/

Heipparallaa pitkästä aikaa tännekin, reilun vuoden tauon jälkeen! Ajattelin näin perjantain kunniaksi kirjoitella hieman, mitä meille kuuluu näinä päivinä! Mietin tuossa juuri, että blogi on elänyt matkassa mukana jo lähes 15 vuotta. Siitä asti, kun tämän kotimme valmiiksi rakensimme ja tänne juhannukseksi 2010 muutimme. Silloin loppukesästä/syksyllä tämän starttasin ja siitä alkoikin kokonaan uusi elämänvaihe. Niin paljon tämä toi mukanaan; täydellisen uramuutoksen ensinnäkin, sillä aluksi starttasi yrittäjyys blogin parissa ja myöhemmin perustin verkkokauppani MioSa. designin. Kolme lasta olemme saaneet, joten koti on tätä nykyä aivan täynnä, mitä ihanimmalla tavalla! ♥

Surullista on se, että kissoja meillä ei enää ole, ei kumpaakaan. He olivat pitkään täällä blogissa isoissa rooleissa, meidän rakkaat karvahaalari matikaisemme, ensimmäiset lapsemme ♥. Muistan aina, miten joku lukija nimesi heidät tämän blogin suolaksi ja pippuriksi! Pitkään saimme kissatkin luonamme pitää ja siitä olemme kiitollisia. Valtavasti ihania muistoja, vaikka itselleni tulee vieläkin tippa linssiin, kun niitä muistelen ja nytkin kyyneleet valuen tätä kirjoitan enkä meinaa nähdä mitään. Sissy ehti näkemään kuopuksemmekin yli puolen vuoden ajan ja heistä ehdittiin onneksi saamaan paljon yhteiskuvia. Toukokuussa tulee täyteen vuosi ilman Sissyä. Ikävä on kyllä tosi kova ja on ollut vaikea tottua elämään ilman kissoja, sillä Tigru saapui elämääni vuonna 2002 eli kissaelämää tuli elettyä 2002-2024, pitkä aika, yli puolet elämästäni!

Hauska sattuma muuten, nyt kun tässä kolmannen lapsen päiväuniaikana tätä kirjoittelen; aivan kuten vietin lähes aina esikoisemmekin päiväuniajat blogia kirjoittaen; tämä kun oli silloin päätyöni. Ja juuri tänä päivänä yhdeksän vuotta sitten avasin MioSalle sivut Facebookiin, joka toimi Instagramin ohella päämyyntikanavana ensimmäisen vuoden ajan, ennen verkkokaupan avaamista. Eli tavallaan kuin jokin ympyrä sulkeutuisi :).

Tuossa ruokapöydän ääressä tällä hetkellä kirjoitan. Olen raahannut läppärin tähän, sillä viime aikoina on ollut paljon konehommia iltaisin lasten mentyä nukkumaan ja koska työhuoneeni sijaitsee makuuhuoneen vieressä, jossa tyttö nukkuu, on se pois iltakäytöstä. Synttärikukkakimppu kukoistaa upeana viikon jälkeen ja miehen minulle yli 15 vuotta sitten ostama hiirimatto Tigrun kuvalla on jokapäiväisessä käytössä edelleen ♥.

Esikoinen täyttää tänä vuonna 11 vuotta, keskimmäinen 7 (hänenkin koulutaipaleensa starttaa syksyllä!) ja kuopuksemme tuli juuri vuoden ja viiden kuukauden ikään. Hän jatkaa kotihoidossa vielä ainakin muutaman kuukauden, aika näyttää, milloin on oikea ja töiden puolesta pakollinenkin aika aloittaa päiväkotitaival. Hänkin aloittaa kuitenkin ihan pienillä tuntimäärillä, aivan kuten isoveljensäkin aikoinaan. Tänä vuonna onkin mielenkiintoinen arkeenpaluu kesälomien jälkeen, kun täältä lähtee kouluun jo kaksi poikaa! Toivottavasti heidän lukujärjestyksensä sopisivat siten yhteen, että aamut alkaisivat samaan aikaan, niin voisivat mennä yhdessä kouluun ♥♥.

Tosi liikuttava etappi tuo kouluun meneminen, mutta esikoisen kohdalla se tuntui vielä isommalta harppaukselta. Luonnollisesti, koska sen koki silloin ensimmäistä kertaa. Nytkin tuntuu haikealta, mutta samalla ylpeältä, miten ihanan valmis koululainen tästä toisestakin pojastamme on kasvanut. Ja haikeutta lieventää se, kun isoveli on samassa koulussa tukena ja turvana. Toki myös se, että koulu mukavine henkilökuntineen on esikoisen kouluvuosilta jo tuttu.

Tällaista meille kuuluu tällä hetkellä, kiireistä ja täyttä lapsiperhearkea.
Jätäthän merkkiä, jos eksyt tänne asti lukemaan :)

/

Blogi on nukkunut koko vuoden, mutta ehdinpäs tänne vielä tämän vuoden puolella! Tämä vuosi 2023 onkin ollut hyvin ainutlaatuinen perheessämme. Olin lähes koko vuoden raskaana (tai no toki vain normit yhdeksän kuukautta ;D) ja loppuvuonna saimme sen arvokkaimman lahjan kaikkien niiden osittain pitkienkin kuukausien päätteeksi, kun tyttäremme syntyi lokakuun alussa ♥.

Koko loppuvuosi onkin kulunut tähän uuteen, pieneen perheenjäseneen tutustuessa. Kun perheeseen saapuu uusi ihminen, menee koko perhedynamiikka luonnollisesti uusiksi ja jokainen hakee sieltä jälleen uudestaan sen oman paikkansa. Makustelee uudenlaista elämää ja omaa paikkaansa perheessä. Lapsilla tämä ottaa varmaan hieman pitemmän ajan kuin meillä aikuisilla.

Esikoinen jo yhdeksänvuotiaana suhtautuu pikkusiskon syntymän tuomiin muutoksiin eri tavalla, kun ymmärrystä löytyy jo enemmän. Tiedän tämän omasta kokemuksesta, sillä minulla ja pikkuveljelläni on ihan sama yhdeksän vuoden ikäero. M on myös iässä, jossa omat kaverit ja harrastukset vievät jo aika suuren osan elämästä. Ja onhan hän kokenut isoveljeksi tulon jo aiemminkin!

Viisivuotias on ottanut pikkusiskon myös tosi ihanasti vastaan, suurella rakkaudella, hellyydellä ja huolenpidolla! ♥ Hänen suhtautumistaan jännitin eniten, sillä minä ja hän olemme olleet hyvin tiivis kaksikko kaikki viime vuodet ja hän on ollut hyvin kiinni minussa ja on toki edelleen ja saa ollakin. Viisivuotiaskin on vielä pieni! Alkuun oli pientä uhmaa sääntöjä kohtaan, mutta koskaan hän ei ole ollut mustasukkainen pikkusiskostaan eikä etenkään purkanut uusia tunteitaan vauvaan. Jos vauva itkee jonkun toisen sylissä, käskee hän viemään vauvan heti äitille yms. On siis hyvin suojelevainen! Haluaa pitää pikkusiskoa edelleen päivittäin sylissä. Laittaa pudonneita sukkia jalkaan, pusuttelee useita kertoja päivässä, silittelee poskia, puhuu lempeällä äänellä yms. Hänelle ei varmasti ole ollut ihan helpoin elämänmuutos tämä, vielä viisivuotiaan uhma/tahtoikä päällä. Silti hienosti on mennyt, odotin paljon myrskyisempää eloa.

