Kaupallinen yhteistyö: Nespresso

Tässäpäs hieman tunnelmia meidän isänpäivänvietostamme, josta blogini yhteistyökumppani Nespresso haastoi minut kertomaan! Miten meillä isänpäivänä hemmoteltiin perheemme isiä?

005

Mieheni tykkää valtavasti Nespresson Lattissima Touch -kahvikoneestamme ja valikoikin aina tarkkaan tutkaillen Tervetuloa kotikahvilaani! -postauksestanikin tutusta kotikahvilastamme uudenlaisen kahvimaun nautittavakseen. Näin ollen ei ollut vaikea arvailla, mikä hänen mielestään kruunaisi isänpäivän brunssimme. Etenkin, kun sain lisätä kotikahvilaamme vielä uutuusmakujakin! Ihanaa itävaltalaistunnelmaa keittiöömme toivat uudet Variations-kahvit Sachertorte, Linzer Torte ja Apfelstrudel.

Isänpäivän aamuna nousin pojan kanssa seitsemän jälkeen ja aloin siitä sitten pikkuhiljaa valmistelemaan brunssia. Miehen toiveesta se sisälsi leipiä lisukkeineen, maitoa ja tuoremehua, erilaisia hedelmiä ja sitten ehkä ne tärkeimmät vatsantäytteet: munakokkelia ja paistettua pekonia. Pojalle tuli aamupalanälkä jo pöytää kattaessani, joten hän sai leipäpalansa jo siinä vaiheessa. Kysyi monta kertaa, milloin herätetään isi ja puoli yhdeksään asti sainkin pidettyä hänet pois makuuhuoneesta – sitten ei enää malttanut! Halusi halia isiä sekä esitellä tekemäämme sydänkorttia ja halusi antaa lahjan.

009

Lähes aina kotona T-paidassa viihtyvä mies sai lahjaksi T-paidan. Mutta ei mitä tahansa paitaa, vaan autoratapaidan! Siinä voi poika ajella erilaisilla autoilla ja isi saa samalla pientä selkähierontaa :D. Voi olla, että äitikin joutuu hankkimaan samanmoisen paidan… Miehen toinen lahja oli kotitekoinen manikyyri, joka piti sisällään käsien ihon kuorimisen, hieronnan sekä voiteilla läträämisen. Kyllä tuli kuulkaas karheista miehen käsistä pehmeät kuin vauvan peppu! Lupailin jo, että joulunpyhinä olisi luvassa kasvohoitoa – tykkäävätkö teillä puolisot tällaisista hemmotteluhetkistä?

042

Brunssi syötiin hitaasti ja nautiskellen, poika herkutteli lähinnä hedelmillä, koska oli aiemmin syönyt jo varsinaisen aamiaisensa. Brunssin kruunasi isänpäiväkahvi, jota ei tarvinnut nauttia pöydän ääressä, vaan mukavasti sohvalla.

isia

020

089

Meillähän kahvilla herkuttelu tarkoittaa aina sitä, että ei ole vaaraa, että jäisi ihan yksin siitä kupposestaan nautiskelemaan – seuraa löytyy! Yritin kameran kanssa pysyä perässä, mutta en onnistunut. Oli niin mahtavia tilannekuvia, että pakko laittaa tännekin tällainen tärähtänyt, mutta sitäkin aidompi otos:

081

Kissa yrittää änkeä syliin ja toinen kaivaa lusikalla Mitäs sulla täällä on, anna mullekin sitä kahvia.

Ja sitten ne kuvat, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

nespresso

Herkullisen tuoksuisia kahvihetkiä teillekin! :)

 

Täällä tiistainen työpäivä alkamaisillaan! Tämä viikko onkin itselläni tosi kiireinen, sillä näiden muiden töideni ohella valmistaudun viikonlopun joulumessuihin: yritykseni MioSa. design on mukana Tullipakkahuoneen Joulumessuilla 19.-20.11. Vaikka olen tehnyt tuotteita valmiiksi tässä viimeisen kuukauden aikana aina kun olen ehtinyt, hommaa riittää silti! Olen hirmuisen innoissani asiasta ja tuntuu jotenkin todella epätodelliselta, että lähden myymään itse tekemiäni tuotteita tuollaiseen tapahtumaan varmastikin melkoisten messukonkareiden joukkoon! Sieltä saa varmasti kivasti joulufiilistä ♥.

Joulufiilistä olen saanut myöskin pienistä illan hetkistä, kun koti on hiljentynyt ja on tullut aika istahtaa sohvalle. Noina hetkinä ehtii pysähtymään ja fiilistelemään edessä häämöttävää joulua. Eilen sanoin ystävälleni kahvitellessamme, että tämän ajan ennen joulua soisi kestävän hyvin pitkään – tämä on parasta aikaa. Luminen maa, kynttilät ja ikkunaan ripustettu joulutähti luovat ihanan lämmintä tunnelmaa. Samoin teidän kommenttivastauksenne arvontapostaukseeni! Olen niitä lukenut ja haaveillut… Vielä iltaan asti aikaa osallistua arvontaan Punaisia palloja olohuoneeseen -postauksessani.

joulufiilista

Tuo kollaasin viimeinen, eilen ottamani kuva jotenkin kiteyttää tämän viidennen vuodenajan eli joulun ajan. Upea sininen hetki, luminen maa, sisällä lämmintä tunnelmaa ♥. Ihanaa marraskuista viikkoa!

