All you need is White

Äitini teki kolme vuotta sitten ihania kransseja paperinarusta, omani on kaunis valkoinen. Nyt hän oli löytänyt uudenlaisen tavan tehdä kranssin ruusukkeita, nopeamman ja vaivattomamman, jossa ei tarvitse availla paperinarua. Tässä nyt molemmat kranssini, vasemmanpuolimmainen on tehty paperinarusta ja tämä uusin eli oikeanpuolimmainen suodatinpusseista:

Kyllä; suodatinpusseista – eihän uskoisi! Tämän kranssin pohjana on styroksinen kranssi ja ruusukkeet on liimattu siihen kiinni. Pohjana voi toimia vaikka pahvista leikattu kranssikin, silloin lopputulos vain on litteämpi.

Suodatinpusseista tehdyille ruusukkeille on luonnollisesti kaksi värivaihtoehtoa: valkoinen ja ruskea, joko yksin tai yhdistellen. Ruusukkeiden teko on helppoa: laitetaan neljä suodatinpussia päällekkäin ja piirretään päällimmäiseen muotti vaikka lasin pohjalla. Jos haluaa kahden kokoisia ruusukkeita, voi toisena muottina käyttää saman lasin suuaukkoa, jolloin niistä tulee hieman isompia kuin pohjamuoteilla tehdyistä. Yhdestä suodatinpussipinosta saa kaksi ruusuketta: isomman ja pienemmän tai vastaavasti kolme pienempää, toki riippuen täysin lasin (tai muun käytettävän muotin) koosta. Kun muotit on piirretty ja leikattu, ne kiinnitetään toisiinsa keskeltä nitojan avulla.

Sitten ne vain rypistellään suppilon muotoiseksi kerros kerrallaan (kerroksiahan on kahdeksan=neljä suodatinpussia). Sen jälkeen kuumaliimapistoolilla ruusukkeet kranssialustaan kiinni!

Mietin omalle kranssilleni vielä sijoituspaikkaa. Kranssi on kaunis jo ihan tällaisenaankin, mutta siihen sopii kivasti vaikka jonkinlainen satiininauharusettikin, täytyypäs testailla! Tässä kiva askare, jos askartelusormia syyhyttää. Toimii myöskin kivana jouluviemisenä ja tämän parissa voivat pikkuapulaisetkin puuhastella, piirrellä vaikka muotteja!

Mukavia joulupuuhasteluhetkiä!

Inspiroiduin tästä ihastuttavasta kodista jokailtaisella nettisurffauskierroksellani. Tuon kierroksen teen aina vauvaa yöunille laittaessani, näin myös eilen. Takkatulta ei ole juuri tänä syksynä kodissamme ihasteltu; jotenkin se tuntuu erityisen kivalta kunnon pakkasilla, joten niitä odotellessa… Tänään oli jo hyvä alku parilla miinusasteella (luntakin täällä on, jee!), mutta tykkäisin vaikka kymmenestä pakkasasteesta. Se riittäisi jo vallan mainiosti. Tämä loppuvuosi menee enemmänkin joulua fiilistellen ja eri valoilla sekä kynttilöillä tunnelmoiden, kun taas vuodenvaihteen jälkeen alkaa takan sesonkiaika. Mukava ajatella, että on sitten jokin iltarituaali jouluvaloja korvaamassa! Kynttilät toki jatkavat kivan tunnelman luomista vuodenvaihteen jälkeenkin. Hoen joka iltapäivä miehelle kynttilöitä sytytellessäni, että nyt on kynttilöiden sesonkiaika, kaikki palamaan! Pitää samalla muistaa myös varovaisuus – juuri uutisista kuulin, kuinka paljon mm. kynttilöistä johtuvia tulipaloja tänä vuoden viimeisenä kuukautena tapahtuukaan :(.

Poltellaanko teillä usein takkaa? Tuli ihan ikävä sitä takkatunnelmaa: lämpöä ja palavan puun ritinää!

