Viikon alkajaisiksi terkkuja blogin vierailevalta tähdeltä:
Kuvassa kiltti koiraherra Dingo, jonka kotiin kurkistamme hieman enemmänkin vielä tällä viikolla! Mukavaa alkanutta syysviikkoa! :)
Rentoutumista poreissa
Joskus joku pieni tuokio kotona herättää sellaisen tunteen kuin olisi jossain lomalla. Vaikka hotellilomalla! Tuollainen fiilis tuli eilen, kun aloin valmistelemaan kylpyhetkeäni. Menin kynttiläkaapilleni katsomaan, mitä tuoksukynttilää haluaisin kylpyhetkeni aikana nuuskutella. Mukaan valitsin toisenkin kynttilälyhdyn ja sen sisälle sytytin lämpökynttilän. Tuollainen kuparinsävyinen kynttilälyhty näytti kauniilta hämärässä kylpyhuoneessa ja vielä puisen jakkaran päällä. Tuoksukynttiläksi valikoitui PartyLiten Valkolumimarja.
Laitan aina ammeen täyttymään sillä välin, kun valikoin kynttilöitä ja sytyttelen niitä. Joskus tuona aikana haen keittiöstä jotain naposteltavaakin mukaan, joskus myös jonkin juoman. Sitten kun ammeessa on vettä tarpeeksi tai lähes tarpeeksi, lorautan joukkoon kylpyvaahtoa. Useimmiten käytän Palmoliven Shower Milkiä Honey & Milk -tuoksuisena. Vaikka se ei kylpyvaahto varsinaisesti olekaan, niin se kuitenkin vaahtoaa aika mukavastikin poreiden voimasta (kuten kuvista näkyy).
Rönsylilja Bonnie on asustellut kylpyhuoneessamme jo kuukauden päivät. Laitoin sen silloin alkuun tuohon koriin, mutta en oikein tykkääkään lopputuloksesta, joten täytyy siirtää se ruukkuineen korista pois.
Nyt alkaa taas poreammeilun sesonkiaika! Kesäisin emme juurikaan poreammetta käytä, mutta syksyisin ja talvisin on toisin. Lämpimään veteen on niin ihana pujahtaa, jos ulkona on koleaa tai pakkasta tai myrskyää… Ulkoillessa reidet on joskus ihan jääkylmät ja vielä pitkään ulkoilun jälkeenkin. Poreissa jalat lämpenee aivan ihanasti ja olosta tulee muutenkin tosi rentoutunut. Taidan tykätä poreammeesta vielä enemmän kuin saunasta. Saunassa tulee vain helposti sellainen polttavan kuuma tunne ihoon, josta en pidä ja siksi saunonkin todella miedoilla asteilla.
Tänään on kuitenkin saunailta. Mun mies on ihan intona saunomiseen. Olen pari kertaa viimeisen vuosikymmenen aikana erehtynyt ehdottamaan, että saunottaisiinko lauantain sijaan sunnuntaina. Olen saanut vastaukseksi aika paljonpuhuvan ilmeen… Joten, meillä saunotaan aina lauantaina. Piste. Toki monina muinakin päivinä, mutta lauantai on pyhä saunapäivä. Oikeastaan lauantai = sauna. Onko teilläkin näin? Mukavaa lauantai-iltaa joka tapauksessa!
Kissat ja taapero
Kuinkahan monta minuuttia ja askelta vuorokaudestani kuluu siihen, kun vien taaperon pois kissojen luota? Aivan kuin se jotain hyödyttäisi, sillä saan toistaa saman alle minuutin kuluttua. Pieni eläkeläiskissarouvamme ei ole tästä kovin mielissään, mutta ei hirmuisen näreissäänkään (vielä). Hänellä on enää kaksi paikkaa, jossa saa olla ihan rauhassa: sauna ja pojan hoitonurkkaus kodinhoitohuoneessa :D. Nuorempi kissamme suhtautuu tähän, kuten elämään yleensäkin, hieman rennommalla otteella.
Usein kuulee puhuttavan siitä, miten tuoreet äidit pelkäävät kissojen tekevän jotain vauvalle. Tästä taaperonäkökulmasta en ole juurikaan kertomuksia tai muiden kokemuksia kuullut, joten kuulisin niitä mielelläni! Itselläni ei juurikaan tuota vauva-ajan huolta kissoista ollut, kissat suhtautuivat vauvaan aina kovin varovaisesti eivätkä hakeutuneet hänen lähelleen. Varovainen saa toki tässäkin asiassa olla, mutta mielestäni pelko on turhaa. Jos jotain, niin olen tässä reilun vuoden aikana oppinut taas jotain uutta kissoista. Olen jälleen kerran oivaltanut sen, miten viisaita eläimiä kissat ovatkaan. He ovat alusta saakka vaistonneet, että vauva on pieni, viaton ihminen ja näyttäneet sen hänen lähellään. Olen kovin ylpeä noista karvaisista lapsistani ja ennen kaikkea siitä, miten valtavan hienosti he ovat tähän muuttuneeseen elämäntilanteeseemme suhtautuneet.
Niinpä minun ja mieheni tehtävänä onkin suojella kissoja innostuneelta taaperolta, joka ei vielä täysin ymmärrä, miten kissoja tulee kohdella. Tämä opetteluvaihe vaatii hermoja kyllä kaikilta osapuolilta, voin kertoa… Poika hakeutuu lähes jatkuvasti kissojen luo, hokee kimeällä huudahdusäänellä I-A! ja seuraa heitä j-o-k-a paikkaan. Alkuun halaa ja silittää heitä hellästi, mutta sitten alkaa usein hieman ronskimpi tutkiminen. Saattaa pyöritellä häntää, tutkia tassuja yksitellen, yrittää nostaa kissaa syliin, kasata leluja heidän päälleen, nostaa omia jalkojaan heidän päälleen ja mitä näitä nyt onkaan. Kissat eivät tee mitään; olla möllöttävät, naukaisevat tai lähtevät karkuun. Jos minä käsittelisin heitä samalla tavalla, saisin kyllä pienen näykkäisyn ranteeseeni. Eivät selvästikään uskalla kohdella lasta samoin, vaikka tuntuu, että se ehkä olisi joskus paikallaankin, jotta poika vähän säikähtäisi ja oppisi kissojen kunnioitusta sitäkin kautta. Kieltomme kaikuvat nimittäin kuuroille korville! Kohtalotoverit, missä olette? Onhan tämä vain vaihe ja meneehän tämä pian ohi? Kaikki vinkit kehiin, kiitos! :)