 

Me täälläpäin asuvat olemme saaneet ihastella lumisia maisema viime aikoina lähinnä muualla asuvien kuvista, mutta eilen se lumi satoi meillekin! ♥ Valkoinen maa on kyllä niin kaunis! Silti ihan mustaa ei ole täälläkään ollut, sillä maa on jo jonkin aikaa ollut kauniin kimaltavan kuurainen. Eilen kävin pojan kanssa mummullani ja siellä sohvalla istuskellessamme katselimme ulos ikkunasta, kun lumihiutaleita satoi ihan hitaasti maahan. Tuollainen näky on kauneimmasta päästä, mitä luonnolla on tarjota! Mummuani alkoi varmasti tuon johdosta sen verran paljon jouluttamaan, että tokaisi minulle, että poika haluaa koristella jo sen pikkukuusen, käyhän hakemassa se :D. Niin me sitten pystytettiin se pikkukuusi olohuoneen pöydälle mummun ja pojan, toki minunkin, iloksi.

Mummuni täytti nyt syksyllä 85 vuotta. Kaikki lapsuuteni joulut vietimme heidän (mummun ja papan) luonaan. Parina viime jouluna olemme hakeneet mummun meille jouluaatoksi ja sama olisi toiveissa tällekin joululle. Mummu on kuitenkin taas tapansa mukaan hyvissä ajoin aloittanut vanhan tutun virren: Minä olen täällä kotona joulun, minä en laita tänä vuonna ollenkaan joulua, minä oon joulun yksin. Tässä voi sitten miettiä, miten asiaan suhtautuisi. Ollako kuin ei kuulisikaan vai aloittaako väittelyn Meillehän sinä tulet -tyyliin. Sillä kuitenkin syvällä sisimmässään hän haluaa tulla, vaikka ei sitä koskaan myönnäkään ja vaikka kuulemma nukkuu sitten kaksi päivää sen aaton jälkeen, mutta eikö joulunpyhät ole juuri sitä varten tarkoitettukin vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? :D

Ja joka joulu sinne on seinille tontut ilmestyneet, joka joulu. Ja joka ikkunassa on keikkunut joku jouluun viittaava valokin. Viime jouluna minä ja mies virittelimme hänelle jouluvaloja ja mummu seurasi vierestä kuin pieni lapsi silmät ilosta tuikkien. Itse en kestä ajatusta mummusta yksin jouluaattona, joten hänet haetaan meille tänäkin vuonna. Mummun suvun naiset ovat hyvin (painotan sanaa hyvin) määrätietoisia ja itsepäisiä eikä moni mummulle pärjää, mutta onneksi minä en kuulu heihin :D. Eli jonkin verran tuota geeniä on tainnut siirtyä tähänkin sukupolveen…

012

Lähtipäs mun juttuni rönsyilemään! Piti tosiaan tuosta ensilumesta puhella. Ja siitä, miten se synnytti tarpeen ripustaa olohuoneen joulutähdet! Tosin kävi niin, että ikkunaan pääsi vasta toinen tähdistä, sillä toiseen ei ollut lamppua. Aloinkin sitten miettimään, että mitäs jos pitäisikin tuon nurkkauksen tällaisena, jossa olisi vain yksi joulutähti seuranaan Tom Dixonin riippuvalaisin. Onko tuhoontuomittu idea? Symmetriaa rakastavat varmasti kauhistuvat, mutta eilen illalla iltavalaistuksessa tämäkin ratkaisu näytti tosi kivalta!

Valkoinen maa saa joulunodotuksen aina hieman vahvemmaksi! Näin ollen ehdin eilen jo hieman joulukuusen paikkaakin miettimään… Viime jouluna ihastuin valtavasti siihen näkymään, kun kuusi oli tässä ikkunanurkkauksessa, joten ehkä päädymme siihen tänäkin vuonna. Jos miehellä ei ole mitään asiaa vastaan… Tosin mieheni on kyllä sitä tyyppiä, että hän puuttuu tämänkaltaisiin asioihin lähinnä siinä tapauksessa, jos kuusi nököttäisi vessassa tai vastaavaa. Muuten hänelle on kuulemma ihan sama. Kuka teillä päättää kaapin kuusen paikan?

015

Täällä odotellaan, että poika herää päiväuniltaan ja sen jälkeen lähdemme faffalle isänpäivätervehdyksiä viemään! Huomisaamupäivälle olen suunnitellut herkullista brunssia, jota alamme pojan kanssa väsäämään heti aamutuimaan. Mies saa nukkua kaikessa rauhassa ja herätä sitten valmiiksi katettuun, herkkuja notkuvaan pöytään. Hän tarjoaa minulle ihanaa hemmottelua äitienpäivisin, joten nyt on minun vuoroni tarjota hemmottelua hänelle. Vaikka hän ei minun isäni olekaan, on päivä samalla sellainen kunnioituksenosoitus puolisoiden kesken. Osoittaa toiselle, miten arvostaa häntä puolisona sekä oman lapsen isänä. Mukavaa isänpäiväviikonloppua teillekin!