Viime vuosina olen oppinut sellaisen asian, että mulla täytyy heti vuoden alussa olla jotain kivaa odottamassa; jotain, jolla täyttää joulun jättämä tyhjiö. Siihen auttaa myöskin se, että sitä joulua fiilistelee nyt etukäteen niin paljon kuin mahdollista, sillä myöhäistä se joulun jälkeen on! Silloin katseet alkavat pikkuhiljaa suuntautua uuteen vuoteen ja uusiin odotettaviin asioihin. Sitä jaksaa paremmin, kun on jotain mitä odottaa.

Tammikuussa ajattelin sisustella vauvan valtakuntaa, siellä ei ole sitten raskausajan tapahtunut juuri mitään. Tilasin huoneeseen tauluhyllyt, hainkin ne tänään, mutta petyin: ovat kuultovalkoiset eli eivät lainkaan sellaiset tasaisen valkoiset kuin netin perusteella oletin. Harmi, sillä 80 cm:n leveys oli juuri oikea. Noh, metsästys jatkuu…
Toinen asia, johon varmasti tammikuussa tulee aikaa käytettyä, on kodin sisustuksen yksinkertaistaminen. Nimittäin joulun aikaan kotona on esillä aina vaikka ja mitä; on kynttilöitä, valosarjoja ja monenlaista muuta joulusta kertovaa. Niitä on kiva katsoa aikansa, mutta kyllä joulun jälkeen tuntuu aina niin mukavalta ja raikkaalta tuollainen kuvien kodin kaltainen pelkistetympi ilme!

Tämä näkymä on mielestäni erityisen viehättävä:

Mutta nyt tuon pienen taputtajani pariin ennen kuin hän käy yöunille. Kivaa keskiviikkoiltaa – ajatella; enää viikko jouluun!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

Koin tänään päivällä niin ihanan, koskettavan ja liikuttavan tilanteen, että halusin jakaa sen täälläkin. Siirsin äsken nämä kuvat koneelle ja tuli kyllä väistämättä pieni niisk-olo!

Joulu, juhlista ihanin, lähestyy. Sitä silmällä pitäen ostin viime viikolla vauvalle kivan samettiliivin ja tänään kokeilimme, onko se varmasti sopiva. Liivin kanssa tulee jouluna käytettäviksi ihan eri vaatekappaleet kuin näissä kuvissa (esim. emme laita liivin kanssa sukkahousuja, vaan housut :D), mutta eipäs vielä paljasteta asukokonaisuutta taustalla kurkkiville perheillemme! Mutta näistä kotivaatteista viis, liikutusta aiheutti ihan joku toinen asia:

Meidän urhea Sissy-kissa <3. Hän on kyllä ottanut vauvan koko suurella ja lämpimällä sydämellään vastaan. Ehkä nämä tunteet välittyvät kuvistakin. Ei vanhempi kisuneitikään ole vauvaa mitenkään protestoinut, mutta mielellään pysyttelee pienen välimatkan päässä ja sen ilman muuta hänelle suomme.

Toinen silmä kertoo kissan tietävän, että vieressä on nopealiikkeinen kaveri – silmiä kannattaa siristellä! Tai ainakin sitä vauvelia lähempänä olevaa, ihan vain varmuuden vuoksi…

Niin ihanasti meni kisu aivan viereen silityksiä pyytämään (tai hellyyttä jakamaan). Välillä nojaili ja puski päätään vauvan selkään aivan kuin viestittääkseen, että minuun voit kyllä nojata, pieni. Minä olen sinun ystäväsi.

Tätä seuraavaa kuvaa ottaessani meinasi itku päästä! Ehkä sen vuoksi kuva näin epätarkka onkin, mutta oli pakko jakaa tämäkin täällä. Vauva leikkii ja kissa kehrää. Samalla nojaa päätään vauvan olkaa vasten: