>
Oon huomannu et muhun hermostutaan ku en tottele komennettaessa… En oo oikeestaan koskaan totellu. Joskus en ymmärrä komentoa, joskus en halua ymmärtää.
Mullon vaan niin suuri halu tehdä miten ja mitä mä ite haluan!
Ja mä niiiin rrrrakastan ruokaa ja jos sitä on näkyvillä, missä tahansa, milloin tahansa, oli se kenen tahansa, mä syön sen!
Viime viikkoina oon keksiny uuden pakopaikan, hip hei!
Ku teen pahuutta, mami komentaa (huutaa) ja aikoo varmaan nipata, ni minäpäs juoksen olohuoneen divaanin alle! Oon siellä aivan hiirenhiljaa ja kuulostelen mitä tapahtuu. Sohvan alle en mahdu, mut tää on loistava tää divaani!
Mut en mä sit malta kovin kauaa siellä divaanin allakaan kyyhöttää, sieltä ei nimittäin kuule hyvin jos joku touhuaa keittiössä… :/
Heti ku kuulen mamin kutsuvan, mä tuun esiin, mamin sydän heltyy ja meille tulee sovinto ♥.
Ps. Toinen hyvä piilopaikka on ruokapöydän tuolit, mut on tärkeetä et ne on pöydän alla! Muutenhan mä näkyisin!
-Kissaneiti S-
yöeläin















