Meidän ihana pikku-N täytti kuukausi sitten, heinäkuun loppupuolella, kolme vuotta! Uskomattoman äkkiä nämä vuodet ovat kuluneet, kun ajankulua näin jälkikäteen tarkastelee. Ja niinhän se aina kaikessa meneekin – joskus joku hetki tai päivä tuntuu loputtoman pitkältä, mutta jälkikäteen onkin vain yksi silmänräpäys. Meillä on tosi reipas, puhelias, innokas, ehtiväinen ja iloinen kolmevuotias. Jo vauvana tuli selväksi, miten erilaisia meidän pojat keskenään ovatkaan. Heissä on täysin identtistä pienet nenät ja siihenpä se sitten jääkin :D. Toinen on iskän näköinen ja luonteeltaan aivan kopio minusta. Kuopus taas on ihan minun näköiseni silmiään myöten, mutta luonteeltaan kopio isästään.
Kolmevuotissyntymäpäivän aamuna kirjoitin kuopukselle onnittelut ja koska se kuvaa häntä niin hyvin, kopioin onnittelut tännekin:
Kakkutoiveita kyselin häneltä hyvissä ajoin ja pitkään hän hoki vain, että tahtoo isin plätkäkakun! Miehelle teetin nimittäin pari vuotta sitten nelikymppisille kakun Harrikka-teemalla ja se on ilmeisesti tehnyt kuvissa vaikutuksen kuopukseemmekin! :D Lopulta hän päätyi vihjeiden perusteella Ryhmä Hau -kakkuun, jonka HyväKakku loihti saaden toteutukseen vapaat kädet. Sanoin vain, että lempihahmot ovat Vainu ja Samppa ja nehän kakkuun sitten pääsivätkin! Synttärisankari oli kakusta tosi otettu, meidän muiden tapaan.
Mies on meidän perheen kakkumestari, joten hän leipoi rinnalle vielä toisen kakun mansikka-banaanitäytteellä ja oli taas niin hyvää että! Näitä synttäreitä juhlistettiin vain pienesti isovanhempien ja veljeni perheen kera.
Kakkukahvien jälkeen suuntasimme vielä ikäkausikisoihin, jossa oli sillä kertaa lajina pikajuoksu. Pojat ja pieni serkkutyttö (kuten kaikki muutkin osallistuneet) saivat mitalit muistoksi! Oli helteinen päivä ja haaveilin myöhäisestä iltauinnista kisojen jälkeen. Sinne suuntasimmekin ex tempore kisojen (ja miehen ylipuhumisen) jälkeen. Nopeasti pakkasimme kotona uimakamppeet ja iltapalavärkit laukkuun ja ei kun merta kohti! Synttärisankari otti menomatkalla iltakahdeksan maissa pienet tehotirsat ja niin jaksoimme polskia puoli kymmeneen asti! Ihan pienten lasten kanssa en tuollaista tekisi, mutta nyt, kun pojat ovat jo kolme ja seitsemän, voi välillä jo unohtaa rytmit ja rutiinit ja elää hetkessä – etenkin kesälomalla! ♥ Muutoin olen kyllä tosi tarkka rytmien suhteen, sillä ne helpottavat elämää ja kaikkien jaksamista suunnattomasti!
Kaiken kaikkiaan oli aivan ihana synttäripäivä!
Tällaisia kuulumisia tällä kertaa.
Ihanaa sunnuntai-iltaa!
