Puuhasteluita riittää näin joulun alla! Kaikenlaista pientä askaretta tai sitten ei mitään erityistä – kukin tyylillään. Pääasia, että pyhistä voi nauttia omalla tavallaan. Luin Maaret Kallion Iloinen joulu ei tule pakottamalla -blogitekstin. Suosittelen, oli aika ytimessä!
Loin sunnuntaina kotiimme joululookin aika lailla kertarysäyksellä. Toki joulutähdet ja muitakin valoja oli jo paikoillaan, mutta nyt myös jouluisemmat koristeet sekä joulutekstiilit ovat paikoillaan. Yleensä olen pukenut kotia jouluun pikkuhiljaa, pienin askelin kerrallaan, mutta nyt aika oli sairasteluiden vuoksi sen verran kortilla, että kaikki tapahtui yhden päivän aikana. Ei hullumpi tapa tämäkään!
Vaikka olin alunperin ajatellut, että tästä joulusta tulisi aiempia vuosia pelkistetympi, huomaan, että lähes täysin samat jutut on esillä tänäkin jouluna… Mietiskelin, että jotkin jutut vain ovat sellaisia, että jos ne ovat kaapissa, tuntuu kodin joulusta puuttuvan jotain. Joten hyvä näin!
Meidän vanhempi kisuneitinen on niin ihastunut lampaantaljoihin; nukkuu lähes poikkeuksetta niiden uumenissa:
Viime jouluna kuusi oli ikkunanurkkauksessa, mutta nyt halusin sen tähän, jotta näen sitä enemmän. Tästä se nimittäin näkyy myös keittiöön ja ruokapöydän ääreen; istuskellessa ja puuhastellessa on mukava välillä ihastella joulukuustakin. Viime jouluna kuusi sai ylleen ainoastaan askartelumassasta tekemiäni koristeita, mutta nyt palasin näihin vanhoihin koristeisiimme. Valkoista ja hopeaa, joukossa myös ripauksia kultaa. Koristelimme kuusen kolmistaan, poikakin yllättävän tasaisesti laittoi koristeita, vaikka kolme lumihiutaletta olivatkin alussa ihan vierekkäin :). Lisäksi hän halusi aina sen koristeen, joka sattui olemaan minun kädessäni…
Eilen aamulla herättyämme sanoin pojalle, että nyt on vielä neljä yötä jouluun ja pieni kuiskasi takaisin Mennäänkö kohta paapimaan? Sattumaa tai ei, hyvin hoksaavaista joka tapauksessa! Eilen isomummun luo lähtiessämme jakeli seuraavia kohteliaisuuksia:
”Onko sulla uusi paita, äiti? Siinä on mustaa ja valkoista, se on hieno! Ja sulla on mustat housut. Ja iso pää.”
Sen jälkeen hän kyseli varmaan parikymmentä minuuttia, mikä äitiä naurattaa (sillä todellakin hirnuin hekottelin itsekseni tovin jos toisenkin)! Päivämme ovat tätä nykyä hyvin naurupainotteisia eikä koskaan tiedä, mille jutulle saamme seuraavaksi nauraa… :D
Kävimme tänään pojan kanssa kaksistaan jouluostoksilla ja ostosten jälkeen pyörähdimme vielä Rossoon lounaalle, oli tosi mukava päivä kaksin ♥. Nyt nuo ostokset odottavat kääreitään, joten seuraavia puuhasteluita luvassa! Eilen paketoidessani oivalsin, että tuo on oikeastaan sellainen joulupuuha, josta en tykkää ja ihan siitä syystä, että en saa paketeista täydellisiä. Kaikkien täytyisi olla täysin suorakulmaisia, mutta aina sekään ei riitä ja paperi on kurtussa sieltä sun täältä. Kaikki muuten sattuneista syistä esittelevät aina niitä suorakulmaisia, täydellisiä pakettejaan… Täytyyköhän mun vastapainoksi napata kuva siitä kurttumöntistä, jonka uumenista paljastuu pojan röhkivä possu :D.
Mutta nyt pientä paketointipajaa ruokailutilaan virittelemään; taidanpas lämmittää kupposen glögiä siihen rinnalle – mustikkainen glögi on edelleen suosikkini! Ihania joulunalushetkiä teille! ♥
