005

Nyt on vauvalle sänky valmiina oikealla paikallaan tai ainakin oikeassa huoneessa! Rullasin sen eilen vauvanhuoneesta meidän makuuhuoneeseemme, jotta kissat ehtivät tottua siihen oikealla paikallaan. Ja jotta ehdin opettaa, että sänky ei ole heitä varten… Se on tärkeää tehdä ennen vauvan syntymää, jotta eivät hoksaa sen johtuvan niin suoraan vauvasta.

008

012

Ei mitään järin suurta stressiä havaittavissa..? Silmäluomi taisi hieman raottua siirto-operaation hetkellä, ei muuta… Toinen ei vaivautunut olohuoneesta edes paikalle.

Aika tyypillistä kissaa sanoisin, tällaisiahan nämä yleensä: EVVK. Anna mun nukkua. Sitä paitsi, tämä neiti näyttää selvästi ajattelevan, että miksi ihmeessä änkisin itseni tuollaiseen minisänkyyn, kun mun oma sänkyni on näin ihanan muhkea ja leveä??? Mitä sä oikein kelaat nainen!

028

cats

Kiva päivä tänään! Ehdin käydä mummua moikkaamassa ja näyttämässä vielä viimeisen kerran vauvamahaa. Hän siellä jännittää ja veikkailee vauvan nimeä, tuumasi että ruotsinkielinen nimi sille kai tulee :). Saapa nähdä, saapa nähdä! Aurinkoista keskiviikon jatkoa!

 

 

Tatti. Sen nimen tämä valaisin sai mieheltäni :D. Olen haaveillut tästä kaunokaisesta jo pitkään, en muistakaan kuinka monta vuotta. Nyt kuun alussa, kun täytin vuosia, oli oikea aika toteuttaa tämä haave ja niinpä siitä tulikin syntymäpäivälahjani itselleni. Nyt se on vihdoin kotona:

033

Louis Poulsenin Panthella. Kaunis, kookas, valkoinen, katseenvangitsija, ihanan tunnelmallisesti iltojamme valaiseva. Olen ihastellut sitä näin alkuun lähes yksinään, se ei paljoakaan tavaraa ympärilleen kaipaa.

030

Jotain pientä kuitenkin, ainakin tauluja. Ajattelin tehdä jonkinmoisen tauluasetelman tuohon lipaston yläpuoleiselle seinälle, sellaista se selvästi kaipaa. Toteutukseen voi vierähtää tovi, mutta taulujen hankinnastahan tämä projekti vasta lähteekin.

Suorastaan rakastan ylläolevan kuvan näkymää olohuoneen tästä osasta aulaan: hohtava ja makuuni liian romanttinen raitatapetti on poissa ja tilalla kaunis, valkoinen maalipinta! Aulan yksi kohta on vielä vaiheessa, lähes umpikujassa, ja ajattelinkin kysyä siihen joku päivä teiltä vinkkejä.

021

Ihanan aurinkoinen päivä! Aurinko paistaa niin kirkkaasti, että tässä sohvalla istuessa täytyisi melkein pitää aurinkolaseja. Viikonlopun kauppareissu on jo tehty, nyt voi vain olla (ja yrittää olla ajattelematta kotitöitä…) – kaapit on taas täynnä ruokaa sekä herkullisia hedelmä- ja marjavälipaloja. Kissoille kävin ostamassa eläinkaupasta erilaisia ruokia, hieman vaihtelua normipöperöihin! Näytti kelpaavan, hyvä etteivät kädestä syöneet kun tämän mahani kanssa äheltäen ruokakulhoja täyttelin…

Ajattelin testata myös teidän (sekä eläinkaupan myyjän) suosittelemaa lohiöljyä kuuriluontoisesti: puoli teelusikallista molemmille kisuille kerran päivässä parin kuukauden ajan. Mietin, että minkähänlaista taistelua öljyn tuputtaminen tulee olemaan… Huoli oli turha! Öljy katosi lusikasta ihan sellaisenaan melkoista naminami-vauhtia; en ehtinyt sekoittaa sitä siis edes ruokaan! Vanhempi kisu meinasi hotkia nuoremmankin annoksen.

