/

Olen monena iltana ollut aikeissa istahtaa koneelle tätä postausta tekemään, mutta aina sohva ja jokin tv-ohjelma on houkuttanut enemmän… Olen tässä joululomalla katsellut urakalla Solsidanin uusinta kautta, Emmerdalea ja C.S.I. Miamia. Minä, joka en ikinä katso telkkaria, olen ominut kaukosäätimen ensimmäisenä lasten käytyä yöunille, heh! Onpa ollut mukavaa lomailla tällä tavoin ja uppoutua jonkin hyvän sarjan maailmaan. Toivottavasti teilläkin oli tai on ollut mukava ja rentouttava joululoma!

Näitä kuvia otin jouluaattona, kun odotimme ensimmäisiä vieraita saapuviksi. Lunta oli jouluaattona jonkin verran, mutta oikein reippaasti lunta satoi vasta joulupäivänä sekä joulupäivän ja tapaninpäivän välisenä yönä.

Katoin siinä samalla pöytää ja fiilistelin jouluaaton tunnelmaa. Jouluaattoaamun saunassa olimme jo käyneet.

Kattausta ei tullut sen kummemmin etukäteen suunniteltua. Olin kyllä ajatellut kattaa pöytään valkoisen pellavaliinani mustien tablettien alle, mutta silityslaiskuus vei voiton ja pöydällä olivat pelkästään mustat Hemtexin pöytätabletit. Joku blogini lukija kauhisteli joskus mustaa väriä joulupöydässä, mutta mielestäni musta on juhlava väri. Tableteissa kulkee muutamia hopealankoja, joten sopivat senkin puolesta kivasti jouluun. Valkoiset astiat kaipaavat myöskin seurakseen jotain tummempaa, jotta erottuvat paremmin.

Yleensä olen laittanut joulupöytään vain lämpökynttilöitä palamaan, mutta nyt päätin valita pitkät kruunukynttilät – ne tuovat hieman juhlavampaa fiilistä kattaukseen! Kaksi kolmen valkoisen kynttilän rykelmää löytyi pöydästä ja tänä kirppisintoiluvuotenani myös kaikki nämä kynttilänjalat ovat kirppishankintoja :D.

Jouluaaton sinisen hetken saapuessa kävimme seitsemän hengen voimin joulupöytään jouluruokaa nautiskelemaan.

Tänä joulunahan kävi juuri kuten vähän etukäteen jännitinkin: joulupukkimme oli synnärillä jouluaaton! Onneksi olimme tehneet varasuunnitelman hyvissä ajoin, joten emme jääneet ilman joulupukkia tänäkään jouluna. Veljeni sai puolisonsa kanssa pienen, suloisen tytön vain kaksi päivää ennen jouluaattoa ♥. Joulunvietostamme siis puuttui tänä vuonna kaksi henkilöä ja sen kyllä tunsi, mutta syy oli ehkä paras mahdollinen ja tulevina jouluina vietämme tätä ihanaa juhlaa myös tuon pienen tyttösen kera! ♥

/

Huh mikä viikko onkaan loppumaisillaan! Muutenkin viime viikot ovat olleet tässä osoitteessa hyvin paljon normiarjestamme poikkeavia. Mies oli ensin kolme viikkoa isyysvapaalla, jonka jälkeen hän oli viikon työmatkalla Keski-Euroopassa. Kun kuukauden tauon jälkeen koitti ns. normiarkiviikko, alkoikin se jo tiistain kohdalla olla jotain ihan muuta.

Ensin tuli tieto rakkaan tätini menehtymisestä. Suru-uutisen keskellä alkoi 1-vuotiaamme oksentaa (oksensi onneksi vain kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä eli pääsi vähällä!). Loppujen lopuksi tauti kävi läpi myös minut ja 5-vuotiaamme. Me kaksi emme todellakaan päässeet vähällä, mutta eilen oli esikoisellakin jo ensimmäinen kokonainen terve päivä eli tauti on selätetty. Samaan aikaan tautia potiessa stressasin työni näkökulmasta alkavaa Postin lakkoa. Täysin oikeutettu lakko, mutta kova isku pienyrittäjälle!

