua täynnä ja touhut on suht aikataulutettuja, jotta ehdin tehdä myös yritykseni työt alta pois ennen seuraavaa viikkoa.

Joulun aikaan perheessämme maistui riisipuuro! Esikoinenkin tykästyi nyt ensimmäistä kertaa tähän puuroon; sitkeä ”maista, aina on pakko ainakin maistaa” alkoi vihdoin tuottaa hedelmää! Samalla hänelle alkoivat maistumaan muutkin puurot kuten kaurapuuro ja mannapuuro. Puuroja tuleekin tehtyä aina silloin tällöin lauantai- tai sunnuntailounaiksi! Mutta ei joka, eikä joka toinenkaan viikonloppu, muuten tulee puurot korvista ulos… Pakkasesta löytyy vielä muutama rasia viime kesän mansikoita ja puuro onkin parasta marjoilla! Tai jonkin sopan kera. Joulun jälkeen olemme tehneet pari kertaa riisipuuroa (viimeksi toissapäivänä päivälliseksi) ja nauttineet sen mansikoilla. NAM!

Toinen lounasruoka, jota tykkään välillä tehdä, on napostelulautanen! Tätä syötiin pari viikkoa sitten: kokosin lautaselle kurkku- ja porkkanatikkuja, paprikaa, kukkakaalta, pähkinöitä, hamppunäkkäriä ja ne meidän viisivuotiaallemme vastahakoisimmin alas menevät: kirsikkatomaatti ja avokadon palanen. Näin tulee hyvin kuin huomaamatta siinä sivussa maisteltua uusia makuja. Maistelukertoja tarvitaan useita ennen kuin osaa sanoa, tykkääkö jostain! Tällaiset lautaselliset maistuivat hyvin lounaaksi meille aikuisillekin! Näiden naposteltavien kylkeen vielä siivu tai pari lämmintä patonkia:

Yksi suosikki ja koko perheelle maistuva ruoka on kasvissosekeitto. Useimmiten teen sen sekoittamalla perunaa, porkkanaa, kukkakaalta ja sipulia. Myös bataatti sopii hyvin joukkoon. Loppuvaiheessa lisään keittoon vielä koskenlaskijajuustoa lisämakua tuomaan. Oletteko muuten ikinä tehneet kasvissosekeittoa pakastejuureksista? Luin jostain vinkin, että niiden joukkoon kun lisää perunaa ja sipulia, pitäisi tästä helpostakin versiosta tulla ihan herkullinen keitto. Meillä tuo versio on vielä testaamatta; olen aina tähän mennessä käyttänyt tähän tuoreita aineksia. Raejuuston kera maistuu myös molemmille pojille! Millä reseptillä teidän kasvissosekeittonne valmistuu?

Maanantaina vietin vapaapäivää lasten kanssa ja silloin tein lounaaksi kanaa ja makaronia. Tuli jokunen kuukausi takaperin täyskyllästyminen riisiin (kaikkiin riisiversioihin), joten siitä asti meillä on korvattu riisi täysjyvä- tai vähintään tummalla makaronilla. Perunakin sopii kanan kanssa ja silläkin lisukkeella saa kanaruokiin kivaa vaihtelua. Pilkoin kanan rintafileet paloiksi, maustoin ne suolalla, pippurilla, paprikamausteella ja currylla. Sen jälkeen laitoin ne ruokakerman ja kanafondin kanssa uuniin. Tämä on ihan hyvä kanaversio, mutta enemmän meillä tykätään hunajamarinoidusta kanasta. Miten teillä maustetaan kanaruuat?

Kuvissa näkyvät myöskin arkiruokalautasemme, joita tuli ennen hankintaa mietittyä tovi jos toinenkin! Kriteereinä olivat valkoinen väri (kyllästyn värillisiin), kiva ja käytännöllinen muoto, ei liian iso koko, monikäyttöisyys ja helppo aseteltavuus tiskialtaan yläpuolella olevaan kaappiin. (Meillä nimittäin tuo kaappi on ja pysyy, niin käytännöllinen ja tarpeellinen se on!) Nämä kriteerit täyttyivät sitten Arabian KoKo-lautasissa ja lähes parin vuoden käytön jälkeen olen kyllä todella tyytyväinen!

Tällaiset torstaiterkut tällä kertaa! Saa jakaa omia hyviä ja helppoja ruokareseptejä :)