023

Taas huolestuttaa -postauksessani kerroin vanhemman kissamme huolestuttavan runsaasta karvanlähdöstä. Olin Oulun eläinlääkärimme kanssa puheissa asian tiimoilta ja hän sanoi, että vanhemman kisun karvanlähtöä tulisi nyt viikon ajan seurata: ottaa kuvat turkista ja verrata kuvia sitten keskenään. Jos tilanne pahenee, on meillä jälleen Oulun reissu edessä… Hän sanoi, että karvanlähtö voi aivan hyvin johtua tästä loppuraskaudestani, sillä kissa saattaa haistaa tilanteen ja stressata sitä. Kuitenkaan sairauden mahdollisuuttakaan ei voi vielä tässä vaiheessa sulkea pois, joten tilanne on tarkkailevan silmän alla. Kuntoonhan tuo murunen on saatava, se on taas ainoa päämäärä! Muuten kisu on kyllä tosi pirteä, kesäkunnon tavoittelu on jo perinteiseen tapaan aloitettu ja aivan selvästi on kevättä rinnassa <3.

Taidanpas vetää neuletakin päälle, arskat nenälle ja nautiskella päivän cappuccinokupposen terassilla, siinä on jo melkoisen lämmin auringon porottaessa! Ihanaa viikonloppua!

 

 

Ei olisi kauniimmassa säässä uusi viikko voinut käyntiin pyörähtää! Nyt ensimmäistä kertaa uuden viikon käynnistyessä mietin, että montakohan tällaista kokonaista viikkoa meillä vielä tällä perhekoolla jäljellä onkaan… Mummuni soittelee usein ja kyselee vointiani, ihana <3. Tänä aamunakin hän soitti ja sanoi olevansa aivan tulisilla hiilillä puolestani ja odottaa pikkumiestä saapuvaksi kuin kuuta nousevaa. Hän katselee kuulemma kaikki mahdolliset synnytysohjelmat samalla odottaen sitä omaa, ensimmäistä lapsenlapsenlastaan :).

Tämän maanantaipäivän olen käyttänyt pitkälti kodinhoitohuoneessa. Olen pessyt ahkerasti vauvanvaatteita, lähinnä äitiyspakkauksessa tulleita sekä vuodevaatteita. Kaikkia ei voi rummuttaa kuiviksi, joten ajattelin silittää ne, jotta eivät olisi niin kovia koppuroita. Jostain syystä hommat on kuitenkin hieman tyssänneet tuohon silityspisteeseen ja siellä on nyt aika kiva tekstiilikasa odottamassa :).

002

Eilen ihastuin erääseen maljakkoon, jonka näin Koti Aurorassa -blogissa. Tiedättekö kun joskus törmää johonkin yli-ihanaan ja tulee vahva tunne mää haluan ton, just ton! Eräälle kivalle blogini lukijalle tuli sellainen meidän nuoremmasta kissasta jokin aika sitten enkä yhtään ihmettele, on se sellainen hassu pulloposki! <3

Marssin sitten eilen Prismaan kyseistä maljakkoa etsimään, ihan myyjälle piti näyttää kuvaa että mistä tämä löytyy ja onko näitä vielä ja löytyihän se sitten lopulta! Yksi jäi vielä hyllyyn. Maljakon kaveriksi piti toki ostaa kaunis tulppaanikimppu, kivan erikoisen sävyinen!: valkoinen, mutta terälehtien reunoissa kaunista vaaleanpunertavaa.

cats

Kaikki siellä varmasti nyt miettii, että oi mikä on tuo tauluihanuus! Pääsin tässä toissaviikonloppuna Suvin kanssa vierailulle hänen vanhempiensa kotiin ja hänen isänsä työhuoneelle. Taulu on siis Juhani Melenderin käsialaa. Sain kotiin sovitteille viisi erilaista taulua, tämä Välike yksi niistä. Voi valtava miten vaikeaa (erityisesti tällaiselle jahkaajalle) onkaan tehdä se lopullinen hankintapäätös. Taidanpa joku päivä esitellä nuo viisi taulua teillekin!

Tuosta maljakosta tuli vielä mieleen, että se on varmasti ihana jonkin kookkaammankin kukan maljakkona; näen jo mielessäni aurinkoisen kesäaamun ja tuon maljakon sekä vaaleanpunaisen pionin… Linnut laulaa ja cappuccino maistuu omalla terassilla ehkä paremmalta kuin koskaan. Kesä – pian taas tapaamme! <3