Eilinen ja tämä päivä on mennyt kotia järjestellessä, sillä paikat menevät uskomattoman nopeasti sikinsokin! Huonovointisena maatessani ajattelin, että aivan sama mikä kaaos, vietämme vaikka joulua näin, kunhan vain saan maata ja nukkua :D. Kun olin selvinnyt oksenteluvaiheesta, kärsin vielä ihmeellisestä tärinästä ja heikotuksesta, kuumekin nousi ja päätä särki kokonaisuudessaan kolme päivää. Yllättävän äkkiä sitä ihminen kuitenkin tokenee ja laittaa paikat ojennukseen! (Vaikka kiitettävästi mies kyllä kodin hoiti, en sillä sano lainkaan!) Pesuaineita tuli lotrattua eilen illalla ihan olan takaa – mikä ihana tunne!

Nyt täällä lapset nukkuvat ja pesukone pyörii, aamulla starttaa uusi viikko. Suru ja menetys ovat läsnä, vaikka muut asiat alkaisivatkin järjestymään. Suru ja menetys ovat kuitenkin asioita, joista emme pääse koskaan eroon. Meidän on vain hyväksyttävä ne osaksi elämäämme ja se vie aina oman aikansa.

Lämpöistä Isänpäivän iltaa ♥.

/

Perinteisesti lokakuussa alan lisäämään kotiin jotain lähestyvästä joulusta kertovaa. Joskus ajankohta on osunut ihan lokakuun alkuun, joskus puolivälin tienoille ja joskus, kuten tänä vuonna, ihan lokakuun loppuun. Viime viikolla otimme esikoisen kanssa Joy-kynttelikön esille. Meitä hieman jännitti, onko monta lamppua palanut, sillä pari lamppua näytti niin tummilta. M intoili kovasti ja halusi olla se, joka kynttelikön napsauttaa päälle. Kaikki lamput syttyivät!

Kynttelikkö on tainnut olla aina tuossa kohtaa, tuon lipaston päällä. Tykkään siitä siinä, koska se valaisee noin keskeiseltä paikalta iltamyöhällä hyvin ja taas tämä sama näkökulma kuin joulukuusenkin kanssa: tästä näen sen myös keittiöön ja ruokailutilaan! Eräs tuttava sanoi mulle pari päivää sitten, että olen hyvin vahvasti visuaalinen ihminen ja näissäkin jutuissa sen huomaa;  ei ole se ja sama, mihin näitä juttuja kotona sijoittelee :D.

Mietin, että keittiön ikkunallekin olisi kiva saada vaihteeksi jokin kynttelikkö! Siinä on nyt 2010 joulusta lähtien ollut eräs pöytätähti, joten vaihtelu voisi olla ihan kiva juttu. Tosin kynttelikön täytyisi olla hieman korkeampi, jotta se näkyisi ulos ikkunankarmien yli. Mielestäni on aina ihana tulla kotiin, kun keittiön ikkunasta näkyy valoa! Keittiön ikkuna on pääsisäänkäynnille päin ja siinä ovea avatessa tulee kivan kodikas olo, kun viereisestä ikkunasta pilkistää valoa. Jouluisin se on joku jouluvalo ja muulloin viimeviikkoisen postaukseni kuvassa näkyvä ikkunavalaisin. Joskus tuon katosta roikkuvan valaisimen sijaan keittiössä on ollut korkeampi pöytävalaisin. Valaisin kuin valaisin, haluan sen näkyvän ulos! Olisiko teillä vinkata jotain kivaa kynttelikköä?

Sissyn lempipaikka olohuoneessa on sohva ja sieltä nimenomaan tuo täältäpäin katsottuna toinen sohvatyyny. Ei ensimmäinen eikä missään nimessä viimeinen eikä todellakaan edes puhuta divaaniosasta! Tämä kohta sen on oltava:

N kävi unille puoli kahdentoista maissa. Minä otin kameran käteeni, näpsin muutaman kuvan, tekaisin cappuccinon ja istahdin musiikkia kuunnellen hetkeksi koneelle tätä kirjoittamaan. Iltapäivällä taidamme pyörähtää kaupungilla hieman vaateostoksilla! Esikoinen tarvitsee vähän sitä sun tätä. Hän kasvaa pituutta ihan valtavaa vauhtia koko ajan ilman taukoja…

Jokos te olette laittaneet jotain jouluista kotiinne? :)