Hänen sopeutumistaan on auttanut se, että hänellä on aina ollut isoveli, jonka kanssa on ”joutunut” jakamaan huomion. Esikoisen tultua ensimmäistä kertaa isoveljeksi, oli elämä paljon myrskyisempää! Esikoinen oli tuolloin 4-vuotias ja muuttui yhdessä yössä tasaisesta ja rauhallisesta lapsesta täysin ylienergiseksi ja kovaääniseksi. Kun oli tottunut neljä vuotta olemaan ainoa lapsi, oli muutos iso! ”Mennä pitkin seiniä” -sanonta sai tuolloin aivan uudenlaisen merkityksen ja sen muistavat meillä siihen aikaan usein vierailleet läheisetkin :D. Mutta niin vain meni sekin tunnemyrskyvaihe ohi meidän vanhempien ymmärtäväisellä avustuksella.

Tyttäremme syntyi tuuheiden, mustien hiusten kera (ihan identtiset hiukset omiin vauvahiuksiini nähden)! Siinä oli suurin ero poikiimme, mutta muuten kasvonpiirteet olivat hyvin tuttuja, etenkin sivuprofiili :). Hyvin äkkiä sieltä alkoi kuitenkin näkymään myös aivan omia, uniikkeja piirteitä. Eniten ulkonäkö- ja luonnepiirteiltään muistuttaa vanhempaa isoveljeään. Nähtäväksi jää, alkaako myöhemmin muistuttaa joissain piirteissään myös nuorempaa isoveljeään.

Suuri etuoikeus saada seurata näiden kolmen kehitystä ja keskinäisten sisarussuhteiden muodostumista! ♥

/

Ihana joulu saatiin viettää tänäkin vuonna! ♥

Jouluaatto vietettiin jälleen meillä. Meillä vieraili vanhempani, mummuni, veljeni perheineen sekä miehen vanhemmat. Joulupukkimme on tuttu meille jo vuosien takaa ja oli taas niin ihana nähdä! Lapsia joulunvietossamme oli tällä kertaa jo neljä: meidän poikamme sekä veljeni kolmevuotias tyttö ja kolmekuukautinen poika.

Joulupäivää vietämme perinteisesti minun vanhempien luona mummuni ja veljeni perheen kera. Tapaninpäivänä vierailemme puolestaan miehen vanhemmilla. Meille on muodostunut jo tällainen perinne näistä, mutta ensi vuoden jouluaattoa täytyy sitten lähemmin vielä tarkastella, missä se vietetään. Sillä tuolloin jo 92-vuotias mummuni ei ehkä jaksa enää silloin lähteä meille asti, joten toinen vaihtoehto on järjestää jouluaatto hieman lähemmäs hänen kotiaan; vanhempieni ns. vapaa-ajan kotiin. (Tai eipä eläkeläisillä ehkä muuta olekaan kuin vapaa-aikaa :D.) Nyt mummu kuitenkin vielä nautti kovasti, kun sai nähdä lasten jouluriemua, vaikka joulu toki myös väsyttikin ♥.

Tässä muutama kuva joulustamme: joulun odotusta, valkoisia talvimaisemia, joulukukkia ja joulukuusi, pieniä rauhoittumisen hetkiä, sinisiä hetkiä ja joulukattausta. Niin rennolla meiningillä mentiin, että en edes pellavaliinaa silittänyt! Ajattelin, että jos siihen nyt joku kiinnittää huomiota, niin saapi vapaasti kaivaa silitysrautaa esiin ;).

Täksi jouluksi saatiin tosi paljon lunta ja pakkasta oli vain muutama aste. Ihan täydellinen joulusää! Nyt on jo uudenvuodenaatto ja ulkona on satanut vettä pitkin päivää… Saapa nähdä millainen sää on iltakuudelta, kun saa ampua ensimmäiset raketit. Illalla käymme katsomassa myös kaupungin järjestämän ilotulituksen (muutaman vuoden tauon jälkeen) ja sen jälkeen takaisin kotiin. Sovittiin naapureiden kanssa, että pommittelemme yhdessä, niin lapsillekin (kuten meille aikuisillekin) on enemmän iloa!

Ihanaa ja turvallista uutta vuotta!